Fyysisyys ja Jumala / God and the body
Fyysisyys tulee erottaa kivenkaltaisuudesta, joka on vastustettavaa niin ajatuksissa kuin maailman hahmotuksessa laajemmaltikin. Sen sijaan keho ja fyysisyys ilmenevät meille tuntemuksina: kehoaistimuksina, tunnelmina, tunteina ja sosiaalisina tuntemuksina. Näin siis se, mitä keho meille käytännössä elämän kokemuksen tasolla on, on pikemminkin henkisyyttä sanan kauniissa ja jopa uskonnollisessa mielessä. Tässä aidommassa merkityksessä fyysisyys ei ole kartettavaa vaan tavoiteltavaa. Silti kivenkaltaisuus on kartettavaa, väärä tapa hahmottaa keho ja elolliset olennot yleensäkin.
Uskonto kehottaa karttamaan seksuaalisuutta avioliiton ulkopuolella. Tässä lienee kyse vain likaisesta, taitamattomasta, arvostamattomasta seksuaalisuudesta, joka tosin on varsin yleistä. Sillä yleensä kun olemme seksuaalisia, on se itse asiassa lähtöisin siitä, että rakastamme toisen hyviä, uskonnollisestakin näkökulmasta katsottuna kauniita piirteitä ja haluamme mahdollisimman paljon vaikutteita niistä omaan elämäämme, haluamme tuon hyvän olon, joka seuraa terveemmistä elämäntavoista, sillä aina kun olemme luonteina erilaisia, ovat myös taitomme elämän perusasioissa erilaiset ja niin meille on kovin paljon kaunista ja hyvää opittavana toisiltamme, jos vain onnistumme rakentamaan toimivan ja riittävän läheisen ihmissuhteen tuohon toiseen – sellaisen, jossa vaistomainen oppiminen tapahtuu ystävällisen ilmapiirin vallitessa helposti. Noilta puoliltaan seksuaalisuutemme on siis puhdasta, ylöspäin tavoittamista, jonka sinällään pitäisi olla Jumalalle otollista. Vikana on, että usein sotkemme eri ihmissuhteet toisiinsa yrittäen rakentaa kaikista ihmissuhteistamme samanlaisia, vaikka osapuolet ja tilanteet ovat erilaiset. Niin syntyy eturistiriitoja eri ihmissuhteiden välille, mikä on likaista, jollei niitä ratkaista täysin rakentavasti ja vastuuntuntoisesti periaatteella "Elä ja anna toisten elää!". Ja tietenkin on muuten vain likaisia tapoja suhtautua toisiin: ne ovat likaisia myös seksuaalisuuden saralla.
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
One should make a difference between stone likedness and the body likedness, since one should oppose stone likedness in ways of conceiving the body and the world at large. On the other hand we conceive the body via sensations: bodily sensations, atmospheres, feelings and social sensations. So what we conceive as the body in our lives at the level of experience is more like the spiritual dimension of existence in the beautiful and even religious sense of the word. Nevertheless, stone likedness should be avoided: it is the wrong way to conceive the body and the living beings at large.
Religion says that we should avoid sex outside marriage. This might mean only dirty, unskilled and unrespectful sexuality, which unfortunately is quite common. Since usually when we are sexual, it is born from us loving the good, even religiously thoughtly beautiful charachteristics of the other one and from us wanting as much of that good social influence to our own life as possible. We want that good feeling which comes from healthier ways of living, since each time that our characters differ, our basic skills in living are different and so we have lots of good and beautiful things to learn from each other, if we only can build a well working and close enough social relationship with the other one – a relationship in which we learn easily in a friendly atmosphere. These sides of our sexuality are clean, kind of reaching toward the higher which should be good from God's point of view. The problem is that usually we mix different social relationships wanting them all to be alike, even though the people in them are different and the situations differ. So we cause conflicting needs between people, which is dirty, unless we solve them completely constructively and responsible via following the rule "Live and let others live!". And of course there are dirty ways of treating others: those are dirty also in sexual affairs.
Email: Hannele.Tervola@gmail.com