» Uusin «

16.1.2002

Hejpsan!

Unski syntyi tänään aamuyöllä klo 2:n aikoihin.
Eläinlääkäri oli paikalla avustamassa Unskin
maailmaan. Hän tutki varsan ja emän varsomisen
jälkeen ja totesi kummankin olevan hyvässä
kunnossa. Piki sai olla koko päivän rauhassa
varsansa, juuri syntyneen Unskin kanssa.
Varsapiki tuli ulos noin puoli tuntia Unskin
syntymän jälkeen. Melko pian sen jälkeen
Unski yritti kammeta itseään ylös oikein kunnolla.
Se ponnisteli kaikin voimin ja yritti saada itseään
pystyyn. Kun pikkuori lopulta pääsi pystyyn,
se oli jo väsynyt yrityksissään, joten
se seisoi hetken vapisten ja lysähti sitten
makaamaan. Hetken kuluttua yritteliäs varsa
ponnistautui ylös uudelleen ja Pikikin oli sillä
välin noussut. Sitten Unski tärisevin jaloin
kompuroi imemään ja jätin vastahakoisesti
emän ja varsan yksin.
Aamulla, kun olisi pitänyt nousta poneja ruokkimaan,
olin aivan väsynyt valvomisesta. Olin nukkunut
koko yönä vaivaiset 2 tuntia, mikä kyllä tuntui!
Nousin kuitenkin ja ruokin ensin tammat.
Kun tulin yksityistalliin, oli minua vastassa
Tintin kimeä hirnahdus, Pikin pehmeä hörähdys
ja joku uusi ääni, mitä en ennen ollut kuullut.
Se oli Unskin pikkuinen vingahdusta muistuttava
ääni. Heitin Pikille heinät ja jäin hetkeksi silittelemään
sen kaulaa. Piki katsoi ylpeän näköisenä pikkuistaan -
ja syytä olikin olla ylpeä! Unski näytti upealta!
Ajattelin, että tässäpä minulla on tuleva kisahevonen.
Näyttelyissä pärjäävä ja kisoissa menestyvä maskuliininen
ori, joka valloittaa kaikkien sydämet!
Ainakin minuun se oli jo tehnyt vaikutuksen.
Loppupäivän Piki vietti Unskin kanssa sisällä.
Kun illalla uskaltauduin Pikin boksiin ja silittelin
ensin tammaa, tuli Unski minua katsomaan.
Piki näytti olevan varuillaan, vaikka tiesi minun olevan
sama tuttu ihminen. Annoin siis Pikille kaiken huomioni
ja ikäänkuin muistutin sille, että en ole vaarallinen.
Hetken kuluttua se väistyi hiukan sivummalle ja antoi
minun silitellä Unskia.
Unski näykki ja yritti pukitella ahtaassa boksissa.
Varsomisboksi oli tavalliseen karsinaan verrattuna
iso, mutta täysikokoisen, 160 cm korkean, trakehner-
tamman ja sen varsan siellä ollessa se näytti pieneltä.
Ja olinhan minäkin siellä tilaa viemässä...

Eve, Piki & Unski

20.1.2002 (su)

Moi!

Aloitin tänään päiväni ruokkimalla ponit.
Unski hörähti Pikiä matkien kun astuin talliin.
(Piki asuu edelleen varsomiskarsinassa Unskin
kanssa ja vaihtaa sitten takaisin omaan boksiinsa
kun Unski on puolivuotias ja vieroitusiässä.
Ruunia vaan ei tallissa ole riittävästi oriiden
ja tammojen väliin. Sansku on ainoana ruunana
"selvittelemässä oripoikien välejä".)
Shettikset, Lolli, Devil, Sansku ja Piki olivat
jälleen innokkaasti minua (tai ruokaa) vastassa.
Ne alkoivat heti ahmimaan, kun heitin ruuat niille.
Unski tuli nuuhkimaan Pixun kauroja, mutta heinistä
se ei välittänyt. Unski maistoi Pikin liikkeitä seuraten
kauraa ja irvisteli flehmen-ilmettään oudolle maulle.
Sitten se tyytyi vain Pikin maitoon.
Kaikki ruokittuani heitin hevoset pihalle ja aloin jälleen
boksien siivoamis-urakan.
Sen tehtyäni menin ulos riimunaru, Pikin riimu
ja Unskin nahkainen varsariimu käsissäni.
Toin Pikin ja vaavan sisälle ja satuloin Pikin.
Unskille sujautin riimun ja kiinnitin narun siihen.
Sitten talutin molemmat hevoset ulos ja
hyppäsin Pikin sekään. Unski katseli hieman oudoksuen
minua ja Pikiä, mutta lähti kiltisti maastoon vierellä
ravaten. Välillä se kiskaisi päätään katsoakseen
pensaita tai puita.
Piki käveli rauhallisesti ja seurasi Unskin liikkeitä
tarkkaavaisena.
Päivällä päästin hevoset tarhaan ja annoin ruuat sinne.
Toin kaikki sisään vasta illalla, kun alkoi hämärtyä.
Silloin vein Unskin maneesiin.
Annoin sen totutella paikkaan kaikessa rauhassa.
En pakottanut sitä tekemään mitään, enkä kiirehtinyt.
Kun Unski lakkasi nurkkien koluamisen tai pukkilaukan,
laitoin sille taas riimun päähän.
Harjoittelin esittämistä. Opetin Unskin seisomaan
näyttelyasennossa ja pysähtymään tasajaloin.
Harjoitus kesti vain noin 15 minuuttia, mutta
uskoisin, että sekin oli varsalle tarpeeksi.

Eve & hepat

30.1.2002

Muih!

Tänään Unski sai oman boksin.
Se katseli ensin uutta "huonettaan"
pitkään ja tutki sitten huolellisesti
jokaisen nurkan. Lopulta se, ikään
kuin mielenosoituksellisesti, tyhjensi
suolistaan ylimääräiset aivan boksin
oven eteen. Lopulta se hetken touhuttuaan
asettui makuulle ja nukkui päiväunet
uudessa, ikiomassa karsinassaan.

Eve ja Unski

5.2.2002

Muipsis!

Unski on lähdössä tällä viikolla koulutukseen Meepun osaaviin käsiin.
Lueskelen koulutuksesta tältä sivulta ja ihastelen Unskin taitoja
sitten kun se tulee taas kotiin Pikin ja uuden varsan luokse. :)
Nyt olenkin valmentamassa Unskia tulevaan ja yritin koko tämän
päivän survoa sitä traileriin. Kun Unski ei ensin suosiolla,
kiltisti ja vapaaehtoisesti sisään kävellyt, hain Pikin paikalle
ja ajattelin sen näyttävän Unskille mallia - ja niin se näyttikin!
Mutta vain nousemalla pystyyn peruuttelemalla, kääntyilemällä jne.
Sitten ajattelin kokeilla poneja, mutten viitsinyt lähteä niitä hakemaan.
Sen jälkeen ajattelin kokeilla houkuttelemista. Pakkohan
Unskin on traileriin mennä viimeistään silloin, kun matka Meepun
luokse alkaa. Hain siis muutaman porkkanan ja pienen kipollisen
kauraa houkuttimeksi. Lopulta Piki edellä traksut kävelivät
sisään ja saatoin huokaista helpotuksesta.
Loppupäivän kumpikin vain löhöili laitumella ja juoksi minua karkuun.
(Lukuunottamatta ratsastuslenkkiä...)
Kummallakin oli liikaa energiaa, ja niitä kiinniottaessani
väsytin vain itseni. Kokeilin jälleen houkuttelemista ja
se toimi jälleen. Sain Pikin selkään satulan ja päähän suitset,
sekä Unskille riimun, jonka päälle kuolaimet.
Totesin lenkillä, että Unskista tulee kenttäratsu kuten emästäänkin,
sillä se loikki pelottavaa vauhtia kaatuneiden puiden ja
pienten ojien yli.
Iltaruualla oli hevosilta puhti poissa, mutta silti ne olivat innokkaita
syömään. ;)

Eve & Unski + Piki

9.2.2002 (la)

Hejssan!

Unski ei ole vieläkään Meepun luokse lähtenyt.
En oikein tiedä syytä, sillä Meepu ei mitään ole minulle
ilmoitellut, eikä päiviksiinkään ole mitään ilmestynyt.
Piki lähtee huomenna astutettavaksi ja Unski on täällä edelleen.
Toivon nyt, että Meepu antaa itsestään kuulua pien jotain,
tai muuten Unski jää "ruohonleikkuriksi". (Jos olisi ruohoa....)
Tänään kuitenkin yritin elää mahdollisimman normaalisti ja
koulutella Unskia omien taitojeni mukaan. Olen onneksi kouluttanut
Chestnutin siitosponien varsoja, etten ollut mikään ihan
ääliö niissä hommissa. Totutin siis Unskia taas traileriin.
Se sujui paljon paremmin kuin viime kerralla!
Sitten olikin satulan ja suitsien kanssa juoksuttamisen
vuoro. Sekin sujui suuremmitta ongelmitta.
Unskilla oli selvästi tänään hyvä päivä!

Eve & Unski

24.helmikuuta 2002 (su)

Muipsis!

Sainkin kuulla, että Meepu lopettaa Karkin tallin ja kaikki siellä
koulutuksessa olevat hepat palaavat omistajilleen takaisin.
Eihän Unski edes ehtinyt lähteä, eikä Meepu niitä päiviksiä koskaan
kirjoittanut! Mrh! Ja nyt onkin sitten kaksi varsaa koulutettavana,
Fortuna ja Ukko. Fortuna voi vielä kyllä olla Pikin luona laitumella,
mutta sitten kun se tuosta vielä kasvaa, onkin sitten kiire.
Voisin laittaa jonnekin ilmoituksen, jos joku Unskia voisi viikon-pari
kouluttaa. Satulahan sillä onkin jo ollut pari kertaa selässä,
mutta jonkun pitäisi kiivetä vielä sinne istumaankin.
Ja Unski on kyllä sellainen pukkipakkaus välillä, että siinä
saa olla varuillaan. Tänään kuitenkin juoksutin Unskia satula
selässä suitsien kanssa. Ensin Ukko yritti saada niitä
päältään, suitsiin se on kyllä jo tottunut, mutta satula-parkaa
se riepotteli pitkään. Kun se vähän rauhoittui ja pääsin juoksuttamaan
sitä taas, se kulki ihan nätisti, mutta katsoi kuitenkin mulkoillen
satulaa. Ukko-Pahanen pääsi kuitenkin puolen tunnin kuluttua
satulasta eroon, mutta suitsista se ei meinannut millään luopua.
Sain porkkanoiden avulla houkutella ne siltä pois!
Olin odottanut päinvastaista, mutta onhan se hienoa, kun
on ahkera hevonen. Satula vain saisi pysyä selässä
ilman suurempia vyöttämisiä. (Tietenkin täytyy satulavyö kiinni
laittaa, mutta Unski kuitenkin on satulan suhteen melko protestoiva,
joten käytän myös häntäremmiä. Löysin kuin löysinkin hevosille
sopivan, sekä sellaisen, mikä sopii myös Unskille.)

Eve & Unski

sunnuntai 10.maaliskuuta.2002

Hej!

Unski oli kolistellut koko yön ja sen lähellä olevat hevoset selvästi
ärsyyntyivät siitä. Kun kävin yöllä niitä katsomassa kolistelun vuoksi,
Piki näytti erityisen stressaantuneelta. Se oli luultavasti yrittänyt vähän
opettaa varsalleen tuloksetta tapoja. Ja olihan Fossekin juuri eilen
myyty niin, että Piki asuu jälleen yksikseen.
Jouduin viemään yöllä kolmen aikaan hermoraunion Ukon ulos
rauhoittumaan. Koska Chestnutin talli on muuttanut ja
ympäristö sen vuoksi erilainen, stressaa sekin hevosia.
Unskin käyttäytyminen oli kyllä kummallista. Se pelkäsi.
Silmät pyörivät päässä sen luimistellessa. Tarkistin sen
nopeasti haavaumien ja kenkien huonojen kiinnitysten varalta.
Kaikki näytti olevan kunnossa. Ehkä Unski oli vain hermostunut.
Tai kukapa sen tietää, mitä sillä oli mielessä.
Vein sen kuitenkin ulos rauhoittumaan ajatellen, että
se pärjäisi kyllä kunhan sille laittaisi paksun loimen ja
heiniä tarhaan.
Aamulla kuuden aikoihin Unski kuitenkin koputteli ikkunaani
turvallaan. Vein sen siis talliin ja ajattelin vielä nukkua, mutten
saanut unta. Vedin siis jälleen takin päälleni ja
lähdin katsomaan, mitä tuhoja Unski olisi saanut aikaiseksi.
Oritarhan portti oli auki. Mitään ei ollut hajalla.
Oliko Unski vain erittäin taitava kahlekuningas, vai
olinko jättänyt portin vahingossa auki? Se jäisi varmaankin
ikuiseksi arvoitukseksi.
Päivällä lähdin Unskin kanssa sitä taluttaen maastoon.
Ihan hyvin nuori ori meni. Maltan tuskin odottaa, että
pääsen sillä ratsastamaan.....

Eve & Ukko

Palmusunnuntai 24.3.2002

Heips!

Muutamia pikkunoitia näkyi tallinkin kulmilla,
muttei Unski niistä pahemmin välittänyt.
Tänään tuli kuitenkin postissa Inan kengityskertomus.

"Pitiles Underground- Melko säikky tapaus. Oli tottumaton ja sen takia vähän hankalakin,
ei tahtonut pysyä paikoillaan ja niin edelleen. Kengitystilanteessa avustaja voisi olla paikoillaan,
ettei jää traumoja. Vuolin kaviot kevyesti ja laitoin kevyet peruskengät joka jalkaan.
Säteet ja muu kaviopohja esimerkillisessä kunnossa nuoreksi hevoseksi!
Kavioaines on hyvä ja kohtalaisen kova, kestää varmastikin kesällä ilman
kenkiä köpöttelyn ilma kaviovaurioita. Uudet kengät saattavat aiheuttaa
ontumista ja erikoista varovaisutta, jonka kuitenkin pitäisi lähteä muutamassa viikossa.
Jos ontuu suuremmin vielä parin viikon kuluttua, on kengät vaihdettava tai otettava väliaikaisesti pois.
Kävin vähän seisottamassa ulkona, jotta näin kuinka suuresti aristi kenkiä,
mutta ainakaan tällä kertaa ei ilmennyt suurempaa, joten luultavasti kengät
kelpaavat. Takajalkojen asento vähän ”kiero” saattaa tulevaisuudessa ainakin
hypätessä tarvita kumikelloja tai pinteleitä. Etujalat erittäin hyvän
näköiset ja kokonaisvaikutelma varsasta oli oikein hyvä!"

No joo. Ei niin kamalan paha. Takajalat nyt ovat mitä ovat,
mutta sille ei mitään voi. Pinteleitä pidän oriilla varmasti
ja kumikellojakin ainakin maastoesteillä, mikäli takajalat
eivät sen enempää harmia Unskille tuota.
Ontumista huomasin heti, mutta toivottavasti se lähtee
sitten ajan myötä eikä pahemmin jalkoja rasita.

Eve & Unski

torstai 2.4.2002

Tervehdys!

Unskia olen ahkerasti koulutellut.
Nyt pian kolme-vuotias ori on ollut kiltti oppilas,
tosin hieman hätäinen. Koulutus edistyy hyvin ja kerran
olen selässäkin ollut, tosin erittäin varovasti avustajan
taluttaessa. En siis ole istunut satulassa, mutta olin
poikittain Ukon selässä. Unski on muuten kahden
hienon tammavarsan isoveli, tosin ei täysveli,
sillä kaikilla varsoilla on eri isä. Fortunalle Unski
On "läheisintä sukua", sillä Fortunan isä, The
Masterpiece Luna, on Unskin isän, Underground
Lunan jälkeläinen. Koulutuksesta vielä sen verran,
että olen myös irtohypyttänyt Ukkoa ja loistavasti
se onkin hypännyt! Olen kuitenkin varmuuden vuoksi
käyttänyt pinteleitä joka jalassa, etteivät jalat
rasittuisi liikaa varsinkaan hieman vinojen
takajalkojen vuoksi. Myös maastoesteitä olen
laitumelle tehnyt. Ori on siis päässyt kenttäratsastuksen,
tai itseasiassa kenttäratsuna olemisen, makuun.
Katsotaan, miten ori kestää, sillä se ei
rakenteeltaan ole ehkä se paras mahdollinen.
Yritän kuitenkin parhaani, ja vaikka Unski ei
kenttäratsuna voisikaan olla, pidän silti siitä
huolta, enkä aio myydä sitä, ellen joudu
talliani jostain syystä lopettamaan ja kaikkia heposia
myymään. Onhan Unski sentään Pikin ensimmäinen
varsa ja muuten hieno hevonen.
Kun nyt näitä näyttelyitä olen kiertänyt, niin toivottavasti
niiden perusteella voin sitä siitoshommiin käyttää.

Eve & Ukkolainen

23.4.2002

Unski on taas oppinut lisää.
Olen aina välillä käynyt boksissa sen selässä,
eikä ori ole pahemmin minusta piitannut..
Tosin kerran se "pimahti" noustessani selkään
ja lensin ahtaassa boksissa kaaressa päin seinää.
Ei siinä pahemmin käynyt - onneksi!
Selvisin mustelmilla ja lievällä aivotärähdyksellä,
kun en ollut kypärää päässäni pitänyt. Se jäikin
sitten viimeiseksi kerraksi ilman kypärää.
Tämän jälkeen olen siis vielä sen selkään
boksissa noussut, tosin silloin se on ollut kiltisti.
Nyt noin 3-vuotias Ukko on ollut hieno oppilas.
Se ottaa kuolaimet kiltisti suuhun ja antaa
laittaa satulan. Tänään pyysin erästä ystävääni
auttamaan. Olin menossa ratsastamaan ensi kertaa
Unskilla. Ystäväni lupasi taluttaa ja niin hän tekikin.
Nousin selkään tallin ovella ja istuin
mahdollisimman kevyesti tuskin hengittäen.
Ukko-Pahanen käveli varovasti pää ylhäällä
korvat hörössä. Varovasti astellen se kulki talutuksessa
eteenpäin ja minä rentouduin hieman.
Sen verran, että sain hengitettyä ja että
oriin satula alkoi tuntua mukavammalta.
Juttelin kaverini kanssa hiljaa Unskista kävellessämme
kohti kenttää. Pian kuljinkin uraa pitkin
myötäillen ohjista. Kokeilin varovasti
pidättää Unskia. Kaverini avustaessa Unski
hidasti ja lopulta pysähtyi.
Korvat kääntyillen Pitiles Underground seisoi hiljaa
kuolaimiaan pureskellen. Selässä istui sen omistaja
jännittyneenä ja niin iloisena, että olisi voinut revetä!
Pikku orivarsasta oli tulossa ratsu.
Tämä oli niin suuri askel Ukon koulutuksessa,
mutta kuitenkin matkaa on vielä monta askelta
siihen, että ratsastan hepallani voittoon
kenttöratsastuskisoissa. Nythän vasta työ
alkaa! Kun ajattelee, miten hion Pikin kanssa
kouluratoja tai esteitä kuukausikaupalla
ennen kisoja, miten hiki roiskuu treenatessamme,
vaikka Pikiä voisi sanoa lähes "vanhaksi konkariksi".
Ja Unski taas on ottanut ensiaskeleensa ratsastajan
kanssa. Sillä on vielä pitkä matka kuljettavana...

Eve & Unski

1.5.2002

Huuh. Unskin ensimmäiset "kunnon kisat" tulossa.
Menin ilmoittamaan meidät Kuupölyn NF-tallin KRJ-koulukisoihin
helppoon C:hen. Kisat ovat parin viikon kuluttua. Ja olen vasta
selkään päässyt! Njuh, olemme kyllä vauhdilla Unskin kanssa edistyneet
(Ja olenkin itseasiassa vähän koulutusta vauhdittanut..), joten uskoisin kisojen
menevän ihan hyvin. Ensikertalaisen hermoilua ym. voi kyllä olla.
Katsotaan nyt, miten menee. Nyt on ratsasteltu ilman taluttajaa
ja liinaa. Hyvin on mennyt. Laukatkin Ukko ihan kiltisti nostaa..
Useimmiten.

Eve & Ukko-Pahanen

3.5.2002 - perjantai

Jup, tänään sitä taas ratsasteltiin. Hienosti edistymme.
Käynti - seis sujuu hienosti tasajaloin. Käynti - ravi onnistuu.
Ravi - laukka ei aina suju kuten pitäisi. Laukka - ravi ei myöskään
onnistu. Ravista kun laukalle pyydetään, Unski vain kiihdyttää.
Laukasta raville se ei millään malttaisi hidastaa. Käynnin kautta
laukannostoa ei ole vielä edes kokeiltu. Kunhan laukat alkavat
nousta kunnolla, päästäänkin sitten väistöihin ja taivutuksiin.. :)

Eve & Uppeli

Unskin emän päivis löytyy täältä.

»» Takaisin ««

Arvosteluja:

• Virginian virtuaalihevosten näyttelyt 9.2.2002:
"Raskas runko, jyrkkä lapa. Pitkä luisu lautanen. Avorunko. Ei erityisen jalo, mutta melko sopusuhtainen"