Etusivu | Tuotanto | Runoja | Artikkelit | Linkit | Kuvia | Info

SYVÄLLISIÄ TOKAISUJA Toivo Laakson kolmastoista runokokoelma Kuin ensi kesä on saanut alaotsikokseen Runoja ja vetäisyjä. Vetäisyt viittaavat kokoelman kolmanteen osioon, johon Laakso on koonnut aforistisia huomioitaan ihmisenä ja runoilijana olemisesta kaupallistuvassa, tyhjänpäiväistyvässä yhteiskunnassa. Ironisesta nimestään huolimatta "vetäisyt" ovat selkeydessään ja purevuudessaan kirjan kenties pisimmälle kantavaa ainesta. Laakson mietteet vertautuvat toisen ääripään aforistikon Mirkka Rekolan klassisiksi muodostuneisiin teksteihin Muistikirja -kokoelmassa vuodelta 1969. Tokaisuja tilanteista Siinä missä Rekolan aforismeja lukiessa aavistaa niiden taustalta kokonaisen huolella ja vaivalla suunnitellun ajatusarkkitehtuurin, Laakson tokaisut näyttävät syntyneen kuin tyhjästä, tilanteen sanelemina. Ja juuri siinä on niiden viehätys. Yksilön yksinkertaiset murheet ja ilot ovat saaneet helposti ymmärrettävän mutta yleispätevyydessään syvällisen ilmaisun. Yleiset totuudet ja kansakunnan uskomukset puolestaan näyttävät julki lausuttuina niin naurettavilta kuin ne kenties ovatkin: "Pyri sinäkin rehellisyyteen ja vaatimattomuuteen, / siitä ihmiset pitävät mahdottomasti". Kuin ensi kesä -kokoelman kolme muuta osiota koostuvat lyhyistä ja keskipitkistä runoista, joissa kutsumattomat tunteet ovat alituiseen vieraina ja "Elämä loukkaa, teettää mitä / sattuu". Laakson erityisosaamista on kirjoittaa vakavista, sielua raastavista tunteista ja tapahtumista näennäisen kevyellä otteella. Äkkiseltään mieleen tulee ainoastaan yksi kotimainen sanataituri, Timo Lappalainen, jonka runoissa itseä ruoskitaan ja itselle nauretaan samalla hilpeällä antaumuksella kuin Laakson runoudessa. Tässä kokoelmassa runoilijaminän seurana kulkee "Veli", jonka kuivaa huumoria tihkuvat lausahdukset vetävät väliin pateettiseksi yltyvän tunnelman tehokkaasti takaisin maanpinnalle: "Jokakeväistä odotusta ja riemua ei enää ole. / Ahdistava jännitys vain. Nyt tekisi hyvää istua / muurahaispesässä, veli sanoo". Neljäs on nostalgiaa Neljännen ja viimeisen osion runot tuottavat hienoisen pettymyksen muuten kauniissa kokonaisuudessa. Veli ja muut matkakumppanit, Setä ja Taulumaalari, ovat jääneet matkasta. Ulkopuolisten kommentoijien puuttuessa tuloksena on nostalgiassa lilluvia runoja, joiden lauseet jäävät käännetyn sanajärjestyksensä pauloihin. Toivo Laakso on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1984, mutta jäänyt viime vuosina ansiottoman vähälle huomiolle. Kolmentoista runokokoelman lisäksi novelleja ja proosamonologin julkaisseen jyväskyläläisen runoilijan teksteistä kuuluva vahva, omintakeinen ääni tuskin kuitenkaan vaimenee aivan pian: "On kiva olla nero, eikö teistäkin?" MARKUS JÄÄSKELÄINEN Toivo Laakso: Kuin ensi kesä. Otava 2005. Artikkeli julkaistu Turun Sanomissa 10.6.2005