Etusivu | Tuotanto | Runoja | Artikkelit | Linkit | Kuvia | Info

KIIREETTÖMÄN ILLAN RUNOJA Pekka Piirron tuoreessa runokokoelmassa Elokuun iltana joukko elämää nähneitä vanhoja miehiä ja naisia viettää loppukesän iltaa järvenrannalla. Tunnelma on leppoisan filosofinen, ravunsaksien imeskelyn lomassa kommentoidaan maailmanmenoa seesteisen iän tuomalla arvovallalla. Ja koska ollaan Piirron kirjassa, ei antiikin Kreikka ole koskaan kovin kaukana. Sieltä haetaan perspektiiviä nykyiselle elämälle, josta näyttää puuttuvan niin dramatiikkaa kuin tyyliä ja hienostuneisuuttakin. Illanviettäjät ovat kuin jumalia ”Olympoksen huipulla”, ainakin hetkellisesti kuolevaisten murheiden yläpuolella. Piirron kreikkalaisen trilogian jälkeen kirjoittamissa kirjoissa on suomalaiselle runoudelle epätyypillistä rentoutta ja löyhyyttä. Ne jutustelevat, sanan hyvässä merkityksessä. Kenties kotokunnailta irrottautumista korostaakseen Piirto antaa kirja toisensa jälkeen runojensa henkilöille, keskustelijoille, romanttisen kauniita, heprealais- tai latinalaisperäisiä nimiä. Tässä uudessa kirjassa on tosin tultu jo hieman lähemmäs härmäläista todellisuutta. Siinä esiintyvät mm. sellaiset henkilöt kuin Gunnar ja Göran. Jostain syystä Piirron kirjoista ei kuitenkaan saa vaikutelmaa kansainvälisyyden ja suomalaisuuden yhteen törmäyksestä tai niiden arvottamisesta toisiinsa nähden. Ne saavat elää rinnakkain, toisiaan tukien. Mutta nykyajan latteutta, kiirettä ja sivistyksen ohuutta Piirto kyllä sivulauseissa suomii. Keskustelijoiden joutilaisuutta, herrastelua, arvosteleville huomautetaan aikojen muuttumisesta: ”itse me merrat veteen laitoimme itse ravut/ mertoihin kiipesivät/ itse ravut keitimme ei kukaan piika palkollinen/ oi entiset ajat jotka ei milloinkaan palaa”. Valta ja herruus ovat Piirron mukaan nykyään vähissä. ”Herrastelu ja hurskastelu sen sijaan/ yleistyy koko ajan.” Runoilija saattaa olla oikeassa siinä mielessä, että asioita lähestytään usein kiertoilmauksin. Puhutaan ”sopeuttamisneuvotteluista” kun tarkoitetaan potkuja. Valtaa eivät enää pidä aateliset - eivätkä täysin edes itsenäisten valtioiden hallitukset - vaan se on yhä enemmän liukumassa suuryrityksille. Mutta ei se ole kadonnut mihinkään. Elokuun iltana –teos tähdentää pysähtymisen ja oleskelun merkitystä. Ystävien kiireetön kohtaaminen, ympäröivän luonnon tarkkailu ja sivistyneen kepeä keskustelu voisivat olla juuri sitä vastalääkettä stressin täyttämälle elämälle, jota työtä tekevä ihminen kaipaa. Sekin on vallankäyttöä, että antaa itselleen aikaa ja unohtaa huolensa, vaikkapa vain yhdeksi illaksi. Siihen saattaisi silloin tällöin olla varaa muillakin kuin runoilijoilla ja eläkeläisillä. MARKUS JÄÄSKELÄINEN Pekka Piirto: Elokuun iltana. Wsoy, 2003.