Tienvarsipiknik (kevät 2018)
Olemme matkalla Tšernobylin alueelle. Tämä kuvareportaasi on kertomus kahden päivän matkasta kuolleelle alueelle keväällä 2018. En voi julkaista valokuvia ryhmäni miehistä, koska jotkut heistä ovat edelleen viranomaisten mustalla listalla. Persona non grata on arvonimi, jonka yhteiskunta myöntää meille heidän tietämättömän unen häiritsemisestä. Meille on kunnia olla mustalla listalla.
Ulkopuolelta automme näyttää 1900-luvun puolivälin hautausautolta. Kun joku näkee tämän auton joutomaalla, hän luulee, että joko käymme sukulaisten luona hautausmaalla tai olemme hautauspalvelu. Yleensä he päästävät meidät ohi eivätkä kysy mitään. Kuolema on asia, jota ihmiset yleensä jättävät huomiotta Tšernobylin lähellä, koska alueella on loputon hautajaiskulkue, jolle ihmiset käänsivät selkänsä vuosia sitten.
Sisältä automme on koristeltu kukilla. Nemo tarkoittaa latinaksi "ei ketään".
Päätimme viettää ensimmäisen päivän vieraillessamme Tšernobylin radioaktiivisilla romutelakoilla. Kuljettajamme on hullunkurinen omistautuminen noille paikoille.
Tässä ihmettelen missä on säteily.
Tällä videolla kerron ystävilleni, että pimeässä hehkuvat sammakot
Tshernobyl nauraa meille, koska saavuimme Chernien kanssa
kalibroimaton geiger-laskuri. Vaihdoin juuri putken siihen ja odotin
palvelu geiger-laskurini kalibroimiseksi - mutta he luultavasti unohtivat. Matalalla
säteilytasot se ei ollut havaittavissa, mutta säteilytason noustessa, geiger
laskuri eli omaa elämäänsä välittämättä turvallisuudestamme.
Tämä kuva näyttää, kuinka Geiger-laskuri voi pettää sinut korkealla säteilytasolla. "Tarkastajani" lukee säteilyä Röntgensissä. Käytämme tätä mittausjärjestelmää Tšernobylissä, kun taas Fukushimassa he suosivat Sievierttejä. Alla olevan Geiger-laskurin lukema on 9,873 mikrosievertiä tunnissa, mikä on 110 kertaa normaalia enemmän, mutta kalibroimaton "Inspector"-laite pystyy lukemaan vain 0,296 mikrosievertiä tunnissa, mikä on 29 kertaa normaalia enemmän. Näkymätön ero on melko vaarallinen elävälle kudokselle. En koskaan välittänyt Sievieristä, mutta Fukushiman jälkeen kaikki videot Japanista näkyvät
meidän lukemat tässä järjestelmässä. Opin alun perin toimimaan Sievertsillä
rinnakkaislukeminen kahdelta laskurilla samanaikaisesti. Minulle se oli erittäin
hyödyllinen, koska räätälöijällä on tuumaa ja senttimetriä samassa mittanauhassa.
Matka noihin tankkeihin maksoi meille kenkäparin.
Voimme nähdä, kuinka nopeasti oikealla oleva punainen tarkastaja saa vauhtia lukemisesta
hiukkassäteily CPM (counts per minute) -tilassa. Taso jo 1200
enemmän kuin normaalisti, kun taas väärin kalibroitu valkoinen laite näyttää vain 31 kertaa enemmän kuin normaalisti.
Paistetaan kuin kanaa, kun taas hitaampi laite ei näe vaaraa.
Tästä tulee mieleen anekdootti kahdesta kissasta, jotka menivät Girls Night Outiin:
Toinen kissa on täysin sokea ja toisella on vain yksi silmä. Sokea kissa kuiskaa ystävälleen,
"Kun näet joidenkin söpöjen poikien sanovan: "HOT DAMN!"
"OK", sanoo yksisilmäinen kissa kävellessään oksalle ja ojentaessaan hänet ulos
yksi hyvä silmä.
"HITTU!" hän huudahtaa ...ja sokea kissa hymyilee leveästi ja sanoo:
"HAloo, pojat!"
Minun on varmaan aika sanoa "Hei, pojat!" myös koska ystäväni
valkoinen "Tarkastaja" on täysin sokea.
Todennäköisesti nämä ovat samoja armeijan ajoneuvoja, joita näemme vuoden 1986 dokumenteissa.
He ajoivat reaktorin tuhoamispaikalla, peitettynä reaktorin sydämellä. Jotkut sen hiukkasista ovat edelleen loukussa noissa ajoneuvoissa ja niissä. Jos joku ei ole onnekas kohtaamaan edes hiekanhiekan kokoista grafiittia, tämä lähettäisi Geiger-laskurin asteikolta. Sen toiminta-alue on vain nollasta 0,11 Röntgeniin.
Kun Geiger-laskuri ei ole mittakaavassa, et koskaan tiedä milloin koputat taivaan ovelle, on parempi juosta tai hankkia tämä neuvostoajan armeijan Geiger-laskuri. Sen toiminta-alue on nollasta 200 Röntgeniin. Se kehitettiin atomisotaa varten.
Jos joku sattuu näkemään tämän DP-5:n laskurin asteikolta seuraavana, hän
Sairaalan osastolla tulee olemaan valkoinen katto.
Tämä Neuvostoliiton armeijan Geiger-laskuri on erittäin halpa, luotettava ja yksinkertainen. Se tehtiin 54 vuotta sitten armeijalle, mikä tarkoittaa, että joku niin tyhmä kuin tämä betoninen viemäriputki voi käyttää tätä laitetta. Se toimii hyvin ilmoittamaan vaarallisista säteilytasoista, mutta tällä armeijan laitteella kuulet vain johtavia kappaleita gammasta ja betasta, ei koko orkesterista. Ydinisotooppien kanssa se menee kuin sinfoniaorkesterilla. Eri soittimet tulevat soimaan joko peräkkäin tai kaikki yhdessä. Parilla nykyaikaisella Geiger-laskimella ja asianmukaisella tiedolla on mahdollista kertoa, mitkä isotoopit tulevat peliin. Tämä on erittäin mielenkiintoista tiedettä. Mitä korkeampi säteily on, sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.
Selfien aika.
Näyttää siltä, että tätä roskakoria valvottiin. Täällä vartijat asuivat ja minä
kai rautakangot vartioivat vartijoita... pyörillä oleva vankila, jossa pelkkää
palkit eivät voi pysäyttää näkymättömiä radioaktiivisen hajoamisen tunkeilijoita.
Tämä on vankila pyörillä toiselta puolelta. Luonto ei koskaan puhu kaksinkertaisesti tai tee hienovaraisia huomautuksia, se puhuu aina lujaa ja selkeää kieltä antaen tämän kaltaisia merkkejä.
Scappereita ei näy missään. Heillä täytyy olla vapaapäivä tänään.
Poistamalla helposti irrotettavat osat, aiempien sukupolvien kaapeleita on tehty
poimi useimmat matalalla roikkuvat hedelmät tästä myrkytetystä puutarhasta.
Nyt heidän täytyy leikata auton runko osiin tai purkaa moottorit,
päästäksesi arvokkaaseen metalliin.
Kun mainitsen aiemmat kaavinsukupolvet, tarkoitan niitä, jotka työskentelivät a
kentällä pari vuotta sitten. Metalliromun keräilijöiden elinajanodote on
alueen alin. Yleensä niistä tulee "Nemo" parin vuoden työskentelyn jälkeen alalla, mutta tällä alalla en usko, että ne kestävät niin kauan.
Säteilyvauriot kehollemme ovat kumulatiivisia, joten jokainen Tšernobyliin ja nyt Fukushimaan tutkiva alkaa kuluttaa uusiutumatonta terveyspääomaa, jonka luonto on antanut meille koko elämäksi. On järkevää alkaa kuluttaa tätä pääomaa pikkuhiljaa ja lisätä sitä vuosien myötä. Kun olin nuori, en koskaan mennyt sellaisiin paikkoihin kuin tähän roskakoriin enkä koskaan vienyt tytärtäni tähän paikkaan, mutta isäni on nyt 81-vuotias ja hänellä on tätä pääomaa jäljellä enemmän kuin vuosia elinaikaa, jotta hän voi mennä paikoissa, joissa säteily on paljon korkeampi. Sääntö on yksinkertainen – mikroröntgenit nuorille, milliröntgenit aikuisille ja röntgenit vanhoille.
Tšernobylin räjähdyksen jälkeisinä ensimmäisinä päivinä vanhempani viettivät puoli päivää odottaen bussia, joka lähtisi heidän dachainsa (kesäkotiin). Kiovassa oli vaikea saada bussia. Viranomaiset olivat lähettäneet suurimman osan busseista Tšernobyliin, mutta ihmiset eivät tienneet siitä. Massiivinen säteilypako oli edelleen valtiosalaisuus, ja ihmiset kadulla sanoisivat tietämättään vanhan kansanlaulajan valituksen, kun he kysyivät toisiltaan: "Mihin kaikki bussit ovat kadonneet?"
Ehkä yksi noista busseista on juuri se, jota vanhempani odottivat
sinä päivänä...
On aika poistua romukaupasta ja mennä katsomaan muita paikkoja. Tie on jo puhdistettu kaatuvista puista. Nykyään kuljettajamme on vastuussa, hänen ohjelmansa on, missä paikoissa vierailla. Hän on itseoppinut, joten kun hän esittää esitystä, kaikki jännittyvät ja saavat adrenaliinin tuplaannoksen. Ydinvoima on sellaista koulutusta, jossa ensimmäiset askeleet voivat olla myös viimeisiä, joten on tunne, että itse koulutettu ydinvoimaharrastaja on vähän kuin amatööri sapööri.
Yritän arvata kenen talo se voisi olla. Se erottuu, mutta se
ei näytä metsävartiotalolta, jonka ympärillä on yleensä vajaita.
Neuvostoaikana viranomaiset asettivat ihmisiä lähelle toisiaan. Tämä
miten niitä oli helpompi hallita. Kaikki pitivät toisiaan silmällä.
Ainoat ihmiset, jotka eivät halunneet seurustella muiden kanssa, olivat samat viranomaiset.
Luulen, että tämä oli jonkun tärkeän henkilön dacha.
Tässä tämä talo toisesta projektiosta.
Sisällä ei ole paljon tavaraa jäljellä. Neuvostoliitossa ihmisillä ei ollut paljon tavaraa kodissaan. Ei ole niin kuin nykyään, kun vaatekaapit ovat täynnä. Neuvostoliitossa veljet ja sisaret käyttivät usein toistensa vaatteita. Tämä sohva oli yksi perheen arvokkaimmista omaisuudesta.
Ystäväni poimii remontointiideoita kotonaan. Hän pitäisi
sisustus vastaa hänen farkkujaan. Väritys olisi helppoa, mutta se saattaa maksaa paljon rahaa
kopioida silputtu ulkoasu.
Suunnittelija veloittaisi käden ja jalan, jotta seinät näyttäisivät tältä. Tshernobylissä
Luontoäiti, paras suunnittelija, esittelee teoksiaan ilmaiseksi. Tšernobyl on kuin Louvre, voit kävellä läpi ja nauttia mestariteoksia, mutta et voi asua siellä.
Tässä on lisää luontoäiti töitä.
Hän suunnitteli tämän talon uudelleen omalla mielikuvituksellisella tavallaan.
Yleensä kun Tšernobylin matkoilla autossamme on vain paikallisia, emme välitä luvan saamisesta kuolleelle alueelle. Ajellaan vain peltojen läpi. Viranomaiset eivät voi paljon tehdä meille. Mutta kun ulkomaalaisia ystäviä tulee joukkoomme, on viisasta saada lupa, muuten - jos jäämme kiinni - ystävämme karkotetaan Ukrainasta 24 tunnin sisällä.
Tällä matkalla meillä oli ulkomaalainen ystävä kyydissä, joten luvan saamiseksi matkustimme yhdestä tarkastuspisteestä toiseen (yli 30 kilometrin päässä on 6 tarkastuspistettä kuolleelle alueelle pääsemiseksi). Tarkastuspisteillä kysyttiin, minne hautajaispalvelumme oli menossa, ja ystäväni kertoi heille tarinaa sulhasensa viemisestä äitinsä haudalle kihloihin. Ensimmäisessä tarkastuspisteessä meidät sammutettiin, mutta toisessa se onnistui: tarina oli niin koskettava, että musta lista unohtui tarkistaa ja saimme virallisen luvan jatkaa.
Mukava kalastuspaikka - jos ei olisi sitä "varmaa epävarmuutta".
Oli aika hankkia jotain syötävää, joten matkustimme 80 km joutomaalla syömään illallista vanhan ystävän kanssa. Hän on viimeinen mies kaupungissa, jossa asui 20 000 ihmistä vuonna 1986. Tämä on hän kuvassa katsomassa kuinka grillaamme lihaa.
Meillä oli lihaa mukana, mutta avotulen teko Tšernobylissä on erittäin vakava rikos. Jos tulipalo karkaa, miljoonat ihmiset hengittävät ilmassa olevia radioaktiivisia savuhiukkasia viikkojen ajan. Ajattelimme, että paras tapa grillata tämä liha olisi tehdä se yhdessä palomiesten kanssa, joten kutsuimme paikallisia palomiehiä päivälliselle. Kun he tulivat ja näkivät, että toimme hiiltä mukaan grillaamista varten, he nauroivat ja selittivät, että Kiovan supermarketeissa myytävää hiiltä tuotetaan laittomasti Tšernobylin erittäin saastuneilla alueilla. Joten hiilemme teki matkan Tšernobylista Kiovan supermarkettiin ja palasi sitten takaisin Tšernobyliin kanssamme.
Tässä on shashlikimme. Meillä oli mukava illallinen, ja muutaman juoman jälkeen seuramme muutti paloasemalle.
En voi julkaista montaa kuvaa paloasemasta, enkä myöskään kuvia palomiehistä, koska he olivat töissä, mutta voin julkaista tarinan, jonka he kertoivat meille...
Asemalla on vain yksi vanha neuvostoauto, jossa työskentelee kaksi miestä. Kun tulipalo syttyi tässä kaupungissa muutama vuosi sitten, he soittivat pomolleen ja kertoivat, että tulipalo on, mutta heillä ei ole polttoainetta, pomo käski pysyä paikallaan suojelemaan asemaa.
Luulen, että miehistön tarkoitus on suojella asemaa, mutta mikä on aseman tarkoitus?
Kun palasimme ystävämme luo, hänellä oli vieras, pappi, joka asettui tähän kaupunkiin muutama kuukausi sitten. Siitä lähtien hän on elänyt melko stressaamatonta elämää jossain lähellä olevassa hylätyssä kirkossa. Pristin saapuminen on pahaenteinen merkki. Ainoa mitä hän voi tehdä tälle kaupungille, on sanoa - pölystä pölyksi, tuhkasta tuhkaksi, isotoopista isotoopiksi, aamen.
Kaupungin viimeiset hetket ovat hyvin samanlaisia kuin ihmisen viimeiset hetket. Pappi on jo täällä juomassa teetä naapurihuoneen kuolemansyyntutkijan kanssa. Ihmiset vievät asioita pois. Teippisääntöinen hautausmies kävelee ympäri taloa. Kaikki odottavat.
Meidän kaltaisella vanhemmalla ajoneuvolla ajaessa on parasta, jos kuljettajalla on mekaaniset taidot. Vielä parempi olisi ajotaitoa omaava mekaanikko! Tämä auto voidaan käynnistää ilman akkua. Suurin osa asioista voidaan kiinnittää eristeteipillä ja langanpalalla. Vuodot auton alla on hyvä merkki, yleensä kun vanha ajastin ei vuoda, se tarkoittaa, että autoon ei jää mitään. Tämä vanha ajastin teki 40 000 km Tshernobylin teillä, se tuottaa ongelmia, mutta se ei koskaan petä. Joskus lopetimme tällä autolla ajamisen kahdella sylinterillä, joskus ilman valoa, mutta pääsimme aina kotiin. Ainoa ongelma on löytää autohuolto, joka vielä muistaa kuinka jakoavaimella ja vasaralla toimia. Kun tuon tämän auton huoltoon, he pyytävät minua lähettämään ystäväni papin, sanomaan - pölystä pölyksi tälle autolle. En sano heille mitenkään, kaverit, tämä auto on ollut tien päällä melkein 50 vuotta ja tulee olemaan vielä 50 vuotta.
Autohuollon mekaanikot eivät ymmärrä, että tämä auto on rakennettu silloin, kun he rakensivat asioita kestämään. Tuolloin kaikki infrastruktuuri, jota käytämme tänään, rakennettiin. Se oli kaikkien suurten tieteellisten löytöjen ja todellisen teollisen edistyksen aika.
Voit nähdä luotien aiheuttamia reikiä rakennuksessa. Se on armeijan ja poliisin erikoisjoukkojen koulutuksesta.
He uskovat, että nuo rakennukset ovat vain jäänteitä pahasta, barbaarisesta menneisyydestä, joten on ok tuhota ne. Sitä varten käytetään usein aseita ja ammuksia, jotka on valmistettu 40-50 vuotta sitten.
Jotkut AK-47:n kuorista. Näissä kuorissa on vuosiluku, eivätkä ne ole uusia.
Tässä on kysymys: voiko barbaarinen sivilisaatio tuottaa autoja, paloautoja, Geiger-laskereita ja muita asioita, joita olemme käyttäneet puoli vuosisataa? Neuvostoliiton ihmiset rakentavat sarkofagin hehkuvan reaktorin päälle useissa kuukausissa ja vanhan sarkofagin peittäminen rautakaarella kesti 30 vuotta. Joten ehkä me olemme barbaareja, jotka tuhoavat korkeamman sivilisaation jäänteitä?
Kuva muovimukeistamme juomavedestä tuo mieleen yhden anekdootin.
Kaksi tyttöä juo kahvia Dead Zone -alueella. He ovat
sekä ympäristötietoisia että tieteellisesti ajattelevia naisia. Yhden jälkeen
lopettaa kahvinsa, hän haluaa päästä eroon muovikuppistaan, mutta niitä ei ole
roskakorit ympärillä.
Joten hän kysyy toiselta naiselta - Toivon, että heittäen muovikuppimme päälle
maaperä ei heikennä tämän alueen ekologista tasapainoa. Toinen
rouva miettii hetken ja vastaa - Tähän menee 30-300 vuotta
muovi hajoaa samalla kun ydinisotooppien puoliintumisaika kestää
tuhansia vuosia. Voimme jättää heidät tänne, kun ihmiset voivat palata ja elää tässä kirotussa
uudelleen, nämä muovimukit ovat pitkään kadonneet. Siitä on vasta 300 vuotta..
