Ihminen, joka juoksee pakoon todellisuutta, eikä koskaan tahdo kasvaa aikuiseksi. Aikuiset elävät liikaa järjen mukaan. Todellisuutta ei voi paeta loputtomiin, mutta ainahan voi yrittää. Monet pitävät minua sulkeutuneena, oikeassahan he ovatkin. Joitain vaivaa jatkuva hiljaisuuteni. Vaivatkoon. Minä elän niin kuin parhaaksi näen, en niin kuin muut haluavat. Olen ikuinen valittaja, ikuinen pessimisti.
Jotta nyt saadaan koottua kaikkea täysin epäoleellistakin tänne niin todettakoon minun olevan 16 vuotta vanha tyttö. Asun maalla, Panelia nimisessä kylässä joka kuuluu Kiukaisten kuntaan. Koulua käyn Kiukaisten yhteiskoulussa, joka on yhdistetty lukio ja yläaste. Minulla on koira nimeltä Hoffe ja isoveli nimeltä Tommi.
Synkkyydestäni huolimatta minäkin pidän jostain, erästä jopa rakastan. Tässä nimetty muutamia asioita: Rakkaani, koirani, meri, sade, ajatukset, aitous, lukeminen, kirjoittaminen, synkkyys, metsät, kasvit, musta, sininen, tummanvioletti, kesä, syksy, lumi, huoneeni, ystävät, musiikki, välittäminen, yksinäisyys, lujatahtoisuus, tähdet, herkkyys, kävely, hämärä...
Inhottavia, ehkäpä jopa vihattavia asioita: Omahyväisyys, pinnallisuus, eläimiin kohdistuva väkivalta, ennakkoluulot, ylipirteys, rasismi, kahvi, merkityksetön lässytys, sodat, suomiräppi, liiallinen toisten asioihin puuttuminen, itserakkaus...
Joidenkin mielestä olen hyvin synkkä ja surullinen. Luultavasti näin onkin, mutta osaan minä olla iloinenkin, jopa onnellinen. En kuitenkaan yritä pyrkimällä pyrkiä onneen, koska se ei ole kannattavaa. Onneen pyrkiminen on vain kulunut fraasi joka on uppoutunut ihmisten päähän. Yleensä ihmiset eivät ymmärrä miksi olen sellainen kuin olen. Ei tarvitsekaan, kaikkea ei voi ymmärtää. Ei vaikka haluaisikin. Monet ihmettelevät nykyistä suhtautumistani asioihin. Heidän päästään ei vieläkään ole kadonnut muisto muutamien vuosien takaisesta minusta. Vaikka olenkin hyvin ailahtelevainen voin varmuudella sanoa, etten tule kaipaamaan tuota muutamien vuosien takaista aikaa.
Kirjoittaminen on minulle tärkeää, vaikka harva edes tietää minun kirjoittavan pakollisten äidinkielen aineiden lisäksi mitään muuta.
Kirjoittamisen vastapainoksi myös luen. Nykyään en niin paljoa kuin ennen, aina on (muka) niin kiire ettei ehdi tai sitten ei vain muuten huvita. Mieleenpainuvimpia kirjoja ovat ainakin seuraavat, jotkut niistä olen lukenut vuosia sitten: Bim mustakorva, Elämänviiva, Ystävistäni rakkaudella, Älä usko Älä toivo Älä rakasta, Vain aurinko muistaa, Elämän sietämätön keveys, Sofian maailma...
Yksi tärkeä asia minulle on myöskin musiikki, varsinkin seuraavat: Sentenced, To/Die/For, Theatre of Tragedy, Yö, Charon, Sonata Arctica, Sopor Aeternus, Tristania, Throne of Chaos, Entwine, Marilyn Manson, In Flames, Soilwork, Katatonia, Within Temptation...
Kaiken edellisen perusteella jokainen voi muodostaa minusta sellaisen kuvan kuin haluaa. Inhoan kertoa asioita itsestäni, lisäksi se on hankalaakin. Jos minut haluaisi paremmin tuntea pitäisi minuun tutustua, joka taas ei ole helppoa, saatika kannattavaa.
I wanna see you flying back to heaven where you belong