August Herman Francke Ensimmäinen Sunnuntai Paastossa

Kirjoitettu Postillasta: August Herman Francke Postilla eli Sunnuntai ja Juhlapäivä Saarnat 738s 1904

 

Herra Jeesus, Sinä uskon alkaja ja täyttäjä, opeta meitä oikein kilwoittelemaan syntiä ja perkelettä wastaan, että me uskon pitäisimme ja juoksun täyttäisimme Sinun woimassasi! Amen.

 

Rakastetut Herrassa! Wiikko sitten tutkistelimme, kuinka uskon silmän pitää olla kiinnitetyn Raamattuun Jumalan sanana ja sen kautta Herraan Jeesukseen. Minä soisin sydämestäni, että kaikki se mitä silloin sanottiin, ei olisi ainoastaan muistoonne kätkettynä, waan että se myöskin pysyisi teidän sydämmissännne elämänne loppuun asti. Tuohon edellisen sunnuntain saarnaan yhdistetään tämänpäiwäinen sitä warten, että kaikki ne, jotka mielellänsä uskon silmällä katselewat Jeesusta, saisiwat lyhyen opetuksen, mitenkä heidän tulee käyttäytyä, kun he Raamatusta tahtowat katsella Jeesusta, niin ett’ei perkele saisi eroittaa heitä uskosta ja autuudesta, waan että Kristus, joka on elämän Ruhtinas, saattaisi heitä uskon kautta ijankakkiseen elämään. Rukoilkaamme sentähden Jumalata, että hän tähänkin armonsa soisi ja antaisi siunauksensa sekä opettamiseen että kuulemiseen, tehden sitä Herran rukouksella: Isä meidän j. n. e.

 

Ewankeliumi Mat. 4: 1—11.

Silloin wietiin Jeesus hengeltä korpeen, kiusattaa perkeleeltä. Ja koska Hän oli paastonnut neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi. Ja kiusaaja tuli Hänen tykönsä, ja sanoi: jos Sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämä kiwet leiwiksi tulewat. Mutta Hän wastasi ja sanoi: Kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoastaan leiwästä, mutta jokaisesta sanasta, kuin Jumalan suusta lähtee. Silloin otti perkele Hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti Hänen temppelin harjalle. Ja sanoi Hänelle: jos Sinä olet Jumalan Poika, niin laske Sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä Sinusta, ja he käsissä kantawat Sinun, ettes joskus jalkaas kiween loukkaa. Niin Jeesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalastas. Taas wei Hänen perkele sangen korkialle wuorelle, ja osoitti Hänelle kaikki maailman waltakunnat ja niiden kunnian.. Ja sanoi Hänelle: nämät kaikki minä annan Sinulle, jos Sinä lankeet maahan ja rukoilet minua. Niin sanoi Jeesus hänelle: mene pois saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalatas pitää sinun kumartaman, ja Häntä ainoata palweleman. Silloin jätti Hänen perkele; ja katso, enkelit tuliwat ja palweliwat Häntä.

 

Rakastetut Herrassa! Aiwan kallis ja kultainen raamatunsana on merkittynä Hebr. 12:2, jossa kuuluu: ”katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle”. Apostoli oli edellisessä 11 luwussa esittänyt Abelin, Enokin, Noan, Abrahamin, Isakin, Jakobin, Josefin, Mooseksen, Josuan ja muita uskowaisia, joista Raamattu puhuu, uskon todistajina ja eläwinä esimerkkeinä. Siitä hän 12 luwun 1 wärssyssä tekee tämän johtopäätöksen: ”Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsiwällisyyden kautta siinä kilwoituksessa, kuin meidän eteemme pantu on.” Mutaa tässä joukossa, eli alkukielen mukaan, tässä todistajain ”pilwessä” ei hän ollut tawannut yhtään, jota hän olisi saattanut kutsua uskon alkajaksi ja päättäjäksi. Sillä se on Jeesus Kristus, meidän Wapahtajamme, yksinänsä. Hän on kaikkia uskon esikuwia paljon ylemmällä, ja myöskin uskon sankarit Wanhassa Testamentissä owat katsoneet Hänen Ruhtinaansa ja ylimmän Esimiehensä päälle. Näin sanoi Hän Jumalan Poika, itse, ilmoittautuessaan Josualle, jolla myöskin oli ollaksensa Jeesuksen esikuwana, oli nimenä Josua eli Jeesus: ”minä olen Herran sotajoukon päämies”. Apostoli siis tahtoo, että uskowaiset hankkisiwat sitä hyötyä, jota he suinkin saattawat, kaikkein niiden esimerkistä, jotka owat saaneet todistuksen uskosta. Mutta ennen kaikkea pitää heidän kuitenkin tietämän, ett’ei kukaan muu, paitsi Jeesus Kristus, ole uskon alkaja eli, oikeammin sanottuna, korkein päämies, joka on ilmoittanut kaiken Jumalan neuwon, kuinka meidän pitää uskon kautta kilwoitteleman autuutta woittaaksemme, ja joka on kilwoituksen paikalle mennyt elämän Pääruhtinaana, Ap.T  3:15, ja autuuden Pääruhtinaana, Hebr. 2:10, soitinut meidän puolestamme, woittanut tämän maailman jumalan, ansainnut meille elämän ja autuuden, ja samalla oman esimerkkinsä ja terweellisen sanansa kautta meille osoittanut, kuinka meidänkin Hänen woimallansa on kilwoiteltawa Hänen jäljissään ja Hänen esimerkkiänsä noudattaen. Hän on wihdoin ristillä huutanut: se on täytetty. Hänen päällensä on meidän sentähden asettaminen uskomme silmät, jos tahdomme käsittää uskomme lopun, joka on sielun autuus, niin kuin niidenkin, jotka owat meidän kanssamme saaneet yhdenkaltaisen kalliin uskon. Muinen sanoi tämä Herran sotajoukon Päämies: ”nyt olen minä tullut”. Sitä samaa woimme Hänestä sanoa myöskin tämän ewankeliumitekstin johdolla. Sillä Hän oli nyt tullut Galileasta Jordanille, Hän oli nyt wastaanottanut kasteen Johannekselta, taiwaallinen Isä oli julistanut Hänet Messiaaksi ja Jumalan Pojaksi, Hän oli nyt woideltu Pyhällä Hengellä ja woimalla, ja sama Henki wei nyt Hänet korpeen meidän hywäksemme siellä kilwoittelemaan saatanan kanssa. Tulkoon sentähden jokainen, joka Jeesuksen Kristuksen nimeä tunnustaan, katselemaan

 

Tutkinnossa Jeesusta uskon alkajana ja Ruhtinaana

1) Kuinka Hän on warustettu tämän maailman jumalaa ja kaikkia hänen päällekarkauksiansa wastaan,

2) Kuinka Hän sotii häntä wastaan,

3) Kuinka Hän wihdoin woittaa hänen.

Sinä, elämän Ruhtinas, Herra Jeesus, auta että me oppisimme oikein katsomaan Sinun, uskon alkajan ja Pääruhtinaan, päälle! Auta myöskin meitä, että me Sinun armosi kautta ja Sinun wäkewyydessäsi nyt ja aina woiton saisimme! Amen.

 

Ensimmäinen osa.

Rakastetut Herrassa! Kuinka meidän Herramme Jeesus, uskomme alkajana ja Pääruhtinaana, on ollut warustettu mennessään sotaan saatanaa ja kaikkia hänen päällekarkaamisiansa wastaan, sen ilmoittawat tekstissä sanat, jotka kuuluwat näin: ”Jeesus wietiin Hengeltä korpeen”, samalta Hengeltä, joka edellisen 3 luwun 16 wärssyssä kutsutaan Jumalan Hengeksi. Hän oli näkywässä muodossa tullut Jeesuksen päälle, todistukseksi meille ihmisille, sillä muuten, eli jo sikiämisensä ja syntymisensä suhteen, oli Jeesus Pyhästä Hengestä, Mat. 1:20; ”Henkeä ei ollut Hänelle annettu mitalla”, Joh. 3:34; ”Hän oli woideltu Pyhällä Hengellä ja woimalla”, Ap.T. 10:38. Näin warustettuna oli Hän jo profeetta Jesaiaan kautta esiintynyt ja sanonut: ”Herran Henki on minun päälläni, sentähden on Herra minun woidellut”, Jes. 61:1. Kaikki tämä sanotaan Hänestä Hänen ihmisellisen luontonsa puolesta, jossa luonnossa, waikka kyllä persoonallisessa yhdistyksessä jumalallisen luonnon kanssa, Hän myös on astunut taisteluun perkelettä wastaan.

 

Niin kuin meidän uskomme alkaja ja autuutemme Ruhtinas oli Jumalan sanan todistuksen jälkeen warustettu, niin pitää meidänkin oleman warustettuja mennessämme sotaan Hänen ja meidän yhteistä wihollista, pimeyden pääruhtinasta wastaan, jos me muuten, niin kuin Paawali waatii Timoteukselta, tahdomme olla lujat Jeesuksen Kristuksen sotamiehet, 2 Tim. 2:3. ”Jolla ei ole Kristuksen Henki, ei se ole Hänen omansa”, sanoo mainittu Paawali Room. 8:9. Jos hän nyt ei ole Kristuksen, koko Herran sotajoukon Päämiehen oma, kuinka hän uskaltaisi astua sotaan perkelettä ja kaikkia hänen päällekarkaamisiansa wastaan. Niin kuulkaat nyt ja ottakaat waaria: sellainen ihminen jolla on Jumalan Henki, on warustettu ja kelwollinen tähän sotaan. Mutta se taas, jolla ei ole Jumalan Henkeä, on kelpaamaton tähän sotaan. Olkoon tämä meille kaikille kehoitukseksi, ett’emme tästä hetkestä lähtien mistään muusta niin suurta huolta pitäisi, emmemitään Jumalalta niin hartaasti pyytäisi ja rukoilisi kuin Hänen Henkeänsä, että me sen saisimme tahi myös. jos Hänen jo olemme saaneet, että Hänen lahjansa ja woimansa meissä jokapäiwä lisääntyisi.

Ei nyt tämän kautta kuitenkaan autuuden wälikappaleita poissuljeta, jotka Jumalan puolelta owat Hänen sanansa ja pyhät sakramentitm ja meidän puoleltamme usko, joka luottaa Jumalan sanaan ja lupauksiin. Sillä Jumalan Henki on uskon Henki, 2 Kor. 4:13, ja ”Jumalan sana on Hengen miekka”, Ef. 6:17. Myöskin saamme kohta nähdä, kuinka Jumalan Poika itse, uskon alkajana ja Päämiehenä, on ollut warustettuna tällä miekalla sotiessaan perkelettä wastaan, koska meidän

 

Toisessa osassa

tulee tutkistella ,kuin Herra Jeesus on käynyt sotaa perkelettä wastaan. Tekstimme puhuu tästä niin paljon, että tuskin pääsisimme loppuun, waikka uhraisimme sen tutkistelemiseen useampia, en sano hetkiä, waan päiwiä. Suljemme sentähden kaikki näihin kolmeen kysymykseen, joihin tahdomme lyhyesti wastata. Kysymme siis:

1) Mihinkä luuloon ja ajatukseen kiusaaja tahtoo Jeesusta yllyttää ja saattaa?

2) Minkälaatuisilla syillä hän koettaa taiwuttaa Häntä siihen?

3) Kuinka Herra Jeesus wastaten kohtaa häntä?

Mitä ensimmäiseen kysymykseen tulee, niin siihen wastaan lyhyesti, että perkele tahtoi saattaa Jeesusta siihen ajatukseen, ett’et Hän ollut Jumalan Poika, niin kuin on nähtäwä erittäin näistä hänen sanoistansa Jeesukselle: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kiwet leiwiksi tulewat. Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin laske Sinus alas päin”. j. n. e.

 

Toiseen kysymykseen wastaamme, että kiusaaja pyytää yli puhutella ja uskottaa Jeesusta, ettei Hän ollut Jumalan Poika, kolmella seuraawalla syyllä. Ensiksikin, että Jeesuksen täytyi kärsiä nälkää, joka ei olisi saattanut tapahtua, jos Hän olisi ollut Jumalan Poika, sillä Hän olisi silloin woinut kiwet leiwiksi muuttaa. Toiseksi sillä, että Hän niin kuin muutkin ihmiset oli tämän elämän tapaturmien, wahinkojen ja waarojen alainen. Jos Hän Jumalan Poika olisi, niin Hänen pitäisi ilman waaratta woida laskeutua alas temppelin harjalta, kun Jumalan sanassa oli Hänelle luwattu että enkelien piti Häntä käsissänsä kantaman, ettei Hän jalkaansa kiween loukkaisi. Kolmanneksi, että jos Hän olisi Jumalan Poika, niin ei Hän woinut elää sellaisessa ylönkatseessa, köyhyydessä ja alhaisuudessa, jonka tähden perkele yltyikin siihen häwyttömyyteen, että hän ”osotti Jeesukselle kaikki maailman waltakunnat, ja lupasi ne Hänelle, jos Hän olis maahan langennut ja kumartanut häntä”.

 

Kolmanteen kysymykseen wastaamme, että Jeesus kohtaa kiusaajata Pyhän Hengen woimassa Jumalan sanalla, niin kuin on nähtäwänä jokaisesta wastauksesta, jonka Hän antaa saatanalle.

 

Nyt on asia selwillä ja jokainen saattaa huokeasti sitä itse laweammin tutkia sen johdolla, mitä näistä kolmessa kysymyksessä ja niihin liitetyissä wastauksissa on esitetty.

 

Te sanotte, mitä tämä meitä auttaa ja hyödyttää? Me näemme tosin, että Herra Jeesus näin hywin ja urhoollisesti on sotaa käynyt. Mutta Hän oli Jumalan Poika, ja waikka perkele olisi, niin paljon kuin hän woi, houkutellut Häntä sitä epäilemään, niin ei hän kuitenkaan mitään woinut aikaan saattaa. Mutta me olemme syntiset ihmiset, ja koska kiusaaja astuu meidän kimppuumme, pyytäin wietellä meitä epäilemään Jumalan armosta ja Hänen lapsiksensa ottamisesta, niin mitä meitä hyödyttää, että me näemme Kristuksen niin wastustawan saatanaa, ettei tämä mitään woinut Häntä wastaan. Tähän minä ensin wastaan: niin kuin se on totta, että Kristus oli Jumalan Poika, niin sekin on epäilemätön totuus, että me olemme Jumalan pojat ja tyttäret uskon kautta Kristuksen päälle, jos me oikeassa kääntymisen järjestyksessä tulemme Hänen tykönsä. Jumalan wahwa perustus on tällä kiinnitetty: lakatkoon jokainen wääryydestä, joka Kristuksen nimeä mainitsee, 2 Tim. 2:19. Jos teillä tämä perustus on, että te wilpittömästi olette luopuneet kaikesta jumalattomuudesta ja wääryydestä, ja että te hajajatte autuutta Kristukselta yksinänsä uskon kautta Hänen päällensä, niin te olette Jumalan oikeat pojat ja tyttäret. Muutoin ei.

 

Toiseksi: Jeesus on astunut sotaan perkelettä wastaan meidän tähtemme, eikä itse tähtensä, sentähden on myös Hänen kilwoituksensa meidän kilwoituksemme ja Hänen woittonsa meidän woittomme. Koska Dawid woitti wäkewimmän filistealaisten seassa, Goliathin, niin ei ollut woitto yksistään Dawidin, waan koko Israelin, 1 Sam. 17 l. Samaten myös tässä. Koska Kristus sotii pimeyden ruhtinasta wastaan, niin Hän sotii koko Jumalan Israelin puolesta; ja kun Hän woittaa wihollisen, niin woitto on meidän, koska me sydämestä uskomme Herran Jeesuksen päälle. Kolmanneksi: Koska sinä olet kääntynyt Jumalan tykö ja perkele tahtoo sinulta ottaa pois wakuutuksen, että olet Jumalan lapsi, kun hän pyytää sinua samalla tawalla wietellä kuin Jeesustakin, niin saatat sinäkin turwallisesti ylönkatsoa ja syljeskellä häntä. Sillä Jumalan sotajoukon päämies, Dawidin Poika, Jeesus Kristus, on hänen woittanut, ja kun sin tällä uskon sota=aseella kohtaat perkelettä, niin ei hän woi sinua liikuttaa, waan hänen täytyy paeta pois sinun tyköäsi. Mutta katso neljänneksi: Jumalan Poika on myös tässä opettanut sinua, että sinun pitää itsesi warustaman kaikkia perkeleen kiusauksia wastaan Jumalan sanalla, siinä pysymän eikä antaman siitä itseäsi wierottaa pois- On siis hywin, että sinä wastustat kiusaajata uskon Hengellä, mutta mieleesi johdata sen ohella, että Jumalan sana on tämä Hengen miekka. Warusta siis itsesi sillä päiwin ja öin, ja muista, että pyhässä kasteessa olet päällesi pukenut Kristuksen ja olet tullut Jumalan armoliitossa Hänen lapseksensa otetuksi. Tämän lujan armoliiton ei pidä hukkuman, jos et sinä walapattoisena liiton rikkojana palwele syntiä sen himoissa, kasteessa tekemästäsi lupauksesta huolimatta. Jumala wakuuttaa myös sinua siitä pyhästä ehtoollisesta ja sanoo sinun uskosi wahwistukseksi: ”Teidän edestänne annettu ja wuodatettu syntein anteeksi antamiseksi”. Mutta walwomista ja rukousta et saa laiminlyödä. Ja silloin sinä tulet saatanata wastaan lujana Jeesuksen Kristuksen sotamiehenä, Hänen oman esimerkkinsä mukaan. Silloin woi hän yhtä wähän wahingoittaa sinua kuin sinun Wapahtajaasikin. Meidän tulee wielä

 

Kolmannessa osassa

tutkistella, kuinka Herra Jeesus wihdoin woitti perkeleen. ”Silloin jätti Hänen perkele; ja katso enkelit tuliwat ja palweliwat Häntä”, luemme ewankeliumin lopussa. Tässä oli kahdenkertainen woitto. Perkeleen täytyi jättää Hänet ja enkelein tulla palwelemaan Häntä. Mutta meidän on myös waarinottaminen, mitä Luukas 4:13 tästä asiasta puhuu, sanoen: ”ja kuin kaikki kiusaus oli päätetty, meni perkele pois hetkeksi Hänen tyköänsä”. Asettakaamme tämän rinnalle, mitä Kristus sanoo Joh. 14:30: ”Tämän maailman päämies tulle jolla ei ole mitään minussa”, ja johdattakaamme mieliimme, että Jeesus kohta sen jälkeen, kuin Hän tämän puhunut oli, alkoi wiimeisen suuren kilwoituksensa, jota seurasi täydellisin woitto ja wiimeinen woiton sana: se on täytetty.

 

Kaikki tämä on kirjoitettu meille lohdutukseksi ja opiksi. Minä sanon: ”meille lohdutukseksi”. Sillä uskon pitää luottaman siihen, että perkeleen on täytynyt paeta Kristuksen tyköä pois. Uskon tulee myös olla wakuutetun, että saatanan pitää myöskin meistä luopuman, jos me Jeesuksen woiman ja armon kautta Jumalan sanalla wastustamme häntä. Näin sanoo Jakob 4:7: ”Wastaanseisokaat perkelettä, niin hän teistä pakenee”. Minä sanoin myöskin: ”Meille opiksi”. Sillä ei kaikki tule yhdellä ainoalla kamppauksella ja kilwoituksella täytetyksi. Meidän pitää walmistaman itseämme käymään sotaa niin kauan kuin elämme. Mutta me tiedämme myös, että me wihdoin saamme rauhassa ja ilolla sanoa: se on täytetty, jolloin enkelit ottawat meitä wastaan ja wiewät meidät Abrahamin, wieläpä itse Herran Jeesuksen helmaan.

 

Päätös

Nyt te, jotka totisen kääntymisen kautta olette rewäisseet itsenne irti pimeyden wallasta, te, jotka seisotte kasteenne liitossa, eli totisen sydämen parannuksen kautta olette sen jälleen uudistaneet, te, jotka uskotte Jumalan ainoan Pojan nimeen, nouskaat, ”pyhittäkäät sota herättäkäät wäkewät”, Joel 3:9. Täällä on Immanuel, joka on mennyt sotaan teidän puolestanne, kilwoitellut wihollisen kanssa ja lyönyt maahan hänen. Älkäät pelätkö, waan olkaat hywässä turwassa. Hänen päällekarkaamisensa ei woi mitään, jos te wain pysytte uskon Hengessä ja Jeesuksen Kristuksen terweellisissä sanoissa. Te olette kuulleet, kuinka teidän pitää wastaanseisoman ja woittaman wihollinen. Autuaat olette te, jos te noudatatte tätä hyödyllistä neuwoa, ja aina katsotte Jeesuksen päälle, joka on uskon alkaja ja päämies, niin te wihdoin saatta woiton ja käydä ilolla Hänen kunniaansa.

 

Mutta te wiheliäiset pimeyden ja kuoleman lapset, jotka joko tyydyttelette itseänne paljaalla jumalisuuden warjolla, mutta kiellätte sen woiman pois, taikka elätte julkisissa lihan töissä. Kuinka kauan te tahdotte kantaa kristityn nimeä, ettekä kuitenkaan olla kristittyjä? Kuinka kauan tahdotte te kerskata Kristuksesta ja kuitenkin annatte maailman hengen waikuttaa itsissänne, niin kuin epäuskon lapsissa. Oi, rewäiskäät itsenne irti ja olkaa waroillanne sen synnin paulan suhteen, jolla perkele on teitä sitonut. Tässä on Immanuel, elämän ja autuuden Ruhtinas. Hän tahtoo auttaa teitä synnin ja perkeleen wallan alta. Nyt kun kuulette tätä, kieltäytykää palwelemasta perkelettä ja syntiä. Ettekö ole luopuneet niistä kasteessa? Minkätähden tahdotte nyt palwella niitä elämässänne? Kristuksen puolelta on kasteenne liitto luja. Uudistakaat se nyt teidänkin puoleltanne. Tämä tapahtuu, koska te wastuudesti luowutte pois perkeleestä ja kaikista hänen teoistansa ja menoistansa. Nyt te taidatte pimeyden lapsista tulla walkeuden lapsiksi, perkeleen lapsista Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Älkäät waan estelkö itsiänne, älkäätkä myöskään lykätkö sitä toistaiseksi. Tässä on Immanuel. Hän pyytää ja waatii teitä: uhratkaat ruumiinne ja sielunne Hänen palwelukseensa. Joutukoon sotaan jokainen, joka tahtoo Immanuelin oma olla ja tulla osalliseksi Hänen kunniastansa. Älköön wäsykö, waan pysyköön uskossa loppun asti, niin hän tulee autuaaksi. Amen, Amen.

 

Rukous. O, Sinä ihmisten rakastaja, Herra Jeesus, Sinä siunattu waimon siemen, joka olet rikkipolkenut käärmeen pään ja opettanut sekä itse näyttänyt meille, kuinka meidän pitää sotiman saatanaa wastaan ja tallaaman häntä jaloillamme. O, anna meidän nyt, niin kuin sanottu on, Sinun sisälläsiasuwan armosi ja woimasi kautta kaikki hywin toimittaa, Sinun loppumattoman waltasi ja kunniasi kiitokseksi ja ylitykseksi! Amen.