HS Kulttuuri 9.12.2001 - Oman elämän ihme

KIRJAT
--------------------------------------------------------------------------------
Oman elämän ihme

Markus Jääskeläisen runous vaihtaa muotoa ja tyylilajia

Markus Jääskeläinen: Tässä hetkessä, varoittamatta. Otava. 71 s. 90 mk / 15,13 e.

Markus Jääskeläisen runoista on vaikea johtaa yhtenäistä linjaa. Hän kirjoittaa sekä pitkiä että äärimmäisen lyhyitä runoja, spontaanin tuntuisia ryöppyjä ja nopeita tuokiokuvia.
    Kokoelma kokoelmalta Jääskeläisen runot ovat ikään kuin tulemaisillaan. Edellinen kokoelma Testamentti näytti tuloksen: vitaalisen ja maanläheisen runosarjan, tähän mennessä vahvinta Jääskeläistä. Mutta uudessa kokoelmassa vallan saavat vieraantumisen sävyt ja oman elämän ihmettely.
    Tässä hetkessä, varoittamatta on kirjoitettu selvästi omasta minuudesta käsin. Sen ympärille maailma jäsentyy, ja maailman ja minän välillä vallitsee auttamaton epävire. Etäisyys ulkomaailmaan venyy äärettömäksi, kun runossa Avaruusmies kutsutaan lennonjohtoa: "Houston, olen keskustellut / sieluni roskakorin kanssa / olen tyhjentynyt."
    
Kokoelma on sikäli epävireinen, että Jääskeläinen vaihtaa jatkuvasti muotoa ja tyylilajia. Niin hän on tehnyt ensimmäisestä kirjastaan lähtien.
    Nämä runot kuvastavat niin levotonta mieltä, että työstäminen on lykkäytynyt johonkin toiseen kertaan. Tai sitten ne tavoittelevat beat-kirjallisuuden välittömyyttä, nopeaa ja kerkeää kirjaamista, mene ja tiedä.
    Se tietää sitä, että aina välähdyksenomaisesti saadaan pari komeaa säettä, ennen kuin taas laskeudutaan aallonpohjaan.
    Vaikutelma on harsea ja hapsottava, mistä kielii erään runon häkellyttävä toteamus: "Ihminen on yksin keskellä elämää." Kohtaaminen toisen ihmisen kanssa jää maanpäälliseltä avaruusmieheltä pahasti kesken.
    
Runojen hataruus heijastaa puhujan hämmennystä ja neuvottomuutta sen jälkeen, kun intensiivinen, Intiaan asti ulottuva oman pakenevan minuuden etsintä on ohi:
    "En tunnista / itseäni peilistä, en tiedä / kuka näkee unta." Puhuja yrittää ravistaa itseään hereille, mutta oman elämän ihme pakenee käsistä.
    Uni on samalla maailman painajaisuni, kuten Jääskeläisen parhaat runot tuntuvat viestivän.

--------------------------------------------------------------------------------

JUKKA KOSKELAINEN
hs.kulttuuri@sanoma.fi