MARTTI TIURI tulevaisuuden tekijä jo nyt ***** Seuraavan tekstin kirjoitin toukokuun alussa, pettyneenä siihen sävyyn jolla Tshernobyl-muistopäivän mielenosoitukset uutisoitiin. Kirjoitus julkaistiin Iltalehdessä siten lyhennettynä, että siitä oli poistettu viittaus Helsingin sanomiin. Tämä oli lievä pettymys, sillä Helsingin Sanomain asenteellinen suhtautuminen oli nähdäkseni uutisen arvoinen teko sinänsä. Joka tapauksessa olen kiitollinen IL:lle. Kalikka kalahti, sillä itse Martti Tiuri vastasi kirjoitukseeni muutaman päivän kuluttua samassa lehdessä. Lapin Kansa julkaisi tekstin sellaisenaan, mistä suurkiitokset. Lyhennettynä versiona tekstin julkaisi myös mm. Warkauden lehti. Myös perhelehdet Apu ja Seura julkaisivat tämän tekstin toukokuussa, mistä ilahduin suuresti. ----- TUNTEIDEN VOIMALLA KEHITYSTÄ PÄÄHÄN Ihmettelen, kun vieläkin jatkuvasti toistetaan, että ydinvoiman vastustajat vetoavat tunteisiin, kannattajat taas järkeen. Paikoin hyvinkin asenteelliset maakuntalehdet ovat luku sinänsä, mutta valtakunnan ykkösmedia Helsingin Sanomatkin otsikoi juttunsa Tshernobyl-muistopäivän suurmielenosoituksesta "Ydinvoimaa vastaan marssittiin tunteen voimalla". (HS 27.4). Entä lehtien lukijapalstat? Mustanaan kirjoituksia tyyliin "Sallittakoon odottaville äidelle haikailu sukupolvien päähän mutta tehdään nyt silti energiaratkaisu faktapohjalta". Emmekö kahden maailmansodan, lukemattomien ekokatastrofien, nälänhätien ja jatkuvan eriarvoistumisen jälkeen vielä ymmärrä, ettemme enää voi elää teknokraattien ehdoilla. Teknis-rationaalinen ajattelumme luulee, ettei kasvulle ole mitään rajoja kunhan vain keksitään ja keksitään. Karvas totuus on toinen, ja se meidän on myönnettävä. Tämä on kova paikka minullekin, hopealusikka suussa syntyneelle. Tunteista puheenollen, annan mieluusti tulevaisuuteni äidinvaistoaan kuuntelevien päättäjien käsiin, jos ainoa vaihtoehto näille on joukko insinöörejä, joiden perimmäinen motiivi on esipuberteettinen usko länsimaisen ihmisen kaikkivoipuuteen ja herruuteen. Ja mikä seuraavista ei ole faktaa: ydinjätteen vaarallisuus, suuronnettomuuden riski, uusiutuvan energian huimat mahdollisuudet, ydinenergian vääjäämätön yhteys ydinaseisiin? Ainut fakta lisäydinvoiman puolesta taitaa sittenkin olla sähköoligopolin luominen tänne vihreän kullan maahan. (Oligopoli = harvainvaltainen talous). T.V. ***** Martti Tiuri kommentoi Iltalehdessä julkaistua kirjoitustani "Tunteiden voimalla kehitystä päähän" vielä samalla viikolla. Kirjoitin seuraavan tekstin vastineeksi Tiurille, ja muutama maakuntalehti julkaisi tämän sellaisenaan, mistä kiitokset. Iltalehteä varten laadin lyhyemmän version "FAKTAT, TUNTEET, ARVOT" jonka IL julkaisikin muutamaa päivää myöhemmin, mistä suurkiitokset. Ko. lyhennetty versio tämän tekstin alla. ----- YDINENERGIAA? - ARVOKYSYMYS Ydinvoiman käyttö ei olisi mahdollista, ellei sen tutkimukseen olisi sodan aikana ja kymmeniä vuosia sen jälkeen syydetty tynnyrikaupalla eri valtioiden verovaroja, myös Suomen. Ydinvoiman tueksi tarvitaan niin Suomessa kuin muuallakin Säteilyturvakeskusten kaltaiset byrokraattiset koneistot. Näilläkin edellytyksillä ydinvoima voi olla teollisuudelle suhteellisen halpaa vain lyhyellä tähtäimellä - jos kaikki menee hyvin. Muutoinkin edullisuus on suhteellista. IAEA:n selvitysten mukaan meillä haihatteluksi leimattu tuulienergia on ydinenergian kanssa kilpailukykyistä - ilman julkisen vallan tukea - jo ennen vuotta 2010, jolloin nyt kaavailtu ydinvoimala alkaisi tuottaa sähköä. Ja tuulienergia on vain yksi esimerkki, jonka tässä mainitsin koska sitä tavan takaa halveksitaan. Valtiovalta joutuu tukemaan vastuullisia energiamuotoja vain siinä tapauksessa, että markkinoilla on helppoheikki, joka ei tiukan paikan tullen kykene tekemään tiliä teoistaan. Yksikään yhtiö ei suostu eikä pysty vakuuttamaan ydinvoimalaa suurkatastrofin varalta. Ja kuinkahan kauan teollisuus pystyy takaamaan ydinjätevarastojen turvallisuuden ilman julkisia varoja? Nykyisen lainsäädännön mukaan teollisuuden vastuu tosin loppuukin heti kun jätesiilot sinetöidään, mutta loppuvatkohan riskit? Vastuun siirto jos mikä on yhteiskunnan piilotukea ydinsähkölle. Mitähän ydinjätehaudan vakuuttaminen muuten mahtaisi maksaa jos joku siihen suostuisi! Eikö VM:n tai KTM:n olisi pitänyt pyytää vakuutusyhtiöiltä tarjous käyvän markkinahinnan selvittämiseksi? Luotettavaa tietoa ydinjätteiden loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuudesta voi olla ehkä vuonna 25 000 jKr. Saatan olla idealisti kun edes haaveilen, että ihmissuku voisi elää maan päällä enää kovin kauaa, mutten voi luonnolleni mitään. Halu elää, tulevaisuudentoivo, on rakennettu jokaisen elävän olion jokaiseen soluun. Siksi ihminenkin rakastaa sitä mikä hänen jälkeensä jää - arvojaan, elämäntyötään, jälkikasvuaan - enemmän kuin omaa itseään. Ja jos ihmiskunta sittenkin on tuhoon tuomittu, en ainakaan haluaisi olla tuhoa vartavasten jouduttamassa. Ydinsähkö ja ydinaseet kulkevat käsi kädessä. Jokainen ydinjätetonni on atomiaseen tai likaisen pommin raaka-ainetta, joka säilyy riemunamme tuhansia vuosia. Terrorismin uhkaa ei sovi sitäkään alati eriarvoistuvassa ja siksi epävakaassa maailmassamme unohtaa. Käännös kohti vastuullisempaa energiapolitiikkaa onnistuu vielä nykytilanteessa aivan hyvin, mutta se muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi, joten sitä ei kannata lykätä enää hetkeäkään. Ympäristöongelmien (kuten monien muidenkin) perussyy on se talousjärjestelmäämme sisäänrakennettu ja meidän kaikkien sisukkaasti elättämä vale, että kulutuksen - niin energian kuin raaka-aineidenkin - on pakko aina vain kasvaa ja kasvaa. Ja se kasvaa omalla painollaan hamaan luonnonvarojen loppuun asti, ellei sitä millään tavoin suitsita. Eikä tarvitse ajatella viimeiselle rannalle asti saadakseen perspektiiviä. Jos ydinvoiman lisärakentamisen takaportti jätetään raolleen, vallitsee energiamarkkinoilla alituinen epävarmuus - onko muille energiamuodoille sittenkään tulevaisuudessa kysyntää? Tuolloin näiden rakentaminen ja edelleen kehittäminen ei pääse täyteen vauhtiin, vaikka sitä kai lisäydinvoiman kannattajat haluavatkin. Pitäisikö meidän jälleen kerran turvautua ydinvoimaan? Siinä on kysymys faktoista ja tunteista. Mutta ennen kaikkea aidosta arvovalinnasta. T.V. ***** FAKTAT, TUNTEET, ARVOT Lisäydinvoiman puolesta liputtavalle Martti Tiurille (IL 11.5): Nykyaikaiset ydinvoimalat eivät voi räjähtää kuin atomipommi. Pahimmillaankin reaktorionnettomuuden vaikutukset ovat rajalliset, joskin mittavat. Totta. Mutta ydinsähkö ja ydinaseet kulkevat käsi kädessä. Ja jokainen ydinjätetonni on atomiaseen tai likaisen pommin raaka-ainetta. Ydinvoimalat ovat otollisia maaleja terrori-iskuille. Nykyinen maailmanjärjestys muokkaa jatkuvasti lisää terrorismille suotuisaa maaperää. Pidäkkeettömään kasvuun perustuva taloutemme - kumma kyllä - kiihdyttää maailman eriarvoistumista. Luotettavaa tietoa ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuudesta voi olla ehkä vuonna 25 000 jKr. Saatan olla idealisti kun edes haaveilen, että ihmissuku voisi elää maan päällä enää kovin kauaa, mutten voi luonnolleni mitään. Elämänhalu, tulevaisuudentoivo on rakennettu ihmisen jokaiseen soluun. Siksi hän rakastaa sitä mikä hänen jälkeensä jää - arvojaan, elämäntyötään, jälkikasvuaan - enemmän kuin omaa itseään. Ydinvoima voi olla lyhyellä tähtäimellä suhteellisen halpaa - jos kaikki menee hyvin. Vastuullisia energiamuotoja joutuu valtiovalta tukemaan vain jos markkinoilla on helppoheikki, joka ei tiukan paikan tullen kykene tekemään tiliä teoistaan. Paljon parjattu tuulienergiakin pärjää ilman julkista tukea IAEA:n selvitysten mukaan jo vuonna 2010, jolloin nyt kaavailtu ydinvoimala alkaisi tuottaa sähköä. Kukaan ei pysty vakuuttamaan ydinvoimalaa suurkatastrofin varalta. Eikä teollisuus pysty takaamaan ydinjätevarastojen turvallisuutta kovin kauaa ilman julkista tukea. Turvaudummeko (enää kerran, mukamas) ydinvoimaan? Siinä on kysymys faktoista ja tunteista. Mutta ennen kaikkea aidosta arvovalinnasta. T.V. ***** Ja jälleen Tiurin sylttytehtaalle. Kirjoitin tämän huhtikuussa, mutten tiedä julkaisiko kukaan, sillä tuolloin keskustelu kävi niin kuumana, etten ehtinyt seuraamaan yleisönosastoja. ------ YHDET VIELÄ JA SITTEN LASKU Olen ilolla pannut merkille, että viime viikkoina varsinkin maakuntalehdissä on ahkerasti perätty lisäydinvoiman (oletetun) tarpeen todellisia perusteita, parhaimmillaan hyvinkin osuvasti. Miksi taloutemme pitäisi jatkaa hillitöntä kasvuaan, miksi elinkeinorakennettamme ei voitaisi pikkuhiljaa muuttaa vähemmän energiaintensiiviseen suuntaan jne. Viesti näyttää menneen perille. Käydyn energiakeskustelun ensi viikkoina lisäydinvoiman kannattajat perustelivat näkemyksiään lähinnä milloin minkäkinlaisilla kannattavuus- ja turvallisuuslaskelmilla, mutta nyt ainakin kansanedustaja Matti Tiurin kirjoituksista (Iisalmen sanomat 17.3, KSML 22.3) on helposti luettavissa, että heidän rintamallaan ei ole vähintäkään aikomusta kahlita jatkuvaan kasvuun perustuvaa talouttamme. Tiuri jopa vihjaili että tulevaisuudessa saatetaan tarvita kuudes ydinvoimala. He ovat siis alkaneet myöntämään sen, että ydinvoimaa tarvitaan tuhlauksen ylläpitämiseen. Meille jotka vaadimme maltillisempaa energiapolitiikkaa ja säästäväisyyttä vastataan yleensä osapuilleen näin: "Lisäydinvoiman vastustajat tavan takaa väittävät että sähkönkuluksen kasvuennusteet ovat liioiteltuja ja tarkoitushakuisia. Kuitenkin Suomen sähkönkulutus on kasvanut vuodesta 1980 jo lähes kaksinkertaiseksi (tai mitä nyt milloinkin väitetään ...) eikä ole mitään syytä olettaa että kasvu ratkaisevasti hidastuisi, saati sitten lakkaisi". Jostain käsittämättömästä syystä tällaisia arvioita pidetään itsestäänselvyyksinä, vaikka aivan yhtä hyvin voi kysyä eikö nykyinen sähkönkulutus jo riitä. Jos se muka on kasvanut jo kaksinkertaiseksi vuodesta 1980 niin eikö se ala riittää? Ja oliko elintasomme vuonna 1980 niin toivottoman surkea? "Tshernobyl? Sellaista ei voi tapahtua kehittyneissä maissa." Muistatteko mitä Suomen tiedotusvälineet tekivät kun Japanissa tapahtui vakava säteilyvuoto vuonna 1999? Kiiruhtivat yhtenä miehenä julistamaan ettei Japani ole kehittynyt maa. Entä muistatteko kun Persianlahden sodan aikana ehdotettiin ydinaseen käyttöä Irakin sähköisten viestimien lamauttamiseksi? Atomienergia on sen verran kuuma peruna ettei sitä voi niin oikkuilevan ja arvostelukyvyttömän otuksen kuin ihmisen käsiin antaa. En ole tämän vakaumukseni kanssa yksin. Kokonaan toinen kysymys on voiko uusiutuvalla energialla tulla toimeen. Eihän sillä edes ole sotilaallista käyttöä ...