Pedofiliaan liittyviä lakipykäliä

Vuoden 1999 alusta Suomessa tulivat voimaan rikoslain uusitut säännökset, jotka sisältävät monta pedofiilejakin koskevaa pykälää. Ettei kenellekään jää epäselväksi (:->), seksiä ei saa harrastaa alle 16-vuotiaan kanssa, ja uutena pykälänä siis myös lapsipornon hallussapito on rikos.

Seuraavassa strategiset pykälät sellaisenaan (finlex.edita.fi) ja perässä niiden valmistelussa käytettyjä perusteluita:

18 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen

Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta tai väkivaltaa taikka eläimeen sekaantumista, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettua kuvaa tai kuvatallennetta.

19 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito

Joka oikeudettomasti pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka

1. on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa,
2. koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai
3. saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon,

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava.

7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä

1. kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,
2. rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
3. rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi

Yritys on rangaistava.

8 § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta

Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Yritys on rangaistava.

10 § Määritelmät

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.

Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

11 § Kaksoisrangaistavuuden vaatimus

Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja teosta säädetään rangaistus

1. 17 luvun 18 tai 19 §:ssä,
2. 20 luvun 6­8 §:ssä tai
3. 20 luvun 9 §:ssä, jos teko kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön. 

Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvia tai muita liikkuvia kuvia taikka sellaisia sisältäviä tallenteita, joissa esitetään raakaa väkivaltaa, on tuomittava väkivaltakuvauksen levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos väkivallan esittämistä on elokuvan tai tallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidettävä perusteltuna. Jos elokuvan tai tallenteen sisältämä esitys on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi elokuvien tarkastuksesta annetun lain (299/1965) taikka levitettäväksi video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain (697/1987) mukaisesti, ei 1 momentin säännöksiä myöskään sovelleta. Jos tallenteen valmistajalla tai maahantuojalla on ilmeisesti ollut aikomus toimittaa tallenteen sisältämä esitys edellä tarkoitettuun tarkastukseen ennen tallenteen kaupaksi tai vuokralle tarjoamista tai luovuttamista, ei valmistamisesta tai maahantuonnista ole tuomittava rangaistusta 1 momentin mukaan.

Katkelmia näiden lakien perusteluista

Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 23/1997) Hallituksen esitykseen 6/1997 vp:

Sukupuolisiveellisyyttä koskevat rikokset (RL 17:19-21).
         Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevan
         rangaistussäännöksen (RL 17:19) päätarkoituksena on suojata
         lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Sääntelyn
         taustalla on siten lapsen perustuslaissa turvattujen oikeuksien
         suojeleminen. Säännös liittyy myös yleisempään moraalin
         suojaamisen tarkoitukseen. Tällaiset rajoitusperusteet ovat
         sananvapauden kannalta hyväksyttäviä. Rangaistussäännös koskee
         törkeinä pidettäviä pornografian muotoja ja kohdistuu ennen
         kaikkea tällaisen materiaalin toistuvaan ja systemaattiseen
         kaupan pitämiseen ja muuhun levittämiseen ja täyttää
         suhteellisuusvaatimuksen.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan
         hallussapidon kriminalisoinnilla (RL 17:20) pyritään suojaamaan
         lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi,
         jota lapsipornon valmistaminen merkitsee. Pelkän hallussapidon
         kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena. Kysymyksessä
         on kuitenkin sellainen kuvallinen materiaali, joka on saattanut
         syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Valiokunnan
         käsityksen mukaan säännöksen taustalla oleva suojaamisintressi
         on tässä yksittäistapauksessa niin painava, että myös pelkän
         hallussapidon kriminalisoinnille on sananvapauden kannalta
         riittävät perusteet. Tässä arvioinnissa valiokunta on antanut
         merkitystä sille, että säännös rajoittuu todellisuuspohjaisiin
         kuvatallenteisiin.

Lakivaliokunnan mietintö (LaVM 3/1998) kommentoi Hallituksen esityksiä 6/1997 vp ja 117/1997 vp:

Yleisperusteluja:

Valiokunta muistuttaa eduskunnan huumausainerikoksia
         koskevan uudistuksen (HE 180/1992 vp) yhteydessä
         hyväksymästä lausumasta, jossa
         edellytetään hallituksen selvittävän
         mahdollisuudet täydentää
         seuraamusjärjestelmää uudella seuraamuksella,
         jossa rangaistukseen voidaan sisällyttää
         hoitojakso. Seuraamusjärjestelmän
         kehittäminen on erityisen tärkeää
         seksuaalirikosten osalta, koska niiden uusimisriski on
         poikkeuksellisen suuri. Valiokunta ei kuitenkaan nyt
         ehdota rikoslain 20 lukuun lisättäväksi
         säännöstä toimenpiteistä luopumisesta
         rikoksen tekijän hoitoon hakeutumisen johdosta.
         Ilman toimivaa ja riittävän turvallisuuden
         takaavaa seksuaalirikollisille soveltuvaa
         hoitojärjestelmää säännöksellä ei
         olisi myönteisiä vaikutuksia.
            Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston asettama
         työryhmä on ehdottanut seksuaalirikosten
         uusimista vähentävän ohjelman aloittamista
         osana vankeusrangaistusta. Valiokunta suhtautuu
         ohjelman aloittamiseen myönteisesti ja pitää
         sitä seuraamusjärjestelmän kehittämisen
         kannalta tärkeänä.
            Lakialoitteessa 50/1996 vp ehdotetaan, että
         törkeästä lapseen kohdistuvasta haureudesta
         tuomitun ehdonalaiseen vapautumisen ehdoksi asetetaan
         suostuminen kemialliseen kastraatioon. Lapsiin
         kohdistuneiden seksuaalirikoksiin syyllistyneiden
         uusimisriski on vakava ongelma. Kemiallista
         kastraatiota tai seksuaaliviettiin vaikuttavaa
         lääkehoitoa on kokeiltu ulkomailla.
         Lääkehoitoon liittyy kuitenkin
         lääketieteellisiä, oikeudellisia ja
         täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia,
         jotka on selvitettävä ennen kuin voidaan
         keskustella sellaisen lainsäädännön
         hyväksymisestä, jota lakialoitteessa ehdotetaan.
            Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön
         syyllistyneiden henkilöiden uusimisriski ei ole
         samanlainen. Yksilöllistä uusimisriskiä on
         kuitenkin vaikea ennustaa, joten lääkehoidon
         oikea kohdentaminen ei ole yksinkertaista.
         Lääkehoito vaikuttaa sukupuoliviettiin
         alentamalla elimistön hormonituotantoa, mutta se ei
         muuta henkilön seksuaalista suuntautumista.
         Lääkettä on käytettävä jatkuvasti ja
         säännöllisesti. Lääkkeen
         käyttöä on vaikea kontrolloida eikä
         Suomessa ole lainsäädäntöä
         hoitolaitoksen ulkopuolella toteutettavasta
         velvoitteellisesta hoidosta. Oikeusministeriön
         mukaan lakialoitteen hyväksyminen merkitsisi
         olennaista poikkeamaa ehdonalaista vapauttamista
         koskevaan lainsäädäntöön ja
         vapauttamiskäytäntöön. Tällaiset
         poikkeamat tulee sovittaa yleisiin
         vapauttamisperiaatteisiin ja vapauttamiseen
         liittyvän lainsäädännön kokonaisuuteen.
            Seksuaalirikosten ennalta ehkäisemiseen on
         kiinnitettävä riittävästi huomiota. On
         kehitettävä menetelmiä, joilla voidaan
         vähentää lasten riskiä joutua
         seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi esimerkiksi
         varmistautumalla lasten kanssa työskentelevien
         henkilöiden luotettavuudesta.
            Kuultaessa asiantuntijoita lapsen seksuaalisesta
         hyväksikäytöstä on käynyt selkeästi
         ilmi eri ammattiryhmien toisistaan eroavat
         näkökulmat ja käsitykset. Lapsen etua
         pyritään edistämään erilaisista
         ammatillisista lähtökohdista eikä yhden
         ammattiryhmän toimintatavat välttämättä
         saa toisen ammattiryhmän hyväksyntää.
         Esimerkiksi rikosoikeudelliseen järjestelmään
         kuuluvien ryhmien, kuten poliisin ja syyttäjän
         sekä sosiaalista tai lääketieteellistä
         ammattikuntaa edustavien ryhmien käsitykset lapsen
         edun kannalta parhaasta menettelystä eroavat
         olennaisesti toisistaan. Pahimmillaan näkemyserot
         johtavat epäluottamukseen ja syyttelyyn. Kun eri
         ammattiryhmien työ on toisiaan
         täydentävää, ammattiryhmien
         keskinäistä ymmärrystä on parannettava.
         Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
         selvittäminen, uhrin auttaminen ja
         rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen
         edellyttävät ammatillista yhteistyötä,
         joka onnistuakseen vaatii toisen ammattiryhmän
         työhön kuuluvien perusperiaatteiden tuntemusta.
            Valiokunta on asian käsittelyssä keskittynyt
         rangaistussäännöksiin ja
         seuraamusjärjestelmää koskeviin kysymyksiin.
         Asian käsittelyn yhteydessä on kuitenkin
         käynyt ilmi, että seksuaalirikosten seuraukset
         ovat usein uhreille hyvin vakavia ja pitkäaikaisia.
         Uhrit tarvitsevat usein hoitoa ja tukea
         selviytyäkseen rikoksen seurauksista ja apua
         mahdollista rikostutkintaa ja oikeudenkäyntiä
         varten. Seksuaalirikosten uhrien hoitoon ja tukeen on
         kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota,
         koska useat seksuaalirikoksen tekijät ovat itse
         tulleet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi.

Yksityiskohtaisia perusteluja:

17 (18) § Väkivaltakuvauksen levittäminen ja 18
         (19) § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan
         levittäminen. Väkivaltakuvauksen
         levittämistä koskevassa pykälässä
         säädetään rangaistavaksi elokuvien tai
         muiden liikkuvien kuvien taikka sellaisia
         sisältävien tallenteiden levittäminen, joissa
         esitetään raakaa väkivaltaa.
         Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan
         levittämistä koskevassa pykälässä
         säädetään rangaistavaksi kuvien tai
         kuvatallenteiden levittäminen, joissa
         sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti
         esitetään lasta tai väkivaltaa taikka
         eläimeen sekaantumista. Molempien rikosten
         tekotapoina ovat kaupan tai vuokrattavana pitäminen
         ja levittäminen sekä valmistaminen ja
         maahantuonti siinä tarkoituksessa.
            Säännösehdotuksia on arvosteltu, koska
         niissä edellytetään luovuttamisen sijasta
         levittämistä, jolloin teon rangaistavuus vaatii
         toiminnalta jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta.
         Tekotapojen valinta perustuu siihen, että
         kriminalisointien ensisijaisena tarkoituksena on
         vaikuttaa tallenteiden ja kuvien kaupalliseen
         levittämiseen.
            Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 23/1997
         vp) arvioinut säännösehdotuksia sananvapauden
         kannalta. Valiokunta pitää
         säännösehdotuksia suhteellisuusperiaatteen
         mukaisina eli kriminalisoinnit ovat
         välttämättömiä
         rangaistussäännöksillä suojattavien
         oikeushyvien turvaamiseksi. Periaatteen kannalta on
         olennaista, että rangaistussäännökset
         kohdentuvat kuvatallenteiden ja kuvien kaupan
         pitämiseen ja levittämiseen.
            Kriminalisoinnin tarkoituksen ja perustuslakivaliokunnan
         lausunnon huomioon ottaen lakivaliokunta ei pidä
         säännösten muuttamista perusteltuna.
         Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että
         sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan
         levittäminen ei edellytä, että kuvien tai
         kuvatallenteiden tulisi olla todellisuuspohjaisia.
         Säännöksen perustelut ovat tältä osin
         virheelliset.selvyyden vuoksi valiokunta toteaa
         edelleen, että molemmat pykälät koskevat
         myös televisiolähetyksiä ja tallenteiden
         levittämistä tietoverkossa. Koska valiokunta on
         edellä ehdottanut yhden pykälän poistamista,
         on 18 §:n 2 momentissa oleva
         viittaussäännös korjattava.

19 (20) § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta
         esittävän kuvan hallussapito. Pykälässä
         ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi
         todellisuuspohjaisen lapsipornografisen kuvatallenteen
         oikeudeton hallussapito.
            Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut
         säädösehdotusta perusoikeuksien kannalta.
         Valiokunta toteaa, että pelkän hallussapidon
         kriminalisointi on poikkeuksellista. Kysymyksessä
         on kuitenkin kuvallinen materiaali, joka on saattanut
         syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi
         käyttämällä. Säännöksen taustalla
         oleva suojaamisintressi on tässä
         yksittäistapauksessa niin painava, että myös
         pelkän hallussapidon kriminalisoinnille on
         sananvapauden kannalta riittävät perusteet.
         Tässä arvioinnissa perustuslakivaliokunta on
         antanut merkitystä sille, että säännös
         rajoittuu todellisuuspohjaisiin kuvatallenteisiin.
            Tunnusmerkistössä asetettu vaatimus
         kuvamateriaalin todellisuuspohjaisuudesta aiheuttaa
         käytännössä vaikeita näyttö- ja
         tulkintaongelmia, koska autenttisen näköistä
         kuvamateriaalia voidaan valmistaa esimerkiksi
         tietokonetekniikalla. Rangaistussäännös
         menettää huomattavan osan merkityksestään,
         jos sen soveltaminen on todisteluvaikeuksien vuoksi
         hankalaa. Lakivaliokunta katsoo
         perustuslakivaliokunnan lausunnosta huolimatta,
         että säännöstä on tältä osin
         muutettava. Valiokunta ehdottaa, että
         säännöksessä oleva vaatimus kuvatallenteen
         todellisuuspohjaisuudesta korvataan vaatimuksella
         materiaalin todellisuudenmukaisuudesta. Tällöin
         säännös koskee tallenteita, joiden
         valmistamisessa mallina on käytetty lasta tai
         tietokone-, videotekniikalla tai muulla teknisellä
         tavalla valmistettuja kuvatallenteita, jotka ovat
         todellisuudenmukaisia. Tällä tarkoitetaan
         todellisuuspohjaisen näköistä aineistoa, jota
         ei voida erottaa aidoista, ihmisiä malleina
         käytetyistä kuvatallenteista. Tämän
         määrittelyn ulkopuolelle jäävät
         esimerkiksi piirrokset tai maalaukset.

6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
         Pykälän 1 momentti sisältää niin
         sanottua seksuaalista suojaikärajaa koskevan
         säännöksen, 2 momentti nuorten
         keskinäisiä sukupuolisuhteita koskevan
         rangaistavuuden rajoituksen ja 3 momentti erityisen
         rangaistussäännöksen sukupuolisuhteista
         eräissä perhesuhteissa.
            Nykyisin seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta.
         Sukupuoliyhteys ja siihen rinnastettava haureus alle
         14 vuotta nuoremman henkilön kanssa on erikseen
         säädetty ankarammin rangaistavaksi rikokseksi.
         Nykyinen sääntelytapa on epäselvä ja
         asettaa eri suojaikärajat hetero- ja
         homoseksuaalisille suhteille. Suojaikärajan
         sääntelytavan selkeyttäminen on tarpeellista,
         ja hetero- ja homoseksuaalisten suhteiden
         suojaikärajojen yhdenmukaistaminen perusteltua.
         Valiokunta ei pidä kuitenkaan tarkoituksenmukaisena
         alentaa seksuaalista suojaikärajaa nykyisestä ja
         ehdottaa, että suojaikäraja säilytetään
         16 vuodessa.
            Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 1 momentin
         kirjoittamistapaa selkeytetään erottamalla eri
         tekotavat omiksi kohdikseen ja muuttamalla
         kirjoittamistapa seuraavaksi:
            "Joka
            1) on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta
         nuoremman lapsen kanssa,
            2)koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista
         vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on
         omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai
            3)saa hänet ryhtymään 2 kohdassa
         tarkoitettuuntekoon,
            on tuomittava lapsen seksuaalisesta
         hyväksikäytöstä vankeuteen enintään
         neljäksi vuodeksi."
            Momentin 1 kohdassa tekotapana on sukupuoliyhdyntä.
         Momentin 2 kohta koskee lapseen kohdistuvia tekoja,
         jotka ovat omiaan vahingoittamaan hänen
         kehitystään. Asian valiokuntakäsittelyn
         aikana on ilmennyt, että säännösehdotus on
         ymmärretty väärin ja sitä on tulkittu
         virheellisesti. On oletettu rangaistavuuden
         edellyttävän, että syyttäjän on
         pystyttävä näyttämään
         tuomioistuimessa toteen se, että seksuaalisella
         teolla on aiheutettu lapsen kehitykselle vahinkoa.
            Valiokunta toteaa, että tämä käsitys on
         virheellinen. Kyseessä ei ole niin sanottu
         loukkaamisrikos tai konkreettinen vaarantamisrikos.
         Teon ei tarvitse aiheuttaa erillisen seurauksen tai
         konkreettisen vaaran syntymistä. Momentin 2 kohdan
         mukaan rangaistavuuden edellytyksenä ei siis ole,
         että seksuaalisella teolla on vahingoitettu tai
         vaarannettu lapsen kehitystä. Arvioidessaan
         seksuaalista tekoa tuomioistuin ei siten arvioi
         sitä, onko teko vahingoittanut tai aiheuttanut
         vaaraa lapsen kehitykselle. Ilmaisulla "on omiaan
         aiheuttamaan" tarkoitetaan sitä, että teko on
         luonteeltaan sellainen, joka tyypillisesti aiheuttaa
         tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen.
         Yleistäen voidaan siis todeta, että lapseen
         kohdistuva seksuaalinen teko aina vahingoittaa
         lasta.-Vastaavaa kirjoittamistapaa
         käytetään muuallakin rikoslaissa, esimerkiksi
         40 luvun 3 §:ssä, joka koskee virkamiehen
         lahjusrikkomusta. Tällaisten säännösten
         tulkinta ei ole oikeuskäytännössä
         osoittautunut ongelmalliseksi.
            Seksuaalisen teon luonnehdinta on tarpeellinen, koska
         seksuaalinen teko on määritelty luvun 10 §:n
         2 momentissa on hyvin laajaksi. Säännöksen
         perusteluissa todetaan, että ilmaisu on niin
         neutraali, ettei se sellaisenaan aseta oikeastaan
         muuta rajoitusta kuin, että teon on
         liityttävä seksuaalisuuteen. Seksuaalisesta
         teosta esitetään esimerkkeinä mm. toisen
         koskettelu tai toiselle esiintyminen ja pornografisten
         filmien katselu. Säännöksen kritiikki on
         osittain perustunut käsitykseen, että
         rangaistavuuden edellytyksenä on sukupuoliyhteyteen
         rinnastettava, olennaisesti lapsen koskemattomuutta
         loukkaava teko. Sen lisäksi, että
         säännöksellä suojataan lapsia hyvin
         erilaisilta teoilta, sillä suojataan myös eri
         ikäisiä ja eri kehitysvaiheessa olevia lapsia ja
         teon luonnetta koskeva vaatimus on tarpeellinen.
            Pykälän rangaistusasteikko on ehdotettu
         korotettavaksi samaksi kuin raiskauksen ja vastaavasti
         törkeän lapsen seksuaalisen
         hyväksikäytön rangaistusasteikko samaksi kuin
         törkeän raiskauksen. Valiokunta ei pidä
         ehdotuksia perusteltuna, koska mainitut rikokset
         poikkeavat olennaisesti toisistaan. Raiskauksessa on
         kyse sukupuoliyhteyteen pakottamisesta
         käyttämällä henkilöön kohdistuvaa
         väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää
         sellaista väkivaltaa. Lapsen seksuaalisen
         hyväksikäytön tunnusmerkistöön ei
         sisälly väkivaltaa tai sillä uhkaamista ja
         itseasiassa teko on rangaistava vaikka lapsi olisi
         itse halukas sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen
         tekoon. Mikäli lapsen seksuaalisen
         hyväksikäytön yhteydessä
         pahoinpidellään tai uhataan väkivallalla,
         teon rikosoikeudellinen arviointi muuttuu. Tekoon on
         silloin sovellettava raiskausta taikka lapsen
         seksuaalista hyväksikäyttöä ja
         pahoinpitelyä koskevia säännöksiä.