Näen sinut viimeisenä päivänä,
viimeisellä hetkellä. Mua vaivaa,
mun sieluani rutistaa, tukahtuu
mieleni, sydämmeni. Voi miksi?
Miksi sä sanoit vain heippa ja
katosit taivaanrantaan...



Niin paljon toivoin
niin paljon odotin
mutta kaikki romahtaa
kuin salama taivaalta
iskien, sen kaiken
sirpaleiksi jota odotin



Miksi linnut ei taivaalla laula
miksi ei aurinko mulle paista.
Miksi meitä yhteen kukaan saattaa ei voi

Tää on niin turhaa
kaikki on niin turhaa.
Vaikka kuolisin, ei kukaan
mua muistamaan jää

Sua katson, sua palvon
sua rakastan mutta
turhaan. Olen kuin
jäätä ilman sinua.
Olen kuin kuu, yksin
taivaalla iltaisin.

Tää on niin turhaa
kaikki on niin turhaa
miks sä et voi kääntyä
puoleen mun.

Mä sulle pesän rakentaisin
sut vierelleni ottaisin
sua pitäisin hyvänä ikuisesti

Tää on niin turhaa...
aivan liian turhaa...



Kaikki on niin kaunista kaikki
minkä nähdä voi,
Tämänkin aamun aurinko kukat jo
loistoon toi.
Vehreydestään ne voimaa loi niinkuin 
sinäkin, antaen mulle voimaa uskoa
itseeni....



En tajua kuinka teit sen, 
kuinka sait minut niin 
sekaisin sinusta...



En pysty osoittamaan rakkautta
sua kohtaan koska vaellan yksinäisenä
pyrstötähtenä tuolla pimeässä... voi
kunpa tulisit ja suistaisit minut
radaltani....



Sua junassa aattelen,
tähtitaivaan saattelemana,
yhä kauemmas pois luotasi,
syvälle uumeniin, 
pois todellisuudesta....
Missä sä oot?



Niin kauan, niin pitkään sinua
hain, etsin. Niin paljon surin
itkin, mietin enkö sua saada vois?
Kuu hopeinen sen ymmärsi yksin,
kuu vaeltaa tuolla pimeydessä.
Kuu, se itki mun kanssani...
Nyt olen saanut sinut vierelleni...
Eilenkin näytin kieltä sille, sille kuulle
joka yksin vaeltaa löytämättä ketään,
sille joka iloitsee mun puolestani...