Runojani

Elikkäs,tässä on hiukkasen minun pieniä runontekeleitäni..


When She's Gone

She just stood there.
She didn't move even an inch.
Her eyes were staring at something.
I couldn't tell what it was for sure.
She was standing on a cliff.
The wind that came from the sea
was freezing.
I even felt it in my bones.
Suddenly, she turned around and
looked at me.
She said: 'Are you ready?'
I didn't know what she meant
by that.
I asked her, and she just turned around,
with a sad smile on her sweet lips.
And she jumped.
She spread her arm's and then
she was out of my sight.
And yet, still I could see her
standing there.

~

To you I shall give my heart

To you, I shall give my heart.
I'll open your eyes, and I'll
teach you to understand.
The way you touched me,
was so serene,
that I didn't have a doubt.
I feel your arms around me.
The anguish is gone.
You took it away.
And now..
To you, I shall give my heart.

~

Tunne

Tunnen taas ajan pysähtyneen.
Mikään ei liiku.
Mikään ei elä.
Ihmisten kulku on hidastettua,
ja tuulikin puhaltaa väärään
suuntaan.
Itse kuljen takaperin.
Palaan kauas menneisyyteen,
paeten tulevaisuutta.

~

haluaisin sinut.
haluaisin olla sinun.
haluaisin kertoa
sinulle, kuinka paljon
välitän sinusta.
liikaa.
sen sijaan, että
kertoisin sinulle,
kerron
sen yölle.
katson yöhön,
niinkuin tyhjään paperiin.
odotan vastausta.
toivon, että joku
täyttäisi tämän tyhjän paperin
vastauksilla, koska
yöltäkään en niitä
saa.
vaikka yö toisensa jälkeen niitä pyydän.

~

asun tässä kauheassa talossa.
ihmisten kasvoilla on paljon sanoja.
tyhjää.
kalpeita kasvoja jokaisessa tupakan-
hajuisessa huoneessa.
vaikutti taivaalta, muuttui hetkessä helvetiksi.
vanhat muistot palaa ja
vanhat arvet revitään auki.
minun vertani janotaan jokaisessa rapussa.
minun vereni saa ihmiset
himoamaan, vihaamaan, halveksimaan.
mutta silti jossain nurkassa näen valoa.
jossakin täällä kauheassa
talossa täytyy olla enkeli.
kaunis kuin aurinko, siro kuin kristalli.
sanomassa että kaikki paranee,
ja suutelemassa haavat kiinni.
vielä minä sen enkelin löydän.
sen joka asuu paholaisen alapuolella.
sen, mihin paha ei koske.
sen enkelin sydämen täytyy olla
puhdasta kultaa,
kun se niin rinnassa painaa.
täyttä kultaa sen sydän on.

~

haluan luoda kauneutta.
tehdä jotain minkä ihmiset muistaa...
ehkä joskus varjot ja valot
asettuvat paikoilleen ja
saan kaiken näyttämään
kauniilta.
kuolema on kaunis asia.
mutta sitä ei voi ikuistaa.
kun kuolema tulee, siirtyy
ajasta ikuisuuteen.
silloin voi vain nähdä
kauneutta, ja kauneus
koskettaa sieluasi.
sielusta tulee kaunis.
mutta silloin ei voi enää
luoda kauneutta.
täydellisyys.
se on unelmien täyttymys.
kaikki haluavat sitä.
kuolema on täydellinen,
mutta kukaan ei halua
kuolemaa.
kaikki etsivät elämää suurempaa
täydellisyyttä löytämättä sitä.
kuolema on täydellinen.
se on kaikki.
haluaisin olla täydellinen
sielu, mutta en ole vielä
ansainnut sitä.
minun täytyy jatkaa etsimistä.
ja ehkä jonain päivänä
kauneus koskettaa sieluani
ja voin iloita täyttymyksestä.

~

Lennä sieluni maisemaan.
Tutustu syvimpiin tunteisiini.
Ui kyyneleitteni virtaavassa koskessa.
Hakkaa sydäntäni,
irrota siitä pala matkamuistoksi.
Käperry sinne,syvimpään ja
pimeimpään,
kunnes et tunne enää kylmää.
Kun palaat tältä matkalta,
ja kun ihmiset kysyvät
mitä opit,
voitko jo kertoa heille,
mitä suru on?

~

Sataman valot loistavat
himmeää,utuista valoaan.
Usva on laskeutunut veden
pinnalle kuin silkkinen harso.
Näen pitkän laiturin päässä
hennon hahmon,joka tärisee.
Täriseekö hän kylmyydestä?
Vai pelosta?
Onko hänen silmänsä täynnä
kyyneliä,jotka horjuttavat
hänen mieltään?
Kävelen varovasti hieman lahoa
laituria pitkin,
häntä kohti.
Ensin,ei mitään.
Sitten hän tuntee minun
lähestyvän.
Vilkaisee taakseen säikähtänyt
katse silmissään.
Yhtä äkkiä hän nousee.
Hän nousee ilmaan,lentää.
Oliko se enkeli,joka oli eksynyt
tiellään taivaaseen?

~

Ehkä elämä menee välillä
liian vaikeaksi ymmärtää.
Joskus kaikki ovat piilossa,
eikä kukaan löydä päämääräänsä.
Ahdistuksen vahvat tiiliseinät
estävät auringon lämmön.
Mutta aina joku omistaa
moukarin,
jolla hakata edes vähän reikiä
seinään kiviseen.
Joku saa osansa auringosta.

~

Se oli tuska,
joka sulki suuni.
Ne olivat kyyneleitä,
jotka halusivat hukuttaa.
Se olin minä,
joka pelkäsin itseäni.
Se olit Sinä,
joka löysi minut.
Vieläkin odotan.
Odotan kuin ihmettä,
jonka tiedän olevan harhaa.
Sumu silmieni edessä
on liian paksua.
En näe sitä asiaa,
mikä voisi pelastaa minut.
Miten Sinä tiesit,
milloin olet perillä?

~

Sinä näet sen.
Näet sen mitä muut eivät näe.
Löydät minusta sen
kaiken,
jo kauan sitten unohdetun.
En pysty salaamaan mitään.
Sinun ei tarvitse edes etsiä.
Tiedostamatta sitä itse,
kerron Sinulle kaiken.
Avaan itseni Sinun eteesi,
tai käperryn viereesi.
Tai kauas Sinusta.
Mutta aina kun haluat,
Sinä ymmärrät.

~

Tunsinko vain itseni
vai Sinut sisälläni
Olinko Minä itse
vai olinko vain Sinun
muokkaama pala elämää
Tunsinko Minä
vai olinko vain peili
joka heijasti Sinun
tunteitasi
vai toisinpäin
Olimmeko me yksi
kokonaisuus
vai kaksi erillistä
matkaa
menossa eri suuntiin
takertuen
vahingossa toisiinsa
Kun halusin lämpöä
Sinä tarjosit kylmyyttä
Vain Minä tein niin
kuin pyydettiin
Vain Minä tunsin
käskyt ihollani
kun ne iskeytyivät
kiinni määräävästi
Saisinko edes pienen
hetken itselleni
Saisinko jo vihdoin
tervehtiä tunteitani?

~

Makaat siinä
ihosi väreilee
saa ilman väreilemään
Tunnen kuuman aallon
painavan pääni alas
Näen
kalpeat kasvosi puoliksi
Kuivunut kyynelvana
muistuttaa siitä sodasta
mikä vei Sinut
Ja Sinä itkit Minun
tähteni!!
Olisit itkenyt omaa
itseäsi
Olisit pelastanut
oman sielusi

~

Olemme täällä.
Tässä ajassa.
Leijumme kuin höyhenet
tuulessa
Välillä heittäen
kuperkeikkaa.
Pyörimme hullun lailla
välillä nojaillen
kuin humalaiset.
Lennämme lehden päällä
makaavasta kastepisarasta
vuoren huipulle
Välillä levähdämme pilven
reunalla.
Tipumme rennosti alas
valmiina uuteen nousuun
Kierteitä, ympyröitä
Välillä sukellamme
pohjattomaan mereen
Jäljitämme ajatonta
totuutta
Välillä hukaten
toisemme
välillä itsemme
Kierrämme etsimässä
toisiamme elämän
ja kuoleman suuressa labyrintissa
Löydämme oikealle polulle
ja menemme kohti loppua.
Kohtaamme reunan todellisuuden
rajamailla.
Hyppäämme ilmaan
ja lennämme
tähtiportin läpi
ajasta ikuisuuteen.

~

Oppisit vihaamaan minua
niin kuin Minä sinua
sitten kun rakkautemme
on kulunut loppuun
Mutta silti kyyneleeni
valuisivat vuolaana virtana
poskiani alas
Silti en näkisi Sinun
silmissä kyyneliä
Minun vuokseni tulleita
Ei niin kuin Minun
Sydän melkein pakahtuu
kun kuulen Sinut
Ja kuolee kun hiljaisuus
Pelkää Minua
niinkuin Minä Sinua

~

Tuuli puhalti lävitseni
Vei mukanaan rakkauden
Rakkauden jolla ei ollut kotia
Tuuli vei rakkauteni
Lennätti sitä ympäri maan
Etsi kotia
Kuuli valheita
Sai iskuja
Ilman hyväksyntää
Ei yhtään avonaista ovea
Ei yhtään vastaanottavaa syliä
Lämmin sade laskeutui
Tuuli päästi irti
Rakkauteni makasi kosteassa
maassa
Odottaen kuolemaa
Ohi kulkija huomasi
pienen värisevän tunteen
matkallaan
Otti mukaansa
Vei lämpimaan turvaan
Helli ja hoivasi
Yhdisti siihen omansa
Herätti Minut henkiin

~

Ei osaa sanoa sanaakaan
kun tyhjyys painaa
huoneen ilman olemattomiin
Ei pysty edes hengittämään
rakkauden repiessä
Pelkoa sydämessä
Tuskaa sielussa
Ei näe aurinkoa
kun piilottaa totuuden
tummien lasien taakse
Päässäni tummia pilviä
raekuurot räjäyttää
Vesi valuu puroina
ihmisten nähtäville
Kulkien harmaassa maassa
Etsien toivoa jokaisesta
Vain päivän päässä
on tulevaisuus
Katoan tästä
Kukaan ei huomaa
Selin muihin
ei huomaa tapahtuvaa muutosta
On oma itsensä
vain itsensä sisällä

~

This is your punishment
For all the things
You've done
Your hopeless trying
trying to destroy me
You wanted to make
me your own
little design of life
But can't you see
You cannot live my
life for me
Because you can't
carry my pain
The pain you gave me
The sweetest gift
You have failed

~

I was lying in the
darkest dark
that night
Buried alive in my soul
I thought I was destined
to find an answer
I wanted a reason
Why I'm sad
blue
Why I'm crying
my pain out
Then it happened
You came
You looked straight at me
And gave me the answers
I've been looking for
You took a piece of my heart
in one flashing second
And now the only thing
I can do for you
Is to cherish you in
my heart
Forever

~

En minä voi sille
mitään
että minä pelkään
Ei se ole Minun syyni
että minun sydämeni
on revitty palasiksi
miljoona kertaa
En voi tuskalleni mitään
Se elää ja kasvaa minussa
Se ei häviä koskaan
Se on tullut jäädäkseen
Ja tyhjät sanat ei
tee mitään paremmaksi

~

But in the end,
what is it worth for,
if I only wanna go home.

~

Sea of Sorrow

When I want it
When I need it
When I even love it
Someone takes it
away from me

I cannot take this
pain time after time
When the only feeling
that is left
Is the pain of loosing
Someone
Something

Eternally lost in the
Sea of Sorrow

~

Hetken ajan
tunnuit taas
niin kotoisalta

Mutta sitten
muistin ettet
kuulukkaan minun
maailmaani

~

Milloin tämä ikuinen
odotus loppuu?

Loppuuko se ikinä?

En enää osaa
ymmärtää
ihmisiä
sanoja

Ymmärrän vain tuskaa

~

Time after time
I search endlessly
for my savior

I'm blinded because
of lies
I'm not the one who
feels
I'm not the one who
heals

I'm just floating
in ignorance
Waiting for my savior

~

Have you ever
seen an angel,
lost from her path.
So far from home
And so alone.
Would you try to understand,
or would you just
turn your back.
Would you lend
a hand
And take her back
to the place,
where She belongs

~

Do you believe
in all the things
you see?
I don't.
They're just your
imagination.
Not real.
Believe in me
and you will see
behind the lying eyes

~

He's never coming
back to me
It was just a
moment in time
Fades into the
night
Forgotten dreams
floating around me
Reminding me of
my failure

~

Sometimes when I smile,
I remember how you
used to smile
to me.
Sometimes when I feel love,
I remember the pain
that was left
after you were gone.
You disappeared at night
into the shadows
of haven
When I was waiting
for you
to come to me
Screaming my souls yearning
into the cold night.
Waiting for a miracle
that could save me
from myself.
I disappear,
into the night,
by following your traces.

~

En minä muuta halunnut,
kuin hetken pitää
sinua sylissäni.
Tuntea lämpösi
lämmittävän sydäntäni.
Tuntea rakkautesi
herättävän minut
henkiin.
Vain pienen hetken
halusin,
Ja sinä veit viimeisenkin
toivon.

~

Miksi en voi kuulla ääntäni
Niinkuin se on
Miksi kaiken täytyy olla vääristettyä
Miksi kaikki täytyy verhota
Estää näkemästä totuutta
Ajatukset pois
Tyhjyys vain vastaa kun huudat
omaa itseäsi
Kaikkien särkyneiden vuosien jälkeen
kun jälleen haluat elää
Liian myöhäistä

~

Osata kävellä eteenpäin
Se on taito
Siinä on rohkeutta
Uskaltaa kohdata seuraava
Mutta siltikään kukaan
ei tiedä elämän tarkoitusta

~

Olen se joka elää
leijuen unelmassa
Toivottomassa paratiisissa
kadonneitten kanssa
Ikuisia valoja etsien
Kivuten tähtien poluille
Seuraten mennyttä

Ota askel eteenpäin
Tee se selvästi
Älä odota seuraavaa
Älä muistele edellistä
Elä yhdessä

~

Minä näin unta
jossa kaikki oli totta
Näin että ruma
oli kaunis
Näin totuuden oleva valhe
Oli kaikki oikein
vaikkei ollutkaan
Luulin sinun olevan todellinen
Mutta se olikin vain
tekele muistoista,
joita ei ollutkaan
Kadotin itseni matkalla
helvetistä taivaaseen

~

Haluan ajan olevan oikea
Haluan saada sen hetken takaisin
Ja toivon että ei ole
liian myöhäistä
Rukoilen sen unelman
henkiin
Rukoilen sen rakkauden
eloon
Teen kaikkeni

Elääkseni

kuollakseni

ollakseni

Sinun

~

Minä yksin huoneessa
tytön kanssa joka itkee
Mitä tehdä?
Pidellä sylissä
Kertoa että kaikki paranee?
Kertoa noita valheita
jotka satuttaa
joka kerran kun pettyy
Kaukana todellisuudesta
Aistien pettäessä
polttaa sormensa
Katoaa savuna ilmaan
tai sekoittuu vesisateeseen
Todistettavasti elossa

~

Sydämeni repeää ulos
rinnastani
Tunnen ahdistavan tunteen
sisuksissani
Kuuntelen sanojasi tarkkaan,
mutta en ymmärrä mitään
Taidat tosiaankin olla
sokea,kun et edes näe
sitä pientä asiaa,
mitä voisit tehdä
pelastaaksesi minut.

~

Haluan päästä pois tästä kaikesta.
Haluan tappaa kaiken mitä oli.
Haluan tuhota kaikki kauniit
muistot jotka tappavat Minua
yötä päivää.
Haluan uuden puutarhan.
Haluan uusia ruusuja,
luomaan uusia tarinoita.
Haluan aloittaa yhdestä puhtaasta
tunteesta,johon yksikään
elävä sielu ei ole koskenut.
Mitä Sinä et ole tahrinut.
Et ole valmiina tappamaan.
Mutta silti Minun on niin ikävä Sinua!
Haluaisin vielä takertua Sinuun.
Käpertyä kainaloosi,ja rakastaa Sinua.
Ja kun aamulla heräisin,
pukisin päälleni,
suutelisin silmiäsi,
joita uni vielä pitelee kiinni,
ja menisin pois.
Et tietäisi herättyäsi,
olinko edes ollut luonasi.
Tuntisit kyllä kaipuun ja ikävän,
ja muistaisit kyllä kasvoni.
Mutta tietäisit että kaiken
täytyi olla vain unta,
jonka täytyi päättyä
todellisuuden raakaan seinään.

~

Peräänny