Copyright 1996, 1997 by RP. Voit tallettaa ja tulostaa tämän dokumentin omaan henkilökohtaiseen käyttöösi. Tekstin ja kuvien edelleen levittäminen, lainaaminen, julkaiseminen ja myyminen ilman tekijän lupaa kielletty.
Hallusinogeeninen sieni Psilocybe cubensis, Teonanactl, "Jumalten Liha", on kaikkein helpoimmin kasvatettavia sienilajeja. Käyttämäni menetelmä on mukaeltu World Wide Webillä Hyperreal.com:sta löytyvistä dokumenteista, jotka taas pohjautuvat "Psylocybe Fanaticuksen" kehittämään kasvatustekniikkaan. Tämä dokumentti perustuu yhteen onnistuneeseen kokeiluun; syvällistä asiantuntemusta vaativat hankkinevat "PF TEK" -manuaalin. Vakavavasti sienten kasvattamisesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Fungi Perfectin kotisivuihin. Puhtaus ja huolellisuus kannattaa.
Lakki ruskea, reunoilta vaaleanruskea, halkaisijaltaan 2-8cm, aluksi kartiomainen - kellomainen, myöhemmin kupera - tasainen. Jalka 4-15cm pitkä kellertävä, ontto, alaosasta paksuuntunut, usein mutkalla. Jalassa usein rengas. Heltat aluksi vaaleat tai harmaanruskeat, saattavat muuttua myöhemmin tummiksi itiöistä. Itiöpöly on mustaa tai violetinruskeaa. Valkoinen malto sinistyy kosketettaessa.
P.cubensiksen psykoaktiivinen aineosa on psilosybiini. Tuoreena sieni sisältää myös hallusinogeenista psilosiiniä, joka kuitenkin tuhoutuu helposti käsittelyssä. Sienet sisältävät kuivapainosta noin 0.2-0.4% psilosybiiniä. Psilosybiinin keskimääräinen annos suun kautta ihmisellä on 4-8mg, joka vastaa noin kahta grammaa kuivattuja sieniä. Psilosybiinin LD50 on hiirellä 280 mg/kg, se on noin 2.5 kertaa vähemmän toksista kuin meskaliini, mutta sen psykoaktiivinen teho on noin 50 kertainen.
Kallein väline: painekeitin, saattaa etsimällä löytyä muutamalla kympillä romukaupasta. Pieni, vanha ja tuhruinen riittää, kunhan venttiili ja tiiviste ovat kunnossa.
Suurisuisia 200ml lasipurkkeja kansineen, mieluiten suun läpimitta sama kuin sisäläpimitta.
Psylocybe Fanaticuksen itiöruisku tai steriili 10ml ruisku isolla neulalla, Psilocybe cubensis -itiölaskeuma paperilla, steriili kirurginveitsi, pinsetit, 100ml lasipurkki kansineen ja muovieristysnauhaa.
Vermikuliittia (tai Leca-mursketta,) riisijauhoa (tai kokojyväriisiä ja kahvimylly,) akkuvettä (ionipuhdistettua tai tislattua,) 70% isopropanolia (vedellä laimennettu halpa polttoaineen jäänesto käy,) Kloritea ja kirkasta silikonimassaa.
Ilmastointiteippiä, kahdet kumihanskat, pe-kalvoa, 2 kpl 40l muovisia varastoloatikoita, kolme mitan mukan leikattua akryyli- tai lasilevyä (naarmuuntunut hukkapala ok.) styrox-termoslaatikko, akryylilevy- ja pe-muovihukkapalaa, ikkunatiivistenauhaa (solukumi), akvaariopumppu, sopivaa letkua, 1l muovipullo, ohutta muoviputkea, varastolaatikon pohjalle mahtuva muovi- tai ruostumaton teräs -ritilä, vanua, alumiinifoliota, kertakäyttöinen hengityssuojain, styrox-termoslaatikko, lämpömittari, rautalankaa, kasvisumutin, tusina pyykkipoikia ja tupakansytytin. Paperiarkkeja, keittiöpaperia, talosliina, ämpäri, Minigrip-pusseja jne.
Sahaa varastolaatikon kylkeen kaksi pyöreää aukkoa, läpimitta noin 20cm. Teippaa polyeteenikalvosta kartiomaiset "hihat" ja kiinnitä ne ilmastointiteipillä aukkoihin ja kumihansikkaiden ranteisiin. Liimaa silikonilla muovipalat laatikon kahvanreikien päälle. Tee laatikon sivun yläosaan 3cm "ilmareikä" ja teippaa päälle hengityssuojaimesta leikattu pala pölysuodattimeksi. Päällystä laatikon reunat ikkunatiivistenauhalla. Leikkauta muoviliikkeessä kirkkaasta 2mm akryylilevystä laatikkoon sopiva kansi.
Aseta laatikkoon (puhdas) astia, jossa on (puhdas) talousliina ja kolorite-vettä, sulje kansi, työnnä kätesi hansikkaisiin ja pyyhi hansikkaat ja laatikon sisäosat huolellisesti puhtaaksi. Raota kantta ja nosta klorite-astia pois. Säilytä laatikko kansi kiinni, jotta sinne ei kertyisi homeitiöitä sisältåävää pölyä. Pyyhi laatikko kloritevedellä aina ennen ja jälkeen jokaista käyttökertaa. Käytössä laita laatikkoon vain isopropanolilla tai Kloritella puhdistettuja esineita, joihin olet koskenut vain puhtailla kumihansikkailla.
Leikkauta muoviliikkeessä 2mm kirkkaasta akryylilevystä varastolaatikon kanneksi sopiva pala ja toinen pala joka on kooltaan noin 1cm isompi kuin laatikon lyhyempi sisämitta ja 10cm lyhempi kuin laatikon pidempi sisämitta. Liimaa silikonilla muovipalat kahvareikiin. Sahaa noin 1cm x 1cm muovirimasta (hukkapalaa) neljä parin sentin palaa ja liimaa ne laatikon sisäpuolelle niin että pienemmän akryylilevyn voi laskea vinoon palojen päälle suojaamaan sienirihmastoa pisaroilta. Pidä huolta, että sienikakkujen yläpuolelle jää riittävästi tilaa! Poraa laatikon sivuun reikä ilmaletkulle. Liimaa laatikon pohjalle muoviriman paloista jalat ritilälle, niin että ritilä on sentin-parin korkeudella laatikon pohjasta. Kiinnitä ikkunatiivistenauha laatikon reunoihin. Terraarion tulee olla tiivis!
Poraa muovipullon yläosaan ja alaosaan reiät muoviputkelle, taivuta kaksi muoviputkea L:n muotoon (itse käytin sopivan muotoisia paksuja mehupillejä!) ja liimaa ne kiinni reikiin silikonilla (ks. kuva). Kiinnitä ilmaletku alempaan reikään menevään putkeen. Käytössä ilma kupilitetaan akvaario- pumpun avulla pullon läpi ja kostea ilma ohjautuu toisen muoviputken kautta laatikon alaosaan.
Puhdista terraario kloritella. Aseta ritilä, kostutin ja pisarasuoja laatikkoon, vedä letku läpi reiästä ja kiinnitä akvaariopumppuun. Laita kansi paikalleen.
Kun otat terraarion käyttöön, kaada pullo 3/4-täyteen puhdasta vettä ja käynnistä akvaariopumppu. Avattuasi terraarion ruiskuta vettä hienona sumuna sisemmän akryylilevyn päälle ennen kannen sulkemista. P.cubensis vaatii itiöemien kehittymiseen valoa, jonka voi järjestää esimerkiksi loisteputki-pöytävalaisimella. Lamppu ei saa lämmittää terraariota! Akvaariopumppukostutin on pienitehoinen eikä pysty ylläpitämään kosteutta jos terraario vuotaa. Kiinnitä kansi tiiviisti paikalleen pyykkipojilla tms. nipistimillä. Pidä terraariota tasalämpöisessä, vedottomassa paikassa, koska lämpöerot terraarion eri puolilla aiheuttavat veden tiivistymistä ja kosteuden laskua. Kuivaa silloin tällöin terraarion pohjalle tiivistynyt vesi talouspyyhkeellä.
Sienirihmasto kasvatetaan 200ml vetoisissa lasipurkeissa, joiden suun halkaisija on yhtä suuri kuin sisälämpimitta. Valmis rihmastokakku kumotaan ulos purkeista. Kasvatus onnistuu vaikka kakkua ei saisikaan pois purkista, mutta sienisato on silloin huonompi. Sopivia purkkeja on vaikea läytää, ne voinee korvata sopivilla juomalaseilla tai jälkiruokakulhoilla, ja käyttää ylimääräistä foliokerrosta kierrekannen sijasta. Liian suuressa purkissa sienirihmaston läpikasvaminen saattaa kestää turhan kauan.
Kasvualustana käytetään kokojyväriisistä jauhettua riisijauhoa (jonka voi valmistaa itse kahvimyllyllä) sekoitettuna vermikuliittiin. Koska vermikuliittia ei ilmeisesti ole Suomessa saatavana, korvasin onnistuneesti sen hiekoitustarkoitukseen myytävällä Leca-murskeella (murskattua Lecasoraa). Jos läydät vermikuliittia, käytä sitä.
Sekoita jokaista purkkia varten 4 tilavuusosaa vermikuliittia tai Leca-mursketta, 1 osa riisijauhoa ja 1 osa akkuvettä. Täytä purkki parin sentin päähän reunasta. Voit täyttää purkin reunoja myöten täyteen vermikuliitilla suojaksi bakteeri- ja hometartuntaa vastaan, mutta itse en havainnut sitä tarpeelliseksi. Laita purkin suun päälle kolminkertainen alumiinifolio ja kierrä purkin kansi löysästi kiinni folion päälle.
Avaa painekeitin, kuivaa viljelypurkit puhtaalla talouspyhkeellä ja nosta ne hanskalaatikkoon, samoin itiöruisku ja tupakansytytin.
Ota itiöruisku käteesi ja irroita neulansuojus. Varo koskettamasta neulalla mihinkään. Avaa varovasti purkin kansi irrottamatta foliota. Kuumenna neula bunsenpolttimella tai esim. tupakansytyttimellä ennen jokaista ruiskutusta. Ravista ruiskua. Työnnä neula 3-4 kohdasta folion läpi purkin sisäreunaa pitkin ja ruiskuta noin 1/4ml itiösuspensiota (1ml/purkki). Kierrä purkin kansi löysästi kiinni. Lopuksi kuumenna neula vielä kerran ja laita neulansuojus paikoilleen. Neulan tukkeentumisen varalta olisi hyvä olla valmiina steriili varaneula laatikossa.
Noin kuukauden kuluttua, kun kasvualusta on kokonaan valkoisen rihmaston peitossa, ovat purkit valminna siirrettäväksi terraarioon. Älä kiirehdi vaan odota kärsivällisesti, kunnes viimeisetkin paljaat kohdat ovat peittyneet.
Kun rihmaston on kokonaan vallannut kasvualustan, ei 100% steriliteetti ole enää tarpeen: 99.95% riittää.
Vedä kumihanskat käteen ja pyyhi purkit ja kannet isopropanolitupolla. Jos käytit purkkeja, joiden suun halkaisija ei ole pienempi kuin sisäosan halkaisija, koputtele purkkia niin, että kasvualustakakku irtoaa purkin reunoista. Kierrä purkin kansi auki, poista folio ja laita (puhdas!) kansi ylösalaisin purkin päälle. (Jos olet laittanut vermikuliittia kasvualustan päälle suojaksi, raavi ensin kaikki mikä ei ole rihmaston peitossa pois steriilillä lusikalla.) Koputtele rihmastokakku purkista kannen päälle, tarvittaessa käytä steriloitua ohutteräistä vihannesveistä tms. avuksi. Nosta purkinkannnen päällä rihmastokakku ritilälle. (Jos kasvualustakakku ei mahdu ulos käyttämistäsi purkeista, irroita kansi ja folio ja laita purkki sellaisenaan ritilälle.) Terraarioon joka on tehty 40l varastolaatikosta, mahtuu kahdeksan tai kymmenen kakkua/purkkia. Vältä rihmaston turhaa koskettelua.
Muutaman viikon sisällä kakkuihin ilmestyy pieniä rihmastokeskittymiä, jotka vähitellen kasvavat jättimäisen ihomadon näköisiksi ruskeapäisiksi sieniaiheiksi ja edelleen vaaleanruskealakkisiksi taikasieniksi. (Seassa voi olla kummallisen näköisiä mutanttiyksilöitä, jos olosuhteet eivät ole ihanteelliset.)
Pidä huolta kosteuden säilymisestä ja ruiskuta sisempää akryylilevyä, jos kuivuus näyttää olevan ongelma. Vesi ruiskutettuna suoraan sienirihmaston päälle on vahingollista. Jos rihmaston päälle muodostuu vesipisaroita on kosteutta liiaksi. Ohimenevä rihmaston kellastuminen tai sinistyminen on vaaratonta ja kypsistä sienistä tippuvat itiöt tuhrivat kakkuja harmaiksi, mutta poista välittömästi kaikki bakteeri- tai homevaivaisiksi epäilemäsi rihmastokakut. Jos terraarion pohjalle tiivistyy liikaa vettä, imeytä se talousliinaan. Täytä kostutuspulloa tarpeen mukaan.
Sienet ovat täysin kehittyneitä, kun lakki on kunnolla auennut. Poimi sienet varovasti kiertämälla tai leikkaamalla jalka juuresta steriilillä veitsellä.
Jos kostutusteho riittää, samasta rihmastokakusta pitäisi saada useampi sienierä. Poista selvästi kuivuneet ja pysyvästi sinistyneet vanhat kakut.
Varaa hanskalaatikkoon isopropanolilla puhtaaksi pyyhitty vesipurkki, itiölaskeumapaperi muovipussissaan, kirurginveitsi steriilissä paketissaan, pinsetit ja eristysnauhaa.
Ota folio pois purkin päältä, laita pala eristysnauhaa reiän päälle ja löysää kansi. Avaa itiöpaperin muovipussi ja ota kirurginveitsi paketistaan sormien väliin. Ota itiöpaperi pinsetteihin, nosta kansi purkin päältä, raaputa itiöitä veitsellä paperilta purkkiin, sulje purkki ja laita itiöpaperi muovipussiinsa. Säilytä jääkaapissa.
Ravista purkkia ja poista eristysnauha reiän päältä. Poista neulansuojus, ime ruisku täyteen, kuumenna neula sytyttimellä ja laita suojus paikalleen. Peitä reikä uudelleen eristysnauhalla.
Itiösuspensio säilyy puoli vuotta, kuiva itiölaskeuma paperilla ainakin vuoden-pari jääkaapissa.