| Etusivu | Tuotanto | Runoja | Artikkelit | Linkit | Kuvia | Info |
|
|
|
Kirja-arvostelu -->
OLIIVIPUUN KAUNEUS Caj Westerbergin kolmastoista runokokoelma Ataraksia osoittaa vuonna 1967 aloittaneen runoilijan olevan elämänsä kunnossa. Lyhyiden polkujen ja pitkien, laakeiden runoaavojen mestari kulkee "tuhatvuotisessa freskossa", Kreikan maallisten, maasta kasvaneiden ihmisten, muusien keskuudessa. Onko tämä maa Peloponnesoksella vai runoilijan mielikuvituksessa: "Liehuvassa kitonissaan tuuli / rientää valoisalla lahdella, kylvää koristaan rinteen täyteen / narsisseja, vuokkoja. / Paimenpoika kulkee vuohineen / ja kuinkas muuten, soittaa huilua. / Havahtuu / juuri ennen / kuilua". Tässä maassa sivistys on niin vanhaa ja niin itsestäänselvästi osa maisemaa, ettei sitä huomaa. Toisin kuin omassamme, jossa siitä puhutaan, koska sitä on niin vähän. "Ateenassa, Akropolin juurella" tulee vastaan, kuinkas muuten, kuolevan suomalaisen sivistyksen edesmennyt edustaja, Pentti Saarikoski. Hän sanoo: "En olisi halunnut kuolla vielä. Tarvitsen tätä", ja nyökkää viinipulloon päin. Saarikosken hahmo ilmestyy myös Epitauroksessa. Tällä kertaa hän on "jälleensyntynyt oliivipuuna, / iät ajat häntä ennen / syntyneenä". Samaa ajatonta oliivipuun kauneutta, kouriintuntuvaa henkeä on Ataraksiassakin. Westerbergin juurevat runot tekevät sen, mihin harva uuden polven runoilija tuotannossaan kykenee: sekoittaa aineen ja aineettoman miellyttävän juovuttavaksi viiniksi: "Viini palaa takassa / ja läikkyy valonakin / lasissa". MARKUS JÄÄSKELÄINEN Caj westerberg: Ataraksia. Otava, 2003. Artikkeli julkaistu Markus Jääskeläisen kotisivulla 25.1.2006 |