Pienokaiset olivat kuulleet tuon sadun moneen kertaan, mutta halusivat kuulla sen aina uudelleen.

"Minä olin levittämässä pyykkejä narulle Kesämaan pihalla, kun Reeta tuli rannasta kantaen jotain keltaista möykkyä. Minä kysyin Reetalta, mitä hän kuljetti mukanaan. Reeta vastasi, että hän kantoi uutta toveriaan, jonka nimi oli Uppo-Nalle ja joka oli tullut merta pitkin oltuaan vuoden upoksissa.

Sehän voi olla aivan törkyinen, sanoin ja lisäsin, että siinä voi olla bakteereja ja mitä tahansa pöpöjä.

Reeta suuttui kuin turkinpippuri ja kysyi, olisiko minusta hauskaa, jos Reeta olisi tullut merta pitkin ja joku olisi sanonut, että hän on täynnä bakteereja ja pöpöjä.

Katsoin tulijaa tarkemmin ja näin, että sillä oli kirkkaan ruskeat nappisilmät, ja se näytti ystävälliseltä. Pyysin isoisää nostamaan otuksen pyykkinarulle ja kiinnittämään sen pyykkipojalla korvasta riippumaan.

Se keinui kesätuulessa tovin ja muuttui koko ajan yhä iloisemman näkäiseksi nalleksi.

Minä pyysin isoäitiä paistamaan suuren pinon lettuja, sillä vieraamme oli varmaan nälkäinen; olihan se ollut vuoden upoksissa. Sydämeni lämpeni, kun katsoin narulla keinuvaa nallea ja olin vitivalmis ottamaan sen mukaan Kissakuja viitosen elämään.

Se jäi meille ja ellei olisi jäänyt, en olisi tässä kertomassa Uppo-Nallesta.

Kissakuja viitosessa alkoi nyt Uppo-Nalle-kausi, ja se jatkuu yhä vieläkin, mikä on hyvä juttu."