Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
Sivulla onpi tietoa minusta.


Kuka tämä Fill on, kiirii ehkä kysymys huulillanne. No, minä olen vaan Fill, en tässä kerro oikeaa nimeäni, koska en näe sitä juurikaan tarpeelliseksi.

Fill. Eh, Linnalainen. Roolipelaaja. Larppaaja, joskus... Sekopää. No, sitä kaikkea minä olen. Tässä seuraavaksi tulee kysymyksiä, jotka saattavat kiinnostaa, tai sitten eivät. No, joka tapauksessa, olen niihin vastannut mahdollisimman todenmukaisesti.


-Nimi: Fill

-Syntynyt: 27.09.85.

-Ikä: eli n. 15

-Asuinpaikka: Riihimäki

Ulkonäöstä:

-Hiukset: Mustat, leukaan asti ylettyvät.

-Silmät: Pupillien ympärillä keltaruskea rengas, muuten siniharmaat.

-Pituus: 179 cm.

-Vaatteet: Yleensä mustat. Farkut, jonkinmoinen paita, nahka- tai kangastakki, maiharit.

-Perhe: Asun isän kanssa.

-Harrastukset: Roolipelit

Kaikki sanovat tätä ihmistä kummalliseksi, ei käy koulua, lorvii vain päivät pitkät kotona, ja ties mitä tekee. Ei se sitä oikein ole kenellekään kertonut, eikä välitä kertoakaan. Kenties silloin tällöin vetää syvän, tai ei niin syvän, haavan käsivarteensa ja jää katsomaan kun veripisara tihkuu kättä pitkin, ja kun se on putoamassa nuolaisee sen pois. Niin, kenties. Ei hän koskaan tuollaisista kellekään kerro. Ei ainakaan kovin monelle. Tuhoaako hän keuhkojaan tupakkaa polttamalla, kun ei keksi muutakaan tekemistä. se nyt on lähes varmaa. Vaikka monikaan ei tiedä kuinka monta noita tappavia pötköjä hän imeskelee loppuun päivän mittaan. No, tuskin kukaan välittäisikään. Puhelin. Ah, puhelin. Jos tämä joskus synkkä, joskus niin pirteä ihminen voisi tehdä enemmän laskua kuin kaksisataa, niin varmasti lasku olisi joka kuukausi kuudessasadassa. Puhelimellä hän siis kommunikoi aika lailla. Ainakin silloin kuin lasku sallii.. Roolipelit, pelaako hän niitä. Kyllä jonkin verran. Tämä surunmurtama olento on ollut masentuneena jo pitkään, syytä oikein itsekään tietämättä.. Se on tuskaisaa.. Tosin, hän on toipunut tästä, mutta pysyvät arvet se on jättänyt. Ainakin käsivarteen. Tämä olento ei ole enää itkenyt pitkään aikaan, luultavasti siksi, kun on senkin kyvyn jotenkin kadottanut. Tiedä sitten miksi, tai miten. Onko hän niin epätoivoisessa tilanteessa elämän kanssa, ettei se tunnu enää "hyvältä". Sitäkään hän ei tiedä, tai jos tietäisi, tuskin kertoisi... No, tuskin tämän tarinan jälkeen tahdotte enää tätä metallia kuuntelevaa ilmiötä edes tuntea, saati sitten tavata, jos siihenkin ihmeeseen tilanne syntyisi. Hyvää yötä, minä menen tupakalle.