Itse juhlasta ja Pyhästä Hengestä.Helluntai on viideskymmenes päivä pääsiäisestä; se oli yksi juutalaisten suuria juhlia. Viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäislampaan syömisestä ja Egyptistä lähdöstä lukien he näet saivat Siinain vuorella Kymmenen käskysanan lain. Ja kun Jumala oli tehnyt heille erikoisen hyvän teon itse ilmoittaessaan taivaasta heille tahtonsa, että he tietäisivät, mikä hänelle oli otollista, mikä ei, mitä hän tahtoi ja mitä ei tahtonut, niin Jumala sääsi tämän viidennenkymmenennen päivän pääsiäisestä lukien pidettäväksi pyhänä, että he muistaisivat hänen hyvän tekonsa ja oppisivat entistä ahkerammin noudattamaan Jumalan tahtoa kuultuaan, kuinka ankarasti Jumala oli tahtonsa ilmoittanut, ja kuinka he puolestaan olivat sitoutuneet uskollisesti sitä noudattamaan niinkuin 2. Mooseksen Kirjan 19. ja 20. luvuissa oleva kertomus osoittaa.

Vanhan Testamentin kertomuksista nähdään, että, niinkuin Paavali sanoo (1. Kor. 10:6), kaikki, mikä juutalaisille tapahtui, oli niiden asiain esikuvia, jotka tulivat tapahtumaan uudessa liitossa, armon aikana. Meillä on uudessa liitossa esimerkiksi toinen ja parempi pääsiäislammas kuin juutalaisilla; karitsan veri, jolla Egyptissä ovenpielet siveltiin, oli näet vain estämässä surmanenkeliä tekemästä vahinkoa, tappamasta heidän esikoisiaan, kun taas meidän pääsiäislampaamme Jeesuksen Kristuksen veri tuottaa meille pelastuksen oikeasta Egyptistä, nimittäin perkeleen hirmuvallasta, synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Samoin meillä on uudessa liitossa toinen ja parempi helluntaikin, kuin oli entinen, vanhan liiton helluntaijuhla.

Juutalaiset saivat Siinain vuorella Jumalan Kymmenen käskyä. Itsessään niiden sisältö on hyvä, jalo ja välttämätön, ja siitä tulee kiittää Jumalaa. Mutta se ei auta meitä perkeleen valtakunnasta, synnistä ja kuolemasta. Laki saattaa meidät vain entistä suuremmiksi syntisiksi: sen kautta omantuntomme syyttää ja soimaa meitä Jumalan edessä, koska emme voi täydellisesti tehdä, mitä meidän on käsketty tehdä. Samoin kuin Siinain vuori oli kauhean näköinen silloin, kun Herra sieltä puhui: koko vuori savusi ja vapisi salamoista ja ukkosenjylinästä, samanlainen on lain vaikutus vieläkin: kun se satuttaa sydäntä, se peljättää, tekee araksi ja epäileväksi: sydän ei tiedä, mitä hädissään tekisi. Mahdotonta on ihmisen, tietäessään, mitä Jumala tahtoo ja samalla tuntiessaan, ettei ole sitä täyttänyt, olla joutumatta ahdistukseen ja tuskaan. Selvänä on silmien edessä Jumalan uhkaus hänen sanansa rikkojille: iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen uhkaus. Sentähden on juutalaisten helluntai ja sen saarna kauhea ja hirmuinen päivä ja sanoma, josta ei voi lähteä mitään iloa. Lain antaminen olikin niin kauhea ja hirvittävä näky, että juutalaisten täytyi rukoillen sanoa Moosekselle: »Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme, älköön Jumala meidän kanssamme puhuko, ettemme kuolisi».

Mutta minkälainen on sen sijaan meillä uuden liiton helluntai? Se on erinomaisen ihana ja suloinen; ei ole siinä mitään kauhistavaa, vaan pelkkää iloa, mielihyvää ja riemua. Evankelista kertoo, niinkuin jo tekstistä, rakkaani, kuulitte, kuinka juuri helluntaina, jota juutalaiset viettivät kiitoksella Kymmenen käskyn saamisen muistoksi, Siinain vuoren tapahtumaa ylistäen, apostolit ja muut kristityt olivat eräässä huoneessa yksimielisesti koossa. »Ja tuli yhtäkkiä taivaasta humahdus, niinkuin olisi käynyt väkevä, ankara tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.» Ja tämän humahduksen ohessa »he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.s Siinä tilaisuudessa siis Pyhä Henki ilmestyi kuultavalla ja nähtävällä tavalla. Humauksessa hän näet kuului sekä näkyi tulen liekeissä, kuten Kristus oli edeltäkäsin luvannut ja Johannes Kastajakin ennustanut, että Herra oli kastava heidät »Pyhällä Hengellä ja tulella.»

Tällä ilmiöllä on erikoinen syynsä ja merkityksensä. Kielet näet tarkoittavat saarnavirkaa, joka ei ole turha; se on liikuttava sydämiä ja sytyttävä niihin uuden valkeuden eli tulen. Siitä me myöhemmin enemmän puhumme. Heti humauksen ja liekkien jälkeen Pyhä Henki tuli itsekunkin heidän päällensä, sytytti ja liikutti heidän sydäntänsä siinä määrin, että he siinä tuokiossa oppivat oikein tuntemaan Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja ymmärtämään Raamattua. He saivat sellaisen rohkeuden, etteivät pitäneet ymmärrystänsä toisilta salassa, vaan uskalsivat sitä rohkeasti ja julkisesti tunnustaa. Lisäksi tapahtui se suuri ihme, että he osasivat puhua eri kielillä, vaikka he sitä ennen eivät osanneet muuta kuin äidinkieltään. Jerusalemista tosin piti tämän saarnan alkaa, mutta ei sinne pysähtyä: profeettain ennustuksen mukaan on evankeliumia jo heti ensi alussa julistettava kaikilla kielillä. Juuri sen todistukseksi, ettei sen pitänyt pysähtyä Juudan maahan, vaan että sitä oli saarnattava koko maailmassa ja kaikilla kielillä, Pyhä Henki opetti apostoleita kaikkia kieliä puhumaan.

Tämä on meidän helluntaimme, uuden liiton helluntai. Sen kautta päästään Jumalaa oikein tuntemaan: häntä ei kauhistuta, vaan iloitaan ja saadaan hyvä omatunto ja sellainen rohkeus, joka ei mitään kauhistu, vaan on valmis kärsimään kaikkea Kristuksen tähden, niinkuin näemme Apostolien teoista. Tästä helluntaista ei ole vain Kristus ennustanut viimeisessä puheessaan, vaan myöskin profeetat Daavid, Jesaja, Jeremia, Jooel, Sakarja ja muut. Sentähden tahdomme mekin viettää tätä päivää puhumalla Pyhästä Hengestä, kuka hän on, mikä on hänen työnsä ja virkansa, ja miten meidän on meneteltävä voidaksemme mekin viettää autuaallista helluntaita ja saadaksemme Pyhän Hengen.

Ensiksikään ette, rakkaani, saa ajatella, ettei Pyhää Henkeä ennen ole seurakunnassa ihmisten seassa ollut. Hän on iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala, niinkuin Kristus sanoo: »Hän lähtee Isän tyköä». Hänen täytyy siis olla samaa luontoa ja olemusta kuin Isäkin. Meillä onkin selviä todistuksia siitä, että Pyhä Henki on aina ollut vaikuttamassa ihmisissä, valistamassa heidän sydäntään ja hallitsemassa ja ohjaamassa heitä Jumalan tahdon mukaan. Kristus itse ja samoin Pietari sanovat, että Pyhä Henki on puhunut profeettain kautta; ja evankelistat todistavat, että Pyhä Henki oli vanhassa Simeonissa, Hannassa, Sakariaassa, Elisabetissa ja Johanneksessa.

Meidän on siis ajateltava ja uskottava Pyhästä Hengestä aivan samaa kuin Kristuksesta, Jumalan Pojasta, josta uskomme, että hän on ollut iankaikkisuudesta, on aloittanut työnsä heti ensimmäisen, paratiisissa annetun lupauksen jälkeen, ja ollut sotimassa perkelettä vastaan hänen päänsä murskaten. Tämän jo aikoja ennen aloittamansa ja sitten yhä jatkamansa työn Jumalan Poika sitten julkisesti täytti, kun tuli ihmiseksi, kuoli ristillä ja nousi jälleen kuolleista kolmantena päivänä. Samoin Pyhän Hengen työ on aina ollut vaikuttamassa maailmassa; hän on johdattanut ihmissydämiä Jumalan sanalla uskoon, valistanut niitä, vahvistanut ja johdattanut niitä kaikkeen totuuteen. Mutta tämän työnsä hän on vasta pyhänä helluntaipäivänä täydentänyt ja tehnyt julkiseksi: se ei enää tapahdu niin salaisesti kuin ennen; jokaisen, joka sen näkee, täytyy huomata ja tunnustaa Pyhän Hengen ihmeellinen vaikutus. Nuo muutamat, jotka eivät pitäneet sitä Pyhän Hengen vaikutuksena, vaan väittivät apostolien olevan täynnä makeata viiniä, puhuivat tahallisesti valhetta. Heidän sydämensä oli todistamassa heitä vastaan: ei juopuneena voida oppia vieraita, tuntemattomia kieliä.

Mutta mikä lienee ollut syynä Pyhän Hengen ilmestymiseen juuri helluntaipäivänä? Ei mikään muu kuin se, että me oppisimme käsittämään tämän lahjan tulevan meille ainoastaan Herramme Kristuksen kautta. Hän on nämä lahjat meille ansainnut, ja yksin hänen kauttaan ne meille annetaan, niinkuin olette rakkaani, hänen taivaaseenastumisensa päivänä, 68. psalmin johdosta kuulleet: »Sinä astuit ylös korkeuteen, sait ihmisiä lahjaksesi.» Juuri siten selittää Pietarikin nämä sanat tämänpäiväisessä saarnassaan, kun hän sanoo: »Koska Kristus on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette». Meidän on siis ensiksikin opittava käsittämään, ettei Pyhä Henki vasta helluntaina aloittanut työtänsä ja vaikutustansahän on sitä toimittanut seurakunnassa kaikkina aikoina, mutta vasta helluntaina hän harjoitti sitä julkisesti, ilmestyen erittäin voimallisesti, tästä ilmestyksestä oppiaksemme tuntemaan, minkä jalon lahjan rakas Herramme Kristus Jeesus kuolemallansa ja ylösnousemisellansa on meille ansainnut ja toimittanut.

Toiseksi on meidän myös muistettava, että samoin kuin Raamattu Herralle Kristukselle antaa erityisen nimen sanoessaan häntä Jumalan Sanaksi, samoin se antaa Jumalan Hengellekin erikoisen nimityksen, ja sanoo Häntä Pyhäksi Hengeksi, joka liikuttaa sydämiä armollaan ja pyhittää niitä, jotka ennen olivat epäpyhiä ja syntisiä. Tämä nimi on kristityille erittäin lohdullinen, sillä he hyvin tietävät olevansa liian heikkoja voittamaan perkelettä ja vastustamaan hänen viettelyksiään. Pahan hengen vihan heitä peloittaessa heillä on lohdutuksena se tieto, että heillä Kristuksen kautta on Pyhä Henki, joka antaa heille synnit anteeksi ja taivuttaa heitä oikeaan kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan.

Siitä, kuinka Pyhä Henki tätä toteuttaa, olette, rakkaani, jo kuulleet Joh. 16:8 mukaisesti: Pyhä Henki näet evankeliumin kautta »näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion». Nuoria ja yksinkertaisia opetettaessa uskontunnustuksessamme pyhän kolminaisuuden teot erotetaan toisistaan seuraavasti. Isä Jumala on meille antanut hengen ja elämän ja luonut meidät valtakuntaansa. Mutta kun esivanhempamme synnin kautta joutuivat kuoleman alaisiksi, ja kun me olemme perineet saman turmion, niin Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja kuolemallansa auttoi syntiset lankeemuksesta pelastamalla meidät synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Tämän pelastuksen Pyhä Henki kantaa kaikelle maailmalle evankeliumin kautta, valmistaen ihmissydämiä sitä uskolla vastaanottamaan, toisin sanoen lohduttautumaan sillä, että Kristus Jeesus on heidänkin edestään kuollut, ja epäilyksittä luottamaan siihen, että he siten ovat sovitetut Jumalan kanssa, niin ettei hän enää muistele heidän syntejänsä, vaan antaa ja lahjoittaa ne anteeksi Kristuksen tähden. Tämä on sydämen pyhittämistä eli, niinkuin apostoli Pietari (Ap. t. 15:9) sanoo, »sydämen puhdistamista uskolla».

Mikäli siis on olemassa syntien anteeksiantamus uskon kautta, niin ettemme epäile, vaikka meissä vielä syntiä on, vaan turvaamme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, sikäli seuraa toinenkin Pyhän Hengen pyhittämistyö: hän pyhittää meidän ruumiimmekin, niin ettemme enää elä synneissä emmekä enää niihin mielly ja niitä rakasta, vaan luovumme niistä ja sen sijaan ahkeroitsemme tehdä sitä, mikä on Jumalalle otollista. Niin Paavalikin Ef. 4:28 opettaa: »Joka varastaa, älköön enää varastako, vaan tehköön enemmän työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle». Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta on se, että hän vaikuttaa meissä uuden, oikean ja sydämellisen kuuliaisuuden Jumalaa kohtaan, ja että me vastustamme syntiä, kuoletamme vanhaa Adamia ja uskon kautta saamme kaikki synnit anteeksi.

Tämä toinen pyhitys ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin se ensimmäinen, ja ellei sitä ensimmäistä olisi, tämä toinenkaan ei olisi mahdollinen. Liha ja veri on sangen heikko, perkele sitävastoin on sangen väkevä, ja me olemme saaneet vasta Pyhän Hengen esikoislahjan; meidän kuuliaisuutemme ei siis voi olla täydellinen. Mutta sen, mitä toisesta kuuliaisuudesta puuttuu, edellinen, uskon pyhitys, korvaa mitä uskoessamme syntien anteeksiantamuksen ja siten tullessamme vanhurskaiksi ja täydellisesti pyhitetyiksi, sillä mitä syntiä ja saastaisuutta meissä vielä onkin, se annetaan meille anteeksi, aivan kuin sitä ei ikinä olisi ollut olemassakaan. Nyt näette siis, minkä tähden Pyhällä Hengellä on tämä nimensä: hän näet pyhittää uskovia, toisin sanoen, sanan kautta herättää meissä uskoa Kristukseen, niin että me hänen kauttansa saamme synnit anteeksi.

Paitsi tätä pyhittämisen työtä Pyhällä Hengellä on vielä muitakin tehtäviä, samoin kuin hänellä sen vuoksi on muita nimityksiäkin. Sakarias sanoo häntä rukouksen Hengeksi, hän kun herättää sydämiä toivomaan Jumalalta kaikkea hyvää ja kaikissa hädissä huutamaan häneltä apua. Vielä Kristus sanoo häntä lohduttajaksi, joka rohkaisee sydämiä halulla kärsimään kaikkea ja olemaan pelkäämättä mitään onnettomuutta, niinkuin, rakkaani, edellisen sunnuntain evankeliumista kuulitte. Edelleen hän sanoo häntä totuuden Hengeksi, jonka lohdutus on sekä totta ja varmaa että myös voi varjella meitä valheilta ja harhaopeilta sekä pitää meitä puhtaassa sanassa ja oikeassa uskossa, kun muutoin perkele oman järkemme ja väärien oppien voimalla viettelisi meitä erhetyksiin ja veisi meidät valhetta uskomaan.

Nämä ovat Pyhän Hengen varsinaisia tehtäviä. Niiden ohessa hän vielä kaunistaa uskovia kaikenlaisilla avuilla ja lahjoilla, ollen, niinkuin Kristus sanoo, sellainen lohduttaja, joka pysyy tykönämme iankaikkisesti kaikki maailman lohdutus on ajallista ja kestämätöntä. Koska siis Pyhä Henki vaikuttaa meissä näin jaloja ja suuria, meidän on myös välttämätöntä oppia tietämään, miten me voimme saada tämän lahjan, tulla osallisiksi Pyhästä Hengestä, että hän meissäkin samaa vaikuttaisi ja me hänen kauttansa tulisimme pyhitetyiksi ja autuaiksi. Sen opettaa meille rakas Herramme Kristus itse sanoessaan (Luuk. 11:13): »Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat.»

Huomaa ensiksikin tästä lauseesta tarkoin: Jumala yksin antaa Pyhän Hengen, antaa hänet niille, jotka sitä häneltä pyytävät, tätä lahjaa haluten ja ikävöiden. Jos siis sydämesi nyt alkaa huoata: Oi Jumala, anna minullekin Pyhä Henkesi!, niin jatka vain näitä ajatuksiasi ja rukouksiasi äläkä epäile. Se on paras ja suorin tie Pyhän Hengen saamiseen. Kristus itse opettaa sinua näin tekemään, taivaallista Isää näin rukoilemaan. Tämä rukous, niinkuin muutkin rukoukset, rukoiltakoon Jeesuksen nimeen, niin että me rukoilemme Jumalaa hänen Poikansa Kristuksen, meidän Vapahtajamme tähden lähettämään meille tämän lahjan. Tässä kohdin on meillä, niinkuin, rakkaani, jo Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä kuulitte, se erinomaisen suuri etu, että Kristus meni Isän tykö, astui ylös taivaaseen saadakseen meille Isältä tämän lahjan ja lähettääkseen sen sieltä meille. Me voimme siis rukoilla epäilyksettä. Meillä on näet sekä käsky ja lupa rukoilla Jumalalta Pyhää Henkeä että myös Kristuksen hyvä tahto: juuri sentähden hän istuukin Jumalan oikealla puolella, että saisi antaa meille näitä lahjoja, hän näet on ne Isältä saanut, niinkuin 68. psalmista luemme, ei omaa itseänsä varten, vaan ihmisille, niitä heille antaakseen ja lahjoittaakseen.

Tässä ei kuitenkaan rukous yksin riitä. Jos vain istuisit nurkkaan rukoilemaan Pyhää Henkeä, mutta et sen ohessa ahkerasti viljelisi sanaa ja pyhiä sakramentteja, sinulla olisi vähän hyötyä rukouksestasi. Pyhä Henki näet vaikuttaa ainoastaan sanan ja pyhien sakramenttien kautta. Joka siis ei näitä viljele, hänen tykönsä Pyhä Henki ei ikinä tule. Juuri sitä varten me olemme kastetut, käymme Herran ehtoollisella, kuulemme sanaa ja pyydämme synneistäpäästöä, että tiedämme kaikkien näiden olevan välineitä, joiden kautta Pyhä Henki meissä työtänsä toimittaa. Sitä moni esimerkkikin osoittaa. Ne kolmetuhatta sielua, jotka Pietari ensimmäisellä saarnallaan tänään sai kääntymään, eivät kuuna päivänä olisi kääntyneet, elleivät olisi kuulleet Jumalan sanaa. Mutta kun he sanaa kuulivat, ja se koski heidän sydämiinsä, he antoivat itsensä kastaa. Niin näet Kristus oli säätänyt. Eikä olisi Etiopian kuningattaren hoviherrakaan saanut Pyhää Henkeä, ellei Filippus olisi hänelle saarnannut ja selittänyt Raamattua. Vaikka Pyhä Henki tällä saarnalla koskettikin hänen sydäntänsä, Pyhä Henki ei sittenkään tahtonut saattaa työtään päätökseen, ennenkuin Filippus oli saanut vedellä kastaa hoviherran.

Jos siis tahdot saada Pyhän Hengen lahjan, sinun tulee ennen kaikkea Jeesuksen nimeen rukoilla tätä lahjaa Isältä ja myös ahkerasti viljellä sanaa, hartaudella ajatella kastettasi, mitä Jumala siinä sinulle lupasi ja minkä liiton hän kasteessa kanssasi teki, usein käydä Herran ehtoollisella, etsien synneistäpäästöä jne. Sanan ja sakramenttien kautta Pyhä Henki sytyttää sydämissämme uskon uuden valkeuden, niin ettemme paatuneitten juutalaisten tavalla vain kuule sanaa, vaan myös sen käsitämme ja niin tulemme toisiksi ihmisiksi ja saamme uuden sydämen.

Kolmanneksi on meidän tämän ohessa myös muistettava, ettemme jumalattomalla, huonolla ja irstaalla elämällä ja tahallisilla synneillä estä Pyhän Hengen työtä emmekä karkoita häntä tyköämme. Pyhä Henki ei voi asua siellä, missä perkele majailee. Kun siis perkele kiusaa sinua ahneuteen, vihaan, haureuteen ja muihin synteihin, riennä heti rukoilemaan, että Jumala sinua sellaisista varjelisi ja pitäisi sinut kuuliaisuudessansa. Jos Pyhän Hengen tahdot tykönäsi ja itsessäsi pysymään, on sinun kartettava ulkonaisia syntejä, tai jos heikkoudesta sellaisiin lankeatkin, sinun täytyy kavahtaa seisoalle, jäämättä makaamaan synteihin. Silloin Pyhä Henki tulee tykömme, rukouksemme mukaan auttamaan meitä, niin että voimme vastustaa perkelettä, omaa lihaamme ja syntiä. Sitävastoin ne, jotka saastuttavat itsensä tahallisilla synneillä, joutuvat yhä enemmän perkeleen riivaamiksi eivätkä ikinä voi saada Pyhää Henkeä, elleivät tee parannusta. Hänen vakituisena työnään on, niinkuin jo olen sanonut, ensin pyhittää meitä uskon ja syntien anteeksiantamuksen kautta ja sitten auttaa meitä vastustamaan syntiä ja elämään kuuliaisina Jumalalle.

Mutta te olette, rakkaani, myös jo kuulleet, että me saamme vain Pyhän Hengen esikoislahjan, mutta liha ja veri vaikuttaa meissä jatkuvasti, niin kauan kuin elämme. Siitä on seurauksena, että nekin, joilla on Pyhä Henki, kuitenkin vielä ovat heikkoja ja usein lankeavat. Älköön siis kukaan siitä loukkaantuko, ajatellen, kuten kasteenuusijat, ettei se, jolla on Pyhä Henki, muka enää voi langeta. Jos me kaikissa noudattaisimme Pyhää Henkeä, emme tosin lankeaisi, mutta se on mahdotonta, siksi väkevä on perkele, maailma paha, ja meidän lihamme ja veremme heikko. Meidän on siis aina rukoiltava, ettei Jumala ottaisi pois Pyhää Henkeänsä, vaan laupiaasti pitäisi meidät armossansa ja joka päivä lisäisi meille näitä Pyhän Hengen lahjoja sekä, niinkuin rukoilemme Isä-meidän rukouksessa, antaisi meille syntimme anteeksi. Synnittä ja viatta pyhätkään eivät voi elää. Mutta uskon kautta Kristukseen ne annetaan anteeksi, niin että ne eivät voi meitä vahingoittaa.

Olette siis, rakkaani, nyt kuulleet, mikä se oikea helluntai on, josta meidän kristittyjen tulee sydämellisesti iloita, se kun on paljon jalompi kuin juutalaisten helluntai, koska silloin Pyhä Henki Kristuksen kautta vuodatettiin kaiken lihan yli, että me evankeliumin kautta tulisimme tuntemaan Jumalan ja Pyhän Hengen kautta tulisimme pyhiksi ja hurskaiksi ruumiin ja sielun puolesta, jos nimittäin oikein kristillisesti rukouksella, sanan kuulemisella sekä nuhteettomalla elämällä tahdomme valmistautua siihen. Siihen auttakoon meitä Pyhä Henki Kristuksen tähden. Amen!