Vuonna 1975 debytoineen Tiina Kailan viides runokokoelma Suden runoja lähtee liikkeelle Carl Orffin Carmina Buranan säkeillä. Runoilijan suomentama Oi Fortuna –runo ylistää kohtaloa, joka muuttuu jatkuvasti kuin kuu ja jonka armoilla ihminen elämässään on.
Kailan runojen puhujakaan ei vältä kohtalon iskuja, vaikka läheiset ihmiset, miehet, häntä niiltä pyrkivät suojaamaan. Isä vakuuttaa tyttärensä seisovan ”Narnian joukoissa,/ vaikkei Narniaa olisi olemassakaan”. Todellisuus on kuitenkin tarunomaista tavallisempi eikä lapsuuden jumalakaan, miespuolinen hänkin, vastaa: ”Kun ei ole Isää,/ joka olisit taivaissa,/ edes ihmistä/ jolta pyytäisi armoa”.
Viimeisenä suojelijana esiintyy oma mies, jonka rakkaus pyrkii pysäyttämään ajan, eristämään suojellun elämästä: ”Minun mieheni rakasti minua/ suurenmoisen lasisen kuvun verran./ Sen alla mikään ei minua voinut/ raapaista, rikkoa, polttaa, häikäistä,/ aamuyön huokauksiin asti minut oli suojattu/ tuulelta ja loukkauksilta/ ja Kuolemankin hän oli valmis haastamaan”.
Turvattomuuden tunteen hyväksyminen avaa uudenlaisen maailman, joka on täynnä taikaa mutta ei silti ole sattumanvarainen. Kaila kirjoittaa Helsingin äänistä, jotka ympäröivät häntä kuin sinfonia. Arkipäivän tapahtumista muodostuvaa äänimaisemaa kuvaillaan hellän yksityiskohtaisesti: ”Tela-alustainen kaivinkone/ jyrisi mahtavasti/ yhdessä kaivurikuormaajan/ hitusen hienostuneemman melodioinnin rinnalla./ Kurottaja ja maansiirtokone/ alkoivat synnyttää/ tarinaan kontrapunktisia elementtejä”.
Kailan kokoelman kunnianhimoisena tavoitteena on mahduttaa sisäänsä koko elämän ja maailmankaikkeuden arvoituksellisuus. Tehtävä on kutakuinkin mahdoton eikä tämäkään yritys todista enemmästä kuin yrityksestä. Sekin on jo hatunnoston arvoinen asia. Kailan säkeet ovat kauniita ja välittävät joitakin syvällisiä oivalluksia, mutta loppujen lopuksi mieleenpainuvinta antia ovat yksittäiset kuvat konkreettisista esineistä ja tapahtumista. Olemassaolon mysteerin valaisemiseen suuretkin sanat ovat kenties liian pieniä.
MARKUS JÄÄSKELÄINEN
Tiina Kaila: Suden runoja.
Wsoy, 2003.