Tiivistelmä
Kiinnostukseni kuurosokeutta kohtaan ajoi minut valitsemaan
opinnäytetyöni aiheeksi
kuurosokeiden kulttuurin. Käytettävissäni
olevien rahallisten ja ajallisten resurssien niukkuuden
ja kuurosokeiden parissa työskentelemäni
ajan vähyyden vuoksi ei minun ollut mahdollista tehdä
laajaa tutkimusta kuurosokeiden kulttuurin sisällöstä.
Niimpä opinnäytetyössäni keskityinkin
tutkimaan voisiko kuurosokeutta ajatella kultturina.
Tutkimuksessani haastattelin yhteensä kymmentä
henkilöä. Kuurosokeita ja heidän parissaan
läheisesti työskenteleviä ihmisiä,
eli kuntoutussihteereitä, kuntoutusohjaajia ja tulkkeja.
Haastatteluilla kartoitin kuurosokean elämäntapaa,
heidän tapaansa elää ja selviytyä arkipäivän
tilanteissa. Työntekijöiltä kyselin
kuinka he omassa työssään ovat huomanneet kuurosokeiden
ryhmän erilaisuuden muihin kulttuuri- ja vammaiskulttuuriryhmiin
verrattuna. Haastatteluja peilasin
eri kulttuurin määritelmiin.
Tutkimukseni perusteella voin todeta, että kuurosokeat
elävät joko integroituneina valtakulttuuriin
tai mieltävät itsensä kuuluvaksi
kuurojen kulttuuriin. Kuitenkin kuurosokeiden ryhmässä on selvästi
nähtävissä vain ja ainoastaan kuurosokeille
ominaisia piirteitä, joka osoittaisi heillä olevan omaa kulttuuria.
Kuurosokeus
Aiheet
1. Johdanto
2. Kuurosokeus
2.1 Kuurosokeuden määritelmä
2.2 Kuurosokeiden määrä
2.3 Kuurosokeuden syitä ja ryhmittely
2.3.1 Syntymästä asti kuurosokeat
2.3.2 Myöhemmällä iällä
kuurosokeutuneet tai kuurosokeutuvat
2.4 Kuulo- ja näkövamman vaikutuksia
2.4.1 Näkövamma
2.4.2 Kuulovamma
2.5 Kuurosokeiden kommunikaatiotavat
3. Tulkkipalvelu
4. Kulttuuri
5. Tutkimus
5.1 Tutkimuksen tekeminen
5.2 Tutkimuksen tulokset
5.3 Pohdintaa
6. Lopuksi
1 Johdanto
1980- luvulla
Amerikassa alkanut ja 1990- luvulla Suomeen levinnyt kuurotietoisuus
on muuttanut
kuulovammaisten ihmisten käsitystä itsestään. Nykyään
kuurot mieltävätkin
itsensä
mieluummin kielelliseksi (viittomakieliseksi) vähemmistöksi kuin
vammaisryhmäksi.
On alettu puhua
vammaiskulttuurista (www.kynnys.fi) (Tuntosarvi
10/1999s.11).
Viime aikoina
on alettu käydä keskustelua siitä, voisiko myös kuurosokeilla
olla
omaa valtaväestöstä
ja vammaiskulttuurista eriävää kulttuuria.
Opinnäytetyöni tarkoitus kuurosokeiden
kulttuurin etsimisen lisäksi on tehdä eräänlainen
perusteos joka käsittelee kuurosokeutta, kuurosokeiden
kommunikaatiotapoja ja
kuurosokeuteen johtavia syitä.
2 Kuurosokeus
2.1 Kuurosokeuden määritelmä
Perinteisesti
kuurosokeutta on määritelty ainoastaan lääketieteellisistä
ja diagnostisista lähtökohdista.
Tällöin
on usein unohdettu vamman vaikutukset yksilön elämässä.
Vuonna 1980 hyväksytyn
yhteispohjoismaisen
määritelmän mukaan:
"Henkilö
on kuurosokea, kun hänellä on vakava asteinen näkö
ja
kuulovamman
yhdistelmä. Osa kuurosokeita on täysin kuuroja ja
sokeita. Toisilla
on näön ja/tai kuulon jäänteitä. Vammojen
yhdistelmä
vähentää samanaikaisesti mahdollisuuksia käyttää
hyväksi
mahdollisia näön ja kuulon jäänteitä. Tämä
aiheuttaa
sen, että
kuurosokeat eivät ilman muuta voi käyttää hyväkseen
näkövammaisille
tai kuulovammaisille tarkoitettuja palveluita.
Kuurosokeus
aiheuttaa tämän johdosta erittäin suuria vaikeuksia
koulunkäynnissä,
jatkokoulutuksessa, työssä, perhepiirissä ja
sosiaalisissa
kontakteista sekä estää informaation saamista ja
osallistumista
kulttuuritoimintaan.
Kuurosokeina
syntyneiden tai kuurosokeiksi varhaisessa iässä
tulleiden
kohdalla tilanne monimutkaistuu sen johdosta, että
heillä
on usein persoonallisuuden kehitykseen ja käyttäytymiseen
liittyviä
lisävaikeuksia. Tämänkaltaiset lisävaikeudet
vähentävät
vielä enemmän mahdollisuuksia käyttää hyviksi
näön ja
kuulon jäänteitä
ja vaikeuttavat muiden toimintojen kehitystä.
Kuurosokeus
on tästä syystä nähtävä aivan omana vammana,
joka
aiheuttaa
erityismenetelmien tarvetta kommunikoinnissa ja
jokapäiväisessä
selviytymisessä."
Yhtenevän
määrittelyn avulla on pyritty osoittamaan, että kuurosokeus
on nähtävä omana
erikoislaatuisena
vammanaan. Selkeällä määrittelyllä on saavutettu
myös tärkeitä sosiaalipoliittisia
tavoitteita ja
sen avulla kuurosokeat itse, heidän omaisensa, järjestöt
ja työntekijät ovat perustelleet
kuurosokeiden
erityispalveluiden tärkeyttä ja tarpeellisuutta.
(Hassinen 1998
s.7-8)
2.2 Kuurosokeiden määrä
Kansainvälisesti kuurosokeiden määrästä
esiintyy ristiriitaisia arvioita, jotka vaihtelevat
noin 2.2 - 14.9 / 100.000 asukasta. Suuret erot
johtuvat kirjavasta määrittelystä ja heikosta
rekisteröinnistä. Suomen Kuurosokeat ry:n
(WWW.kuurosokeat.fi) palvelujen piirissä
on
arviolta 750 kuurosokeaa.(Hassinen 1998)
2.3 Kuurosokeuden syitä ja ryhmittely
Perinteisen jaon
mukaan kuurosokeat on jaettu kahteen ryhmään.
- Syntymästä
asti kuurosokeisiin
- Myöhemmällä
iällä kuuurosokeutuneisiin.
2.3.1 Syntymästä
asti kuurosokeat
Aikaisemmin suuri
kuurosokeuden aiheuttaja oli vihurirokkovirus, joka on tehokkaan rokotuksen
ansiosta väistymässä.
Vamma havaittiin yleensä heti syntymän jälkeen eikä
se ollut etenevä
(Koskinen 1999.s
24). Muita synnynnäisiä kuurosokeuden aiheuttajia ovat äidin
raskausaikana
sairastamat infektiot
sekä kromosomihäiriöt. Kuulonäkövamman lisänä
saattaa olla myös erilaisia
neurologisia
vammoja, jotka saattavat aiheuttaa liikunta- tai kehitysvamman (Eloaho
YM. 1997, 6-7)
2.3.2 Myöhemmällä iällä kuurosokeutuneet tai kuurosokeutuvat
Syntymästä saakka näkövammaiset, joiden kuulo on huonontunut myöhemmin.
Tässä
ryhmässä ei ole eroteltavissa yhtä selvää sairautta,
vaan syynä voi olla esim. harmaa tai viherkaihi,
vammautuminen,
tai diabetes. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset ovat yleensä
olleet mukana näkövammaisten
toiminnassa ja
ovat omaksuneet puhutun kielen äidinkielenään, sillä
ovat käyneet koulunsa
joko näkövammaisten
koulussa, tai integroituina kansa/peruskoulussa (Koskinen 1999).
Syntymästä saakka kuulovammaiset, joiden näkö heikentyy myöhemmin.
Tähän
ryhmään kuuluvien näköongelmat alkavat yleensä
kouluiässä.. Kuulovamman asteesta riippuen henkilö
on käynyt
koulunsa joko kuurojen koulussa, tai integroituna kansa/peruskoulussa.
Henkilön äidinkieli on joko
puhuttu kieli,
tai viittomakieli. Suurin tämän ryhmän kuurosokeuden aiheuttaja
on Usherin oireyhtymä
(Kaitalo 1990,
8).
Usher on periytyvä
geenivirhe, joka puhkeaa lapsella, mikäli molemmat vanhemmat ovat
geenin kantajia.
Usheria on kolmea
laatua.
Usher 1: Synnynnäinen
vaikea kuulovamma, tasapainoelimen toiminta puuttuu, huimausta näön
heiketessä,
näköongelmat
havaitaan yleensä leikki -iässä. Aiheuttajana viisi eri
geeniä
Usher 2: Eri
asteinen huonokuuloisuus, joka pysyy muuttumattomana tai kuulo alenee hitaasti,
tasapainoelimen
toiminta on normaalia,
ei huimausta. Näköongelmat todetaan myöhemmin kuin Usher
1:llä ja näkö pysyy
parempana.
Aiheuttajana kaksi eri geeniä.
Usher 3: Yleisin
tyyppi Suomessa. Kuulovamman aste, alkamisaika ja eteneminen vaihtelee
syntymästä asti
vaikeasta, nuoruusiän
keskivaikeasta aikuisiällä havaittuun kuulovamman. Näköongelmat
eivät poikkea muista
ryhmistä.
Usher 3 havaitaan yleisimmin 1- 2 vuoden iässä. Aiheuttajana
yksi geeni. (Hassinen 1998.)
2.4 Kuulo- ja näkövamman vaikutuksia
2.4.1 Näkövamma
Näkövamman
aiheuttaja on verkkokalvon rappeuma, josta seuraa Retinitis pigmentosa
niminen sairaus.
Retinitis pigmentosa
aiheuttaa muutoksia silmän verkkokalvon sauva ja tappisoluissa (Hyvärinen
1991, 28)
Näiden muutoksista
seuraa alentunutta hämäränäköä, häikäistymistä,
alentunutta kontrastinäköä, sekä näkökentän
kaventumista
(Lahtinen-Miettinen 1991, 7) Retinitis pigmentosa aiheuttaa myös erilaisia
valopilkkuja tai liikkuvia
valoja näkökenttään.
Valoilmiöiden syynä on verkkokalvon rappeutumisen aiheuttama
näköhäiriö (Hyvärinen 1991, 29)
Alentunut hämäränäkö
saattaa ilmetä jo lapsena, mutta yksilölliset vaihtelut ovat
suuria. Kuurosokean
silmä mukautuu
valaistuksen vaihteluun hitaasti ja verkkokalvon sauvasolujen toiminnan
loppuessa silmän
adaptaatiokyky
heikkenee ja lopulta lakkaa kokonaan. Sen seurauksena pimeässä
näkeminen loppuu kokonaan.
Tällöin
puhutaan hämäräsokeudesta (Hyvärinen 1981, 107). Häikäistyminen
voi ilmaantua samaan aikaan
hämäräsokeuden
kanssa. Näkö huononee heti, jos valo kohdistuu suoraan silmiin,
tai mikäli valo muuttuu
yllättäen
kirkkaaksi. Myös kaikki valoa heijastavat pinnat aiheuttavat häikäistymistä.
Kontrastinäön alentuessa
pintojen vaaleuseron
havaitseminen vaikeutuu. Tällöin kulkeminen vaikeutuu, sillä
pintojen syvyyssuhteita on
vaikeata erottaa
toisistaan. Myös kasvonpiirteiden ja ilmeiden hahmottaminen vaikeutuu.
Kolmiulotteisuus häviää
ja ympäristö
muuttuu kuvaksi. ( Hyvärinen ym 1994, 18) Normaalisti ihmisen näkökenttä
on 180 astetta.
Kuurosokean näkökenttä
saattaa kaventua alkuun siten, että hän ei sitä itse huomaa.
Näkösolujen toiminta lakkaa
ensin pieniltä
alueilta verkkokalvolla, jolloin näkökenttään ilmestyy
pieniä sokeita kohtia. Alkuun aivot kykenevät
korjaamaan kuvan
siten, että siinä ei näytä olevan mitään
vikaa, mutta myöhemmin sokeiden alueiden kasvaessa
näkökentän
laitaosan toiminta häviää ja jäljelle jää
vain kapea kenttä eli putkinäkö.(Hyvärinen 1981, 67-69)
Yksilölliset
vaihtelut näkövamman laadussa ovat suuria ja vaihtelevat päivän,
vuorokauden ajan ja vireystilan mukaan.
2.4.2 Kuulovamma
Kuulovammat luokitellaan
vaikeusasteen mukaan lievään (noin 15-40dB), kohtalaiseen (noin
40-65dB), vaikeaan
(noin 65-90dB)
ja erittäin vaikeaan (yli 90dB) (Viita ym.1998, 39)
Lievä kuulovamma:
Vaikeuksia saada puheesta selvää meluisassa ympäristössä.
Myös kuiskauksen kuuleminen
tuottaa ongelmia.
Kohtalainen: Kuulemisvaikeuksia ryhmäkeskusteluissa ja melussa. Rauhallisessa
ympäristössä
kahdenkesken
kuulee hyvin.
Vaikea: Henkilöllä
on vaikeuksia selvitä kaikissa kommunikaatiotilanteissa ja hän
kuulee vain kuulokojeella.
Huuliltaluku
helpottaa ymmärtämistä. Henkilön oma puhe saattaa olla
hieman epäselvää, mutta ymmärrettävää.
Erittäin
vaikea: Henkilöllä ei ole käyttökelpoista kuuloa jäljellä
ja viittomakieli mahdollistaa kommunikoinnin.
Kuulokojeen avulla
henkilö saattaa havainnoida ympäristön ääniä,
joka helpottaa tilan hahmottamista.
2.5 Kuurosokeiden kommunikaatiotavat
Kuurosokeiden
käyttämät kommunikaatiotavat voidaan jakaa kahteen ryhmään:
Viittomakieleen
ja puhuttuun kieleen perustuviin menetelmiin.
Kuurosokeiden käyttämiä kommunikaatiotapoja
ovat:
Viittomakieleen
perustuvia kommunikaatiotapoja:
1. Viittomakieli
2. Taktiili viittominen.
Puhuttuun kieleen
perustuvia kommunikaatiomenetelmiä:
3. Viitottu puhe
4. Puhe ja kuulolaite
5. Sormiaakkoset
6. Antikva
7. Kirjoitus.
8. Braille, eli
pistekirjoitus
9. Huulioluku
Lisäksi
10. Kosketus
Viittomakieli
Viittomakieltä
käyttävät syntymästä asti, tai varhaisessa lapsuudessaan
kuuroutuneet.
Viittomakielellä
on oma puhutuista kielistä poikkeava rakenteensa.
Viittomakielen
kieliopillisia elementtejä ovat käsien, vartalon ja suun liikkeet,
sekä ilmeet.
Viittomat muodostuvat
osista, joita ovat mm. käsimuoto, paikka, liike ja (käden) orientaatio
(Eloaho ym. 1997, 14)
Kiinteiden viittomien
lisäksi käytetään myös tilanteessa tuotettua,
produktiivista viittomista (Takkinen 1998)
Viittomakielessä
on omat sanaleikkinsä, sananlaskunsa ja viittomakielisillä on
oma kieleen sidottu kulttuurinsa.
Viittomakieli
ei yleisen harhaluulon mukaisesti ole kansainvälistä, vaikka
monet viittomat, kuten muotoa
( pallo, kolmio.
pitkä, lyhyt jne.) ja jotkin tekemistä ilmaisevat viittomat (onkia,
ampua, juoda jne.)
ovatkin ns. universaaleja.
WWW.kl-deaf.fi
Taktiili viittominen
Mikäli kuurosokean
näkö ei riitä viittomien seuraamiseen vapaassa tilassa,
joutuu hän käyttämään kädestä käteen,
eli taktiilia
viittomista. Sekä viittomakieltä, että viitottua puhetta
voi vastaanottaa taktiilisti.
Taktiilissa viittomisessa
vastaanottajan käsi tai kädet lepäävät hänelle
viittovan henkilön käsien päällä ja liikkuvat
viittomien mukana.
(Tuntosarvi 9/1999) Täten vastaanottaja saa viittomien liikkeiden
ja käsien muodon perusteella
saman informaation,
kuin vapaaseen tilaan viitottaessa.
JohannaMesch
(www.handikappa.se/sdrf/tsp/hohanna.htm)
on väitellyt tohtoriksi tukholman ylopistosta aiheenaan
taktiili kommunikaatio.
Hänen tutkimuksensa "Teckenspråk I taktil form" tiivistelmä
on luettavissa tästä.
(www.sb.su.se/disputation/psikböad/JohannaMesch.html)
Viitottu puhe
Viitottu puhe
eroaa varsinaisesta viittomakielestä siten, että viitotussa puheessa
viittomakielen viittomat tuotetaan
puhutun kielen
mukaisessa sanajärjestyksessä. Viitottu puhe noudattaa muutenkin
puhutun kielen sääntöjä.
Viitotulla puheella
voidaan esimerkiksi käyttää puhutun kielen sanaleikkejä,
tai sananlaskuja. (Koskinen 1999 s.36)
Mikäli viitotulla
puhella kommunikoivalla henkilöllä on kuulon jäänteitä,
voidaan viitotussa puheessa käyttää myös
ääntä.(Härmä-
Pelkonen: Viitotun puheen oppikirja.) Viitotulla puheella voidaan kommunikoida
joko vapaaseen
tilaan viittomalla,
tai taktiilisti.
Puhe ja kuulolaite
Kuulokojeen käyttäjä
kykenee häiriöttömässä ympäristössä
vastaanottamaan puhetta kuulokojeen avulla, joskin
kuulolaitteen
ääni ei vastaa normaalia ääntä, vaan on mekaaninen.
Yleisimpiä kuulokojeita ovat korvantauskoje,
jonka mikrofoni
on korvan takana tai taskukoje, jonka mikrofoni on kaulalla tai paidan
rintataskussa. Lisäksi on
olemassa korvakäytävän
suulle sijoitettava kone, silmälasi koje ja kuulokkeen mallinen koje
(Viita ym. 1998, 56).
Kuulolaite vahvistaa
kaikki ympäristön äänet, joten esimerkiksi ruokailutilanteessa
ruokailuvälineiden kilinä voimistuu
kuulokojeen käyttäjän
korvaan ja häiritsee normaalin keskustelun kuulemista. Tällaisia
tilanteita varten on olemassa
induktiosilmukka,
joka vahvistaa ainoastaan suoraan laitteen mikrofoniin puhutun äänen.
Induktiota on saatavilla joko
henkilökohtaista
mallia, tai ryhmätilanteissa käytettävää silmukkavahvistinta.
Se mahdollistaa kuulemisen tilanteissa,
joissa muuten
kuuleminen olisi mahdotonta. Edellytyksenä on, että kaikki puhuttu
informaatio välittyy mikrofonin
kautta eli ryhmätilanteessa
tulee mikrofonia kierrättää puhujalta toiselle. Lisäksi
on olemassa radioaaltoihin perustuvia
FM- laitteita,
joissa on erillinen mikrofoni ja vastaanotin.(Eloaho ym. 1998, 56-67)
Sormiaakkoset
Varsinaisessa
viittomakielessä sormiaakkosia käytetään , kun esiintyy
sana, tai nimi, jonka viittomaa ei tiedetä, tai mikäli
viittomaa ei
ole laisinkaan. Useimmat myöhemmällä iällä kuurosokeutuneet
eivät halua opetella viittomia, tai viittomakieltä,
jonka vastaanottaminen
saattaa olla vaikeata vaillinaisella näkökyvyllä ja viittomakielen
opettelu pelkällä tuntoaistilla vaatii
vahvaa motivaatiota.
Sormiaakkosten etuna on helppo omaksuttavuus, mutta haittapuolena on kommunikoinnin
hitaus, sillä
jokainen sana
sormitetaan kirjain kerrallaan. Sormittaessa käsi tulee pitää
lähellä suuta, jolloin vastaanottaja voi seurata myös
sormittajan huuliota.
Sormiaakkostuksessa on oleellista rauhallisuus, jotta vastaanottaja ehtii
hahmottaa kirjaimet ja muodostaa
niistä kokonaisia
lauseita. Sormiaakkosjärjestelmiä on maailmassa useita. Suomessa
on ollut käytössä kahdet eri sormiaakkoset.
Niinsanottuja
vanhoja sormiaakkosia käyttää vielä osa vanhoista kuurosokeista
ja kuuroista. Suomessa käytössä olevissa
niinsanotuissa
yhden käden sormiaakkosissa A, E, ja S ovat vaikeasti eroteltavissa
toisistaan. (Koskinen 1999. s.39)
Brittiläiset
sormiaakkoset, joissa käytetään molempia käsiä,
ovat nopeammat ja helpommat käyttää, vaikkapa kävellessä.
Suomalaisten
ja brittiläisten sormiaakkosten vertailussa (Leivonen- Sairanen 1998,
12) todettiin, että brittiläiset sormiaakkoset
ovat motorisesti
helpot oppia ja että ikä ei ole niiden oppimisen este.
Antikva- kirjoitus
Antikva- kirjoituksella
tarkoitetaan kommunikaatiotapaa, jossa kuurosokean kämmeneen, selkään,
tai poskeen kirjoitetaan
isoja aakkos
kirjaimia (tikkukirjaimia). Jokaisen sanan jälkeen pidetään
pieni tauko, tai pyyhkäistään kädellä kirjoitus
kohtaa
sanavälin
merkiksi. Samaa kirjoitusmenetelmää voidaan käyttää
vaikkapa pöydän pintaan kirjoitettaessa, jolloin kynänä
toimii kuurosokean
etusormi. Mikäli henkilö ei osaa viittomakieltä
tai sormiaakkosia, on Antikva- kirjoitus tällöin helpoin
kommunikaatiotapa.
(Eloaho ym 1997 s.21)
Kirjoittaminen
Kirjoituksella
kommunikoidessa tulee ottaa huomioon henkilön näkökyky ja
kirjoituksen koko valitaan sen mukaan.
Kuurosokealle
kirjoitettaessa myös kirjoitusalustan ja tekstin kontrastin tulee
olla riittävän hyvä, mikä käytännössä
yleensä
tarkoittaa valkoista taustaa ja mustaa tekstiä. Näkökentän
ollessa kapea tai puutteellinen, joutuu lukija
siirtämään
katsettaan monta kertaa, joka puolestaan hidastaa lukemista. (Koskinen
1999.s.36)
Lukemista voidaan
helpottaa eri apuvälineillä. Erityyppisistä suurennuslaseista
voi olla apua, mutta niiden
suurennus ei
aina välttämättä riitä. (Suomen Kuurosokeat ry.
1997 s.21)
Pistekirjoitus
Pistekirjoitus
perustuu sokean ranskalaisen Luis Braillen (1809- 1852) kehittämän
kuuden pisteen järjestelmään,
joiden avulla
voidaan muodostaa yhteensä 64 erilaista merkkiä (Honkanen, Vartio
1998, 32) Pistekirjoitus on
kohtalaisen helppo
omaksua systemaattisuutensa vuoksi, mutta pelkän tuntoaistin avulla
pisteiden sujuvan lukutaidon
oppiminen vie
aikaa. Kirjoitusta tuotetaan joko naskalilla ja levyllä, tai pistekirjoituskoneella.
Muita pistekirjoituksen vähemmän
käytettyjä
apuvälineitä ovat Tellatouch- keskustelukone, jossa on sekä
pistekirjoituskoneen, että tavallisen kirjoituskoneen
näppäimet
ja Dialogos, joka on samanaikaisesti pistekirjoitin/kuuntelulaite, elektroninen
kirjoituskone, nauhuri ja puhelinliitäntä.
Dialogosin avulla
täysin kuuro ja sokea henkilö kykenee käymään
puhelinliitännän välityksellä toisen henkilön
kanssa.
Tietokoneet ovat
nykyään lähes syrjäyttäneet Tellatouchin ja Dialogosin
Uusimpina keksintöinä pistekirjoituksen saralle
ovat tulleet
pistekirjoitus näyttö tietokoneelle.
Huulioluku
Moni jo syntymästään
tai varhaisesta lapsuudestaan kuulovamman omaava henkilö seuraa huuliota,
eli huulten liikkeitä
ja kasvojen ilmeitä.
Kommunikointi tilannetta voi helpottaa lisäämällä
huulten ja ihon kontrastia punaisella huulipunalla.
Huulion selkeys
helpottaa viestin perillemenoa. Selkeyden edellytyksenä on, että
sanat äännetään huolitellusti, jopa liioitellen.
Mikäli kuurosokea
seuraa huuliota, on puhujan tärkeätä pysyä paikallaan
ja puhua kuurosokeaa kohti.
Kosketus
Vaikka kosketus
onkin mukana muutamissa kommunikaatiomenetelmissä ei sen osuutta voi
olla korostamatta kuurosokean
kommunikaatiossa.
Thayerin (1986) mukaan yksilön identiteetti,
selviytyminen, kulttuurin ja seksuaalisuuden ilmaiseminen,
status ja aggressio
ovat vahvasti sidoksissa kosketukseen. Kosketus on siis välitön,
intiimi ja hallitseva kommunikointimuoto.
Kosketuksella
voidaan ensisijaisesti kommunikoida lämmöllä hoitavasti
ja koskettavasti. Suurin osa ympäristömme välittämästä
informaatiosta
välittyy silmien ja korvien kautta, mutta myös kosketuksen merkitys
on suuri. Kun yksilö menettää kykynsä
verbaaliseen
kommunikaatioon, kosketuksen merkitys kommunikaatiomuotona kasvaa. "Tämän
voivat kaikki kuurosokeat ja
kuurosokeiden
parissa työskentelevät myöntää pelkästään
oman empiirisen kokemuksensa perusteella." (Koskinen 1998)
3 Tulkkipalvelu
Tulkkipalvelu
on tärkeä osa kuurosokean elämää. Tulkin kanssa
kuurosokealla on mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin,
joihin hänellä
ei olisi mahdollisuutta mennä tai ottaa osaa ilman tulkkipalvelua.
(Tulkinkäyttäjän opas 1998 s.1)
Invalidihuoltolain
vuonna 1988 toteutetun kokonaisuudistuksen myötä kuurosokeille
turvattiin
oikeus tulkkipalveluun,
jota tarjoavat Viittomakielen Tulkit.
Laissa Kuurosokealle
taataan tulkkipalvelua vähintään 240 tuntia vuodessa. (Tulkinkäyttäjän
opas 1998 s.9)
Viittomakielen
tulkiksi kouluttautumisesta saa lisätietoja osoitteesta
WWW.psko.fi.
tai WWW.tk-opisto.fi
Viittomakielentulkki
koulutus (AMK) kestää 3.5 vuotta.
Viittomakielen
tulkkeja on koulutettu viittomakielisten tulkkipalvelua toteuttamaan 1980-
luvulta alkaen.
Viittomakielen
tulkkikoulutus antaa valmiudet myös kuurosokeiden tarvitsemien palveluiden
tarjoamiseen,
kuten opastus
ja kuvailu. (Tulkinkäyttäjän opas 1998 s.12)
Vuonna 1999 Viittomakielen
tulkit perustivat Osuuskunnan, jonka toimintaa
ollaan parhaillaan
käynnistämässä.(www.sunpoint.net/vkvia)
4 Kulttuuri
Mitä kulttuuri on?
Kulttuurin määrittely
on vaikeaa. Kansainvälisesti hyväksyttyjä kulttuurin määritelmiä
ei ole saatu aikaan.
Kautta aikojen
kulttuurista on esitetty satoja erilaisia määritelmiä riippuen
esittäjän katsontakannasta ja ideologiasta.
Seuraavassa esittelen
muutamien tutkijoiden käsityksiä kulttuurista, joita käytin
pohjana omassa tutkimuksessani.
John H. Bodley
määrittelee kulttuurin kahdeksasta eri näkökulmasta.
Näkökulmina
ovat aihepohjainen, historiallinen, behavioraalinen, normatiivinen, funktionaalinen,
henkinen ja symbolinen.
1 Aihepohjainen
Pitää
sisällään kaiken mitä on määriteltävissä
eri piirteiden tai luokitusten mukaan, esim. sosiaalinen organisaatio,
uskonto ja talous.
2 Historiallinen
Tarkoittaa sosiaalisia
perinteitä, joita välitetään sukupolvelta toiselle.
3 Behavioraalinen
Opittuja ja totuttuja
inhimillisiä käyttäytymis tapoja. Elämäntapaa.
4 Normatiivinen
Yleiset elämiseen
liittyvät ideaalit, arvot ja säännöt.
5 Funktionaalinen
Inhimilliset
tavat ratkaista ongelmia, jotka liittyvät yhdessä elämisen
ja ympäristöön sopeutumiseen.
6 Henkinen
Ajatukset ja
opittujen tapojen kokonaisuudet. Ne asiat, jotka erottavat ihmisen eläimestä.
7 Rakenteellinen
Jäsennellyt,
toisiinsa liitetyt ideat, symbolit ja käytänteet, jotka ovat
kulttuurissa käytössä.
8 Symbolinen
Mielivaltaiset
käyttöönotetut merkitykset, jotka yhteisö jakaa ja
joita se käyttää.
(Rauma- Uggelberg
1999 s.3)
Wardhaugh toteaa,
että kulttuuri pitää sisällään ne asiat,
jotka auttavat meitä selviytymään jokapäiväisestä
elämästämme.
Hänen mukaansa
juuri kulttuurillinen tietotaito kertoo meille puhujan ja kuuntelijan roolit
kussakin kulttuurissa.
Kulttuurierot
näkyvät selkeästi siinä, kuinka kyseinen kulttuuri
suhtautuu puheen keskeyttämiseen, puheenvuorojen pituuteen,
tauotukseen ja
siihen millaisena kulttuurin jäsenet kokevat
esim. hiljaisuuden tai kosketuksen. (Wardhaugh 1986, 211)
Kulttuurinen
taustamme välittyy viestinnällisissä valinnoissamme. Tulkitsemme
ja valitsemme kaiken havainnoimamme
kulttuurillisen
taustamme kautta.(Hall 1973, 97)
5 Tutkimus
5.1 Tutkimuksen tekeminen
Tutkimusta tehdessäni
lähdin etsimään kuurosokeiden kulttuuria. Voisiko kuurosokeilla,
jotka on perinteisesti
nähty vain vammaisryhmänä olla omaa kulttuuria?
Tutkimukseni on
kvalitatiivinen.
Suuri osa Kuurosokeita
käsittelevistä tutkimuksista on kvantitatiivisia, joissa määritellään
kuurosokeiden määrää,
kommunikointia,
tukkipalvelua tai vammojen laatua. Kuurosokean elämän laatua,
tai elämäntapaa ei ole vielä
paljoa tutkittu.
Kuurosokeat ovat kuitenkin olleet aktiivisia keksiessään apuvälineitä
ja keinoja selvitä jokapäiväisessä
elämässään;
niinkuin meistä jokainen, mutta omasta perspektiivistään.
Syksyn ja alkutalven
1999 aikana haastattelin kuurosokeita ja heidän kanssaan läheisesti
työtä tekeviä ihmisiä.
Tutkimustani
varten haastattelin yhteensä kymmentä ihmistä. Viittä
kuurosokeaa, kolmea tulkkia ja kahta kuurosokeiden
kanssa läheisesti
työskentelevää ihmistä. Samaan aikaan aloin pitää
tutkimus päiväkirjaa johon kirjoitin pohdintojani ja
tein muistiinpanoja
haastatteluiden aikana.
Aluksi piti pohtia
kuinka tallentaisin keskustelut.
Päädyin
videointiin, sillä mielestäni tämä on tasa-arvoisin
keino haastatella sekä puheella, että viittomakielellä haastateltavia.
Halusin
haastattelutilanteiden olevan mahdollisimman luontevia. Muutaman
haastattelun arkaluontoisuuden vuoksi ja
haastateltavan
pyynnöstä en videoinut kaikkia haastatteluja. Mielestäni
kaikkien keskustelujen sanatarkka tallentaminen
ei ollut tarpeellista,
sillä haastattelujen tarkoituksena oli pikemminkin kartoittaa kuurosokeiden
ja heidän parissaan
työskentelevien
ihmisten ajatuksia kuurosokeudesta ja kulttuurista, sekä pohtia yhdessä
heidän kanssaan voisiko
kuurosokeiden
ryhmällä olla jotain vain sille ryhmälle ominaisia piirteitä,
omaksi kulttuuriksi asti.
Arkaluontoisimmat
keskustelut kävin kartoittaessani kuurosokeiden arkipäivää.
Heidän ilojaan ja surujaan, sitä,
kuinka he hahmottavat
ympärillään olevaa maailmaa.
Haastattelutilanteissa
pyrin keskustelunomaisuuteen, mutta ohjailin keskusteluja muutamin kysymyksin.
Luin kuurosokeiden
kirjoittamia kuvauksia kuurosokeudestaan ja peilasin sitä kuurojen,
sokeiden, sekä
kuulevien ja
näkevien kulttuureihin. Lisäksi kävin sähköposti
keskustelua kuurosokeiden kanssa ja luin
kuurosokeutta
koskevia kirjoitelmia, pohdin kulttuurin syvempää olemusta eri
kulttuurin määrittelijöiden
kanssa ja hain
jatkuvasti vastausta kysymyksiin.
Miten kuurosokeus
näkyy/ tuntuu jokapäiväisessä elämässä?
Keitä kuuluu
kuurosokeiden ryhmään?
Millaiset asiat
ovat kuurosokealle tärkeitä?
Kuurosokeiden,
kuurojen, sokeiden, kuulevien ja näkevien kulttuuri?
Miten nämä
kulttuurit eroavat toisistaan ja ennenkaikkea voisiko
kuurosokeilla
olla näistä kulttuureista eroavia,
kulttuuriksi
määriteltävissä olevia piirteitä?
5.2 Tutkimuksen tulokset
Millainen on kuurosokean elämäntapa?
Vamman hyväksyminen
ja sen kansaa elämään oppiminen korostui.
Näön
ja kuulon heikkeneminen ja sitä kautta muiden aistien käyttöön
keskittyminen yhdistää
kaikkia kuurosokeita.
Vamman luonteesta johtuen arkipäivän ongelmat kuurosokeilla ovat
samankaltaisia,
kuin kuuroilla, mutta myös samankaltaisia kuin sokeilla.
Miten kuurosokeus näkyy/ tuntuu jokapäiväisessä elämässäsi?
"Kaupungilla kulkeminen
on minulle lähes mahdotonta ilman tulkkia. Kuuro ei kuule jalankulku
valon vaihtumista,
mutta hän näkee sen, kun taas sokea ei näe valon vaihtumista,
mutta kuulee
sen merkkiäänestä."
(Haastattelut)
"On harmittavaa,
kun pudottaa jonkin esineen lattialle, eikä löydä sitä,
tai kun menee johonkin
liikkeeseen jossa
minua ei tunneta ja ei kuule. Tuttujen äänet kyllä kuulee."
(Haastattelut)
Etenevien vammojen
kanssa toimeen tuleminen ja jokapäiväisestä elämästä
selviytyminen on
juuri sitä
mitä John H. Bodley tarkoittaa Funktionaalisella kulttuurilla ja Behavioraalisella
kulttuurilla
Mitä kuurosokea tekee päivisin?
Perinteisiä
kuurosokeiden töitä ovat olleet erilaiset kori-, sidonta ja
korjaustyöt, sekä hieronta.
Radion kuuntelu,
käsityöt, lukeminen ja ulkoilu ovat suosittuja rentoutumis ja
ajanvietto tapoja
myös kuurosokeiden
keskuudessa.
Tietokoneiden
yleistymisen myötä myös kuurosokeita varten on suunniteltu
apuvälineitä,
joiden avulla
he kykenevät käyttämään tietokonetta. Sähköpostin
lähettäminen ja lukeminen
avartaa kuurosokean
elinpiiriä ja helpottaa sosiaalisten kontaktien luomista. Lähes
kaikki jututtamani
kuurosokeat mainitsivat
tietotekniikan käytön opettelun vievän yhä enemmän
heidän aikaansa.
"Tietokoneen ja uusien mahdollisuuksien opettelu. Kirjoittaminen on minulle tärkeätä" (Haastattelut)
Pistenäyttö
on mahdollistanut myös täysin sokean ihmisen tietokoneen käytön
ja vuoden 2000 aikana
Windows- käyttöjärjestelmästä
julkaistaan puhuva versio, jolloin kuulon jäänteitä omaava
henkilö
kykenee hiiren
ja kuulonsa avulla käyttämään Windows:ia. Behavioraalista
kulttuuria siis olisi
kuurosokeiden
ryhmässä havaittavissa.
Ketä mielestäsi kuuluu kuurosokeiden ryhmään?
"Tuo nyt on semmoinen
vähän veteen piirretty viiva, mutta kyllä sen sitten huomaa,
kun on molemmista haittaa"
(Haastattelut)
Englannin kielessä
on olemassa kaksi kuuroa merkitsevää sanaa (Deaf ja deaf). Kuuro
kirjoitettuna isolla
alkukirjaimella
(Deaf) tarkoittaa kulttuurillisesti kuuroa, eli kuurojen kulttuuria, sen
tapoja ja perinteitä
tietävä
ja arvostava ihminen, jonka ei välttämättä tarvitse
olla lääketieteellisesti kuuro (deaf)
(Padden- Humphries
s.39).
Suomessa vastaavan
kaltaista ison ja pienen alkukirjaimen merkityseroa ei ole käytössä.
Yleisesti
Suomessa puhutaan
kuuroista, kun halutaan viitata ihmiseen, jolla on kuulovamma ja joka on
integroitunut
kuurojen kulttuuriin, sekä viittomakielisestä, tai identiteetiltään
kuurosta, "kuurotietoisesta"
ihmisestä
puhuttaessa ihmisestä, joka tuntee ja arvostaa kuurojen kulttuuria.
Kuurosokeat itse
eivät haluaisi määrittää kuurosokeuden kanssa
päivittäin työskenteleviä ja heidän
elintapojaan
tuntevia ihmisiä "kuurosokeustietoisiksi" tai " Kuurosokeiksi". Osa
kuurosokeista on jopa
sitä mieltä,
että termi kuurosokea on liian leimaava ja jyrkkä. He käyttävät
mieluummin itsestään nimitystä
kuulo- näkövammainen.
Kuurosokeus jäisi tässä mielessä siis ainoastaan lääketieteelliselle
asteelle, joten
aihepohjainen
kulttuuri jäisi puuttumaan.
Millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä?
Kuulon ja näön
heikentyessä muiden aistien merkitys korostuu. Heikentyvistä
aisteista halutaan kuitenkin
pitää
viimeiseen asti kiinni ja niistä halutaan ottaa mahdollisimman paljon
irti.
"Nyt vielä
kun minulla on vielä näköä, niin käyn paljon taidenäyttelyissä,
sillä haluan mahdollisimman paljon
muistikuvia tauluista.
Tosin jonkun täytyy tulla aina mukaan, sillä jos esimerkiksi
lattialle on asetettu jotain
matalia esineitä,
niin minä en näe niitä ja astun niiden päälle."(Haastattelut)
"Ei en minä
niitä (tauluja) enää. Ne on näkeville. Jaa mutta kyllä
niitä on muutamia sellaisia kohotauluja ollut,
jota on ollut
kiva koskea…Patsaita voipi tehdä, jos on ihan sokeakin ja niistä
saa irtikin, nyt kun ei enää näe.
Riippuu vain
mitä materiaalia ne ovat."(Haastattelut)
"Arvoasteikolla (1-10) arvostaisin musiikin noin sijalle 6." (Haastattelut)
Suuri osa haastattelemistani
kuurosokeista eivät haluaisi mennä niin pitkälle, että
nimittäisivät omaa elämäntapaansa
kuurosokeiden
kulttuuriksi. Ainakaan miettimättä asiaa ensin tarkkaan. Yhteisiä
kulttuurillisia piirteitä erillään muista
kulttuureista,
on kuitenkin havaittavissa.
Kosketuksen merkitys
kuurosokeiden parissa korostuu. Suosiota osoitetaan esimerkiksi tömisyttämällä
jalkoja lattiaan,
mikä osoittaa
normatiivisen kulttuurin piirteiden olemassaoloa.
Suomen Kuurosokeat
ry: n Tuntosarvi- lehden numerossa 9/1998
Heli Viita kirjoittaa
kuurosokeiden kulttuurista seuraavaa:
"Kuurosokeille
on yhteistä tuntoaistin korostunut asema itsensä, muiden ihmisten
ja ympäristön hahmottamisessa.
Tuntoaisti, hajuaisti
sekä makuaisti antavat myös esteettisiä elämyksiä
(=kokemuksia kauneudesta, miellyttävyydestä,
koskettavuudesta).
Tämä luo kuurosokeille omanlaisen yhteisen kokemusmaailman, johon
muiden ei ole helppo samaistua.
Siihen maailmaan
voivat toki muutkin päästä mukaan. Se vaatii heiltä
kuitenkin erityistä paneutumista ja harjaantumista
myötäelämisen
kautta." (S.4-5)
Henkisen kulttuurin merkkejä olisi siis nähtävissä.
Historiallista,
kulttuuria ilmentävät kuurosokeiden piirissä periytyvät
tavat oppia, selviytyä tilanteista, ja tietojen jakaminen
uusille kuurosokeutuville.
Myöskin kuuluisien kuurosokeiden, kuten Helen Kellerin, tai Franz
Leionin tarinat ovat tuttuja
kuurosokeiden
keskuudessa. Nämä tositarinat antavatkin kuurosokeudelle historiallista
perspektiiviä.
Valtaosa kuurosokeista
kuitenkin mieltää itsensä kuulonäkövammaiseksi
joko kuulevan ja näkevän valtaväestöön,
tai viittomakielisten
yhteisöön integroituneiksi. Tämän vuoksi varsinaista
rakenteellista ja symbolista kulttuuria ei
kuurosokeille
ole ainakaan vielä eriytynyt.
5.3 Pohdintaa
Kulttuurillisia
merkkejä kuurosokeudesta on havaittavissa. Kuurosokeat kirjoittavat
runoja ja tarinoita omasta
elämästään
ja tavastaan elää. Heidän keskuudessaan on paikkoja
ja ihmisiä, jotka eivät sano mitään muille
kuin kuurosokeutta
tunteville. Kuurosokeiden ryhmissä toimitaan kuurosokeiden ehdoilla
ja heidän tapojensa
mukaan. Valtaväestön
kulttuurista kuurosokea jää helposti sivuun. Kuurosokeat ovat
myös usein ilmaisset
närkästyksensä
heidän omaa kulttuuriaan lähimpänä olevan, kuurojen
kulttuurin suvaitsemattomuudesta
kuurosokeutta
kohtaan. Kuurot eivät heidän mielestään ota riittävästi
huomioon kuurosokeuteen liittyviä
näön
ja kuulon ongelmia, jotta mielekäs kokonaisvaltainen kanssakäyminen
kuurojen kanssa olisi mahdollista.
Yhtenä syynä
tähän voisi olla kuurojen suurin pelko, nimittäin näön
menettäminen. Kuurosokeutta pelätään
ja kuurojen keskuudessa
kuurosokeus mielletään vammaksi, kun taas kuurous mielletään
pikemminkin
kulttuurina kuin
vammana. Näkövammaisten kanssa viittomakielisen kuurosokean on
oikeastaan mahdotonta
kommunikoida
muuten kuin pistekirjoituksella tai tulkin välityksellä. Kuurosokeiden
ryhmä jää siis muiden
selkeiden kulttuuri
ja vammaiskulttuuri ryhmien ulkopuolelle.
Kieli nähdään
usein kulttuurin yhtenä perusedellytyksenä. Ilman kieltä
ei voi olla kulttuuria ja kieltä ei voi
olla ilman kulttuuria.
Viittomakielisten kulttuuri perustuu viittomakieleen ja sen visuaalisen
luoteeseen.
Kuurosokeiden
ryhmältä yhteinen kieli kuitenkin puuttuu. Tämä
aiheuttaa hajaannusta ryhmän sisällä.
Läheskään
kaikki kuurosokeat eivät osaa, eivätkä tarvitse viittomakieltä,
kun taas osalle se on ainoa keino
kommunikoida.
Yhteisen kielen puuttumisen näkisin suurimpana ongelmana kuurosokeiden
kulttuurin
eriytymiselle.
Voiko yhtenäistä selkeätä kuurosokeiden kulttuuria
olla, jos ryhmään lääketieteellisesti
kuuluvat tarvitsevat
tulkkia keskustellessaan keskenään?
Halusivat kuurosokeat
itse heidän elämäntapaansa nimitettävän kulttuuriksi
tai eivät, kulttuurillisia piirteitä
siitä kuitenkin
on havaittavissa. Se mihin kulttuuriin kuuluu onkin mielestäni jokaisen
ihmisen itsensä
päätettävissä
ja valittavissa. Jokaiselle ihmiselle on tärkeätä
tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Yksilön
identiteetti syvenee samaistumisen mahdollisuudesta muihin samankaltaisiin.
6 Lopuksi
Opinnäytetyön
aineiston keruu, pohdinta ja analysointi oli mielenkiintoinen sukellus
kuurosokeuteen ja
kulttuuriin.
Huomasin usein pohtivani myös meidän, kuulevien ja näkevien
suomalaisten kulttuuria ja
sen rajoittuneisuutta.
Poimimme kuulolla ja näöllä meitä ympäröiviä
asioita lainkaan siihen keskittymättä.
Mikäli pidämme
visuaalisen ja auditiivisen kanavamme välittämiä informaatiota
itsestään selvyytenä, eikö
sekin ole kuurosokeutta
omalla, käänteisellä tavallaan? Tämän tutkimuksen
pohjalta voisi alkaa selvittää
kuurosokeiden
ryhmän sisäisiä kirjoittamattomia sääntöjä
ja toimintamalleja. Niitä asioita, jotka kuuro-
sokeiden ryhmässä
tehdään itsestään selvyytenä, mutta jotka ovat
ominaisia vain kuurosokeiden ryhmälle.
Mitä ovat
kuurosokeiden ryhmän arvot ja normit? Miten arvot ja normit vaihtelevat
kuurosokean vamman
mukaan? Mielenkiintoinen
tutkimuksen kohde olisi myös kuulevien ja kuurojen kulttuurien vaikutus
kuurosokeuteen.
Lähteet
Eloaho , Liina - Lehtinen, Elina- Viita Heli 1997 Kuurosokeutuneet. Opas kuurosokeudesta.. Suomen Kuurosokeat ry Helsinki.
Hall, E 1973. The Silent language. Anchor Press Doubleday.
Hassinen L. 1998. Kuurosokeat ja tulkkipalvelu. Kuurojen palvelusäätiö
Koskinen Sointu
1999. Pro gradu tutkielma
On tärkeätä
tehdä samaa kuin muutkin- kuurosokean integroituminen yhteiskuntaan.
Helsingin Yliopisto
Hyvärinen Lea 1991: Silmät ja näkeminen. Pohjoismainen käsikirja no 12. Suomen kuurosokeat ry Helsinki
Hyvärinen Lea 1981 Silmät ja näkeminen. Kirjayhtymä, Tampere
Kuurosokean kommunikointi Suomen Kuurosokeat ry.1997 Monila OY
Hyvärinen,
Lea ja työryhmä 1994 Miten retiniitikko näkee. Rp- uutiset
erikoisnumero 2-3/94. Retiniitikon opas.
Retinitis yhdistys
ry. Helsinki
Härmä Lea - Pelkonen Minna: Viitotun puheen oppikirja.
Lahtinen Riitta - Miettinen Sinikka 1990 Usherin syndrooma. Suomen Kuurosokeat ry.
Lievonen, Virpi
- Sairanen Tiina 1998: Brittiläisten ja Suomalaisten sormiaakkosten
vertailu, osa 2.
Kuurojen viittomakielikeskuksen
lehti 2/1998 Käsillä Kääntäjät
Padden Carol, Humphries Tom 1988: Deaf in America Harvard press
Rauma Kirsi - Uggelberg Minna 1999: Opinnäytetyö Kuurojen Kulttuuri Yhteisöllisyyden ja ideologian näkökulmasta. Kuopio
Suomen kuurosokeat ry Tuntosarvi 10/1999: Vammaiset Kulttuurivähemmistönä.
Suomen Kuurosokeat ry Tuntosarvi 9/ 1998: Kuurosokeat ja kulttuuri.
Hassinen Leena: Kuurosokeat psykoterapian asiakkaina. SKY- lehti Nro.4 1999. Helsinki
Takkinen, Ritva
1998: Polysynteettiset viittomat.
Kuurojen liiton
viittomakielikeskuksen lehti 2/1998 Käsillä Kääntäjät,
Helsinki
Tulkinkäytäjän opas Toimittaja: Anu Rönkä. 1998. Suomen Kuurosokeat
Viita Heli - Huttunen
Kerttu - Sorri, Matti 1998: Korvat ja kuuleminen
Suomen Kuurosokeat
ry. n julkaisuja sarja A2/1998, Tampere
Wardhaugh, R.
1986: Introduction to sosiolinguistics. Basil Blackwell
Palaute: Palaute@Hotmail.com
