| Etusivu | Tuotanto | Runoja | Artikkelit | Linkit | Kuvia | Info |
|
|
 Sinnemäki & Alanen: Sokeana hetkenä |
Kirja-arvostelu -->
IKUINEN, IKUISTETTU HETKI Ultra Bran taru on ohi, mutta Anni Sinnemäen runot elävät. Monien tuttujen tokaisujen ja mieleenjääneiden kuvien äidin tuotokset saatiin yksiin kansiin vuonna 2003. Nemon julkaisemassa kauniissa kirjassa Sokeana hetkenä esitellään Sinnemäen runojen lisäksi Milka Alasen valokuvia. Kirja sisältää kaikki Sinnemäen sanoitukset Vapaaherran elämää -levystä Sinä päivänä kun synnyin -levyyn. Itselleni läheisimmäksi Ultra Bran levyksi muodostui Kroketti. Siksi muiden levyjen sanoitukset tuntuvat luettuina enemmän runoilta. Sinnemäen tekstit ovat yllättävänkin runollisia. Seuraavassa pätkässä olen havaitsevinani Pentti Saarikosken vaikutusta: Minä olen kaivanut kuopan siinä toivossa että siihen putoaisi karhu tai mukava leski minä istun kivellä syön heinää ja odotan saalista Toisaalla Sinnemäki antaa puolestaan vallan lapsekkaalle loruilulle. Runo leikittelee loppusoinnuilla ottamatta itseään kovinkaan vakavasti. Parodisesta äänilajista ei olla kaukana, mutta iloinen tunnelma säilyy loppuun asti: Uuni saari suuni kaari kääntyy hymyyn selkäni on märkä hiestä katson tuota miestä jota rakastan Kulta oot niin lempeä en kestä tätä lempeä Sinnemäki on parhaimmillaan kuvatessaan usein yksinäisen mielen tuntoja. Asiat, esineet, paikat ympäröivät runon minän, luovat mielentiloille kaikupohjan: Olen tottunut olemaan aikaisin hereillä kirkkaina aamuina kävelen ulkona ja sillan päässä hengitän syvään hillitsen vanhaa ikävääni Kun taustalla astiat kolisevat ja kahvila täynnä on ääriään myöten minä kuuntelen ihmisten puheita vieraista kaukaisista asioista Katson rantaan vaahtoinen vihreä meri loistaa ja häikäisee silmäni kansituolissa, laivankannella haalistuu hauras vaahteranlehti Silloin linnut huutavat minulle tuo ääni tappaa hiljaisuuden jos nyt ilmestyisit vierelleni ei täällä enää tuulisi Mollivoittoisen suomalaisen latoromantiikan sijaan Sinnemäen muistot, nostalgia suuntautuvat kaupunkiin: Kerran lumitraktori mursi tästä seinästä palan täällä on oma tuoksunsa hämärän kivisen paikan rautaisen portin öljytyt saranat Sinnemäen sanoitukset tulevat lähelle nykykaupunkilaisen kokemusta itsestään ja elämästä. Paikoin kuvataan teinimaailman yhteisöllisyyttä, kaveripiirien illanviettoja, aamun asti jatkuvaa juhlimista. Sinnemäen teksti eroaa nuorisoromantiikasta kuitenkin väkevän eroottisten kuviensa ansiosta: Pojat tahtovat kuulla että tytön kesähameen alla ei ole alushousuja ja juuri sen tytöt halusivat sanoa Mutta myös aikuisempia sävyjä löytyy. Väsyneen työläisen, ihmisen unta ja unettomuutta kuvataan runossa ”He kääntävät tyynynsä”: Ja he kääntävät tyynynsä uudelleen saadakseen esiin sen viileän puolen aamulla juovat kahvia mutta yhä heitä vain väsyttää Tuijottavat eteensä näkemättä mitään nukahtavat elokuviin Lahden muotoiluinstituutista valokuvaajaksi valmistuneen Milka Alasen herkät valokuvat ovat samalla aaltopituudella Sinnemäen runojen kanssa. Aurinkoisena päivänä hiekkarannalla otetussa kuvassa selin kameraan istuvasta tytöstä tai liikkuvasta autosta napsaistussa otoksessa vihreän pellon laitaan hiipuvasta punaisesta ladosta voi aistia menneen iloisen tunnelman, joka nyt on vaihtunut melankoliaksi. Hetki on ikuistettu, mutta ei koskaan palaa. MARKUS JÄÄSKELÄINEN Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä. Valokuvat Milka Alanen. Nemo, 2003. Artikkeli julkaistu Markus Jääskeläisen kotisivulla 27.1.2006 |