Mika Terho
Runokokoelmassaan Kokovartalopesu Mika Terho puhuu ihmisen kieltä, ei runon. Suomalaisesta normirunoudesta hänen teoksensa on yhtä kaukana kuin puliukko Lion's Clubin illallisilta. Kokovartalopesu on seksiä. Naisten ja miesten sukupuolielimistä puhutaan niiden oikeilla nimillä, turvautumatta metaforiin: "Missä ovat tämän kylän seksisiskot,/ jotka hotkivat kyrpiä kuin/ koppakuoriaisia./ Isot rinnat heiluen, daisarit/ Niinisalon takaa./ Taivas takaapäin, häpy ja huulet". Ja: "Kokeilkaa minua, nymfomaanit!/ Takaan tyydytyksen, edestä vannon./ Mulla seisoo aina". Tervetullutta kevennystä ryppyotsaiseen tasa-arvotaistoon! Mitä tapahtuu todella.
Kokoelman parhaat runot ovat kuitenkin lyyriset rakkausrunot, joissa runoilija ylistää rakastettuaan: "Voisin etsiä sinusta mehiläisten/ unohtamia kohtia,/ arpia, joita kotkien kynnet ovat vatsaasi/ jättäneet./ Voisin oikaista aikaisemmin loihditut/ valat,/ antaa käteni vannoa uudet,/ hetkellisemmät." Terhon kieli on fyysinen elin, jolla hän hyväilee runojensa naista. Elämän perusasia on maisemassa, "polvilleen laskeutuneen yön" saniaisissa, ja menneisyydessä jossa "airottomat merimiehet, hikisinä, suolan/ huuhtomina" soutavat.
Kokovartalopesun kolmas teema on tuttu juopottelu. Terho vetää asian yli, paradoksiksi, kenties kommenttina boheemirunoilijoille. Huumorin takana voi silti nähdä pilkahduksen todellisuutta: "Koskee kovasti, en tiedä mihin,/ dokaan Lasolia".
Mika Terhon Kokovartalopesu jää kesken. Siinä sen heikkous - ja suurin vahvuus! Kieli on tarkoituksellisen huolimatonta, rentoa, mutta samalla kikkailevan harkittua. Joissakin kohdin ei voi välttyä puujalkavitsin tunnulta: "Ota tykki esiin, älä tykkää pahaa:/ mä en siis koskaan lykkää lyhyttä". Ehkä nämäkin, vähemmän onnistuneet runot, kuuluvat kokoelmaan, joka ei pyri olemaan täydellinen, kuten runoilija esipuheessaan sanoo. Mika Terhon Kokovartalopesu on hyvä runokokoelma.
Yksinkertainen, naiivi ja naurettava! Mutta lapsekkuus pitää sen pystyssä. Runojen ihmiset ovat riisuneet alushousunsakin; he voivat näyttää vain itseltään. Terho on kirjoittanut elämästään, "kaikenlaista, keksittyä".
Markus Jääskeläinen
Mika Terho: Kokovartalopesu.
Pikku-Idis, 1995.