Martti Lutherin Laulujen laulun selitys Historia Tohtori Martti Lutherin Laulujen laulun esipuhe Martti Lutherin lyhyen ytimekäs Laulujen laulun kommentaari Laulujen Laulu Luku 1 Laulujen Laulu Luku 2 Laulujen Laulu Luku 3 Laulujen Laulu Luku 4 Laulujen Laulu Luku 5 Laulujen Laulu Luku 6 Laulujen Laulu Luku 7 Laulujen Laulu Luku 8 Selitykset

Uutuus! Martti Lutherin Korkea Veisun selitys on nyt 8/2011 julkaistu

Historia

Lutherin Laulujen laulun luennot (Weimar XXXI-2, 586-769) on pidetty vuosina 1530 ja 1531
seuraavina päivinä:

1530 Maaliskuu  7,8,10,15,21,31  1531 Toukokuu 15,16,22,23

     Marraskuu  8,14,21,28            Kesäkuu  5,6,12,13,22

     Joulukuu   6

On vielä kaksi luentoa marraskuun 28 ja joulukuun 6 päivän väliseltä ajalta vuonna 1530,
ja edelleen kaksi kesäkuun 13 ja 22 väliseltä ajalta vuonna 1531, joita ei ole päivätty.
Vasta vuonna 1539 nämä Laulujen laulun luennot painettiin. Toimittaja, joka kirjoitti ja
valmisti luennot painokuntoon oli Veit Dietrich, joka myös oli luentosalissa Lutherin
luennoidessa. Hän empi niiden julkaisua toivoen, että toiset luentojen kuuntelijat
voisivat valmistaa paljon laajemman version, mutta lopulta vakuuttui versiostaan ja
valmisti sen painokuntoon saadessaan Lutherin tekemään siihen esipuheen. Tämä käännös on
tehty tuosta Veit Dietrichin julkaisusta. Käännöksen on tehnyt Ian Siggins englanniksi
ja se on julkaistu kirjassa Luther Works Volume 15, josta se on nyt vuonna 2008
käännetty suomeksi.

Monet kommentaattorit ovat tehneet erilaisia tulkintoja tästä Kuningas Salomonin laulusta,
ja ne ovat olleet sekä kypsymättömiä että kummallisia. Mutta saadaksemme yksinkertaisemman
käsityksen tämän kirjan todellisesta luonteesta, ajattelen, että tämä on laulu jolla
Salomon kunnioittaa ja ylistää Jumalaa. Salomon antaa Hänelle kiitoksen, Hänen
jumalallisesti perustetusta ja vahvistetusta kuningaskunnastaan ja sen hallituksesta; hän
rukoilee varjelusta ja laajenemista hänen kuningaskunnalleen, ja samaan aikaan hän
rohkaisee kuningaskuntansa asukkaita ja kansalaisia olemaan hyvillä mielin heidän
koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja luottamaan Jumalaan, joka on aina valmis
puolustamaan ja pelastamaan niitä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa.

Mooses teki samoin (2 Moos.15). Hän sävelsi laulunsa sillä hetkellä punaisella merellä;
ja kaikki laulut, joita löytyy Pyhästä Raamatusta käsittelevät oman aikansa asioita.
Tällainen on Deborahin laulu (Tuom.5), Hannan laulu (1 Sam.2) ja hyvin monet muut, mukaan
lukien suurimman osan Psalmeista, poikkeuksena ne jotka sisältävät profetian Kristuksesta.
Epäilemättä sen vuoksi myös Salomon kirjoitti laulunsa omasta kuningaskunnastaan ja
hallituksestaan, jota hän Jumalan hyväntahtoisuudesta hallitsee onnellisena, rauhallisena
ja mieleltään tyynenä. Kaikki tämä selviää myös tekstistä sinänsä.

Sen lisäksi, koska jokaisen kuningaskunnan, ruhtinaskunnan tai valtion, jolla on Jumalan
sana ja oikea Jumalanpalvelus, on pakko kärsiä monia koettelemuksia, on oltava pilkan
kohteena ja inhottavuutena maailmassa, elettävä vihollisten keskellä, ja joka hetki
odotettava kuolemaa kuin lammas, joka on menossa teurastettavaksi, sellaista
kuningaskuntaa tai valtiota oikeutetusti kutsutaan "Jumalan kansaksi", ja siihen
oikeutetusti voidaan sijoittaa tämä laulu, ja Salomonin valtio itsessään aivan kuin
esimerkkinä yhtäläisestä Jumalan ylistyksestä, joka iloitsee ja riemuitsee Jumalassa, ja
kuuluttaa ja ihmettelee Hänen jumalallista armoaan ja voimaansa, jolla Hän suojaa omiansa
perkeleen ansoilta ja hirmuvallalta maailmassa.

Me käytämme Daavidin Psalmeja ja profeettojen kirjoituksia tällä tavalla esimerkkinä,
vaikka emme ole Daavid tai profeetat, mutta koska meillä on heidän kanssaan yhteistä sama
siunaus - Sama sana, henki, usko ja autuus - ja koska me kärsimme samoja vaaroja ja
koettelemuksia Jumalan sanan johdosta. Niin me syystä otamme heidän äänensä ja heidän
kielensä itsellemme, ylistäen ja laulaen juuri niin kuin he ovat ylistäneet ja laulaneet.

Siten jokainen valtio jossa on kirkko ja hurskas ruhtinas voi käyttää tätä Salomonin
laulua niin kuin se olisi kirjoitettu juuri sille valtiolle ja hallitukselle.

Ja niin tästä Laulujen laulusta, minkä Salomon laulaa ainoastaan hänen omalle valtiolleen,
siinä pulpahtaa niin sanoakseni yhteinen laulu kaikille valtioille, jotka ovat
"Jumalan kansakuntia", että ne jotka omistavat Jumalan sanan ja kunnioittavan
jumalanpalveluksen, jotka tunnustavat ja todella uskovat että valtiot on perustanut ja
säätänyt Jumala ja että Jumala voimallaan säilyttää rauhan, oikeudenmukaisuuden ja
järjestyksen, rangaisten syyllisiä, puolustaen syyttömiä jne. Ne kuuluttavat ja ylistävät
Jumalaa kiittäen näistä hienoista lahjoista.

Edelleen, hurskaat valtiot ja hallitukset eivät perusta toivoaan tai luota ollenkaan
rikkauteen, voimaan, viisauteen, tai muihin inhimillisiin turviin, jotka eivät ole
kestäviä eivätkä pysyviä, vaan lohduttavat, nuhtelevat ja nostavat itsensä paeten
Jumalan luo turvaan kaikissa heidän koettelemuksissaan ja vaaroissaan ja luottavat Häneen
heidän ainoaan ja oikeaan auttajaansa ja suojelijaansa, joka ei koskaan hylkää omiaan, kun
he kärsivät vainoa Hänen nimensä ja sanansa tähden. Varmasti on niin, että ihmiset, jotka
ovat hurskaita ja rakastavat sanaa ovat aina alttiina monenlaisille synneille, jotka
tulevat perkeleen ja maailman hyökkäyksistä.

Tämän vuoksi tätä runoa kutsutaan Laulujen lauluksi, koska se käsittelee yleviä ja suuria
asioita, nimittäin jumalallisesti säädettyjä valtioita, tai Jumalan kansakuntaa. Se ei
käsittele yksilöiden kertomuksia, kuten toiset laulut Pyhässä Raamatussa tekevät, vaan
kokonaista pysyvää kuningaskuntaa, tai kansakuntaa, jossa Jumala väsymättömästi suorittaa
suuren joukon valtavia ihmetekoja, ja näyttäen voimansa suojelee ja puolustaa sitä
perkeleen ja maailman hyökkäyksiä vastaan.

Sitä paitsi, hän ei laula näitä jaloja asioita tavallisilla sanoilla, joita ihmiset
yleensä  käyttävät, vaan kuvailee ja koristelee aihettaan mahtavilla ja
vertauskuvallisilla sanoilla niin laajasti, että kun rahvas kuulee ne, se olettaa, että
käsiteltävä asia on aivan muuta. Tämä on kuninkaiden ja ruhtinaiden tapa; he säveltävät
ja laulavat rakkauslauluja, joiden rahvas olettaa olevan lauluja sulhasesta tai
rakastetusta, kun todellisuudessa he kuvailevat valtionsa tilaa ja kansaansa lauluissaan.
Tämä on täsmälleen, mitä "Teuerdank" (1) teki liittymällä "Ehrenreichiin" Maximilian hänen
morsiameensa. Tai puhuessaan metsästyksestä, haluavat he ilmaista tämän kielellä, että
vihollinen on jäljitetty ja ajettu pakoon samoin kuin sanoessaan "villikarju on
keihästetty, villipeto on saalistettu" tarkoittaen, että he ovat saaneet voiton ja muilla
samantyyppisillä puheenparsilla.(2)

Salomon jatkaa tähän tapaan lauluaan. Hän käyttää loistavia sanoja - sanoja, jotka ovat
suuren kuninkaan arvoisia - kuvatessaan huoliaan. Hän tekee Jumalasta sulhasen ja hänen
kansastaan morsiamen, ja tällä tavalla hän laulaa siitä, miten paljon Jumala rakastaa sen
kansalaisia , kuinka monia ja  rikkaita lahjoja Hän ylenpalttisesti kasaa sille, ja
viimein, kuinka Hän syleilee ja hoitaa tuota samaa kansaa hyvyydellään ja armollaan,
tavalla,  jolla sulhanen ei ole koskaan syleillyt tai hellinyt morsiantaan. Ja näin
Salomon aloittaa puhumalla koko kansasta henkilönä - niin kuin Jumalan morsiamena:
"Hän suudelkoon minua."




Martti Lutherin lyhyen ytimekäs Laulujen laulun kommentaari.

Otamme esille tämän kirjan tutkimisen, ei siksi, että näyttäisimme oppineisuuttamme, kuten
jotkut, jotka tuhlaavat kaikki voimansa vaikeatajuisiin kirjoihin, toisaalta tietysti
siksi, että heidän viisauttaan kehuttaisiin, kun he uskaltavat puhua aiheista, joita
toiset välttävät niiden epäselvyyden vuoksi, ja toisaalta, koska vaikeatajuisissa
kirjoissa jokainen heistä on vapaa tekemään ennustuksia ja omia arvailuja tai
mietiskelyjä; Me mieluummin torjumalla ne naurettavat mielipiteet, jotka ovat tähän
mennessä hämärtäneet tätä pientä kirjaa,  esitämme toisen, paljon sopivamman näkemyksen,
joka hyödyttää elämää, ja antaa oikein arvoa Jumalan hyville lahjoille.

Me tiedämme, että tämän koko kirjoituksen tarkoitus on: Opettaa, nuhdella, oikaista ja
valmistaa vanhurskauteen, niin, että Jumalan ihminen on valmis kaikkiin hyviin töihin,
kuten Paavali sanoo (2 Tim. 3:16-17). Niille, jotka eivät huomaa tätä tarkoitusta, vaikka
synnyttävät vaikutelman oppineisuudestaan oppimattomien joukossa ennustuksillaan, silti
ollen tietämättömiä kirjoituksen todellisesta pääasiasta, heidän oppineisuutensa ei ole
muuta kuin vesipöhö ruumiissa, joka on liikaa turvonnut. He antavat elinvoimaisen
vaikutelman, mutta myrkyllinen turvotus on kaiken pilannut. Siksi meidän tulee ohjata
tämän kirjan tutkimistamme siten, että saamme koko elinajaksi hyödyllistä oppia ja
lohdutusta.

Emme voi koskaan hyväksyä niitä, jotka ajattelevat, että tämä on rakkauslaulu Salomonin
rakastetusta - Faaraon tyttärestä(3). Eikä tämä myöskään kuvaa Jumalan ja synagogan
avioliittoa(4), tai kuten tropologistit sanovat, sielun uskollisuutta.(5) Kysynkin, mitä
hedelmää voi kasvaa tällaisista  tulkinnoista? Vaikka tämä kirja on kaikkien Raamatun
kirjojen keskellä, sen asema on ollut varjossa tähän asti. Etsiessämme uutta selitystä,
emme saa kuitenkaan poiketa tärkeimmästä asiasta, vaikka saatammekin erehtyä paikoitellen
pikkuseikoissa.

Näkemykseni on täten seuraava: Pyhässä Raamatussa on kolme Salomonin kirjaa. Ensimmäinen
sananlaskujen kirja, käsittelee enimmäkseen kodin asioita ja esittelee elämässämme
käyttäytymiseen liittyviä yleisiä ohjeita. Sitä se ei tee niin, kuin pakanalliset
filosofit tekevät, vaan se kuvaa monisanaisesti oppia uskosta ja Jumalan pelosta, jota
pakanat eivät käsitä.

Toinen - Saarnaajan kirja, on poliittinen kirja, joka antaa ohjeita ei ainoastaan kaikille
yleisesti vaan erityisesti rauhan tuomareille: nimittäin, ihmisen, joka hallitsee toisia
täytyy itse pelätä Jumalaa, suorittaa tarmokkaasti hänelle kuuluvat tehtävät, eikä masennu
joko tehtävän vaikeudesta tai kiittämättömistä ihmisistä, että  jättää työnsä tekemättä.

Kolmas kirja jolle on pantu nimeksi "Laulujen laulu" oikeutetusti kuuluu Saarnaajan kirjan
kanssa yhteen, koska se on poliittisen järjestyksen ylistystä, mikä Salomonin päivinä
kukoisti täydellisessä rauhassa. Ne jotka kirjoittivat lauluja Raamattuun, kirjoittivat ne
omista töistään. Niinpä Salomon tässä runossaan ylistää omaa hallitustaan meille
säveltäen kiitoksia rauhasta joka vallitsee tällä hetkellä kuningaskunnassa. Hän kiittää
Jumalaa ulkonaisesta rauhasta antaen esimerkin toisillekin ihmisille niin, että myös he
voivat oppia kiittämään Jumalaa samoin, kiittämään Häntä suurista lahjoistaan, ja
rukoilemaan häneltä neuvoa, jottei mikään tuomio kohtaisi kuningaskuntaa.

1:1 Salomon korkea veisu.

Tämä kirja on saanut nimensä joko käsiteltävästä aiheesta sen vuoksi että, se käsittelee
kaikista suurinta ihmisten aikaansaannosta nimittäin valtiota; tai tyylistä, koska
se on kirjoitettu upean puhetaidon tapaan. Runona se on kokonaan vertauskuvallinen
ja kielikuvat on tehty upealla puhetyylillä.

1:2 Hän suudelkoon minua

Hän puhuu ihmisten tavoista sinä aikana. Keskuudessamme suudelmia pidetään vähempi
arvoisina suudelmat ovat kuitenkin merkkejä rakkaudesta ja suosion osoittamisesta.
Ja niin hän sanoo "Herra suutelee minua" osoittaen näin suosiotaan tälle valtiolle.
Hän suutelee sitä, Hän kunnioittaa sitä kaikin tavoin siunaten ja rakastaen.

Valtakunta, joka ulospäin näyttää kärsivän kaikenlaisista koettelemuksista
on Jumalan huolenpidon alla, ja sitä hoitava ja rakastava Jumala on sen uskon ääni.
Ulkoapäin katsoen ei näytä siltä, että Hän suutelisi synagogaa vaan pikemminkin
siltä, että Hän on loukkaantunut siihen ja vihoissaan sitä kohtaan. Mutta sitten hän lisää.

1:2 suunsa suudelmilla.

Tämä tarkoittaa, että Jumala osoittaa kunnioitusta ihmisiä kohtaan Hänen sanansa kautta.
Ja varmasti tämä on semmoinen aarre, joka ansaitsee tulla ylistetyksi ensiksikin
kuningaskunnassa sillä ilman sanaa valtio ei voi säilyä. Paavali myös ylistää tätä
Jumalan ihmisille antamaa lahjaa (Room. 3:2) "Juutalaisille on uskottu, mitä Jumala on
puhunut." Vastaavanlainen sanonta on myös Psalmeissa (Ps. 147:19) "Hän ilmoittaa sanansa
Jaakobille, jne." Hän ei tee niin jokaiselle kansakunnalle. Se on Jumalan sana, joka tekee
eron hurskaiden ja jumalattomien välillä. Sanan välityksellä me alamme katsoa kaikkea mitä
omistamme joko kotona tai yhteiskunnassa Jumalan meille antamina lahjoina ja merkkeinä
Jumalan suosiollisesta tahdosta meitä kohtaan. Vaikkakaan ei jokainen, jolla on runsaasti
kaikkia hyviä asioita silti ymmärrä niitä Jumalan lahjoiksi ja siksi he eivät voi välttää
väärinkäyttämästä niitä omaksi tuhoksensa.

1:2 Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.
(Lutherin käyttämä raamattu: Sinun rintasi ovat paljon ihastuttavammat kuin viini)

Rintasi tarkoittaa oppia, millä sielut ravitaan niin, "että Jumalan ihminen täydellinen
olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias (2 Tim 3:17)." Hän vertaa oppia viiniin jota
Pyhässä Raamatussa kuvataan, että se tekee sydämen iloiseksi (Ps. 104:15). Viiniä on siten
vertauskuvallisesti käytetty kaikista tämän maailman ilahduttavista ja mielihyvää
tuottavista asioista. Ja tämä on, näin puhuu erinomainen uskon ääni joka ilmoittaa, "Minä
pidän parempana Sinun sanaasi kuin maailman kaikkia nautintoja." Meidän täytyy siis
kaikessa kääntyä Jumalan sanan puoleen.

1:3 Suloinen on voiteittesi tuoksu

Se on "missä on Sinun sanasi, siellä Sinun siunauksesi ovat tunnustetut." Hurskaat tietävät
Jumalan sanan kautta, että he nauttivat Jumalan lahjoista joita on runsaasti heidän
ympärillään. Mutta jos nämä otetaan pois he tietävät, että Jumala koettelee heitä ja he
kantavat ristinsä kärsivällisesti.

1:3 vuodatettu öljy on sinun nimesi

Nämä ovat todella merkityksellisiä kielikuvia ja merkkejä. Sinun nimesi joka tarkoittaa
"Sinun tuntemista" on kuin öljy, joka tuottaa miellyttävää tuoksua ja levittäytyy laajalle
sanan kautta. Ja tämä siunaus ei piiloudu nurkkaan vaan julistaa kaikkialla valtakunnassa
ja levittää tuoksuaan myös naapuri kansakuntiin kuin voide joka vuotaa ruukusta.

1:3 sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.

Tämä on Hepreaa, että kaupunkeja kutsutaan "äideiksi" ja "tyttäriksi" Tässä hän kutsuu
Jerusalemia neitseeksi. Tarkoitus on tämä: "Jumalan sanan voimasta tulee hurskaita ja
ahkeria työntekijöitä minun kuningaskuntaani jotka vetävät puoleensa näitä ihania
siunauksia, kiinnittäen rakkautensa Sinuun ja rakastaen Sinua."
Toistaiseksi hän on ylistänyt valtakuntaansa siitä erityisestä syystä, että se omistaa
Jumalan sanan. Se on sen vuoksi jumalaton asia, että ulkonainen sana on nykyään niin
halveksittu monelta jotka pirullisesti julistaen ylpeilevät ja kerskuvat pelkästään
hengestä ilman suullista sanaa. Ja siltikään he eivät edes tiedä mitä henki ja sana
todellisuudessa ovat!

1:4 Vedä minut mukaasi,

Tietää ja olla kykenevä tekemään ovat kaksi eri asiaa, kun me olemme saaneet Jumalan sanan
me emme kykene heti seuraamaan sitä koska meidän lihamme tämä maailma ja Saatana vetää
meitä pois siitä. Siksi hän lisää tähän tämän rukouksen: "Sinä olet antanut meille Sinun
sanasi ja minä kiitän Sinua siitä. Anna, että me myös tekisimme mitä sanasi opettaa ja
seurasimme sitä meidän elämässämme."

Missään tapauksessa elämä ei tule sujumaan ilman kaikenlaisia hankaluuksia.
Mene naimisiin: ja tulet heti havaitsemaan epäkohtien tulvan! Huomaat vaimossasi ja
lapsissasi asioita, jotka eivät miellytä sinua ja elatuksen murheet täyttävät mielesi.
Samalla tavalla ne jotka ovat päättävissä elimissä saavat kokea suuren joukon pahuutta.
Saatana ei ole milloinkaan toimeton. Rukous on ainut joka jää jäljelle; Rukoilemalla me
ylitämme monenlaiset vaaralliset paikat, jotka voivat johtaa meidät haaksirikkoon. Jumala
sallii meille koettelemuksia, että Hänen sanansa suuruus ja voima kävisi ilmi, niin on
Jumalan voima heikoissa väkevä. Ei ole muunlaista tapaa havaita Hänen kunniaansa ja
armoansa.

1:4 rientäkäämme!

Tämä on voimakas. Hän ei sano "kävelkäämme" mutta "juoskaamme" "Jos Sinä puhallat henkesi
minun päälleni silloin olen iloinen palvellessani ruhtinasta, opettajaa, aviomiestäni,
oppilaitani jne. Jos Sinä et anna intoa ei kukaan voi saada aikaan mitään, huolimatta
siitä kuinka innokas ja huolellinen hän on varsinkin hallituksessa." Näin näemme kaikkien
menestyneimpiä valtioita mieluummin raunioina kuin suurten miesten viisauden ylläpitäminä.

1:4 Kuningas on tuonut minut kammioihinsa.

Hän houkuttelee sulhasen morsiamen luokse niin kuvaannollisesti osoittaen, että rukous on
kuultu, hän kuvaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. "Jumala" hän sanoo "lohduta minua
kaikissa kiusauksissa joita koen hallituksessa ja tuo ilmi Sinun hyvä tahtosi ja
suosiollisuutesi. Aivan kuten sulhanen tuodessaan morsiamensa kammioonsa hän ei todellakaan
tee niin vihamielisyydestä morsiantaan kohtaan!" Tällä tavalla hän kuvaa sitä suurenmoista
hellyyttä jota Jumala osoittaa niille jotka rukoilevat, sitä että Hän kuulisi, lohduttaisi,
hoitaisi ja rikastuttaisi heitä Hänen omilla lahjoillaan ja voimallaan niin, että jokainen
pystyisi suoriutumaan töistään paremmin.

1:4 Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta,

Kiittäminen seuraa väistämättä rukousta. "Nyt minulla on syytä riemuita, koska Sinä et ole
hyljännyt minua vaan olet antanut minulle Sinun armosi." Hänen sanansa Sinusta ovat
voimakkaat. On kuin hän sanoisi "Sinun lohtusi ja apuasi ulkopuolella ei voi kokea muuta
kuin raatamista, vaivoja, sietämättömiä taakkoja, murhetta, vaikerointia, jne."

1:4 me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä;
(Luther Raamattu: me muistelemme sinun rintojasi enemmän kuin viiniä)

Tämä on osa hänen kiitosrukoustaan joka kuuluu: "Meidän tulee kiitollisina muistella
Sinua, kuinka Sinä rakastit meitä, antamalla meille Sinun rintasi." Palauttaa mieliin
merkitsee saarnaamista, ylistämistä ja kiittämistä. Kuten edellä hän kutsuu kaikkia
fyysisiä ja lihallisia nautintoja viiniksi.

1:4 syystä he sinua rakastavat.

Kierot ihmiset luottavat omiin kykyihinsä, haluten elää elämää jossa ei tarvitse kärsiä
vaivoja. Mutta jos vaivoja on tulossa he loukkaantuvat ja alkavat kärsimättöminä valittamaan.
Päinvastoin kuin kun rehdit kärsivät vaikeuksia he kantavat niitä kärsivällisesti ja
rukoilevat. Sitä mukaa kun ne ovat tulossa he kiittävät Jumalaa hänen hyvästä tahdostaan ja
rakkaudestaan heitä kohtaan, sen vuoksi he rakastavat Jumalaa vielä palavammin.
Siksi Salomon seuraavaksi kohdistaa esityksen epärehellisille ihmisille opettaen heitä
niin, että hekin voisivat oppia voittamaan kiusaukset samalla tavalla nimittäin
kärsivällisyydellä ja rukouksella. Tavallinen reaktio niissä, joita on koeteltu ja joiden
rukouksiin on vastattu, on opettaa ja ohjata toisia kuten (Ps.116:10) todistaa:
"Minä uskon, sen vuoksi minä puhun".

Kirjan kokonaisuudesta ja järjestyksestä

Tämä laulu on kirjoitettu sillä tavalla, että se vuorotellen lohduttaa, valittaa,
rukoilee ja kehottaa. Juuri kuten tapahtumat yleensä ilmaantuvat ja elävä elämäkin
sen oikeaksi todistaa. Sillä tavalla Salomon on tuottanut tämän kirjan.
Hän rakentelee sen tyyppisiä tapahtumia ja kuvauksia normaalista elämästä joissa
lohdutus seuraa koettelemuksia ja uusi koettelemus seuraa lohdutusta kuten yö seuraa
päivää. Näin on myös laajemmassa mittakaavassa uudet myrskyt uudet levottomuudet ja
hälytykset nousevat säännöllisesti, ja kun ne ovat hajaantuneet seuraa hiljainen vaihe
joka ei kestä kauan kun heti jälleen tulee sekasortoa ja tyyni seuraa. Ne joilla on
kokemusta valtion asioista voivat vahvistaa tämän tyyppiset asiat. Esimerkiksi kun
kapinalliset ihmiset piirittivät ensin Davidia ja tämän pelottavan onnettomuuden selvittyä
kas kummaa seuraava vakava asia tuli juuri kun sitä vähiten osasi odottaa. Hänen rakkain
poikansa Absalom aseisti vihamielisen joukon isäänsä vastaan. Hän ei ollut tyytyväinen kun
hänen isänsä karkotti hänet kuningaskunnasta, hän häpäisi kuninkaallisia jalkavaimoja ja
myös hänen isänsä vaimoja. Näin valtio oli kuin vaarallisella purjehduksella myrskyisällä
merellä. Joten Salomon säännöllisesti toistaa lohdutuksensa ja kehotuksensa antaen
rohkaisua sydänten ytimiin asti niin, että he eivät pakene tai lannistu epätoivon ja
masennuksen keskellä. Vaan oppivat kohottamaan itsensä rukoukseen tällä tavalla toivoen
vapautusta. Ja kun vapautus tulee, sielun täytyy samalla tavalla valmistautua jälleen
uudelle koettelemukselle ei saa antaa periksi tulevien hankaluuksien edessä. Kuten laaksot
seuraavat vuorten harjoja ja päivä seuraa yötä niin vapautus seuraa koettelemuksia
pysyvästi vaihdellen, ja uusi onnettomuus seuraa jälleen vapautusta. Se joka on havainnut
tämän säännön ymmärtää suuren osan tästä kirjasta. Ja jos joku haluaa vielä lisätä joitakin
vertauksia, se ei ole enää vaivannäön arvoista.

1: 5. Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret

Olen esittänyt aiemminkin, että kiitosrukouksen jälkeen hän aloittaa puheen.
"te Jerusalemin tyttäret" se on "Sinun valtiosi ja lähi kaupunkisi eivät herätä
pahennusta, vaikka kaikki ei täällä kukoistakaan". Minä olen musta, "Vaikka olen Jumalan
perustamassa valtiossa jota koristaa Jumalan sana, kuitenkin näytän olevan kaikista
surkein, en ole menestyvä ja hyvin harvat ovat ne, jotka toivovat ja haluavat rauhaa."
Minä en näytä olevan valtiossa vaan jonkinlaisessa meluavassa kapinallisessa joukkiossa.
Ei ole tarkoitus loukata tällaisella vaikutelmalla älä käännä huomiotasi minun
syntisyyteeni. Vaan suudelmaan, jonka Jumala tarjoaa minulle ja sitten tulet näkemään,
että olen hauskanäköinen ja rakastettava vaikka ulkonaisesti näytän kärsivän
kaikenlaisista harmeista, kuitenkin olen haluttava Jumalan sanan uskon mukaan. Kirkko
myös on samalla tavalla epämiellyttävä ilmestys, se näyttää olevan rikki revitty ja
viheliäinen kiusattu ja altis kaikkien ihmisten pilkalle. Mutta tämä on meidän
lohdutuksemme: että meidän pelatuksemme ankkuri on sana ja usko, ei näkyvä ulkomuoto.

1:5 kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
(Luther: kuin Keedarin teltat, ja kuin Salomon teltat)

Keedarin teltat, tarkoittaa halpoja ja rumia Arabeja. Vastakohtana "kuin Salomon teltat"
ovat kuninkaallisia ja todella ihania. Tästä syystä olen sitä mieltä, että lause pitäisi
jakaa seuraavasti: "Minä olen musta...kuin Keedarin teltat". Näytän olevan kuin joukko
Arabeja joilla ei ole valtioita. On monia minun joukossani, jotka eivät usko Jumalan
Sanaan. On myös monia, jotka eivät noudata lakia. Olen pikemminkin sekava joukko ihmisiä
kuin hyvin järjestetty valtio." Mutta silti "Olen hauskannäköinen kuin...kuin Salomon
teltat" Sisältä käsin katsoen kaikesta huolimatta havaitaan, että valtiossa on paljon
hurskaita ihmisiä, jotka tottelevat lakia ja ovat hyviä ja uskollisia valtion jäseniä.

1:6. Älkää katsoko sitä, että minä olen musta,

Hän jatkaa rohkaisten häpeän keskellä olevaa. Hän varoittaa: "Älä katso minun rumaa
osaani, mutta kiinnitä silmäsi kauneuteeni ja sulouteeni, katso hyveitäni älä paheitani".
Sitä paitsi ihmisen, joka on oppinut tämän läksyn, pitäisi pidemmän päälle havaita, että
hän on oppinut tuntemaan kaikista kauneimman taideteoksen. Se on synnynnäistä meissä, että
tulemme levottomiksi yhden pienen paheen takia emmekä näe kaikkia jäljelle jäänyttä
hyvyyttä. Näin tänä päivänä ne joita pidetään viisaimpina ihmisinä maailmassa loukkaantuvat
moniin synteihin, jotka epäoikeudenmukaisesti lukevat evankeliumin syyksi. Kuitenkin se on
suuri siunaus jonka olemme saaneet evankeliumista, sekä yksityisesti omaan sydämeemme ja
omaantuntoomme, että yleisesti perhekunnallemme vaikka tätä tuskin kukaan pitää sille
kuuluvassa arvossa. Ennen evankeliumin ilmoitusta minkälaista elämä oli silloin. Kysynkin,
että ihmiset voisivat vahvistaa sen oikeaksi? Ei aviomiehet, ei vaimot, ei lapset, ei
järjestyksen valvojat, ei kansalaiset, ei rengit, eivätkä piiat olleet varmoja, että heidän
elämänsä on Jumalan hyväksymä. Niinpä he kaikki hakivat turvaa munkkien töistä.
Ennen kuin Evankeliumin valoa oli annettu, arvostettiinko tieteitä tai käytettiinkö niitä
oikein? Tämä on selkeä opetus nuorille. Oikeaa kieliopin käyttöä, ei väittelyssä tai
puhetaidossa yksinkertaisesti ollut, niin vähän heillä oli mahdollisuuksia opettaa oikein.
Jos tällaisia virheitä tapahtui mitättömissä asioissa, kuinka paljon enemmän suurissa
aisoissa! Teologian tapaus kertoo itsestään. Vaikkakin jos lakitiedon opettajilla oli
jonkinlainen tietämys kurista ja sen käytöstä, kuitenkin kaikkein vaarallisin asia oli
se, että hyvin harvat heistä uskoivat omalla vartiopaikallansa elävänsä Jumalan mielen
mukaista elämää. Samaa voidaan sanoa lääkäreistä.

Kukaan ei ennen edes havainnut näitä kauheita koettelemuksia. Nykyään kiittämättömät
ihmiset, unohtavat siunaukset, he huomaavat ainoastaan huonot asiat. Me emme kykene
nauttimaan ja näkemään näitä ihania siunauksia, koska olemme hylänneet ne ja sellaista
on pelkkä kiittämättömyys, niin kuin se on kirjoitettu (Jes.26:10) "Jos jumalaton saa
armon, ei hän opi vanhurskautta". Mutta hurskaat sekä näkevät Jumalan lahjat ja ovat
kiitollisia niistä.

Lisäksi tämä sääntö pitäisi havaita ahkeraan myös yksityisessä elämässä: Jos ihminen
karkottaa pimeyden silmistään, hän näkee maailman, joka on täynnä Jumalan armoa.
Näin me luemme (Ps.107:43) "Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon
Herran armotekoja." Niin joka päiväsissä ihmisten keskusteluissa tulet havaitsemaan,
että kukaan ei ole niin huono, että hän ei omaisi lukemattoman monia lahjoja.

Sydämen pitäisi sen vuoksi olla harjaantunut kehumaan yksittäisen ihmisen
lahjoja mieluummin kuin olla loukkaantunut hänen paheistaan, jos mistään.
Jos jollakin on paheita, samalla ihmisellä on myös hyveitä, täytyy olla,
eihän hän voi käyttää väärin kaikkia kykyjään joita hänellä luonnostaan  on!
Tämä perustelu varmasti auttaa säilyttämään sydämen rauhaa.
Jos sinä tuijotat ainoastaan paheita ja onnettomuuksia, joita esiintyy,
joka päivä sydän on pakostakin vietelty kärsimättömyyteen ja vihamielisyyteen.
Niinpä siis, koska nuo pahuudet ja harmit eivät voi muuttua miksikään, muuta itsesi ja
omaksu erilainen ajattelutapa; pidä sydämesi vapaana ja ole välittämättä
käsillä olevista huolista. Kuten se erinomainen sanonta jota me olemme usein käyttäneet
saarnaajan kirjassa neuvoo, "Salli mennä niin kuin se menee, siitä lähtien se menee
niin kuin menee" Käsillä olevat lahjat ja siunaukset ovat niin lukemattomat ja
ihanat, että hurskaat voivat helposti unohtaa pahuudet katsellessaan niitä.

1:6 päivän paahtama.

Aurinko merkitsee koettelemusta, kuten Kristus osoittaa vertauksessa
siemenistä joita aurinko paahtaa (Matt.13:16). Samoin me luemme Psalmista (Ps.121:6)
"Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä."
Näin hän sanoo: Jottet sinä kauhistuisi mistään pimeydestä mitä hyvänsä se onkin, minä
pyydän sinulta nyt älä pidä minua vastuussa siitä. Se on aurinko joka on
pimentänyt minut. Toisin sanoen, missä tahansa; jumalinen Sana ja järjestys on
perustettu, missä ikinä se sitten onkin, siellä on jonkinlainen muoto hallinnosta, sinne
aurinko tulee ja aiheuttaa pimeyttä. Se on perkele joka nousee vastarintaan niin, että
Jumalan sana tai valtio näyttää lähenevän täydellistä romahdusta. Mutta älä ole levoton,
Saatana ei pääse voitolle.

1:6 Äitini pojat vihastuivat minuun,

Se on väistämätöntä valtiossa, ei ainoastaan, että siellä on monia koettelemuksia vaan
myös, että lapset raivoavat äitiään vastaan, se on, valtiota vastaan, vastoin Jumalan
sanan määräystä. Henkilön joka pitää hallinnollista määräysvaltaa täytyisi sen vuoksi
olla selvillä, että hänet on pantu kapinallisten kansalaisten yläpuolelle, jotka vaanivat
ainoastaan sopivaa tilaisuutta riehaannuttaakseen kansankiihotuksen sillä tuloksella, että
erityisiä ihmisiä on pitänyt hankkia auttamaan hallinnossa, joilla on yksi päämäärä häiritä
ja kumota kansankiihotus. David ymmärsi tämän, ja niin myös Roomalaiset; ja minä uskon,
että tämä on erityinen vaiva kaikille hurskaille ruhtinaille nykyään.

1:6 panivat minut viinitarhain vartijaksi - omaa viinitarhaani en vartioinut.

Tässä on katkera valitus. Hän myöntää, että hänellä on oikeus voima ja kuninkaan arvonimi;
mutta hän sanoo, että johto on toisten käsissä. Viinitarha on kansakunta.
"Minut on asetettu tämän kansakunnan päälle kuten kuningas tai ruhtinas. Mitä minä teen?
Omaa viinitarhaani en vartio!" Hän näin avoimesti myöntää, että on mahdotonta pitää yllä
valtiota ihmispäätöksillä vaan koko ihmisviisaus on liian vajaa riittämään niin suureen
tehtävään. Syy on ilmeinen; kuinka hyviä hurskaita, ja viisaita ruhtinaita tahansa onkin,
he eivät silti voi lievittää kaikkia paheita. Pahanilkisyys maailmassa on niin suuri.
Ja todellakin ihmiset jotka ovat viinitarhassa vastustavat sitä ja kieltäytyvät
noudattamasta sen sääntöjä. Mitä silloin voi tehdä? Täytyykö silloin valtion luopua
toivosta sellaisten suunnattomien vaikeuksien ja ongelmien edessä.
Ei mutta niin kauan kuin mahdollista tämä pimeys pitäisi karkottaa näkyvistä, ja
kiireesti alkaa mietiskellä Jumalan siunauksia, jotka Hän sekä
lupaa, että myös osoittaa sanassaan. Seuraavaksi pitäisi seurata tämän kuninkaan
esimerkkiä hakemalla turvaa rukouksesta.

1:7 Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa,

Tämä on rukous jossa hän tunnustaa, että häneltä puuttuu viisautta ja voimaa johtaa
valtiota hyvin. Tähän tapaan Saksin herttua Frederik kertoi Staupizille, että hän
tietää vähemmän ja vähemmän kuinka hallita hänen herttuakuntaansa ja siltikään siellä
ei ollut ketään johon hän voisi varmasti luottaa missään asiassa. Samalla tavalla Cincero,
sisällissodan jälkeen, päästää ilmoille tämän parkaisun ääriään myöten suuttuneena ja
epätoivoisena: "Oh! Se että minun sanotaan olevan viisas, on turhuutta". Sen vuoksi
Salomonin esimerkin mukaan, hurskaiden ruhtinaiden pitäisi rukoilla ja sanoa: "Jumalani,
Luojani ja kaiken Hallitsija, jota minun sieluni rakastaa, näytä minulle miten
viinitarhaa jonka olet minulle antanut, tulisi hoitaa."

1:7 missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä.

Salomo hylkää oman viisauden ja voiman, hän kaipaa Jumalaa avukseensa
hallitsemiseen. "Mistä voin löytää Sinut, että hallitsisit kanssani? Harhailen
yössä ja pimeässä sumussa; voi kuinka saisin hallita päivänvalossa." Se on:
täydellisessä rauhassa.

1:7 Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!

Huntu oli suruajan merkki, kuten peitetty pää oli Roomalaisilla. Näin hän rukoilee:
"Pelasta minut näistä koettelemuksista. Vähennä murheitani, ja asioita jotka
väsyttävät ja ovat vastenmielisiä, auta minua läsnäolollasi."
"Anna minulle sydän niin, että minä en vaivu epätoivoon enkä myöskään anna periksi
vaikeuksien edessä. Ja tee tämä toveriesi laumain luona. Olen kukkulalla keskellä Sinun
toveriesi laumaa. He ovat niitä tänä päivänä joita Sinun henkesi ja sanasi ohjaa.
Heidän vuokseen, minä pyydän, suo menestystä ja rauhaa." Tällä tavalla hän palaa
rukoukseen ja Jumalan sanaan hänen suurissa vaikeuksissaan.

1:8 Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein,

Olemme kuulleet valituksen jossa rauhantuomari valittaa vaikeuksiaan hallita valtiota,
sillä jopa tyttäret ovat vihamielisiä äidilleen. Nyt hän sen tähden kuvaa sulhasen
henkilöksi joka lohduttaa niitä, jotka kokevat sellaisia suuria vaikeuksia ja hankaluuksia.
Ikään kuin hän sanoisi: "Sinä valitat valtiostasi, vaikka ei ole toista valtiota maailmassa
jota voisi verrata sinun valtioosi, niin ylitsevuotavan suuria lahjoja on Jumala sinulle
antanut. "Sinulla on Jumalan sana, profeetat, hurskaat tuomarit, hurskaat kuninkaat;
etkö sinä havaitse tätä sinun kauneuttasi ja oikeudenmukaisuuttasi?"
Mutta tällä tavalla se menee, kiusauksissa me unohdamme kaikki Jumalan lahjat
koska me olemme niin keskittyneitä lähinnä suruun tai tunteisiimme.
Kiusaus nielaisee kaiken, sen seurauksena sinä näet, tunnet, ajattelet, ja odotat vain
kaikkea pahaa. Jopa kaikista oppineimmat Pyhässä Raamatussa, kun he ovat kiusauksissa,
tarvitsevat he jonkun joka tuo heille lohdutusta Pyhistä Kirjoituksista. Niinpä on
tarpeellista, että kiusauksissa meitä pitäisi muistuttaa asioista jotka meille on annettu,
kuten Paavali sanoo (1 Kor. 2) Nyt hän lisää vielä neuvon.

1:8 käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla.

"En voi antaa sinulle muuta neuvoa kuin, että sinä menet ulos ja laidunnat sinun omia
lampaitasi, että sinä harjoitat sinun hallinnollista rooliasi, välittämättä siitä, että
sinulla on myös vuohia lammas laumassa, sillä tarkoitetaan, pahoja, hävyttömiä,
tottelemattomia, kapinallisia kansalaisia. Älä anna ilkeiden ihmisten tehdä sinua
levottomaksi, laidun on olemassa lampaiden takia ja valtio on pysyvä pääasiassa hyvin
ihmisten vuoksi." Mutta mitä Hän tarkoittaa kun Hän mainitsee "käy lammasten jälkiä?"
Epäilemättä Hän tarkoittaa, että hänen pitäisi erityisesti tarkata esi-isien esimerkkiä,
hurskaita tuomareita, kuninkaita ja profeettoja, jne., jotka olivat Jumalan lammaslaumassa,
silloin hän näkee, että myös he joutuivat läpikäymään, monenlaisia koettelemuksia ja sen
seurauksena hän kestää nykyisiä onnettomuuksia suuremmalla mielentyyneydellä.
David lohdutti itseään tällä tavalla (Ps.77:12) "Minä muistelen Herran tekoja, minä
muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi." Näin ei ole lohdutusta, ei mitään lohtua pahaa
vastaan paitsi Jumalan sana. "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu" Paavali sanoo
(Rom.15:4) "on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun
lohdutuksen kautta olisi toivo." Kristus on naulittu ristille, Johannes on mestattu,
Mooses oli lähellä kuolemaa kun hänen oma väkensä halusi kivittää hänet, jne. Ne
lohduttavat meitä niin, että me jaksamme tyynesti kantaa maailman hävytöntä
kiittämättömyyttä, niin että me täytämme meidän virkamme tarkoituksen määrätietoisesti
ja olemme välittämättä vuohista.

1:9 Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.

Tämä on vahvistus edelliselle lohdutukselle. Mutta koska on sotaisia ajan jaksoja ja
rauhallisia ajan jaksoja, hän myös jakaa tämän lohdutuksen kahteen osaan.
Tämä ensimmäinen osa on osoitettu koettelemusten ja ristin ajan jaksoille,
koettelemusten keskellä sinusta näyttää, että sinut on hylätty ja lyöty.
Mutta Minä olen verrannut sinua Minun tammaani; se on, Minun silmissäni sinä olet voitokas
hyvin taistelemaan valmistautunut joukko, kuten kaikista kuninkaista mahtavimman Faraon
sotavaunut. Minä ajattelen, että Faarao mainitaan koska kaikki Juutalaiset tiesivät, että
hän on kuninkaista voimakkain. Tämä on uskon lohdutus, lohdutus jota ei voi kokea eikä
nähdä, Salomonin silmissä hänen hallituksensa on kuin mato. Miksi? Koska kuormien ja
levottomuuksien ja tuntemansa syntisyyden tähden se hylkää Jumalan sanan ja on
välinpitämätön kaikista sen lahjoista. Mutta jos katsot sanaa, kaikki nämä väitteet ovat
kertakaikkisesti totta. Se on sen vuoksi kaikista suurin lupaus, että Jumala kutsuu
hallitusta Hänen ystäväkseen mutta se ei ole ilmeistä sillä ulospäin se näyttää pikemminkin
Jumalan hylkäämältä.

1:10 Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa.
(Luther: Ihanat ovat sinun poskesi korvakoruineen, kaulasi helminauhoineen.)

Tämä toinen osa vahvistusta, käsittelee rauhan aikoja. Silloin kun Jumalan sana, joka on
kadonnut, tai juuri ja juuri säilynyt koettelemuksissa, on meidän keskellämme, silloin
me olemme iloisia hengen lahjoista, jotka ristin aikana olivat täysin poissa näkyvistä
meidän tuntemamme syntisyyden tähden.
Me käännämme "korvakorut", koska koristeet ovat laitettu toinen toista kauniimpaan
järjestykseen. Heprealainen sana muualla tarkoittaa "viivoja" tai "riviä". Sen lisäksi
korvakorut ja helminauhat ovat Jumalan sanan lahjoja Pyhältä hengeltä. Ne koristavat
meidän kaulaa, joka tarkoittaa, että Jumalan sana on julkisessa käytössä, sitä opetetaan,
luetaan, kuullaan ja Jumalan lupausten yltäkylläisyys omistetaan kaikkialla.

1:11 Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat.

Kultaiset käädyt on sama sana jonka me aikaisemmin käänsimme "korvakorut". Mutta tässä se
merkitsee enemmän koristeellista. Se on kuin Hän sanoisi: "Me lisäämme koristeita
ja teemme jopa kultaisia käätyjä sinulle. Jumalan sana kasvaa ylenpalttisesti jos sitä
käytetään." Sana on semmoinen aarre, joka kasvaa käyttämällä ja jakamalla mutta pilaantuu
varastoimalla. Sen täytyy olla jatkuvassa käytössä mitä enemmän sitä opetetaan, kuullaan
ja opitaan, sitä helpommin ja sitä puhtaammin sitä ymmärretään. Nuo kultakäädyt eivät ole
yksistään kultaa, vaan niihin on asetettu hopeisia nastoja tai kierteitä; se tarkoittaa,
että Jumalan sanaa käytetään niin monenlaisesti ja vaihtelevasti.
Tällä tavalla hän kertoo meille, että kun hän harjaannuttaa itseään Jumalan sanalla ja
sanassa olevilla esimerkeillä, seurauksena on, että hän oppii enemmän mielentyyneyttä eikä
ei ole huolissaan vuohista jotka ovat lammas laumassa. Ihminen jolla on usko, kokee ja
näkee näitä asioita. Ihminen joka ei usko, näkee nämä rikkaat lohdutukset vain temppuina
ja vitseinä.

1:12 Kuninkaan istuessa pöydässään

Lohdutuksen sanojen vaikutus on, että hallituksessa oleva henkilö luottaa lohdutukseen
ja tämä tapahtuu ainoastaan uskon voimasta. Tavallisesti seurauksena on, että sydämen
valtaa murhe läsnä olevasta onnettomuudesta, jolloin on kykenemätön hyväksymään Jumalan
sanaa, joka lupaa asioita niin eri tavalla kuin koemme. Vaikkakin usko, jota on koeteltu
jättää jälkeensä lupauksen joka pystytetty Jumalan sanalla.
Niin tässä kohdassa hän sanoo "Kuninkaan istuessa pöydässään." Se on kuin hän sanoisi:
"Kiusauksissani tunnen, että Jumala on vetäytynyt todella kauas minusta. Sen vuoksi
minä pyydän, että Hän näyttäisi minulle missä Hän laiduntaa lammas laumaansa. Mutta Hän
ei ole mennyt pois Hän on lähellä, Hän on käynyt pitkäkseen juhlapäivänään, se tarkoittaa,
että Hän huolehtii minusta, rakastaa minua, suojaa minua ja varjelee minua. Hän ei
suunnittele minun tuhoamistani, kiusaamistani tai kiduttamistani kuten minulla on tapana
kokea kiusausten keskellä.

1:12 tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.

"Minun rukoukseni oli kulkeutunut Hänen luokseen kun lähestyminen oli helppoa ja Hän
vieläkin istui pöydässään juhlapäiväänsä viettäen. Siksi se miellytti ja ihastutti
Häntä ja rukoukseni oli kuultu."

1:13 Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää.

Nyt hän lisää kiitoksen lohdutuksesta ja laajentaa lohdutusta suloisilla kuvilla.
"Jumala ei ole kaukana, vaan asuu keskellä meidän elämäämme ja on kuin
säkillinen mirhakimppuja minun rinnallani ja ympärilläni. Se tarkoittaa että,
Hän huolehtii minusta, suojaa ja lohduttaa minua, jne. Lyhyesti Hänen tunteensa minua
kohtaa on kuin sulhasen hänen morsiantaan kohtaa."
Se on huomattava kuitenkin, että nämä tosiasiat eivät ole aivan käsin kosketeltavia.
Pikemminkin, tästä lohdutuksesta jää jäljelle vain tuoksun kuvajainen. Nämä seikat voidaan
havaita ainoastaan tuoksusta, joka ilmaisee uskon salaisuuden, nimittäin, että
Jumala asuu hänen kansansa keskellä tuoksuna, se on, Hänen sanassaan ja nimessään.
Uskon täytyy olla suuri, joka voi uskoa näitä asioita Jumalasta, että Hän on
rintojeni välissä, se tarkoittaa, että Hän on todella lähellä ja lähestyy meitä, ei ole
vihainen, jne.

1:14 Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista.

Tämä on kuvaannollinen kiitos lohdutuksesta jossa havaitaan, että Jumala rakastaa, hoitaa,
suojaa, jne. kuten yllä.
Ajattelen, että kooferkukka-terttu on palsamikukka ja ajattelen niin koska hän lisää sanat
"Een-Gedin viinitarhoista", joka on Juudean heimon kaupunki kuolleen meren lähellä, siellä
on palsamikukka puutarhoja. Niinpä se on minun mielipiteeni, että sitä puuta
kutsuttiin kooferiksi antiikin aikana, kun nykyään sille on annettu nimeksi "palsami" sen
arvon mukaan, koska palsami on paljon parempi kaikkia muita voiteita.

1:15 Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet

Koettelemuksen jälkeen, kun Jumalan sanan lohdutus on kiinnittynyt sydämeen, me emme
ainoastaan tunne, että Jumala rakastaa ja hoitaa meitä, vaan me myös tunnemme, että me
miellytämme Jumalaa, että me ilahdutamme Jumalaa ja, että Jumala pitää meistä huolta.
Tällä tavalla omatunto ja Pyhä Henki tuottavat yhteisen todistuksen.
Omatunto tuntee, että se miellyttää Jumalaa ja niin se ylistää Jumalaa. Pyhä Henki
vahvistaa tämän uskolla ja kiitoksella. Se on näet mitä tämä tekstinkohta ilmaisee.

1:15 silmäsi ovat kyyhkyläiset.

Kyyhkysellä on yksinkertaisen maine. Niinpä hän ylistää yksinkertaista uskoa,
koska se ei muuta mieltään koettelemuksissa kuten ne, jotka ovat ilman Jumalan sanaa,
joiden silmät eivät ole kyyhkysenkaltaiset vaan portonkaltaiset. Heidän silmänsä ovat
kääntyneet nyt tähän, nyt tuohon. Tämän me havaitsemme alituisesti evankeliumin
vihollisissa. Vaan usko jatkaa yhdessä ja samassa yksinkertaisessa pitäytymisessä
Jumalan lupauksiin ja säilyttää vahvan toivon omasta hyvinvoinnistaan äärimmäisissäkin
vaaroissa.

1:16 Katso, kaunis sinä olet, rakkaani

Tässä on runsaasti lohdutusta. Pyhä Henki todistaa sydämessä niin, että me
tulemme vakuuttuneeksi, että me olemme miellyttäviä ja kauniita Jumalan silmissä.
Seurauksena on, että me tunnustamme, että Jumala on kaunis; ja, että Hän
miellyttää meitä, jne. Kuitenkaan tämä kauneus ei ole itsestään selvää koettelemusten
hetkellä.

1:16 kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
1:17 Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit

Kaikki nämä ominaispiirteet ovat vertauskuvallisia ja niillä hän tarkoittaa onnellisuutta
jonka hän on saanut lohdutuksesta. Jokaisessa valtiossa on tapauksia, että hallituksesta
näyttää jokainen mahdollinen vaara uhkaavan pudottaa sen hävitykseen raunioon.
Tässä mielialassa Salomon lausuu tämän. Se on kuin hän sanoisi: "Ennen minulla oli
tapana ajatella, että koko kuningaskunta oli kukistumisen partaalla. Se ei näyttänyt
kuningaskunnalta tai valtiolta ollenkaan, vaan joltakin ikivanhalta suurelta
rakennukselta, joka voisi keikahtaa kumoon vähäisestäkin tuulen puhalluksesta.
Mutta nyt saamani lohdutuksen jälkeen näen, että minun hallitukseni on niin lujasti
perustettu kuin setripuusta rakennettu talo, materiaalista, joka ei murene vaan joka
kestää kauan aikaa. Minä näen myös, että se on koristeltu
kuin vuode, joka on koristeltu kukkasin". Juuri kuten keskellä kiusausta koettelemus ei
tunnu loppuvan koskaan niin ne, jotka uskovat lohdutukseen näkevät ennakolta
ikuisen ilon. Kuten hän sanoo Psalmissa (Ps.30:7) Minä sanoin menestykseni päivinä:
"En minä ikinä horju".

Ensimmäinen luku sisälsi kiitosrukouksen kuningaskunnan perustamisen ihmeellisestä
lahjasta. Toiseksi se sisälsi lohdutuksen rauhantuomarille yhteiskunnallisissa
vaaroissa ja häiriöissä, vaikka hän ei näe menestystä missään, vaan sen sijaan näkee
,että hänen parhaat suunnitelmansa joskus kärsivät pahimman romahduksen. Salomon
kehottaa meitä panemaan pois sen kaiken ja katsomaan isien esimerkkiä, ei
kiinnittämään huomiota ainoastaan meitä ympäröiviin kiusauksiin mutta ottamaan
huomioon myös siunaukset joilla Jumala on meitä kunnioittanut.
Luvussa kaksi kuvataan toisenlainen koettelemus, joka ylittää meitä ympäröivään kotiin
liittyvät kiusaukset: tämä väki joutuu kohtaamaan maailman erittäin katkeran vihan.
Juuri kuten hän ajatteli ensimmäisessä luvussa, että meidän
pitäisi olla sen tyyppisiä ihmisiä, jotka voittavat kodin mullistukset, niin tässä hän
opettaa kuinka hurskaan rauhantuomarin pitäisi suojella itsensä maailman vihalta.

2:1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."

Tämä on valitus jossa hän kuvailee vaaraa. Hän tekee niin käyttämällä vastakohtia.
Kukat joita kasvatetaan muurin sisäpuoleisessa aitauksessa, ovat turvassa vahingoilta
sekä ihmisiltä, että eläimiltä. Vaan me, hän sanoo, olemme kuin ruusu aukealla
pellolla - johon kuka tahansa pääsee käsiksi.
Minä en kiellä, että minä olen kukkanen, minä kiitän valtiosta, lahjasta jonka Jumala on
antanut minulle - Mutta voi, tämä kukkanen on ympäröity pensasaidalla! Kuka pystyy
laskemaan kaikki ne vaarat joille me olemme alttiina kansojen keskellä, samalla tavalla
kuin nuo jotka asuvat aukealla pellolla?
Tässä valossa me voimme kutsua rauhan tuomaria "kukaksi avonaisella pellolla" noiden
lukemattomien vaarojen johdosta joille hän on alttiina. Hän nimittää kukkaa joka kasvaa
alempana laaksojen liljaksi, ehkä tehden eron ylemmän ja alemman rauhantuomarin välillä.
Tosiasiaa, että siellä on monenlaisia kukka lajeja, voidaan myös soveltaa monenlaisiin
vaikutelmiin valtiosta. Valtiolla itsessään on lohdutus, että se on ruusu.
Kuitenkin, vaikkakin se näyttää maailman näkökulmasta olevan vailla muuria ja on
suojaton, silti niin kauan kuin se säilyttää itsellään Jumalan sanan ja
Jumalanpalveluksen, se on ympäröity ja aidattu tulisilla sotavaunuilla jotka Elisa näytti
hänen palvelijalleen (2 Kun 6:17). Myös Daniel, havainnollistaa, että enkelit ovat valtion
suojelijoita. Mutta vain ainoastaan uskolliset huomaavat nämä suojaukset.

2:2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."

Tässä kohdassa vaihtuu persoona, täysin tuttua Heprealaisten kielenkäytössä.
Ylhäällä olevassa katkelmassa puhuttiin kokonaisesta kansasta yhden ihmisen hahmossa.
Nyt se on Herra, joka puhuu. On kuin Hän sanoisi: "Sinä olit oikeassa kun sinä sanoit
olevasi kukkanen pellolla, Minulle sinä todella olet kukkanen, vaikka sinä näytät olevan
suojaton kukkanen.
Vaan kuuntelehan vielä lisää: sinä olet kukkanen orjantappurain keskellä. Niin Minä
tuomitsen sinun olemaan kukkanen, kuin tuomitsen loppujen valtioiden ja kaikkien muiden
kuningaskuntien olemaan pelkkiä orjantappuroita, jotka ovat kasvatetut ainoastaan liekkejä
varten. Jos me ymmärrämme tämän kohdan tällä tavalla, lohdutus on sopivasti liitetty
valitukseen. Mutta se on lohdutus ainoastaan uskossa, jos tutkit ulkonaisesti pakanoiden
kuningaskuntia ne näyttävät olevan kaikkein kauneimpia ruusuja, eivätkä orjantappuroita,
sillä ne ovat rauhallisia ja vauraita, kaunistettuja rikkauksilla ja loistavilla
voitoilla. Vastakohtana valtio, jossa on kirkko näyttää laimin lyödyltä Jumalan silmissä
kuin orjantappuralta, lisäksi se vielä kärsii kaikenlaisista taakoista. Uskon kautta siis,
vaikka tilanne näyttää aivan päinvastaiselta meidän täytyy päätellä Jumalan ilmoituksen
mukaan näin: muut kansakunnat ovat orjantappuroita, mutta tämä kansa, kuinka tahansa sitä
on sorrettu. On ruusu ennemmin kuin muu maailma. Jotkut ovat tulkinneet tämän jakeen, ei
lohdutukseksi edeltävää valitusta vaan sen vahvistukseksi: "Sinä et ainoastaan ole
kukkanen pellolla, vaan sinä olet kuin ruusu keskellä orjantappuroita jotka ovat
piikikkäitä joka puolelta estääkseen sinua kasvamasta ylös." Mutta minä pidän tätä enemmän
lohdutuksena. Yleisellä kielikuvalla hän nimittää naapuri kaupunkeja ja pakana kansoja
neitosiksi.

2:3 Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani

Nämä sanat lausuu koko kansa yhden ihmisen hahmossa, koko kirja on niin sanoakseni
keskustelua, Jumalan ja Hänen kansansa välillä, tai Jumalan sanan ja omantunnon välillä.
Tarkoitus on tämä: "Jumala, kun Sinä pidät minua Sinun ainoana ruusunasi, niin minä
vuorostaan haluan syleillä, palvoa ja pelätä en muita Jumalia vaan Sinua, vaikka näkisinkin
monia mahtavia puita, silti se on ainoastaan Omenapuu joka minua miellyttää." Hän kutsuu
Jumalaa Omena puuksi pääasiassa koska tätä puuta, muiden hedelmää kantavien puiden joukossa
suuresti ylistetään.
Se todella sopiva, silloin kun Jumala ja Hänen kansansa vastaavat toisilleen
näillä sanoilla. Jumalalle hurskas kansa on ruusu; Hänestä me muistutamme kukkaisia
kun me saarnaamme, rukoillemme ja ripittäydymme. Hän omalta osaltaan on hedelmällinen
omena puu kansallensa; siitä Hänen kansansa syö ja nauttii kaikin tavoin.
Miten tahansa ihmiset toisia Jumalia palvovat tai valmistavat, ne ovat kuin
hedelmättömiä oksia jotka eivät sovi syötäväksi vaan poltettavaksi. Sillä se on Jumalan
tehtävä huolehtia, ruokkia, suojata, hallita, armahtaa ja lopulta pelastaa.

2:3 nuorukaisten keskellä

Tämä käännetään yksinkertaisesti "kansojen keskellä" tai "noiden asioiden keskellä
joita ihmiset palvovat." Heprealaiset käyttävät sanaa "nuorukainen" todella laveasti.

2:3 minä halajan istua sen varjossa

Varjo merkitsee suojaa. Ja tämä kuva on enemmän kuin sopiva tähän, että
hurskaille ei näytä olevan selvää turvaa paikkaa, lopputulos silti osoittaa, että heidän
turvansa on todella varma ja kestävä, ei ainoastaan maailman vaaroja vastaan vaan
vieläpä helvetin portteja vastaan (Matt.16:18).
Tässä kohdassa hän lisää syyn siihen miksi hän pitää enemmän omena puusta kuin muista
puista: "Koska minun Jumalani on aina valmis auttamaan, puolustamaan ja huolehtimaan
minusta. Hän on luotettava ja varmin turva, siispä minua ilahduttaa istua tämän puun
varjossa." Lisäksi verbillä istua hän ilmaisee lujana pysymistä. Nuo jotka kuten pakanat
joilla ei ole tätä Omena Puuta vaeltelevat epävarmasti sinne tänne ollen suojattomia
kaikkia Saatanan yllätys hyökkäyksiä vastaan.

2:3 ja sen hedelmä on minun suussani makea

Tämä on toinen Omenapuun siunaus, jota hän tässä ylistää, nimittäin, että Jumala ei
ainoastaan suojaa hurskaan kansan hallitusta vaan he saavat Häneltä myös kaikkia
muita siunauksia, jotka ovat ihania silloin kun ne on pyydetty Jumalan sanan
mukaan, jossa todellinen ravinto on, koska Kirjoitukset eivät sisällä ainoastaan lohtua
lupauksien muodossa vaan lisäksi monenlaisia esimerkkejä ja kertomuksia
joilla uskoa Jumalaan ravitaan ja vahvistetaan. Jumalattomat eivät voi odottaa muuta kuin
kuolleita lehtiä puunsa alle. Mutta meillä on senlaatuinen lohdutus, että kuolemakaan ei
tunnu karvaalle.
Tähän tapaan hän lohduttaa itseään Jumalan suosiolla ja saarnaa Jumalan armosta
huolimatta vaaroista ja ihmisten vihamielisyydestä. Tämä on kaikkein jaloin taito
kaikissa koettelemuksissamme. Sen mukaisesti, hän nyt menee eteenpäin laajentaen tätä
tietoisuutta armosta käyttäen monia sanoja - se ei ole vaikea asia, vaan kielikuvat ovat
huomattavasti vaivalloisempia ja edellyttävät kaikessa rauhassa tapahtuvaa huolellista
tulkintaa. Mutta minä olen niin varattu kaikista tehtävistäni ja vastuustani, että
käytännössä minulla ei ole tarpeeksi aikaa kerätä ajatuksiani. Silti tämä on kohta joka
ansaitsee tulla muidenkin ihmisten avaamaksi niin, että he voivat saada selville myös muita
sopivia tulkintoja.

2:4 Hän on vienyt minut viinimajaan

"Hän ei ainoastaan suojele ja ravitse minua, vaan Hän myös täyttää minut ilolla."
Kuten "viini ilahduttaa ihmisen sydämen" (Ps 104:15). Tämä iloisuus on tietoisuutta Jumalan
armosta, jota Jumalan sanan ilmoitus muistuttaa meille. Jotkut tulkitsijat pitävät tätä
maallisena siunauksena.

2:4 rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni

Sotilaat on leirillä asetettu heidän lippujensa mukaiseen järjestykseen. Niinpä hän
sanoo: "Minä tunnistan lippuni, jonka alla on rakkaus tähän Jumalaan; Minut on sijoitettu
sinne." Jos joku haluaa erilaisen merkityksen tähän, hän voi viitata edelliseen
tekstiin omastatunnosta ja sydämen rauhasta, tai hengellisestä siunauksesta. Toisaalta
tällä voidaan viitata ulkonaisiin ja poliittisiin siunauksiin, jotka Jumala antaa niille
joilla on Hänen sanansa ja jotka seuraavat sitä. Kuten Paavali sanoo (1 Tim. 4:8)
"Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että
tulevaisen."
Samalla tavalla luemme (Ps 37:19) "Nälän päivinä heillä on kyllin syötävää."
Kuitenkin on luonteenomaista kiittää Jumalaa myös näistä aineellisista siunauksista
joita on saanut osakseen; ja tämä on mitä Salomo tekee tässä.
Vaikka toisilla kuningaskunnilla on myös vaurautta, voimaa, ja
paremmat olosuhteet niin siitäkin huolimatta, Salomonin kansa on onnistunut saavuttamaan
nämä, siitä hänen väkensä päättelevät, että heille on Jumala antanut ne. Niin
myös meidän pitäisi kiittää silmistämme, korvistamme ja kaikista muista asioista joita
meillä on, sillä ne ovat suurimpia lahjoja ja varma osoitus Jumalan hyvästä tahdosta
meitä kohtaan. Tämä on Salomonin tarkoitus käyttää sotilaallista kielikuvaa. Hän ilmaisee
näitä etuja lippuna tai "merkkinä" jolla Jumala kutsuu kokoon Hänen kansansa.
Lisäksi koska me tunnemme, että nämä hyvät lahjat ovat Jumalan meille antamia ja
että ne on annettu meille lainaksi, ei ikuisesti omistettavaksi vaan ainoastaan meidän
käytettäväksi, me kestämme tyynesti sen kun ne otetaan jälleen pois meiltä.
Nyt Salomon kääntyy kansansa puoleen.

2:5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla
(Luther: Vahvistakaa minua kukkasilla, virvoittakaa minua omenilla)

Salomon lohduttaa itseään Jumalan siunauksilla maailman vihamielisyyttä vastaan ja hän
saarnaa näistä siunauksista. Nyt hän kääntyy koko kansakunnan puoleen ja tuo julki
halunsa, että hekin voisivat tehdä kuten hän, että he voisivat oppia huomaamaan nämä
Jumalan siunaukset ja kiittämään niistä. Hän ilmaisee tämän hartaasti pyytäen, että kukkia
tai viinirypäleitä ja omenoita toisivat myös muut ihmiset niin että hän saisi vahvistusta
ja virvoitusta.
Kuitenkin hänellä on mielessä se järkyttävä tosi seikka, että maailma tavallisesti
ihailee suurenmoisuutta ja loistokkuutta. On kuin hän sanoisi: "Te olette loukkaantuneet
siitä, että minun kuningaskuntani näyttää olevan paljon huonompi kuin pakana kuninkaiden
kuningaskunnat. Mutta minä rukoilen teitä katsomaan kenen varjon alla minä istun ja
silloin tulee selväksi, että meidän köyhyytemme jättää varjoon muiden kansakuntien voiman
ja vaurauden. Älkää siis käyttäkö aikaanne niitä ihmetellen; vaan mieluummin kiittäkää
minua ja tunnistakaa tämä Jumalan lahja jonka me omistamme. Siten ne teistä joita joskus
pelottaa suuri heikkoutemme tulevat ravituiksi ja vahvistavat sekä minua että muita."
Jotkut tulkitsijat selittävät kukat papeiksi, jotka ymmärtävät ja koristelevat näitä
Jumalan lahjoja(6), kuten Juutalaisten keskuudessa suurin ylityksin tunnustetut patriarkat
ja profeetat koristelevat siunauksilla kuningaskunnan. Mutta tämän kohdan merkitys näyttää
minusta olevan yksinkertaisempi.

2:5 sillä minä olen rakkaudesta sairas.

Vertaus on saatu nuoruuden rakkaudesta, joka ottaa muut tunteet valtaansa.
"Siten", hän sanoo, "Minä kysyn tätä, koska minun koko olemukseni on tulessa rakkaudesta
Jumalaani katsellessani Hänen siunauksiaan. Sen vuoksi minä toivon suuresti että kaikkien
ihmisten pitäisi olla selvillä niistä ja kiittää Häntä niistä."

2:6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

Tämä myös on vertauskuva, joka on kirjoitettu hääparin rakkaudesta. Se on pyhä ja
laillinen rakkaus, ja sen vuoksi Saatana vihaa sitä ja yrittää estää sitä, vaikka se on
lisääntymisen ja kasvatuksen lähde.
Lisäksi hän tässä ottaa mukaan kaksi erityistä siunausta, jotka kuuluvat tälle kansalle:
kuningaskunta tai hallitus joksi hän kutsuu vasenta kättä ja pappeus tai jumalan palvelus.
Nämä hän sanoo tekevät mahdolliseksi tämän ruusun kestämään villi eläinten hyökkäyksiä ja
orjantappuroita, koska se on kokonaan Jumalan ympäröimä. Katsotpa sinä kirkkoa tai
kuningaskuntaa Jumalan sana on kummassakin. Tällä tietoisuudella tai paremminkin tällä
uskolla Salomon haluaisi myös muita ihmisiä nostaa.

2:7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta:

Tämä on sulhasen ääni; Hän vastaa morsiamelleen lohduttaen häntä tässä uskossa.
Mutta ennen kuin me selitämme merkityksen, meidän täytyy vastata kysymykseen:
Miksi Hän vannoo eläinten kautta, kun tämä näyttää olevan kielletty Matteuksen
evankeliumissa (Matt. 5:34-37), missä Kristus kieltää vannomasta taivaan tai oman
päänsä kautta, jne? Vaan mitä tämä Raamatun kohta tarkoittaa sitä me olemme käsitelleet
riittävästi toisaalla (7).
Toistaiseksi on tarpeellista mainita, että tämä tekstin kohta osoittaa Juutalaisten
tavan vannoa luontokappaleiden kautta. Hyvin tunnettu esimerkki Kuningasten kirjasta
jossa vannominen on muodossa: "Eläköön kuningas!" (1 Sam 10:24, 2 Kun 11:12),
ja edelleen "niin totta kuin sinun sielusi elää" (2 Kun 2:4, 4:30). Jaakob myös vannoi
"Ja Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi."
(1 Moos. 31:53). Samalla tavalla mekin vannomme "Uskomme kautta". Ensiksi siis
nämä esimerkit tuovat ilmi, että ei ole yksinkertaista kieltoa vannomista vastaan.
Toiseksi on ihan tarpeeksi syytä vannoa vaikka eläinten kautta kun käytämme niitä
Jumalan merkkeinä, se ei tee eläimistä palvonnan kohdetta.
Nyt me selitämme käsillä olevan tekstin merkityksen. Gasellit ja Peurat ovat hänen
nimiään Pyhille profeetoille, johtajille ja kuninkaille tämän kansan keskellä jotka
ovat alttiina kaikille naapuri kansoille kuin Peurat kedolla. "Sinun esi-isiesi
erinomaisessa uskossa ja hengessä minä vannotan teitä." Ja siinä on sopiva
samankaltaisuus hän oikein kuvaa hurskaat ihmiset tässä kansassa viattomiksi ja
alituisesti suojattomiksi ilkeiden petojen hyökkäyksille.

2:7 älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

Hän puhuu unesta, koska hurskas kansa joka on Jumalan huolenpidon alla, kokee
Jumalan suosiollisuuden ja ilahduttavat siunaukset. " Älä herätä sitä tästä unesta."
Hän sanoo, "Vaan ole hiljaa, että se voi jatkaa iloitsemista tästä tietoisuudesta."

2:8 Kuule! Rakkaani tulee!

Tämä on morsiamen puhetta: hän tarkoittaa, että hän on kuullut lohduttavat sanat
Sulhaselta ja Hänen kehotuksestaan Hänen seurueelleen olla hiljaa ja eikä synnyttää
yhtään meteliä. "Minä havaitsen tämän kehotuksen vaikutuksen," hän sanoo,
"ja Hänen sanansa ei ole tehoton." Ne jotka muutoin olisivat aiheuttaneet meteliä,
on kutsuttu takaisin Jumalan sanan kuuliaisuuteen ja rauhaan.

2:8 Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
2:9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran.

Tämä tarkoittaa, että sanansa välityksellä Hän loikkaa kaupungista toiseen niin, että
Hänen apunsa vaikutukset olisivat tunnetut kaikkialla ihmisten kesken. Peuran ja gasellin
kielikuvalla Salomon tarkoittaa Jumalan sanan etenemistä, koska se levittää vaikutustaan
kaukaisiin paikkoihin suurella nopeudella.

2:9 Katso, tuolla hän seisoo seinämme
    takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

Tässä hän jälleen kerran osoittaa että hän omistaa kaikki nämä uskon kautta. Tämän
tapainen muistutus on Pyhälle Hengelle tavanomainen kun Hän saarnaa Jumalan lahjoista niin
suurenmoisesti, jotta ymmärtäisimme, että Hän puhuu ilosta omassatunnossa, ei lihallisesta
lohdutuksesta. "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt" (Joh 1:18) , vaan usko on meidän
huntumme siihen tapaan, että meillä on varmuus, että omistamme asiat joita meille on
luvattu tuntematta ja näkemättä niitä silti.
Sen mukaan mitä hän on sanonut sulhasesta, että Hän hyppii kukkulalta kukkulalle
kuten Peura ja on läsnä kaikkialla pitäen kaikkia asioita hallinnassaan ja tarkkailussaan,
kaikella tällä hän nyt tarkoittaa uskoa - että Jumala on todella läsnä, mutta silti
Häntä ei voida nähdä, Hän seisoo seinän takana, Häntä emme voi havaita silmillämme emmekä
tuntea käsillämme. Näin Kristus on läsnä Hänen kirkossaan Jumalan sanan ja sakramenttien
kautta, mutta Häntä ei voida havaita silmillä.
Ja ne jotka hallitsevat valtiota varmasti tarvitsevat tätä lohdutusta, siitä huolimatta
että on mahdotonta lievittää kaikkia pahuuksia, vaikka kuinka paljon haluaisimme, meidän
ei pidä tämän johdosta ajatella että Jumala ei pitäisi huolta hallituksista. Hän on
todellakin läsnä, kuten se joka seisoo seinän takana ja katsoo meitä ristikoiden lävitse.

2:10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:

Hän sanoo nyt paljon lempeämmin mitä Hän on juuri sanonut ilmeisesti melko terävään
sävyyn. Hän seisoo seinän takana, Hän näyttää joskus hyljänneen kansansa, mutta Hän
ei seiso  hiljaa. Hän puhuu kanssani ja lohduttaa minua niin että minä kestän
kärsivällisesti mitä tahansa hankaluuksia kohtaankin aika ajoin.

2:10 Nouse, armaani

Nämä ovat ihanan suloisia sanoja. Niillä Sulhanen vastaa Hänen morsiamelleen kun hän
uurastaa silti pysyen lujana uskossa, siinä toivossa hän pitää lujasti kiinni
vahvasta luottamuksesta, että hän on Jumalan rakastettu vieläpä juuri sillä hetkellä, kun
Jumala näyttää hänet hyljänneen. Juutalaista kuningaskuntaa oli varmasti ravistellut
suuri joukko väkivaltaisia onnettomuuksia ja silti Sulhasen ääni lakkaamatta
vahvistaa kansaansa Hänen osoittamasta rakkaudesta kansaansa kohtaan - vielä myöhemminkin
vankeuden aikana.

2:10 sinä kaunoiseni, ja tule.
(Luther: minun kaunokaiseni, ja tule)

Pääpaino on pronominilla Minun. On kuin Hän sanoisi: "Sinä olet kaunis Minun silmissäni
vaikka, sinä olet kerta kaikkiaan halveksittava maailman silmissä." Tämä kauneus
sijaitsee ennen kaikkea Jumalan sanassa, Pyhän Hengen lahjoissa ja seuraavaksi Jumalan
hyvillä laeilla perustamassa ulkonaisessa hallinnossa tai hallituksessa.

2:11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

Nämä ovat lohdun sanoja joilla Salomon ilmaisee onnensa vaihtelut. Kevät aikaa sopivasti
verrataan levollisuuteen kirkossa ja valtiossa. Vastakohtana harhaopit,
kansankiihotukset ja sotien sisältämä ja tuottama rumuus joka ei ole enempää eikä vähempää
kuin talvi. Sen vuoksi, hän rohkaisee Juutalaista kansaa palaamaan iloisuuteen, koska
rauha on saatu kirkkoon ja valtioon voittamalla koettelemukset jotka ovat rasittaneet
heitä jonkin aikaa. Se tulee tapahtumaan, että kaikki valtiossa ja kirkossa, joita tähän
asti tyrannit ja harhaoppiset ovat häirinneet ja rumentaneet, alkavat vihannoimaan ja
elpymään. Jumala kutsuu kansaansa tällä toivolla ja rohkaisee heitä ottamaan sen
halukkaasti vastaan. Tätä tarkoittaa nousta ja tulla Sulhasen luo.

2:12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut

Maan siemeniä hän vertaa nuoreen sukupolveen, jota on kasvatettu rauhassa palvomaan
Jumalaa ja opiskelemaan kirjallisuutta ja muita taitoja joita ovat vilpittömyys ja
avuliaisuus käytännön elämässä.

2:12 ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Metsäkyyhkysiksi hän nimittää hurskasta kansaa, tai kirkkoa. Metsäkyyhkynen
tarkemmin sanoen vaikertaa enemmän kuin laulaa. Mutta tätä uutta rauhan aikaa käytetään
opetetukseen ja sen seurauksena on, että uskontoa levitetään ja ihmisillä on mahdollisuus
oppia Jumalan sanaa.

2:13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse,
     armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

Koulutusta ja opin julistusta seuraavat muut hyvät vaikutukset nimittäin, että ihmiset
tulevat hyveelliseksi ja elävät pyhää elämää. Ja tätä hän symbolisoi vihreällä tai
kypsymättömällä viikunalla ja ihanalla viiniköynnösten kukkien tuoksulla.
Tällä toivolla Salomon kutsuu kansaansa, jotka muodostavat kuningaskunnan
jumalallisesti toimitettuun Jumalan palvelukseen.

2:14 Kyyhkyseni

Kyyhkynen on aina ylistyksen aihe Pyhässä Raamatussa, sen yksinkertaisuuden, viattomuuden
ja lisäksi sen hedelmällisyyden vuoksi. Kristuksen sanonta on tunnettu:
"olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." (Matt. 10:16). Niinpä
kyyhkynen kuvaa kirkkoa: se on altis kaikenlaisille vahingoille, mutta silti se ei koskaan
vahingoita takaisin, vaan kärsii niistä. Näin Paavali kehottaa korinttilaisia (1 Kor. 5:8).
Olkaa puhtaita ja totuudellisia pannen pois ihmissydämen moraalittomuuden, joka katsoo
kaikessa olipa se jumalallista tai ihmismäistä omaa etuaan. Tätä on kyyhkysen
kaltainen viattomuus, sillä on katse Jumalaan ja lähimmäisen parhaaseen.

2:14 joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä

Meidän on pakko arvailla mitä Salomon tarkoittaa tässä. Jotkut selittävät tämän
vastakohtaisesti, seuraavalla tavalla: Tämä viaton ja hurskas kansa ei elä ylpeästi kuten
maailmassa ja maailman muissa kuningaskunnissa, vaan se elää kuten pelokkaat pikku linnut
lentäen pitkin ja poikin etsien turvapaikkaa kallionkoloista, jne.
Mutta minä ajattelen mieluummin kallionkoloa Jerusalemin temppelinä ja koko Jumalan
palveluksena - koska Jumalan sanan mukaan kirkko toimittaa pyhät toimitukset Jerusalemissa,
sijaiten temppelin muurin sisäpuolella ikään kuin kallionkolossa, jossa ei ole lehtoja,
laaksoja, kuten kaikilla muilla rienaavilla epäjumalaa palvovilla ihmisjoukoilla.
Siksi hän sanoo nimenomaan "kallionkolo", koska siellä ei ole vaaraa epäjumalan
palvonnasta, vaan pikemminkin vakuus tulla kuulluksi ja varma suoja.

2:14 anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun
     äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.

"Koska sinä olet peräänantamaton opin puhtaudesta ja Jumalan palveluksesta, harjoittaen
sitä siinä paikassa jonka olen osoittanut. Laulaen ja opettaen, ylistäen ja kiittäen.
Sinun kasvosi ja äänesi ilahduttavat Minua."
Todellakin uskovien työt ilahduttavat ja miellyttävät Jumalaa. Nämä ovat lohdullisia
sanoja. Vaan heti ilmestyy pieni kettu, lietsomaan uusia vaikeuksia.
Siitä huolimatta vaikka Saatana on täysin saastunut, ei ole hänen tapaistaan
hakeutua tomuisiin tai muihin rumiin paikkoihin lymyilläkseen, vaan sen sijaan hän
valitsee puhtaimmat kohdat. Hän haluaa olla Jumalan lasten parissa, kuten hän on Jobin
kirjassa (Job 1). Niinpä siis hän villitsee väärät veljet kirkossa ja kapinalliset
kansalaiset valtiossa. Meidän tarvitsee sen vuoksi käydä varovasti, kuten Salomon
varoittaa edelleen.

2:15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat

Me olemme selvittäneet yllä, että viinitarha on Jumalan kansa, kuten (Jes. 5) myös
osoittaa. Niinpä on helppo ymmärtää ketkä ovat kettuja joiden kiinniottamiseen hän
kehottaa. Hän puhuu kahden tyyppisistä ketuista: ketuista ja pienistä ketuista,
osoittaakseen kaksinkertaisen vaaran olemassaolon sekä kirkossa, että hallinnossa
olevat neuvokkaat ja pahantahtoiset ihmiset.
Pienet ketut ovat vääriä veljiä kirkossa ja samaten harhaoppeja jotka keplottelevat tiensä
niin, että niitä on vaikea havaita. Mutta ne jotka panevat sekaisin valtiolliset asiat
kapinallisilla suunnitelmillaan antavat itsensä välittömästi ilmi, ovat kuin isot ketut,
jotka eivät voi niin helposti piilottaa itseänsä.

2:15 sillä viinitarhamme ovat kukassa.

Näettehän kuinka juonikas Saatana on. Hän iskee juuri sillä hetkellä kun hän voi tehdä
suurimman vahingon! Niinpä Paavin alaisena kaikki oli tyyntä; mutta sen jälkeen kun
Jumalan sana alkoi levitä, kapinalliset ja harhaopit ilmestyivät mikä tärveli evankeliumin
kypsyvän hedelmän, kun aikaisemmin sekä valtiot että kirkot näyttivät nauttivan syvällistä
rauhaa. Sen vuoksi mitä väistämättömämpi Jumalan sanan vaikutus näyttää olevan sitä
varovaisemmin meidän täytyy olla antamatta periksi Saatanan metkuille.

2:16 Rakkaani on minun, ja minä hänen

Tämä on eräänlainen vastaus jonka morsian antaa Sulhaselle. Hän vastaa että hän haluaa
tehdä tämän, pysyäkseen vilpittömänä merkitäkseen ketut ja ottaakseen ne kiinni.

2:16 hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
2:17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,

"Minä pysyn Sulhaseni luona kun Hän paimentaa liljojen keskellä vaikka yö ja pimeys
 tulevat."

2:17 kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

Tämä on rukous: "Pysythän Sinäkin myös minun kansani luona ja olet kuin gaselli joka
juoksee vuoristossa ja hoivailethan ja hallitsethan ihanasti yksittäisiä kirkkoja ja
valtioita." Vaikka hän säilyttää heprealaisen nimen tuoksuvat vuoret, se pitäisi käsittää
kuvailevaksi ei varsinaiseksi nimeksi. Se tarkoittaa siis jaettua tai irrotettua vuorta.

3:1 Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä
    etsin, mutta en löytänyt häntä.

Tähän saakka olemme kuulleet Salomonin laulavan yleisillä ilmauksilla valtiostaan jossa
hän pitää yllä Jumalan palvelusta, jonka Jumala itse on asettanut. Tässä kohdassa hän alkaa
poiketa aiheesta viedäkseen kuvauksensa omalle aikakaudellensa ja häneen itseensä.
Tästä syystä meidän täytyykin tulkita melkein kaikki seuraavat jakeet niin
että ne liittyvät Salomoniin itseensä. Hän kutsuu kuningaskuntaa, rauhantuomaria ja kansaa
hänen vuoteeksensa jossa Sulhanen Jumala itse makaa ja lepää. Tämä on tuttu kuvaus
profeetta Jesajalta: "Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi" hän sanoo,
"ja siellä sinä makasit heidän kanssaan, jne." (Jes 57:7-10). Jesaja tietenkin puhuu
kansan epäjumalan palvonnasta ja hän nimittää heidän koko uskontoaan ja palvontaansa
vuoren keskimmäiseksi huipuksi.

Nyt kun hän sanoo että hän etsii, hän viittaa monenlaisiin vaikeuksiin jotka niin
usein kohtaavat valtiota. Ennen Salomonia Israelin kuningaskunta heittelehti monilla
myrskyillä niin kuin on hyvin tunnettua kuninkaiden historiasta.
Tässä kohdassa hän myös esittää yksityiskohtaisen ajankohdan, "yöllä", joka tarkoittaa
onnettomuuksien keskellä hän sekä tavoittelee että kaipaa hiljaista ja vakaata
hallituskautta mitä hän pitää suuressa arvossa, se on ilmaistu neutri sukuisella sanalla.

3:2 "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni
     rakastaa." Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.

Nämä sanat kuuluvat hänen kuvaukseensa siitä intohimosta jolla hyvä
kuningas ja hänen koko kansansa kaipaa rauhallisuutta ja pahuuksien loppumista
valtiossa ja kirkossa.

3:3 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. "Oletteko nähneet häntä, jota
    minun sieluni rakastaa?"

Vartijat ovat tuomareita ja ruhtinaita. "Heidän joukosta" hän sanoo, "Minä etsin mitä minä
halusin nimittäin, rauhaa ja tyyneyttä. Vaan minä en löytänyt rauhaa Saulin ja Davidin
ajalta enkä ennen heitä tuomarien ajalta. Aina kun uusi tuomari tai uusi kuningas
annettiin, toivo nousi, että valtion epäkohdat paranisivat, vaan en löytänyt sellaista
kunnes menin hiukan eteenpäin ja tulin Salomonin aikaan. Siinä minä viimein löysin sen
mitä minä olin etsinyt, kuten hänen nimensä myös lupaa (8)."

3:4 Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa
    minä tartuin häneen

Kuten sanoin aiemmin, minä käsitän kaikki nämä ilmaisut olevan Salomonista
itsestään. Hänen hallinnan alla kuningaskunta nauttii yltäkylläisestä kukoistavasta
rauhasta ja kaikenlaisista siunauksista. Silti tässä näitä sanoja ei ole
ymmärrettävä niin, että hän olisi kirjoittanut ylistys hymnin itselleen. Kaikki sanat
puhuu koko kansa yhden ihmisen hahmossa, kun se ilmoittaa
vastaanottaneensa jumalalliset siunaukset jotka Jumala on lahjoittanut
hurskaan rauhantuomarin kautta ja antaa Jumalalle kiitoksen niistä. Tällä tavalla
me käsitämme Salomonin kirjoittaman ylistys hymnin tässä kappaleessa.

3:4 häneen enkä hellittänyt hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon,
    kantajani kammioon.

"Talo", "kammio", "valtaistuin", "palatsi" ja samanlaiset ilmaukset tarkoittavat kansaa
tai kuningaskuntaa. On kuin hän sanoisi: "Minun kansani on kuin tyhjä vuode. Kuinka
lukuisia ja kuinka tuskallisia ovat vaikeudet joita se on kärsinyt: kansankiihotuksia,
sotia, riitoja, ym. Sen jälkeen kun Jumala on antanut Salomonin kansakunnan
kuninkaaksi rauha ja tyyneys ovat syntyneet niin, että se on käynyt pitkäkseen
ja lepää turvallisesti äitinsä vuoteella.

3:5 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta:
    älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

Kuten olemme osoittaneet jo aiemmin, näin hän puhuu hurskaista profeetoista tämän
kansan joukossa, kyllä, hän myös ottaa mukaan itse Kristuksen kaikkien pyhimysten
päänä.

3:6 Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta,
    kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?

Siitä että tämä teksti on tehty Neitsyt Marian ylistykseksi ei  ole olemassa
minkäänlaista todistusta vaikka  tietämättömät ja sokeat vastustajamme perusteettomasti
niin väittävätkin(9).
Tässä tekstissä ei ole mitään viittausta Neitsyt Mariaan. Se on Salomonin alainen
Juutalainen kuningaskunta jota on kuvattu ja ylistetty tyylikäillä runollisilla
kuvauksilla. Omin sanoin kerrottuna: Salomonin alainen valtio ja kuningaskunta oli niin
tuoksuva, että kaikki naapuri kuningaskunnat täyttyivät makeasta tuoksusta, eli
kuuluisuudesta ja maineesta. Sitä on siten sopivasti verrattu savupatsaaseen josta nouseva
tuoksuva suitsuke täyttää koko palatsin. Tämä suloinen ja kaikista miellyttävin tuoksu
kutsui etelänkuningattarenkin Salomonin luokse.
Listaamalla monenlaisia tuoksuvia aineita ja sanomalla, että savu nousee niistä, annetaan
ymmärtää että monenlaisia lahjoja asuu tässä kansassa; viisautta, harkitsevaisuutta,
kärsivällisyyttä, uskoa, jne.

3:7 Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja

Tässä näette, että sitä mitä aikaisemmin kutsuttiin Jumalan kantotuoliksi, kutsutaan nyt
Salomonin kantotuoliksi. Kuitenkin me olemme jo sanoneet, että kantotuoli on kansa itse.
Tätä suojaa 60 vahvaa urhoa. Ne asianmukaisesti ymmärretään joko sotilaiksi tai
neuvonantajiksi eli Salomonin virkaveljiksi jotka huolehtivat valtiosta rauhan aikana.
Sillä ei ole mahdollista yhden miehen, vaikka hänet olisi luontaisesti varustettu mitä
suurimalla viisaudella hoitaa kaikkia valtion asioita.
Siis yksi mies joka on kuningaskunnan pää, istuu kantotuolissa. Hänen ympärillään
kuudenkymmenen taitavan sodankävijä miehen vartiosto pitää miekkojaan käsissään. Nimittäin:
He ovat niitä joilla on kutsumus valtion hallinnollisiin velvollisuuksiin ja auttamaan
taidoillaan tehtävien suorittamista. Molemmat edellytykset vaaditaan - että
heidän pitäisi olla taitavia ja että heillä pitäisi olla kutsumus. Ja niin hän lisää:

3:8 kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja; jokaisella on miekka kupeellansa öitten
    kauhuja vastaan.

Hän ilmaisee huolehtivaisuutta ja varovaisuutta jota poliittinen hallinto vaatii. Sillä on
tarpeellista olla aina valpas kaikille tilaisuuksille eikä yhdessäkään kohdassa
laiminlyödä velvollisuuksiaan ja olla huolimaton. Kuten Paavali sanoo (Room 12:8):
"joka on johtaja, johtakoon toimellisesti."

3:9  Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin Libanonin puista.
3:10 Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta;
     sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
(Luther: Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta;
         Jerusalemin tytärten tähden.)

Kappale ylistyshymniä jonka me olemme kuulleet tähän asti, ei ole mitään muuta kuin
kiitosrukousta kantotuolista joka tarkoittaa kansaa. Tässä hän nyt mainitsee kantotuolin
eli istuimen jonka Salomon on tehnyt itselleen. Kuitenkaan hän ei tarkoita sanonnallaan
kantotuolin materiaaleja, vaan hän vertailee istuinta eli kantotuolia niihin lakeihin ja
päätöksiin joilla Salomon ohjaa kansaansa. Hän ylistää niiden suuruutta merkeillä;
"kulta" on viisaus "hopea" on puhetaito "purppura" on tulinen rakkaus "Libanonin puista"
on korruption puuttuminen niin että ne ovat kestäviä ja muuttumattomia. Mutta minkä vuoksi?
Ei pakanoiden vuoksi vaan Jumalan kansan vuoksi.

3:11 Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla
     hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.

Tämä kappale sopii erittäin hyvin tähän ylistyshymniin. Sillä on kuin hän
sanoisi: "Minä olen näyttänyt sinulle, minkälaisen kuningaskunnan Jumala on antanut
sinulle Salomonin hallitessa ja ne suuret lahjat joita sinulle on ylenpalttisesti annettu.
Sekä kotona että valtiossa sinulla on lait ja tuomiot ja kaikkialla sinulla on rauha.
Nyt tee myös tämä: Huomaa kuinka nämä lahjat ovat saaneet alkunsa. Salomon ei ole saanut
kuningaskuntaansa tyrannian kautta, vaan hänen äitinsä kruunasi hänet; se tarkoittaa että
kuningaskunnan on antanut hänelle koko kansa. Sen vuoksi kunnioita syvästi ja
pidä arvossa häntä ja anna Jumalalle kiitos näistä Hänen lahjoistaan joita Hän on sinulle
antanut niin ylenpalttisesti tämän kuninkaan hallitessa."  Sen lisäksi tämä pieni katkelma
selvästi näyttää että tämä kuvainnollinen tyyli jota hän käyttää koko ajan ei tarkoita
mitään muuta kuin että Salomon haluaa osoittaa kunnioitustaan valtiolleen ja kiittää siitä.

4:1 Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis sinä olet.

Luvussa kolme me olemme kuulleet morsiamen äänen ylistävän Jumalaa ja antavan kiitoksen
kuningaskunnasta joka on saatu aikaan Salomonin kautta. Tässä luvussa Sulhanen antaa
vastauksensa näiden vuorolaulujen välityksellä.
Sen lisäksi tämä vuorottelu jolla kansakunta ja Jumala laulavat vuorotellen johtaa siihen
että usko vahvistuu eräänlaisesta Hengen esimausta ja päätyy siihen varmaan lopputulokseen
että nämä asiat miellyttävät Jumalaa ja että se on Jumalan suosiossa.
Aikaisemmin tässä kuningaskunnassa kansa julisti Jumalan lahjoja; nyt usko kuulee
Jumalan tehneen aivan samoin jotta he enemmän innostuisivat kiittämään
ja oppisivat käsittämään lahjojaan paremmin ja katselisivat niitä arvokkaampina.
Niinpä Hän sanoo: "Kuinka kaunis sinä olet, Israelin kuningaskunta! Kuinka pyhä olet
sinun varmassa päätelmässäsi että sinä miellytät sinun Jumalaasi!" ja Hän kuvaa hänen
kauneuttaan aloittaen päästä.

4:1 Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi

Silmät tarkoittavat johtajia ja opettajia. Näin me luemme (Luuk 11:34) "Sinun silmäsi on
ruumiin lamppu." Hän kutsuu niitä kyyhkyläisten silmiksi; sillä ne ovat merkittäviä niiden
yksinkertaisuuden vuoksi. Ennen kaikkea edellytyksenä opettajalle on, että hän pitää kiinni
yksinkertaisuudesta opettamisessa ja uskossa.
Tämä siten on ensimmäinen ominaisuus jolla Jumala osoittaa suosiota tälle kansalle:
että heillä on pappeus ja oikea Jumalan palvelus. Nämä ovat ne silmät jotka ansaitsevat
ensimmäisen palkinnon. Samalla tavalla Daniel hänen kuvauksessaan Leijonasta, joka on
Babylonin kuningaskunta, ylistää Leijonaa koska se seisoi kahdella jalalla kuin mies
(Dan. 7:4). Tällä tarkoitetaan että monarkia on annettu Babylonialle koska se tunnustaa
Jumalan, kuten kuninkaan oma käskykirja todistaa (Dan 6:25-27).
Tässä meidän pitäisi vielä huomata, että morsiamen silmät ovat kuin kyyhkyläiset Sulhasen
mielestä. Maailman arvioinnin mukaan mikään ei ole sitä rumempi tai epämuodostuneempi.
Lihan viisaus on yksinkertaisesti kykenemätön pitämään arvossa tätä kauneutta,
vaikka se näkee tai kuulee sitä, kuitenkin se näkee sen kuin värillisen lasin läpi.

4:1 huntusi takana

Luen tämän tähän tapaan: "Sinun silmäsi ovat kuin kyyhkyläisten silmät sinun
hiuskiharoittesi takana" tällä tavalla ilmaistaan että hiukset roikkuvat alhaalla silmien
tasolla. Joka myös on tavattoman kunnioitettavaa tytössä. Sen lisäksi hiukset tarkoittavat
papinviran koristusta, sillä kirkossa kaikki täytyy tehdä kunnolla ja järjestyksessä.
Jesajassa on vastaava kappale: "Sinä päivänä Herra ajattaa virran tuolta puolen palkatulla
partaveitsellä, Assurin kuninkaalla, pään ja häpykarvat; viepä se vielä parrankin."
(Jes 20:7). Ja toisessa kappaleessa hän vertaa kansaa joilla ei
ole pappeutta kaljuun päähän. (10)
Jotkut ihmiset ajattelevat mieluummin, että hiukset tarkoittavat loppuja kansan johtajia.

4:1 sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

Kenties hän viittaa ensimmäisen Mooseksen kirjan kohtaan (1 Moos 31:25), sen vuoksi että,
Jakob leiriytyi laumoineen Gileadin vuoristoon hänen tullessaan takaisin Mesopotamiasta.
Kuitenkin minusta näyttää todennäköisemmältä se, että hän on ajatellut
vuoren nimeä. Gilead tarkoittaa "todistuksen vuori". Tällä nimellä hän viittaa
temppeliin missä uhraaminen ja muut kultti menot toimitettiin.
Hän ei yksinkertaisesti vertaa hiuksia vuohiin, vaan vuohilaumaan tarkoittaen sillä
sopua ja yksimielisyyttä niissä jotka opettavat kansan keskuudessa. Tämän vuoksi hän
myös kutsuu vuohia kerityiksi, ei siksi että ne on leikattu vaan koska niiden karvat
ovat kuin ne olisi kammattu.

4:2 Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, pesosta nousseita

Kuten tiedätte, joku saattaa ylistää valkeita hampaita ja tummia silmiä. Aivan kuten tukan
kielikuva ilmaisee opettajien sopua keskenään, niin myös me näemme että hampaat
ovat tietyssä järjestyksessä auttaen toisiaan. Hampaiden tehtävä on purra. Opettajalta
vaaditaan, että hänen pitäisi olla vakuuttava, ja myös pystyä väittelemään. Tämän pitäisi
kuitenkin tapahtua niin, että hampaat pysyvät valkoisina. Se tarkoittaa sitä että väittely
ja vakuuttaminen pitäisi tehdä ilman katkeruutta, ilman purevuutta ja vihaa pyrkien
ojentamaan, ei kostamaan. Tässä kuningaskunnassa hän sanoo, on tämänkaltaisia opettajia.

4:2 kaikilla kaksoiset, ei yhtäkään  karitsatonta.
(Luther: kaikki kaksoisia kantavat, eikä yksikään heistä ole hedelmätöin)

Hän lisää tämän tuodakseen esiin heidän papistonsa hedelmän. Kaksoset syntyvät
milloin tahansa ihmiset ovat ensin pelästyneet lakia ja sitten ovat nousseet ylös
uudestaan lupauksesta, eli evankeliumista. Samalla tavalla ne jotka oikein jakavat
Jumalan sanaa (2 Tim 2:15) näkevät opetuksensa hedelmän kirkossa. Ei yksinkertaisesti
voi tapahtua niin että opetus kirkossa ei olisi hedelmää kantamatta, kuten teksti
sanoo: eikä yksikään heistä ole hedelmätön.

4:3 Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi

Punaiset huulet ovat ihastuttavat tytöllä. Huulet lisäksi tarkoittavat opetuksen virkaa.
Huulet ovat parilliset, juuri kuten opin ominaisuuskin on kaksiosainen: Laki ja
Evankeliumi. Se tosiseikka että ne ovat punaiset tarkoittaa rakkautta.
Tärkein rakkauden palvelus on opettaa oikein uskosta.
Edelleen niitä verrataan punaiseen lankaan eli nauhaan jolla hiukset kootaan järjestykseen
tarkoittaen yksimielisyyttä, juuri kuten Paavali kehottaa
(Fil 2:2): "olette samaa mieltä, jne"

4:3 ja suusi on suloinen

Epäuskoisen opettaminen on raatamista ja epäonnistumista kuin "avoin hauta"
kuten profeetta kutsuu sitä (Jer 5:16). Tässä on jalo ylistys Jumalan sanasta:
se on suloinen koska se elähdyttää kiusattuja ja katuvia sydämiä. Pietari sanoo myös
(Joh 6:68) "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat".

4:3 kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.
(Luther: sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä.)

Punaiset posket ovat myös ihana koristus. Ne eivät tee mitään erityistä, ne
vain hehkuvat ja ovat katseen kohteena, ne eivät opeta kuten silmät ja hampaat. Ja niinpä
minusta tämä sopii tähän elämän tapaan eli opettajien tapaan toimia kirkossa. Rakkauden
tulen pitäisi myös hehkua heistä. Kuten Kristus sanoo: "loistakoon teidän valonne ihmisten
edessä" (Matt 5:16).

4:4 Sinun kaulasi on niinkuin Daavidin torni, linnaksi rakennettu

Tämä koskee myös opettajia. Heidän ei pitäisi ainoastaan rakentaa vaan myös puolustaa.
Rauhan aikana opetetaan, mutta sodan aikana taistellaan ja vastustetaan Saatanaa ja
harhaoppisia. Tällä kauniilla tavalla hän vaatii tukevaa ja suoraselkäistä kaulaa jota hän
vertaa Davidin torniin. Missään kohdassa Raamatussa mitä minä tiedän, ei ole kirjoitettu
tästä Davidin tornista. Muta epäilemättä se oli todella vahvasti varustettu ja rakennettu
ajamaan pois viholliset. Samoin on sopivaa että opettajien pitäisi olla varustettu
olemaan vahvoja opissa, kuten Tiitus sanoo (Tit 1:9).

4:4 tuhat kilpeä riippuu siinä, urhojen varustuksia kaikkia.

Hän lisää tämän tarkoittaen neuvokkuutta jolla opettajat pitäisi varustaa
kaikentyyppisiä harhaoppisia vastaan ja Saatanan metkuja ja petoksia vastaan. Tämä oli
jopa enemmän kuin tarpeellista tässä kansassa koska heillä oli luontainen taipumus
epäjumalien palvotaan. Heitä veti puoleensa naapuri heimojen jokapäiväiset esimerkit
ja tavat, vieläpä silloinkin kun he itse olivat vapaat vääristä opettajista ja vääristä
profeetoista.

4:5 Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa

Sen kuvauksensa lisäksi jonka hän on antanut Jumalan sanan papistosta käyttäen silmiä,
hampaita, hiuksia ja tornia hän nyt käyttää kielikuvaa rinnoista.Tämä kielikuva kuvaa
sopivasti niitä lohdutuksia jotka on käytettävissä kauhistuneille mielille. Kuten
Paavali sanoo (2 Tim 3:16): "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen
vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi
vanhurskaudessa, jne." Siinä Paavali sanoo ilman kielikuvia sen mitä Salomon on tässä
kuvaillut runollisina kuvina.
Mutta mikä yhteys on rintojen ja kahden peuran välillä? Kenties hän antaa ymmärtää, että
ne eivät ole semmoisia rintoja kuin huorilla on vaan ne ovat siveät ja herkulliset rinnat.
Samalla tavalla (Sananl. 5:18-19) hän kutsuu vaimoa tällä tavalla: "Iloitse vaimostasi
niinkuin suloisesta naaras hirvestä".

4:5 kuin gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä.
(Luther: jotka ruusujen seassa aterioivat)

Ne laiduntavat metsässä. Tämä on osa samaa kuvausta, jolla hän tarkoittaa
ihastuttavia ja herkullisia rintoja, nimittäin, sellaisia, jotka saavat täyteläisyytensä
ei karusta ruohikkoisesta laidunmaasta vaan ruusuista.
Tässä minä en anna varoitusta siitä mitä tulee noihin saastaisiin ajatuksiin jotka
kohtaavat nuorta kun hän kuulee sellaisia kuvauksia. Pyhä Henki on puhdas ja niinpä
Hän mainitsee naisen ruumiin jäseniä haluten, että niitä pidetään hyvinä Jumalan töinä.
Ja todellakin tässä kirjassa ei mikään miellytä minua enemmän kuin se tosiseikka, että
näen Salomonin puhuvan sellaisilla suloisilla kuvilla suurimmista lahjoista joita Jumala
on antanut Hänen kansalleen. Hän tekee näin jotta tämä erinomainen esimerkki
kiitollisuudesta asetettaisiin meidän eteemme. Niin että myös me oppisimme ylistämään
meidän Jumalaamme ja antamaan Hänelle kiitoksemme kutsumalla Häntä meidän Auringoksemme
ja meidän Ystäväksemme, niin kirkossa Hänen gasellinsa laiduntavat kukkien seassa jne.

4:6 Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja
    suitsukekukkulalle.

Tämä on tietynlainen loppusilaus, jolla hän päättää ylistys hymnin Jumalan sanan mukaisen
papiston perustamisesta tämän kansan keskuuteen. Tähän asti hän on toistanut melkein
kaikki Sanan virat joita on verrattu silmiin, hampaisiin, hiuksiin, jne.
Nyt hän lisää tämän tyyppisen suosionosoituksen: tämä lahja jonka Sinä olet antanut
minulle on kuin vuori joka kasvaa mirhamia ja suitsutusta, kaikkein makein hedelmä. Siinä
tahdon pysyä, siitä iloita, siihen saakka kunnes päivä tulee ja varjot pakenevat. Minä en
väsy näihin lahjoihin, minä en etsi uusia kuten kärsimättömien henkien on tapana tehdä.
Mitä enemmän tätä oppia syödään ja juodaan, sitä enemmän nähdään ja kuullaan. Sen
kuulijoiden pitäisi tuntea nälkää ja janoa sitä sanaa kohtaan ja toivoa, että he eivät
koskaan kuule tai näe mitään muuta. Ne jotka eivät tunne tätä tunnetta eivät ole todella
maistaneet Jumalan sanaa, kuinka paljon tahansa he tietävätkin ja lörpöttelevät siitä.
Mirhami on Jumalan sanan vertauskuva, suitsuke on rukouksen vertauskuva.(11)

4:7. Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä.

Minun mielestäni tämä on uusi kappale, vaikka se kuuluu myös ylistys laulun alkuun.
Hän alkaa puhua hedelmästä ja Jumalan sanan vaikutuksesta, tarkoittaen
pappien usein saarnaaman Jumalan sanan vaikutusta ihmisten seassa. On kuin hän sanoisi:
"Näin kauan minä olen katsellut sinua ainoastaan yhdestä näkökulmasta, nimittäin,
papiston. Nyt minä näen että sinä olet kokonaan kaunis ilman minkäänlaista
virhettä." Jumalan sanaa jota on julkisesti saarnattu kantavat kansalaiset mukanaan
koteihinsa ja tästä Sanasta he oppivat ohjaamaan, itseään ja heidän perhettään. Ja tämän
seurauksena me havaitsemme todelliset Jumalan sanan hedelmät kaikkialla, kirkossa,
valtiossa, ja perhekunnissa, koska Jumalan sana on kuin hapate joka levittäytyy
kaikkialle ja kaikkiin yhteiskunta luokkiin valtiossa. On järkeenkäypää kun me viittaamme
tähän Jumalan sanan kauneuteen. Näin sanoo myös Kristus (Joh 15:3): "Te olette jo
puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut." Ja kirkko tänä päivänä, vaikka
se rukoilee lakkaamatta syntien anteeksiantoa, on se siitä huolimatta kerta kaikkiaan puhdas
ja ilman ainoatakaan virhettä, jos te pidätte silmänne herkeämättä Jumalan sanassa,
sakramenteissa, uskossa ja Kristuksessa itsessään sen päässä.

4:8 "Tule kanssani Libanonilta, sinä morsiameni, tule kanssani Libanonilta.
     Lähde pois Amanan huipulta, Senirin ja Hermonin huipuilta, leijonain leposijoilta
     ja pantterien vuorilta."

Libanon on hyvin tunnettu kansakunta. Amanan vuori on myös hyvin tunnettu Latinalaisista
kirjoituksista(12);Senir on osa sitä. Nämä vuoret ovat itse asiassa vierekkäisiä, ja ne
sijaitsevat kaikki Jerusalemista pohjoiseen.
Tämä on eräänlainen kehotus että ihmisten pitäisi pitää kiinni Jumalan sanasta eikä
antaa naapuri heimojen houkutella itseään epäjumalan palvelukseen. On kuin hän sanoisi:
"Minun kuningaskuntani yltää Libanoniin saakka, mutta sinä, Minun kansalaiseni, varo
ympäröiviä heimoja. Meidän naapurimme ovat kuin Leijonan luola ja Leopardien vuori,
tarkoittaen, että meidän naapurimme ovat suuria pakanallisia valtakuntia, kiirehdi
Libanonista tänne Jerusalemin temppeliin jossa on Jumalan sana. Päinvastaisessa
suunnassa ei ole mitään muuta kuin hirvittäviä petoja. Voit vain odottaa äärimäisiä
vaaroja heiltä ellet sinä pakene."

4:9 Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut

Me näemme tässä huomionarvoisen tunteen, mikä ilo on Jumalalle ja Hänen enkeleilleen
kun kansa antaa suostumuksensa Jumalan sanalle ja on yhtä mieltä. Hän kutsuu sellaista
kansaa "rakastetuksi". Hän kutsuu heitä morsiameksi, hän kutsuu heitä siskokseen. Hän
sanoo että Hänen sydämensä on kuin haavoittunut rakkaudesta.

4:9 yhdellä ainoalla silmäykselläsi, yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä.

Painotus on sanalla yksi, näyttäen kuinka todella miellyttävää yksinkertaisuus,
yksimielisyys ja opin puhtaus ovat Jumalan mielestä. Me näemme kuinka kaikkialla
Kristus ja apostolit kehottavat ja kannustavat yksimielisyyteen.

4:10 Kuinka ihana onkaan sinun rakkautesi, siskoni, morsiameni!
(Luther: Kuinka ihanat ovatkaan sinun rintasi, siskoni, morsiameni!)

Voimme löytää rinnat ei ainoastaan opettajista vaan myös kansasta. Kristuksen
sanonta on totta (Matt 18:20): "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun
nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Niinpä kun yksityisesti veli lohduttaa
veljeä, silloin kun hän julistaa synnin päästön, Jumalan sana on voimassa eikä petä.
Pyhä Henki toimii Sanan kautta milloin tahansa sitä oikein ja vilpittömästi pyydetään,
joko julkisesti tai yksityisesti.

4:10 Kuinka paljon suloisempi viiniä on sinun rakkautesi
(Luther: Kuinka paljon suloisemmat viiniä ovat sinun rintasi)

Kaikenlainen muunlainen lohdutus ei ole mitään verrattuna niihin
lohdutuksiin jotka Jumalan sana asettaa meidän eteemme.

4:10 suloisempi kaikkia balsameja sinun voiteittesi tuoksu!

Sinun maineessasi on suloisempi tuoksu kuin kaikkien kansakuntien maineessa, koska se
tulee Jumalan sanasta. Mitä on koko maailman maine verrattuna siihen yhteen joka sinulla
on? Sinulla on apu, ei ainoastaan kaupankäyntiin kuten lakimiehellä, ei ainoastaan kehoon
kuten lääkärillä, vaan sieluun, sinä nostat ylös ja lohdutat omiatuntoja sinun sulhasesi
voiteen avulla. Tämä voide Jumalan sana parantaa kehon ja sielun virkistäen ja ylläpitäen
molempia.

4:11 Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni; mesi ja maito on sinun kielesi alla

Tähän saakka hän on kiittänyt ja kuuluttanut siitä erinomaisesta lahjasta että
Jumala on perustanut hallituksen ja pappeuden tämän kansan keskelle.
Nyt hän lisää että Jumala ei ole ainoastaan perustanut näitä asioita vaan
on tehnyt ne kukoistaviksi asettaen ne sillä tavalla, että niiden vaikutukset ja hedelmät
leviävät koko tähän kansaan jne.
Hunaja tarkoittaa kansaa jolla on Jumalan sanan mukainen papisto, joka on,
vuoropuhelua ja molemminpuolista lohdutusta. Ja tiukkuva hunaja, se yksi
joka levittäytyy kaikille tahoille. Näin suloinen ja puhdas oppi leviää koko kansaan.
Maidolla taas ravitaan niitä jotka ovat sairaita. Tämä on myös Jumalan sanan tehtävä,
Jumala ei hylkää heikkoa.

4:11 ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.
(Luther: ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin suitsutuksen tuoksu)

Tätä kansaa on koristeltu kaikista kauneimmilla hyveillä, jotka ovat lähtöisin Jumalan
sanasta ja tämä on heidän suitsutuksen tuoksu, kansan kuuluisuuden lähde, josta heidän
maineensa on kiirinyt kauas ja laajalle.
Hän kutsuu sitä suitsutuksen tuoksuksi koska sellainen maine tuo julki jotakin
jumalallista. Kaikkein ylistettävintä tässä kansassa on sen todella kallisarvoinen Jumalan
palveluksen noudattaminen.

4:12 Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde

Toinen kunnioitettava ominaispiirre tässä kansassa! Hän ylistää kansaa koska heitä
yhdistää kaikista erinomaisimmat lait, ympärileikkauksen sääntö ja muut riitit ja mikä
kaikista tärkeintä ne on vahvistettu lupauksilla jotka erottavat heidät kaikista muista
kansoista. Samalla tavalla me Kristityt olemme nyt vahvistetut Jumalan sanalla, kasteella
ja alttarin sakramentilla, jolla me erotumme kaikista muista ihmisistä, ei ainoastaan
maailman edessä vaan paremminkin Jumalan tuomion edessä.

4:13 Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia ynnä kalliita hedelmiä,
     koofer-kukkia ja narduksia,
4:14 nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia suitsukepuita, mirhaa
     ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsamikasveja.

Tämä kansa on kuin kasvava puutarha, versot jotka kasvavat maaperästä tekevät siitä
eräänlaisen paratiisin täynnä puita, jotka ovat hurskaita ihmisiä. Missä latinalaisessa
tekstissä on yksinkertaisesti hedelmätarhan hedelmä, minä käsitän sen tarkoittavan
makeimpia ja parhaimpia hedelmiä. Monenlaiset hedelmät ja puut tarkoittavat
monenlaisia lahjoja ja virkoja tämän kansan keskellä - hyvät opettajat, rauhantuomarit,
perheen päät, palvelijat ja palvelus tytöt, nuoret ihmiset, vanhat ihmiset jne.
Suitsuke puita ovat he jotka rukoilevat uskollisesti ja lakkaamatta, kuten
"mirhami ja aaloe" merkitsevät niitä jotka tukahduttavat lihansa. Näin kaikenlaiset lahjat
Jumalan sanasta vuodatetaan alas kuulijoille.

4:15 Sinä olet yrttitarhojen lähde, elävien vetten kaivo, Libanonilta virtaavaisten

Tämä on yhteenveto: sinä olet todellinen Libanonista virtaava vetten lähde. Jerusalemin
kaupunkia kutsutaan Libanoniksi vertauskuvallisesti. On kuin hän sanoisi: "Jerusalemia on
Jumala koristellut monilla lahjoilla sekä papistolla että hallituksella ja se on kuin lähde
joka virtaa muihin puutarhoihin." Se herättää esimerkillään myös muita valtioita
omaksumaan uskoa ja kansalaistottelevaisuutta.

4:16 Heräjä, pohjatuuli, tule, etelätuuli; puhalla yrttitarhaani, että sen balsamituoksut
     tulvahtaisivat.

Hän haluaa tämän puutarhan harjaantuvan koettelemusten kautta, kärsimysten ja
hyvinvoinnin vuorotellessa. Etelätuuli puhaltaa olettamuksen, pohjoistuuli saattaa
epätoivon partaalle. Tämä ei tarkoita että puutarha tuhoutuisi vaan että sen tuoksu
kantautuu jopa laajemmalle, näin Jumalan sanan voima näkyy ristissä.

4:16 Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen kalliita hedelmiä.

Sinä minun Jumalani, olet istuttanut tämän puutarhan, tämän hallituksen; sen vuoksi tule
hoida ja suojele se Sinun sanallasi ja Hengelläsi jottei se menehdy laiminlyönnin
seurauksena. Syö sen jaloja hedelmiä, toisin sanoen, tee meille selväksi Sinun
läsnäolosi ja että kaikki nämä asiat miellyttävät Sinua.

Tämä on kansan rukous kun he kiittävät Jumalan siunauksista ja lahjoista. He pyytävät että
Rakastettu astuisi nyt sisään puutarhaan jonka Hän on koristellut Hänen ylistyksin, joka
tarkoittaa, että Hän jatkaisi sen siunaamista ja ylläpitäisi niitä lahjoja jotka Hän on jo
antanut. Samalla tavalla rukoilija psalmissa pyytää: "Vahvista, Jumala, minkä olet
hyväksemme tehnyt" (Ps. 68:29). Muuten ihmisten sielut liukuvat väärään turvallisuuteen ja
lankeavat.

5:1 Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni

Rukous on tullut kuulluksi. Hän ilmaisee että Hän on läsnä ja tutkii kaiken ja että kaikki
miellyttää Häntä. Tämä on omantunnon todistus jonka hurskaat ihmiset kokevat heidän
virassaan ja kutsumuksessaan; kun he hoitavat heidän kutsumustaan. He todistavat
varmuudella, että Jumala hyväksyy heidän työnsä ja on mielissään niistä, jos vaikkakin he
ovat jonkin verran huolimattomia joissakin asioissa, ei syntien anteeksiantamusta suljeta
pois.

5:1 minä poimin mirhani ja balsamini

Mirhami on lihan nöyryyttäminen. Mausteet suloisine tuoksuineen ovat muita hyviä töitä
ja uskon hedelmiä joita Hän sanoo keräävänsä ja nauttivansa.

5:1 minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni

Huomaa painokas tapa jolla Hän sanoo että kaikki nämä asiat ovat Hänen. On kuin Hän
sanoisi: "Sinun seurasi, sinun lohdutuksesi, sinun työsi miellyttävät Minua. Sinä
miellytät Minua sinun elämälläsi, työlläsi, puheellasi, opettamisellasi.
Vaikka se on väistämätöntä, sinun nykyisessäsi heikkouden tilassasi, että olet moniin
synteihin syyllistynyt joko ajattelemattomuuttasi tai muiden syiden vuoksi, silti sinun
kuuliaisuutesi, kuinka tahansa vajanainenkin, miellyttää sinun Kristukseen uskomisen
tähden." Kuten Johannes sanoo: (1 Joh 3:20) "Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme"
Meillä on omanamme rajaton hyvyys, jonka vastakohtana on meidän rajallinen syntinen
lihamme.

5:1 syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta

Tämä on kehotus koko kirkolle nauttia kiitollisuudella näistä eduista ja lahjoista.
Vaikkakin ne ovat tarpeellisia lohdutuksia, niitä on vaikea jopa niidenkin uskoa joiden
tehtävä on hallituksessa tai kirkon papistossa. Kuitenkin nämä lohdutukset vahvistavat
hurskaiden ihmisten sydämiä niin että he eivät hylkää heidän tointansa lannistumalla,
vaikeuksien ja kiittämättömien ihmisten kautta.

5:2 Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi

Tässä alkaa uusi kappale. Tähän asti hän on kuvannut todella kauniisti sitä rauhan aikaa
joka Salomonin johdolla kukoistaa ja on ilmaissut kiitoksensa siitä. Nyt hän katsoo
eteenpäin tuleviin aikoihin ja näkee, että kansan syntien vuoksi sekä hallitusta että
papistoa koetellaan vuorotellen monenlaisilla epäkohdilla.
Samoin kuin säät vaihtelevat, samoin sota seuraa rauhaa, onnellisuus seuraa surua,
lohdutus seuraa koettelemusta ja jälleen jotkut uudet koettelemukset seuraavat lohdutusta.
Salomon käsittelee näitä vaihteluita melkein koko tämän kirjan ajan ja antaa yleisen
kuvauksen koettelemuksista jotka tulevat. "Tällä tavalla sen täytyy aina mennä tässä
kuningaskunnassa; aika ajoin meitä koetellaan ja harjaannutetaan erilaisilla suurilla
onnettomuuksilla.
Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. "Minä nukun - minä nautin nyt todellista
rauhaa, minä olen turvassa ja kaikki on tyyntä. Silti minun sydämeni valvoo, minä näen
kansan synnit, minä näen Jumalan uhkaavan pahoja sanansa kautta. Joten minä olen niin
levoton tulevista pahuuksista jne.

5:2 Kuule, rakkaani kolkuttaa

Tässä kohtaa harmit alkavat. "Rakkaan kolkutuksen ääni" on pelottava ääni joka on
omistautunut puhdistamaan morsiamen kokonaan omahyväisyydestä jottei hän menettäisi
nykyistä omistustaan. Harmit ovat välttämättömiä ja hyödyllisiä meille. "Joka vitsaa
säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa." Sanoo
hän sananlaskuissa (Sanal 13:24).

5:2 Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta
    täynnä, kiharani yön pisaroita.

Tämä on syytös morsianta vastaan. "Rauha jota olet nauttinut tähän asti, on tehnyt sinusta
velton. Sinä makaat vuoteessasi ja annat Minun yöllä likomärkänä seistä sateessa ovien
ulkopuolella; olet välinpitämätön Minua kohtaan, sinä huolehdit hallituksesta ja
papinvirasta yhtä välinpitämättömästi. Minun pääni ja kaikki minun kiharani ovat
kastuneet; toisin sanoen, sinun johtohenkilösi molemmissa valtakunnissa jäävät
vaille huomiotasi.

5:3 Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt
    tahraisinko ne taas?

"Makaan maassa alastomana, en pääse ylös." Tämä ei ainoastaan merkitse syyllisyyttä
Jumalan sanan laiminlyömisestä, vaan myös kapinoinnista. Morsian ei syntiensä tähden halua
nöyrästi totella Jumalaa Hänen käynnillään. Morsian ei halua menettää rauhaansa, vaan
hän haluaa silti pysyä synneissään. Me luemme Psalmissa (Ps 85:11) "vanhurskaus ja rauha
antavat suuta toisillensa" siinä missä vanhurskaus puuttuu, ei kenenkään todellakaan
pitäisi odottaa rauhaa.

5:4 Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden

Tässä Hän haluaa pakottaa hänet nousemaan ylös, yhtä paljon kuin elämään. Jumala työntää
kätensä salvan aukon kautta, kuten silloin kun Hän lähetti Assyrialaiset
ja kun Hän ahdisti kansaa muilla onnettomuuksilla. Tällä tavalla Hän herätti henkiin tämän
hallituksen, joka eleli huolettomana ja lisääntyvässä välinpitämättömyydessä pitkän rauhan
ajan takia. Jumala ei valehtele: Hänen uhkauksensa ovat aina toteutuneet loppuun asti.

5:5 minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa
    mirhaa salvan kädensijoihin.

"Aukaista ovi" on ilmaisu joka tarkoittaa nöyrää henkeä. Morsian sanoo, niin sen tähden,
koska hän on nöyrtynyt Jumalan käden alla.
Kuitenkaan sinun ei tule ajatella, että se on helppoa, hän sanoo: "Minun käteni
tiukkuvat mirhaa ja minun sormeni, sulaa mirhaa salvan kädensijoihin." Hän haluaa näin
osoittaa kuinka vaikeata on voittaa liha niin että hän voi myöntyä Jumalan tahtoon ja ei
valita vaan hyväksyy rangaistuksensa ja kestää sen.

5:6 Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan.

Tässä kuvataan kiusausta ja siihen lisätään vielä tunne, että Jumala näyttää hylänneen
meidät synteihin, eikä uupuneelle sielulle ole tarjolla minkäänlaista lohdutusta.

5:6 Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä
    löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.

Verbin "lähteä" merkitys. On kuin hän sanoisi: "Minut on vallannut sellainen kaipaus
että olen melkein menettänyt tajuntani. Minä en tunne minkäänlaisen avun läsnäoloa.
Ainoastaan Hänen sanansa Hän on jättänyt minulle. Siitä minä pidän tiukasti kiinni, niinpä
minä olen kaikkea muuta kuin hyljätty."

5:7 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat
    minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.

Minä ymmärrän vartijoilla tässä lainopin tohtoreita, jotka eivät lohduta vaan pelottavat
entistä enemmän ja tuovat synnit valoon. Kuten nuo ihmiset Jobin kirjassa, jotka
tuomitsivat silloin kun heidän olisi pitänyt lohduttaa.
Vartijoilla voidaan myös ymmärtää niitä opettajia jotka onnettomuuksien aikana neuvovat
hyödyttömiä turvia joihin meidän pitäisi luottaa. Tämä on samanlaista kuin pyhimysten
palvonta, aneet ja muut samanlaiset jumalattomat hölynpölyt jotka kukoistivat meidän
keskellämme. Mutta kiusatut sielut eivät voi nousta ylös muuta kuin Jumalan armollisen
sanan kautta. Kaikenlaiset muun tyyppiset lohdutukset eivät ainoastaan ole auttamatta vaan
haavoittavat entistä enemmän ja lisäävät vain villityksiä (aivan kuten tässä on
kiusauksissa olevan kansan vallannut).

5:8 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle
    sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas.

Morsian - se on kansa koettelemusten aikana, olipa se koettelemus sitten
pakkosiirtolaisuus Babyloniassa tai jokin muu - on menettänyt Jumalansa ja on niin hylätty
vihollisensa toimesta että se ei saa Jumalalta eikä mistään muualtakaan apua. Tämän
johdosta se ei siltikään vaivu epätoivoon vaan kestää Jumalan käden alla Hänen
rangaistustaan ja kutsuu ja rohkaisee toisiakin ihmisiä rukoilemaan.
"Jerusalemin tyttäret" tarkoittaa "kaikki te, jotka olette sitoutuneet tähän
Jumalanpalvelukseen."

5:9 Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi
    muita parempi, ettäs meitä näin vannotat?

Käännettynä "muita rakkaita parempi." He haluavat tietää kuka on hänen rakastettunsa, kun
hän pitää häntä kaikkia muita rakkaita parempana jopa silloinkin kun hänet on hylätty hän
ei halua kääntyä minkään muun turvan tai avun puoleen.
Tämän tyyppisen kysymyksen kysyvät ihmiset, joita ei ohjaa ja opasta Jumalan Henki vaan
heidän oma järkensä. Tässä hän sitten aloittaa pitkän vertauskuvallisen kuvauksen siitä
minkälainen hänen rakastettunsa on. Nyt hänen katoamisensa jälkeen hän kuvaa häntä
ensimmäistä kertaa. Me olemme kaikki samanlaisia - Me olemme välinpitämättömiä Jumalan
lahjoista joita meillä on ja me unohdamme ne. Mutta kun ne tempaistaan pois meidän
näkyvistä me tavoittelemme niitä kateellisesti kuten runoilija sanoo(13).

5:10 Minun rakkaani on valkoinen ja punainen
(Luther: Minun rakkaani on kirkas ja punainen)

Tämä on vertauskuvallinen kuvaus Jumalasta, ei Hänestä Hänen majesteettisuudessaan, vaan
kuten Hän on Hänen sanassaan ja Jumalan palveluksessaan; siis Jumala vaatettaa ja
koristelee tämän kansan kuningaskunnan ja papiston kautta.
"Kirkas" ilmaisee onnellisuutta, koska juhlapäivinä heillä oli tapana pitää häikäiseviä
vaatteita. "Punainen" tarkoittaa rakkautta. On kuin hän sanoisi: "Kun papisto ja
kuningaskunta olivat vielä pystyssä vahingoittumattomina, meillä oli runsaasti erinomaisia
lahjoja joilla Jumala osoitti Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Siten kaikki oli ennen
täynnä riemua ja iloa; mutta nyt kun hallitus on sekaisin ja kaikki nuo erinomaiset lahjat
on otettu pois, me suremme kurjuudessa."
Sellaista on elämä. Ne joilla on Jumalan sana, on rakastava, lohduttava, ilahduttava ja
hyvää tekevä Jumala. Mutta kansa valittaa, koska se on menettänyt kaiken tämän.

5:10 kymmentä tuhatta jalompi.

Hän on se valittu sankari ja jättiläinen joka pystyy puolustamaan heitä.

5:11 Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa,

Usko ja oppi joita Mooses kutsuu tämän kansan viisaudeksi (5 Moos 4:6) on kuin puhtainta
kultaa. Muiden Jumalien palvonta on kuin kuonaa.

5:11 hänen kiharansa kuin palmunlehvät

Sinä aikana kun minä vielä pidin kiinni Jumalastani, minulla oli runsaasti
Jumalan palvelijoita ja pappeja jotka olivat todella lähellä Päätä, se on lähellä Jumalaa.
Silloin oli yllin kyllin pappeja ja Leeviläisiä.

5:11 mustat kuin kaarne.

Papit olivat tärkeitä miehiä, joiden kasvojen ilmeissä ja eleissä oli sopivasti vakavuutta.
Joku saattaa pitää parempana että mustat hiukset viittaavat kurjaan ulkonaiseen
vaikutelmaan, vaan minä en ajattele niin. Mustat hiukset olivat suuresti ylistettyjä heidän
joukossaan. Niin kuin voimme lukea myös Horatiukselta: "Katsomisen arvoinen mustine
silmineen ja hiuksineen"(14).

5:12 Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa
     kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä.

Silmät ovat kansan opastajia ja johtajia jotka eivät ainoastaan palvo Jumalaa ja palvele
Häntä vaan myös kasvattavat ja opettavat yksinkertaisesti ja uskollisesti.
Kyyhkystä ylistetään sen puhtauden vuoksi, se ei juo mitään muuta kuin puhtainta vettä.
Se tekee niin siksi, että se voi suojella itseään haukkoja vastaan joiden kuva heijastuu
veden pinnasta. Uskolliset opettajat ovat samalla tavalla omistautuneet olemaan varuillaan
vääriä henkiä vastaan. He kääntävät heidän tarkkaavaisen huomionsa puhtaaseen veteen eli
Raamattuun.
Mutta hän lisää: "maidossa kylpeneet silmät" se tarkoittaa täyttä lohdutusta: samoin
"silmät istuvat runsaudessa" ilmaisee varmaa iloisuutta. Kuopallaan olevat silmät näyttävät
ankarilta, vaan tämän Sulhasen silmät ovat täyteläiset ja elävät täysinäisyydessä,
joka tarkoittaa että heillä ovat runsaasti huolehtivia ihmisiä, heidän sanaansa tarkasti
huomioidaan, heidän kirkkonsa ja koulunsa ovat täynnä oppilaita.

5:13 Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt

Posket ovat koko kansan ulkonaiset elintavat jotka nousevat Jumalan sanasta joka on
todella elinvoimainen, se tuottaa suloista rauhan tuoksua, nöyryyttä, uskoa, jne.

5:13 hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa.

Huulet ovat suloiset ja täynnä rakkautta; ne puhdistavat mirhaa, mikä tarkoittaa lihan
kuolettamisen oppia. Ne opettavat, syyttävät, kestävät, nuhtelevat.

5:14 Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliittejä täynnä

Koko tämän kansan joukossa, hän sanoo, on joitakin jotka ovat tehneet runsaasti hyviä
töitä. Laintöissä kädet kuihtuvat, rypistyvät ja kuivuvat. Tässä he pelkästä
hyväntahtoisuudesta tekevät hyvää ilman minkäänlaista estettä.

5:14 Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty
(Luther: Hänen vartalonsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty)

Tämä tarkoittaa ihmisten joukkoa, joka on kuin vartalo kirkon ruumiissa; vaikka se on
heikko itsessään, niin että se tarvitsee muiden jäsenten apua, se on siitä huolimatta yhtä
täydellinen ja valkoinen kuin norsunluu.

5:15 Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa.

Tässä hän muodostaa vastakohtia jalat ovat vahvat ja ne kannattelevat vartaloa kirkossa.

5:15 Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut.

Koko kansa on kuin Libanonin vuori, istutettu täyteen ihania puita. Se tarkoittaa
että siellä on monenlaisia virkoja ja monenlaisia lahjoja.

5:16 Hänen suunsa on sula makeus

Hänen hengityksensä ei ole pahanhajuinen, vaan Hän henkäilee suloisia asioita. Se
tarkoittaa niitä hedelmiä kirkossa joita minä olen luetellut tässä. Ne miellyttävät
Jumalaa ja ovat otollisia Hänelle.

5:16 Hän on pelkkää suloisuutta. Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni,
     te Jerusalemin tyttäret

Ei siksi että tämän kansan keskellä ei ole jumalattomia ihmisiä; vaan koska sillä on
Jumalan sana, hän sanoo, että maanpäällä tavoitelluista aarteista ei yhtään voida verrata
Jumalan sanaan. Oikea Jumalan palvelus on meille säädetty ja syntien anteeksiantamus on
luvattu, niin että meidän keskellämme ei ole yhtään syntiä jäljellä. Niinpä hän laulaa
ylistystä hänen Sulhaselleen ja suree sitä seikkaa että häneltä on ristetty kaikki nämä
lahjat jotka hänellä oli silloin kun Hän oli läsnä.

6:1 Minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Kunne on kääntynyt rakkaasi?
    Etsikäämme häntä yhdessä.

Morsian on surullinen koska hän on menettänyt Sulhasensa, hän on etsinyt tätä
muista kaupungeista vaan ei ole löytänyt Häntä. Siitä huolimatta tyttäret lupaavat nähdä
vaivaa auttaen häntä rukouksin ja ottamalla osaa Sulhasen etsintään.

6:2 Rakkaani on mennyt yrttitarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan yrttitarhoissa
    ja liljoja poimimaan.
(Luther: Rakkaani on mennyt alas puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan
         puutarhaansa ja ruusuja poimimaan)

Tässä kohdassa lohdutus palaa. Hän näkee että Sulhanen ei ole häntä kokonaan hylännyt
vaan, että Hän on mennyt alas puutarhaan pitämään huolta siitä ja keräämään
ruusuja, toisin sanoen, lisäämään Hänen lahjoja tälle kansalle. Kun Jumala hylkää meidät,
Hän ei tee niin vihasta tai vihamielisyydestä meitä kohtaan vaan Hän karsii
viiniköynnöksiänsä niin että ne tuottavat runsaammin hedelmää (Joh 15:2). Morsian puhuu
tässä koettelemuksen hedelmästä, hedelmästä jonka me tuomme esiin uskolla ja hyvillä
töillä monien koettelemusten kautta.

6:3 Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun - hän, joka paimentaa liljojen keskellä
(Luther: Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun - hän, joka paimentaa
         ruusujen keskellä)

Toisin sanoen: "Hän on minun rakastettuni ja minä olen Hänen rakkaansa." Tämä varmuus ja
luottamus seuraa kiusauksen jälkeen. Ruusut ovat pyhimyksiä Salomonin kansan joukossa.

6.4 Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani, suloinen kuin Jerusalem

Tässä Sulhanen ilmaisee itsensä morsiamelle ja tuo ilmi sen että Hän on ilahtunut hänen
uskostaan koska se ei ole romuttunut koettelemuksen kautta niin että se pilkkaisi tai
hylkäisi Jumalan. Ja tosiaankin tämä on valtava lohdutus meidän omalletunnollemme, koska
se varmasti osoittaa että kärsivällisyys miellyttää Jumalaa ja että Häntä ilahduttaa
katuvan sydämen uhrilahja mutta ei epätoivoisen sydämen. Vaikka liha jossain
määrin loukkaantuu ja nurisee, silti henki huutaa Jumalan puoleen ja mieluummin jäisi
ikuiseen koettelemukseen ja jopa menehtyisi kuin vetäytyisi Jumalan luota
Jumalattomuuteen. Näin koettelemus siis tuottaa toivoa.

Tirsa oli kuninkaiden hallintokeskus Israelissa. On kuin hän sanoisi: "Minun morsiameni
sinä olet yhtä kaunis kuin Tirsa, joka on hyvin linnoitettu kaupunki. Sinut on
suunniteltu ja perustettu erinomaisilla laeilla kuten Jerusalemkin." Se on kuin kuvaus
täydellisestä lohdutuksesta jota kirkko eli kansa tuntee kun kaikki sen työt miellyttävät
Jumalaa erittäin paljon.

6:4 peljättävä kuin sotajoukot

Kirkko eli Jumalan kansa, ei ainoastaan ole hyvin perustanut Jumalan palvelusta ja
hallituksen lakeja vaan se on myös kauhistava paholaista ja muita vihollisiaan. Saatana
pelkää meitä kun hän näkee meidän luottamuksella vahvistetun sydämemme eli sen että me
uskomme ja miellytämme Jumalaa. Meidän vihollisemme ovat myös peloissaan koska he
pelkäävät hurskaita ja niinpä he tappavat heitä. Kuten Faarao sanoo (2 Moos 1:10)
"Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä,
jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi
maasta pois."

6:5 Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minut

Tämä voidaan tulkita kahdella tavalla. Ensimmäinen on lannistava: "Käännä silmäsi
pois minusta", toisin sanoen, "niin, että sinä et mietiskele Minun majesteettisuutta
tai muuten se ottaa sinut valtaansa." Minä en yhdy tähän tulkintaan, koska havaitsemme
että Sulhanen alkaa puhua lohduttavasti.
Vaihtoehtoinen merkitys on miellyttävä ja hellä: "Käännä silmäsi pois minusta" - "Ne ovat
niin suloiset ja lumoavat, ne liikuttavat Minua niin että en voi katsella niitä enempää."
Se ei tarkoita että Hän torjuu hänen silmänsä, vaan rakastajan tavoin, kun Hän käskee
häntä kääntämään ne pois, Hän haluaa ennen kaikkea että hän ei käännä.
Tämä, siten on kiitos hengellisen kuningaskunnan järjestyksestä. Silmät ovat opettajia,
sellaisia opettajia kuin olivat Elias, Elisa jne. "He miellyttävät Minua niin paljon",
Hän sanoo, "että ne herättivät ylpeyden Minun sisälläni." Nämä ovat erityisiä lohdutuksia
joilla Jumala osoittaa että Hän hyväksyy hallituksen ja tämän kansan Jumalan palveluksen,
ja niin heidän sydämensä valtaa täydellinen luottamus siitä, että he saavat nauttia
Jumalan hyvää tahtoa.

6:5 Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta

Tämä kaikki kuuluu yhteen yllä olevan kuvauksen kanssa. Kuten minä olen sanonut hiukset
ovat, pappeja ja Leeviläisiä, jotka ovat kansan johdossa ja hallitsevat kansaa Jumalan
sanalla. Gilead tarkoittaa "todiste kasaa". Tämä on Pyhä Raamattu joka todellakin
sisältää kasoittain todisteita.

6:6. Sinun hampaasi ovat kuin lauma uuhia, pesosta nousseita, kaikilla kaksoiset,
     ei yhtäkään karitsatonta.

Opettajan tehtäväksi lankeaa myös pureminen ja nuhteleminen, ei henkilökohtaisesti
vihaten vaan rakasten ja hurskaalla tavalla. Täten nämä ovat lampaiden hampaat.
Se mitä hän tarkoittaa kaksosten syntymisellä, sillä hän ilmaisee saarnaamisen hedelmää.

6:7. Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana
(Luther: Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun poskesi huntusi takana)

Katso poskista kohdasta 4:3.

6:8 Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria naisia
    ilman määrää

Tähän asti hän on ylistänyt monenlaisia toimia ja yhteiskuntaluokkia tässä kansassa.
Kuitenkin ylistys kuuluu Jumalan sanalle jolla kansaa ohjataan mieluummin kuin
kansalle joka tekee ohjauksen mukaan.
Tässä hän nyt antaa kiitoksen Jumalan antamasta hallituksesta joka on versonut niin
moniin kaupunkeihin ja kyliin. Tätä aihetta käsittelee koko tämä kirja kauttaaltaan, kun
hän puhuu hallituksesta.
Sen mukaisesti minä käsitän kuusikymmentä kuningatarta varakkaiksi ja kahdeksankymmentä
sivuvaimoa vähän vaatimattomammiksi kaupungeiksi jotka sijaitsevat kaikkialla koko
Salomonin kuningaskunnan alueella, Syyriassa, Edomissa, Palestiinassa, jne., ja kaikki
käyttävät samaa lakikokoelmaa. Nuoret naiset ovat lukematon määrä muita kaupunkeja joita
kaikkia hallitaan Jumalan antamilla laeilla.
Kuningasten kirjan katkelma jossa kerrotaan Salomonin vaimojen suuresta määrästä
(1 Kun 11:3) on suuresti hämärtänyt tätä jaetta. Ne, ihmiset ovat erehtyneet jotka
ajattelevat että Salomon otti kaikki nämä vaimot koska hän oli niin himokas. Laki määräsi
tämän pakolliseksi hänelle, se velvoitti että kun aviomies kuolee, lähin sukulainen ottaa
hänen paikkansa. Sen mukaisesti, hyljätyt lesket käsittivät että se olisi paras järjestely
heille jos he ovat kuninkaallisten vaimojen tai sivuvaimojen joukossa. Tästä syystä
Salomon tuli aviomieheksi niin monelle vaimolle.

6:9 yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio

Olen sanonut että hän on kiitollinen hedelmistä jotka ovat seurauksena Jumalan sanasta.
Salomonin hallitus ei ole ollut olemassa turhaan: siellä ovat kuusikymmentä kuningatarta,
jne., jotka kaikki nauttivat sen hyödyistä. Ja vaikkakaan mikään näistä kaupungeista ei
ole niin puhdas ettei siellä olisi monia irstaita ja pahoja ihmisiä, siitä huolimatta,
jokaisessa niistä on joitakin hurskaita ihmisiä kyyhkysenkaltaisen yksinkertaisia, jotka
kunnioittavat ja tottelevat tätä hallitusta sydämellään, jotka kunnioittavat sitä syvästi
ja pitävät tätä arvokkaana ja suurimpana Jumalan antamana lahjana koska sillä on Jumalan
sana ja Jumalan kirkko itsessään. Tämä on minun ainoani, minun kyyhkyseni, valioni jota
janoan koko kuningaskunnasta.

6:9 Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen onneansa, kuningattaret ja sivuvaimot
    ylistävät häntä

Kaikki jopa jumalattomat ovat pakotettuja ylistämään hurskaita ja kunnon kansalaisia joita
löytyy kaikista kaupungeista.

6:10 Kuka on neito, joka ylenee kuin aamunkoi, kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin
     päivänpaiste, peljättävänä kuin sotajoukot?

Salomonin kuningaskunta, on tämän tapainen ja laeilla kaunistettu, se on
ylistetty kaikkialla. Se tulee etummaisena ja valaisee koko maailmaa sen maineella
ja kunnialla. Muut kuningaskunnat ovat hämäriä varjoja verrattuna siihen koska ne ovat
Saatanan piirittämiä, Jumala ei ole lähettänyt Hänen sanaansa niihin eikä kirkastanut
niitä lähettämällä tietoisuutta itsestään niihin. Ja niin tämä Salomonin hallitus on kuin
aamunkoi, päivänpaiste ja kuu maailmassa Jumalan sanan mukaan.
Nämä ovat todella erityisiä lohdutuksia silloin kun kansakunnan muodostama valtio voi
vakuuttua itse siitä, että se on Jumalan silmissä tämän tyyppinen kansa jota hän tässä
kuvaa. Maailman silmissä, me hyvin usein näytämme päinvastaiselta, kuten Israelin kansan
historia opettaa meitä.

6:11 Pähkinätarhaan minä menin katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös
     versoo, joko kukkivat granaattipuut
(Luther: Minä menin alas puutarhaani katsomaan katsomaan, joko viiniköynnös
         versoo, joko kukkivat granaattipuut)

Uusi koettelemus seuraa lohdutuksen kannoilla. Tähän asti hän on ylistänyt
kuningaskuntaansa ja antanut kiitoksen siitä, hän näkee kyyhkysensä, toisin sanoen,
jokaisessa kaupungissa hän näkee joitakin hyviä ihmisiä joiden hurskauden ja elämän tavan
hän hyväksyy.
Nyt hän kääntää huomionsa toisenlaiseen ryhmään, ja hän näkee että siellä on niin valtava
jumalattomien ihmisten joukko, että niihin verrattuna siellä ei näytä olevan yhtään
hurskasta tai hyvää ihmistä. Se on yhä näin: Paheet kiehtovat sydämiä paljon
voimakkaammin. Niinpä tässä tarvitaan erityistä voimaa, voimaa jota Jumalan Henki
antaa niin että ihminen ei muserru noiden kaikkien syntien ilmaantuessa.
Minä menin alas, hän sanoo puutarhaani, toimin kuin Piispa ja vieras nähdäkseni minun
hallitukseni vaikutukset, ja katso! Oli niin suuri määrä jumalattomia että olin pakotettu
sanomaan: "En tiennyt", eli, "En tuntenut", toisin sanoen, "Minä en tuntenut minun
kyyhkystäni". Lukumääräisesti yhteen laskien, jumalattomien joukko on niin suuri, että
siellä ei näytä olevan yhtään hurskasta ihmistä. Saman asian kohtaamme kun käymme
kirkoissa: Me näemme niin paljon paheita kaikkialla, että voimme hyvinkin tulla
epätoivoisiksi Jumalan sanan hedelmästä(15). Ja kuitenkin kyyhkynen pysyy, vaikkakin sitä
on vaikea nähdä koska niin suuri joukko syntejä peittää sen näkyvistä.

6:12 Aavistamattani asetti sieluni minut jalon kansani vaunuihin
(Luther: En tiennyt, että minun sieluni asetti minut jalon kansani vaunuihin)

Tämä tekstin kohta on melko vaikeatajuinen. Hieronymus(16) tulkitsee sen kuuluvan
varsinaisesti lauseeseen josta minä juuri kerroin, nimittäin, että hän meni tarkastamaan
ja etsimään hedelmiä mutta hän ei tiedä, toisin sanoen. hän ei löydä mitään, koska
syntiset muodostavat aina suuremman lukumäärän. Katsoessasi näyttäisi siltä kuin hyvät
ihmiset ovat kadonneet eikä heitä löydy mistään. Mutta minusta tuntuu paljon sopivammalta
jos me liittyisimme lauseeseen seuraavasti: "Minä en tiennyt, koska minun sieluni määräsi
minut olemaan jalon kansani vaunuissa." Minä käsitän sanan "Aminadab" tavalliseksi
substantiiviksi.
Sitä paitsi se on yleinen kielikuva, että "halukkuutta" kuvataan sielu sanalla.
"Minun sieluni asetti minut kansani vaunuihin", toisin sanoen, "Minä itse halusin
olla kansani vaunuissa. Mutta minä en havaitse asian olevan näinkään. Todellakin minä olen
asemassa missä minulla on etusija muihin ihmisiin nähden ja minä heitä hallitsen. Vaan he
ovat vastahakoisia hallittavia, he haluavat olla mieluummin ruhtinaita kuin alamaisia."
Tämä on tavan omaista hillittömässä väkijoukossa.

6:13 Palaja, palaja, suulemitar! Palaja, palaja, ihaillaksemme sinua!

Tässä kohdassa Sulhanen kutsuu morsianta takaisin katselemasta näitä pahuuksia, niin että
hän voi karkottaa ne mielestään ja lohduttaa itseään niiden sijaan tutkimalla niitä hyviä
asioita joita hänellä on. Kuitenkaan se ei ole helppo suoritus meidän voittaa
nykyistä koettelemustamme, poistamalla surumieliset ajatukset mielestämme ajattelemalla
niitä hyviä lahjoja joita meillä on. Vaan Hänen arviointinsa on oikea, nämä lahjat ovat
aina joka tapauksessa paljon lukuisammat ja karistavat kannoiltaan onnettomuudet jotka
meitä piirittävät. Niinpä hän sanoo: "Palaja ja anna meidän katsoa sinua." Käännä silmäsi
pois käsillä olevasta onnettomuudesta. Katso itseäsi ja tulet näkemään kuinka ihania
siunauksia ja lahjoja sinulle Jumala on suonut Hän kutsuu häntä suulemittareksi, joka
tarkoittaa joko "virheetöntä" tai "rauhallista" tällä tavalla antaen tämän huomattavan
kunnianosoituksen, hänelle Hän kutsuu häntä pois niistä murheellisista ajatuksista joita
hän on keksinyt kun hän on tuijottanut epäonnistumisiaan. Sinä olet "rauhassa" toisin
sanoen kaikki menee hyvin, sinulla on runsaasti kaikenlaisia hyviä asioita. Nyt sinä taas
olet "virheetön" sinulta ei puutu mitään koska sinulla on jumalisesti perustettu hallitus
sinulla on rauhantuomareita jotka hallitsevat ja alamaisia jotka tottelevat. Jos siellä on
joitakin pahoja miehiä niiden joukossa älä anna sen häiritä sinua; ota mieluummin huomioon
kuinka ihania lahjoja sinulla on hallussasi, jne. Myös meidän pitäisi ylläpitää tätä
tasapainoa henkilökohtaisessa elämässä, ja kärsivällisesti kestää noita mitättömiä
virheitä meidän ystävissämme tai vaimossamme, koska he ovat tasapainoisia niin monilla
muilla myönteisillä ominaisuuksilla jos sinä ajattelet heitä oikealla tavalla.

6:13 Mitä ihailette suulemittaressa

Miksi ette mieluummin katso häntä kunnolla ja niin kuin hän ansaitsee? Arvostaen häntä
Jumalan ja Jumalan sanan mukaan, tunnustaen, että hänen hallituksensa ei ole ihmisten
perustama vaan jumalallisen neuvonantajan. Mitä silloin hänessä voidaan moittia? Jumala
ei ainoastaan ole antanut vaan myös hyväksynyt perhekunnan, hallituksen ja kirkon
rakennelmat tässä kansassa. Ja eikä tässä vielä kaikki vaan Hän on myös luvannut seisoa
sen rinnalla.

6:13 katselette hänen asekarkelossaan?

Hän on erittäin hyvin varustettu, niin että ei ole vaaraa, että se suuri joukko
jumalattomia voisi kukistaa hänet. Jumala on siellä ja Hän ohjaa Hänen kansaansa.

7:1 Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär!

Tässä laulussa hän kuvaa valtiotaan näin nimittäen ja kaunistaen. Hän kuvaa sitä
astelevaksi, tarkoittaakseen ettei sillä ainoastaan ole näitä erinomaisia lahjoja vaan se
myös käyttää näitä lahjojaan jokapäiväisessä elämässä, että papit opettavat Jumalan sanaa,
hallitus kuuluttaa lakia, jne. Hän ilmaisee tämän kuvaamalla sitä kengiksi.
Minä en ajattele hänen tällä vertauskuvallisella esitystavalla tarkoittavan että hänet on
lain mukaan sidottu ja pantu jalkarautoihin(17).

7:1 Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät

Kerrotaan että juutalaisten keskuudessa oli kiellettyä nuoruusiässä lukea tätä kirjaa.
On joitakin jotka olettavat että tämä kielto suunniteltiin estämään nuoruusikäisiä
tulemaan hekumaan sen lukemisen kautta(18).
Itse kuitenkin ajattelen, että se kiellettiin paremminkin sen vaikeuden takia kun se
puhuu kauttaaltaan poliittisesti. Siitä ei näyttänyt olevan mitään arvoa nuorille
joita ei käytetä vielä maallisiin tehtäviin. Nuoret ovat kykeneviä kuulemaan ja
puhumaan nuoresta naisesta ilman lihan himoja jos he tarkastelevat heitä Jumalan luomina.
Pyhällä Hengellä on siveä suu ja puhdas sydän. Sen mukaisesti Hän tässä puhuu sukuelimistä
Hänen omina luomuksinaan, joita meidän lihamme ja lihanhimomme väärin käyttävät niiden
omaksi vahingokseen, ei kuten Pyhä Henki tarkoittaa. Minä sanoin tämän siksi, että kukaan
ei pahennu tästä tekstistä joka näyttää jokseenkin lemmekkäältä.
Se on huomattava että kun Pyhä Henki käyttää vertauskuvia, Hänen huomionsa on enemmänkin
asian käytössä kuin sen muodoissa. Niinpä Hän tässä mainitsee lisääntymis- elimiä kuten
vatsan, navan, lanteet, jne. kuvaten niiden kautta tämän kansan hedelmällisyyttä.
Leveä lantio on ylistetty nuoressa naisessa koska se sopii paremmin synnytykseen.
Salomon siis puhuu hengellisestä synnytyksestä tässä kansassa, niin että nuoria
valmennetaan papinvirkaan kirkossa ja valtiossa. Meidän keskuudessa koulut ovat tällaisia
lantioita. Ja tästä syystä sanomme, että Saksa on huono-onninen koska siltä puuttuu
sellainen sopiva ja tyylikäs lanteiden yhtymiskohta - sen koulut ovat autiot, jne.

7:2 Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko
(Luther: Sinun napasi on kuin ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko)

Sikiävä sukupolvi saa voimansa navan kautta. Jobin kirjassa sanotaan näin
(Job 40:11) "Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa"
(Luther: "Katso, sen voima on navassa, sen väkevyys vatsalihaksissa").
Hän tarkoittaa tässä nuorten vanhempia ja opettajia. He ovat kuin malja joka ei koskaan
ole viinistä tyhjä, toisin sanoen, heidän opettamisensa ei ole hyödytöntä. Sulhanen vetoaa
näin morsiameen lahjoihin joita hänellä on, niin että hän voi lohduttaa itseään
lahjoillaan ja tehdä keveiksi pahuudet jotka häntä ahdistavat

7:2 sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä
(Luther: sinun vatsasi on nisukeko, ruusujen ympäröimä)

Sinun opettamisesi ja oppimisesi ovat hedelmällisiä kuin nisukeko. Pyöreää vatsaa
ylistetään, kuten myös syvää napaa pienessä vatsassa. Ruusuiksi hän nimittää Raamattua
ja lakia.

7:3 Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset.

Hänellä on rinnat joiden avulla hän ruokkii jälkeläisiään.

7:4 Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni

Hän kutsuu hänen kaulaansa torniksi koska se on ryhdikäs, norsunluuksi koska se on
valkoinen ja vakaa.
Kaula tarkoittaa kansakunnan johtajia ja rauhantuomareita jotka ovat kunniallisia ja
vakaita, joiden mieli ei ole lannistunut, joita ei saa valtaansa vihamielisyys, intohimot,
raha jne., vaan jotka asian mukaisesti suorittavat tehtävänsä.

7:4 Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona;

Raamatussa ei lue mitään näistä lammikoista. Silmät ovat opettajia joista vesi tulvii kuin
lammikoista lohduttaen heikkoa sekä uskossa että epäilyksissä. Ne ovat puhtaat silmät,
läpinäkyvät kuin lammikot.

7:4 sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.

Myös suoraa nenää ylistetään; vaan Pyhä Henki panee suuremman paino arvon käyttämiseen,
ja niin se merkitsee ahkeria opettajia ja rauhantuomareita jotka eivät kuorsaa vaan ovat
aina valppaina. Minä ajattelen että hän tarkoittaa joitakin pieniä vartiotorneja joita on
pohjoisessa päin.

7:5 Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel

Korkeimmassa asemassa kansan joukossa on pää, nimittäin Salomon ruhtinaineen ja ylipappi.
Tässä heitä verrataan hedelmälliseen vuoreen - ei heitä itseään, vaan niitä suurenmoisia
lupauksia joita molemmat pitävät hallussaan.

7:5 sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu
(Luther: Sinun pääsi kanavat ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu)

Se on kummallinen kuvaus että hän kutsuu hiuksia "kanaviksi" silti jos kiinnität huomiosi
muotoon, se ei ole yhteen sopimaton todellisuuden kanssa. Naisen hiukset roikkuvat
olkapäillä erillään ja hieman taipuvat tai kihartuvat, niin että niissä on jonkinlainen
samankaltaisuus kanavissa virtaavaan veden kanssa.
Nämä kanavat eli hiukset ovat Leeviläisiä ja hallituksen rauhantuomareita jotka
laskeutuvat ylipapista ja kuninkaasta kuten hiukset ylhäältä päästä, virraten alas
selkäpuolelta alempiin ruumiin osiin.
Lisäksi ilmaisulla "kuin purppura" hän ei viittaa väriin vaan materiaaliin. Ihmisethän
suuresti ylistävät sileitä hiuksia joita voimme verrata silkkiin.

7:6 Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi!

Tässä hän ylistää hallitusta joka on kaunistettu niin monilla lahjoilla. Hän sanoo sitä
kauniiksi koska sen kaikki virat on sopivasti jaettu, suloiseksi koska tämä järjestys
kaunistaa sitä ja ilahduttaa kaikkia niitä jotka näkevät ja kuulevat siitä.

7:7 Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet

Palmu ei taivu raskaan painon alla. Ja sinä olet samanlainen: kansakunnat eivät pysty
murskaamaan sinua. Sinun pappisi opettavat Jumalan sanaa maailman vihamielisyydestä mitään
välittämättä. Sinun tuomiosi noudattavat lakia ja oikeudenmukaisuutta, niinpä he eivät ole
huolissaan maailman pahasta tahdosta. Kuten toisessa Samuelin kirjassa sanotaan:
(2 Sam 14:20) "herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan
päällä tapahtuu."

7:8 Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin

Valmiiksi kaunistettu niin kuin sinä olet, sinä miellytät Minua niin paljon että Minun
täytyy syleillä sinua.
Nämä ovat erityisiä lohdutuksen sanoja, joilla Jumala ilmaisee että kaikki mistä Hän on
puhunut tähän asti ilahduttaa ja miellyttää Häntä. Henkensä kautta Hän vastaa Salomonin
hengelle että hän on tehnyt oikein näin ylentäen hänen hallitustaan ylistyksin ja
kiitoksin. Ja Hän sanoo rakastavasti: "nousen palmupuuhun", toisin sanoen, "Minä haluan
hellästi syleillä sinua ja sinun kuningaskuntaasi." Sen seurauksena:

7:8 olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.

"Maitoa ei tulla tarvitsemaan enää enempää, vaan Minä vahvistan sinun kansalaisiasi niin
että he voivat juoda viiniä, Minä teen heidät kestäviksi niin että he eivät ainoastaan
kärsi vaan myös voittavat elämän hankaluudet, jne."
Hän yhdistää nenän ja rinnat keskenään. Rinnat opettavat, mutta nenä suojelee ja vartioi
sekä varjelee opetusta.

7:9 Ja olkoon suusi kuin jalo viini, Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni

"Ylityksesi ja kiitosrukouksesi jonka annat hallituksestasi todella miellyttävät Minua."
Vertauskuvallisesti suu merkitsee laulamista, ylistämistä, ja kiittämistä. "Minusta nämä
teot ovat kuin 'viini joka helposti valahtaa Minun rakkaaseeni'" (näin tämä pitäisi
tulkita), toisin sanoen, "ne miellyttävät Minua koska ne on suunnattu Minulle. Sinä et hae
omaa voimaasi eli sinun omaa vanhurskauttasi vaan sinä julistat Minua."

Hänen hampaidensa märehdittäväksi
Tulkitsemme seuraavasti:

(Luther: joka saa vanhojen huulet liikkumaan)
7:9 ja kostuttaa nukkuvien huulet!

Sana jota hän tässä käyttää tarkoittaa kertomusten levittämistä ja puheen sorinaa.
Sen merkitys on tämä: "Ne ylistykset ja suosionhuudot joilla sinä ylistät Minun
siunauksiani tullaan muistamaan ja vanhat ihmiset kertovat niitä eteenpäin, jättäen
toisille perinnöksi suuren historian tietonsa."

7:10 Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa
7:11 Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme

Tässä morsian pyytää hartaasti uutta lahjaa, josta hän myöhemmin antaa kiitoksensa.
Salomonin alaisena Israelin kuningaskunta saavutti se suurimman laajuutensa, kun hän
hallitsi Edomin, Palestiinan, Syyrian ja Moabin kansakuntia.
Koska hänellä edelleenkin on monia muita kansakuntia ympärillään, (tätä hän tarkoittaa
maalle), morsian rukoilee että Sulhanen antaisi armonsa niille, että niitä myös niitä
hallittaisiin oikein ja että Jumalan sana leviäisi naapuri kansoihin.

7:12 Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut
     aukeavat, joko kukkivat granaattipuut.

Haluamme nähdä onko myös noiden kansakuntien joukossa joitakin hyviä ihmisiä, ihmisiä
jotka olisivat käyttökelpoisia valtiolle.

7:12 Siellä annan sinulle rakkauteni
(Luther: Siellä annan sinulle rintani)

Myös noita alueita meidän tulee opettaa; meidän tulee asettaa oma Jumalan palveluksemme
ja lakimme käytäntöön vielä heidänkin joukossaan.

7:13 Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat

Hän ei tarkoita sitä mitä me tänä päivänä kutsumme lemmenmarjaksi, vaan hän tarkoittaa
tiettyä makeaa ja jaloa hedelmää, kuten molemmista 1 Mooseksen kirjasta (1 Moos 30:14)
ja tästä tekstistä käy ilmi.
Tarkoitus on tämä: "Minä olen löytänyt Jumalan sanan hedelmää myös naapuri kansojen
joukosta, joita hyödyttää meidän uskontomme ja hallituksemme." Jumalan sanan opetus ei
koskaan ole hedelmää kantamatta, vaan se synnyttää parhaita ihmisiä myös kansakuntien
välillä.

7:13 kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani,
     olen ne säästänyt

Poma yleisesti tarkoittaa kaikkia jaloja puiden hedelmiä. Hän tarkoittaa että hänellä on
runsaasti hyviä kansalaisia, joita hän on säästänyt Sulhaselle, toisin sanoen, Jumalan
kansan kuningaskunnan mainetta ei tunneta muuta kuin Jumalan sanan kautta. Miten tahansa
muuten sinä katselet sitä, se on halveksittu. Näin maailma ei ainoastaan halveksi hyviä
ihmisiä vaan vainoaa ja vihaa heitä. Ei ole tuntemisen arvoista kumpikaan, hurskas ihminen
tai hyvä teko. Tämän takia morsian sanoo "sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."

Mainitsimme alussa että tämä Salomonin kirja on eräänlainen laulu, jossa hän laulaen
esittää kansalleen Jumalan sanan kautta saatavia jumalallisia siunauksia ja ilmaisee
kiitoksensa niistä. Tässä kohdassa hän tuntuu aloittavan yhteenvedon tästä
ylistyslaulusta ja rukoilee tulevaisuudessa laajennusta kuningaskunnalleen. Hän katselee
eteenpäin aina Kristuksen aikaan asti, kun Jumalan sana ja Jumalan palvelus levittäytyy
läpi koko maailman. Tämä on samankaltainen rukous kuin Psalmissa (Ps. 68:28)
"Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt."

8:1 Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, sinua
    suutelisin, eikä minua kukaan halveksuisi

Tarkoitus on tämä: "Oi Jumalamme, laajenna tätä kuningaskuntaa äärettömiin." Se on jo
"peltojen ulkopuolella", toisin sanoen, naapuri heimojen alueella, ja se kaipaa
laajentua jopa niiden yli.
Hän kuvaa Sulhasta kuin vastasyntyneeksi äitinsä rintoja imeväiseksi. Jos katsomme
toisia kuningaskuntia joissa Häneen oli tutustuttu, näyttää Jumala olevan kuin pieni vauva
tässä kansassa. Niinpä hän sanoo: "Sinä olet kuin lapsi joka imee maitoa äitinsä
rinnasta. Kuka antaa minulle etuoikeuden, niin että minä saan nähdä Sinut esiteltynä
maailman kaikille kansoille Jumalan sanan evankeliumin kautta?"
Hän lisää: suutelisin sinua. Suudella on jakaa Jumalan sanan omistamaa evankeliumia.
"Kun nämä asiat tapahtuvat", hän sanoo, "ihmiset eivät enää pidä minua halveksittavana.
Nyt me olemme halveksittu kansa. Mutta silloin tulee olemaan koko maailman jokaisessa
kuningaskunnassa joitakin jotka syvästi kunnioittavat ja ylistävät minua, jotka
omaksuvat Jumalan palveluksen ja uskovat Jumalan sanan, jne."

8:2 Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon

"Silloin tulen viemään Sinut synagogaan." Kuten Johanneksesta on kirjoitettu (Luuk. 1:17)
"Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten
puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa
valmistetun kansan." Ne Juutalaiset jotka uskovat Kristukseen eivät käänny pois meistä,
jotka emme ole Juutalaisia, vaan he kääntyvät takaisin heidän omien isiensä puoleen,
toisin sanoen, isiensä uskoon. Myöhemmin me ei Juutalaiset olemme saaneet tulla
osallisiksi siitä samasta perheestä, niin että me olemme nyt yksi kansa.

8:2 ja hän neuvoisi minua.

Kun se on Pyhän Hengen näin suoraan tukemaa, täydellinen papinviran opettaminen tullaan
perustamaan.

8:2 Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua

Silloin tulee olemaan paljon rikkaampi ja tehokkaampi oppi kuin mitä ikinä oli lain
alaisena. "Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi", toisin sanoen, "minkä Sinä tulet
hyväksymään." Granaattiomenani mehua. Kenties hän lisää tämän ilmaisten opin uutta
luonnetta useiden profeettojen todistuksilla.

8:3 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua

Tähän asti olemme kuunnelleet tätä Salomonin laulua jossa hän on laulanut menneisyyden ja
nykyisyyden siunauksista ja rukoillut, että kuningaskunta ja sen oppi tulevaisuudessa
leviäisi kaikkialle maailmaan. Edessämme olevan luvun aihetta olen kutsunut eräänlaiseksi
loppunäytökseksi, jossa hän selostaa asioita joita hän on käsitellyt koko kirjan ajan.
Tässä hän vielä käyttää jokseenkin rakkaudellista kuvaa avioliiton piiristä lainaten.
Tällä kuvalla hän ilmaisee että tämä kuningaskunta on Jumalan suojeluksessa ja sitä
hallitsee ja ohjaa Jumala. Kun se on totta, että meidän ei selvästikään tarvitse epäillä
sitä mitä tulee Jumalan suosiollisuuteen meitä kohtaan, hän sanoo:

8:4 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta

Toisin sanoen: "Te kaupungit, keitä tahansa olettekin, tämän Jumalan palveluksen ja
Jumalan hallituksen alaisena, huolehtikaa siitä että olette hiljaisia ja rauhallisia,
jotta ette lietso levottomuuksia ja sekasortoa. Sen sijaan, riemuitkaa tästä armosta ja
rauhasta, noudattakaa lakia, ja alistukaa rauhantuomareihin. Uskonnossa myös huolehtikaa
siitä että mitään ei saateta epäjärjestykseen epäjumalan palveluksien tai muiden
herjaavien mieltymysten kautta. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Rauha ei voi kestää
ilman uskoa tai oikeudenmukaisuutta, psalmissa olevan jakeen mukaan
(Ps. 85:11): "vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa." Aikaisemmin(19)
hän antoi lisävahvistusta valalleen, "minä vannotan teitä, gasellien kautta",
niin että he nyt ainakin olisivat hiljaisia ja rauhallisia kunnioittaen hurskaita
isiä ja profeettoja joita heillä oli esi-isinä. Hän lisää:

8:4 ennenkuin se itse haluaa

Minä uskon hänen puhuvan määrätynlaisesta välttämättömyydestä.
"Kansalaiset älkää aiheuttako sellaisia tilanteita itse, vaan jos se on vihamielisten
naapureiden aikaansaama, niin silloin teidän pitäisi suorittaa velvollisuutenne, olla
valppaita ja käyttää kykyjänne ja voimaanne."

8:5 Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?

Eivät ainoastaan ympäröivät heimot vaan jopa ne jotka itse kuuluvat tähän kansaan
ihmettelevät suuresti häntä hänen tullessa erämaasta.
Tämä on muuttumaton Jumalan töiden saarna, että ne näyttävät tulevan niin kuin autiosta
ja kuivasta maasta. Jumalaton kukoistaa ja näyttää tulevan mitä miellyttävimmästä
paratiisista missä ei näytä olevan minkäänlaista epämuodostuman häivähdystäkään. Sitä
vastoin kirkko ja Jumalan kansa näyttää tulevan erämaasta. Sen kunnian voi nähdä
ainoastaan Jumalan sanan kautta, jos se tulisi kuin paratiisista maailma ihmettelisi sitä
suuresti, mutta maailma ei ihmettele erämaata.
Ja kuitenkin Hän sanoo, hänen nojaavan Häneen haltioissaan, nimittäin, siihen mitä Jumalan
sana lupaa. Siellä missä Jumalan sana on, siellä on välttämättä Pyhä Henki, usko ja muita
Hengen lahjoja. Niinpä hän oikeutetusti sanoo, hänen nojaavan ja riippuvan Jumalassa,
jonka Sanaan hän niin itsepintaisesti takertuu, vaikka siellä on joitakin
erimielisyyksiä, ne sulavat näkymättömiin Jumalan silmissä, ja vain hurskaita ihmisiä on
näkyvissä; muut eivät merkitse mitään. Meidän pitäisi tuntea samalla tavalla meidän
synneistämme ja muista heikkouksistamme.
Aikoinaan(20) minulla oli tapana sovittaa tämä jae tarkoittamaan sielua ja mietiskelevää
elämää. Vaan jos joku haluaa määritellä mietiskelevän elämän oikein, antaa hänen
määritellä se seuraavasti: se on uskomista ja riippumista Jumalan sanassa. Ne jotka
mietiskelevät ilman Jumalan sanaa ovat Saatanan turmelemia,
kuten olen havainnut useammin kuin kerran. Sen vuoksi hylätkäämme tuollaiset unennäöt.

8:5 Omenapuun alla sinut herätin. Siellä sai sinut äitisi kerran, siellä sai sinut emosi

Tämän kääntäjä on tulkinnut seuraavasti: "Siellä sinun äitisi turmeltiin." Tämä on
ilmeinen virhe. Ilmaus joka tarkoittaa "poltot" on muutettu tarkoittamaan ilmausta
"syyllisyys." Sana tässä kohdassa todellisuudessa tarkoittaa synnytys tuskia eli lapsen
saannin tuskaa vaikkakin toisissa paikoissa sitä voidaan käyttää tarkoittamaan "turmella"
tai "haavoittaa".
"Äiti" on valtio ja kansalaiset ovat hänen lapsiaan. "Nämä", hän sanoo, "Minä olen
herättänyt omenapuun alla; siellä sinun äitisi on sinut ponnistanut eli synnyttänyt
sinut." Juutalainen kuningaskunta ei ollut mitenkään suuri pinta-alaltaan.
Sitä ei siis ole verrattu pieneen puuhun, vaan tulevaisuuden kuningaskunnan kirkon
siemeneen, joka levittäytyy kaikkiin maihin.

8:6 Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi.

Sulhanen kehottaa morsianta jatkamaan sinnikkäästi Jumalan sanassa pysymistä ja eikä
sallimaan itseään harhaan johdatetuksi Jumalan sanan ulkopuolelle joko hänen omiin
ajatuksiinsa tai johonkin vieraaseen kulttiin. "Tule," Hän sanoo, "anna Minun olla sinulle
kuin sinetti, kuin sormus josta sinä tunnet minut ja suljet Minut sinun sydämeesi. Katso
Minua! Kiinnitä silmäsi ja sydämesi minuun!" "Mutta missä Sinä olet?" "Sanassani", Hän
sanoo "Jerusalemissa ja Minun temppelissäni."
"Kiinnitä tämä sinetti sydämeesi, jne."
Se seikka että Hän ei halua tulla asetetuksi ainoastaan sydämen ympärille vaan myös
käsivarren ympärille merkitsee uskoa ja rakkautta yhdessä. Meidän pitäisi siis sekä uskoa
että elää Jumalan sanan mukaan. Kun näin on asianlaita, silloin me kävelemme totuudessa
jumalallisissa hepeneissä ja pidämme tätä sinettiä asianmukaisesti.

8:6 Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus

Tämä päätelmä näyttää olevan kaikkea muuta kuin tarkoituksenmukainen. Mutta koska tämä
tekstin kohta sisältää kuvauksen hengellisestä elämästä tämä selitys sopii tähän todella
osuvasti. Se kun kerran rohkaisee meitä, että meidän täytyy pitää kiinni uskosta ja
rakkaudesta, antaen samalla ymmärtää että tarvitaan vahva ja eheä henki koska monenlaiset
koettelemukset kohtaavat hurskaita. Kuinka sellaista henkeä voisi paremmin kuvailla kuin
kutsumalla sitä "väkeväksi rakkaudeksi"? Kaikkien muiden tunteiden joukossa tämä vallitsee
yksinvaltiaana, kuten ei ainoastaan kunnialliseksi ja aviolliseksi rakkaudeksi kutsuttu
sitä todista, vaan myös nuorten mielettömät intohimot.
Se mitä runoilija sanoo, on totta: "Rakkaus voittaa kaikki." (21)
Niinpä Sulhanen sanoo: "Jos sinä todella rakastat Minua, pidä kiinni Minun sinetistäni,
ja mitä tahansa murheita ja elämän hankaluuksia sinä kärsitkin maailmalta ja Saatanalta
ne sinä tämän avulla voitat. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, joka saa valtaansa kaiken
muun; ja kateus tai mustasukkaisuus on kiivaita kuin tuonela, kuolemasta ei voi
rukouksinkaan päästä takaisin." Me voimme kutsua mustasukkaiseksi "kiivasta rakkautta",
sillä siinä kiivas hillitön rakkaus saa meidät raivoihinsa, eikä vihamielisyys henkilöä
kohtaan. Näin hän käyttää hyväkseen kuoleman ja tuonelan samankaltaisuutta näyttääkseen
että hurskas kansa tulee tuntemaan kuoleman ja tuonelan. Kuten Paavali sanoo:
(Room. 8:36): "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään
teuraslampaina".

8:6 sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.

Sana liekki on kirjaimellisesti Hepreasta käännettynä "Herran liekki." Sillä hän ilmaisee
ehtymättömän ja loputtoman rakkauden kiihkon, jota ei voi sammuttaa. Hän erottaa Herran
tulen kaikista muista tulista, koska Herran tuli on ikuinen ja sammumaton. Sitä ei ihminen
voi sytyttää eikä sammuttaa. Hän sanoo: "Tätä tulta, jonka Jumala on sinussa sytyttänyt,
ei kuolema, eikä tuonela, eikä kaikki maailman ja Saatanan kiivaat hyökkäykset voi
sammuttaa. Rakkaus ei anna periksi kenellekään, mutta kaikki antavat myöten rakkaudelle."

8:7 Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.

Hän puhuu suuresta vesimäärästä, täsmälleen samoin kuin Kristus tekee (Matt. 7:27), Hänen
puhuessaan kalliolle rakennetusta talosta. Ei edes myrskyn suurinkaan voima, hän sanoo
pysty tätä rakkautta sammuttamaan; sen sijaan se alkaa palaa vielä entistäkin enemmän.
Niitä jotka innokkaasti tarttuvat Jumalan sanaan, niin sanoakseni piristetään
koettelemuksilla ja ristillä halaamaan sitä entistä tiiviimmin. Tämä on silloin
seurauksena meidän kaikista koettelemuksistamme: vaikkakin ne yrittävät kiskoa meitä
pois Kristuksesta, niiden todellinen vaikutus on että ne liittävät meidät vieläkin
lähemmäksi Kristusta.

8:7 Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain
    halveksuttaisiin

Hän kannustaa hänen kansaansa tällä jalolla kehotuksella pitämään kiinni Jumalan sanasta
innokkaasti ja huolella. Juuri kuten hän on tähän asti kehottanut heitä kärsimään
onnettomuuksia eikä antamaan periksi, niin tässä hänen kehotuksensa käsittelee äärimmäistä
vastakohtaa - älkää antako rikkauksien ja vallan viedä teidän uskollisuuttanne toisaalle.
Varmasti tulee olemaan tilanteita, hän varoittaa, että toiset rakastajat tulevat
valehtelemaan ja viettelemään teitä, ei ainoastaan ristillä ja uhkauksilla vaan
myös lupauksilla ja rikkauksilla. Mutta muistakaa miten rakkaus toimii; se pitää
halveksittavana kaikkia rikkauksia, se kerta kaikkiaan ylenkatsoo kaikkia houkutuksia.
Kuten Augustinus sanoo: "Kaikessa ominaisena painona on rakkaus,"(22)
ja rakkautta ei voi ostaa millään hinnalla.

8:8 Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja

Edellä osoitin, että tämän ylistyslaulun lopussa Salomon katselee eteenpäin Kristuksen
hengelliseen kuningaskuntaan asti, koska tulevaisuuden kuningaskunnan odotettiin olevan
paljon laajempi ja suurempi kuin Juutalaisten nykyinen aineellinen kuningaskunta.
Ja epäilemättä jokapäiväiset puheen aiheet käsittelivätkin näitä toiveita usein ja
perusteellisesti. Mutta tämän kehityksen seurauksena heräsi henkiin väärinkäsitys.
Rahvas ajatteli että tuleva Kristuksen kuningaskunta olisi aineellinen kuningaskunta. He
eivät ymmärtäneet että Kristus tulisi hallitsemaan Sanansa kautta sellaisella tavalla,
että maailman kuningaskunnat voisivat vieläkin kulkea omaa rataansa.
Salomon, on siis sanomassa: "Jos me katselemme sen kuningaskunnan laajuutta, jonka Kristus
tulee perustamaan uuden liiton kautta, me olemme oikeassa verratessamme meidän nykyistä
kansaamme pieneen siskoon jolla ei vielä ole rintoja - toisin sanoen, se ei ole vielä
tarpeeksi kehittynyt saarnaamaan koko maailman läpi levittäytyvää Evankeliumia."
Tässä esitettävän valituksen lähempi merkitys on tämä: Se on eräänlainen lain kansan
kaikkien profeettojen ja pyhimysten yhteinen ääni, kaipuu vapautua lain vankilasta
Evankeliumin täyteen vapauteen, että Jumala toteuttaisi lupaukset jotka on annettu
Kristuksesta, jne.

8:8 Mitä teemme siskollemme

Kuinka voimakas onkaan liekeissä olevan sydämen tunne sen odottaessa Kristuksen tulemista!
Kuten Kristus itse sanoo Evankeliumissa (Luuk. 10:24): "Sillä minä sanon teille: monet
profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja
kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." Niinpä Salomon tässä itse kaikkien
pyhimysten hahmossa kysyy: "Mitä teemme?" On kuin hän sanoisi: "Kuinka ihania ja
riemukkaita aikoja noista ajoista tulee kehkeytymäänkään?" Hän lisää.

8:8 sinä päivänä, jona häntä kysytään?

Sen suloinen ja selvä merkitys on tämä: Kristuksen kuningaskunta on asetettu ainoastaan
Jumalan sanaan. Hän ei sano "sinä päivänä, jona hänet on kaunistettu, silloin kun hänet
on talutettu morsius kammioon," vaan " sinä päivänä, jona häntä kysytään," nimittäin,
apostolien ja itse Kristuksen suloisessa Evankeliumin saarnassa. Tällä saarnalla häntä
tullaan opettamaan Jumalan armosta ja syntien anteeksi antamisesta.
On kuin hän sanoisi: "Tänä päivänä ei ole puhumisen päivä vaan hiljaisena pysymisen päivä.
Me olemme yhä takertuneina kiinni Lain vankilaan ja näemme ainoastaan eräänlaisen
kaukaisen hohteen Jumalan sanasta tulleena näkyviin, Jumalan sanasta jonka kautta
Kristuksen kuningaskunta tulee levittäytymään laajalle koko maailmaan." Nyt hän vastaa,
mutta todella epämääräisesti:

8:9 Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeasta harjan

Nämä yhdennäköisyydet näyttävät suunnattoman kummallisilta, hänen verratessaan,
sisartaan muuriin, minkä hän haluaa koristella hopeisella sakara harjalla, ja oveen minkä
hän haluaa somistaa setrilaudoilla. Vaan tästä, minä myös sanon käsitykseni. Minusta
näyttää siltä, että hän vertaa Jumalan kansaa, jota hän kutsuu siskokseen, linnoitettuun
muuriin Evankeliumin aikana. Jumalan sanan mukaisen papiston kautta kirkko on kuin
linnoitettu muuri kaikkia vääriä oppeja vastaan ja jopa helvetin portteja
vastaan (Matt 16:18). Se seikka että hän ei mainitse vain yhtä vaan monta tornia, eli
linnoituksen sakaraharjaista harjaa, mitkä hän haluaa sijoittaa tähän muuriin viittaa
varsinaisesti monenlaisiin virkoihin joita tarvitaan kirkossa. Paavali selittää tätä
kirjeessään (Ef. 4). Sen mukaisesti, Jumala ylistää Sanan mukaista papistoa tämän uuden
kansan keskuudessa ja lupaa, että Hän ei hylkää heitä vaan vahvistaa heitä, niin että
virat tullaan asettamaan ikään kuin vartiomiehet vartiotorneihin suojelemaan kaupunkia.

8:9 jos hän on ovi, sen setrilaudalla suljemme

Setripuuta pidetään arvokkaana, ei ainoastaan sen tuoksun, vaan myös sen pitkään kestävän
laadun vuoksi, koska se ei lahoa. Tästä syystä Persius ilmaisee
"Setripuun arvoista puhetta."(23)
Ovi on hänen nimensä opettajille, eli katekeetoille kirkossa, joiden kautta siellä on joka
päivä joitakin jotka tulevat sisään ja joitakin jotka menevät ulos.
Näin muurin tehtävä on suojata, mutta yhdessä opin oven avulla. Paavali myös käyttää
tätä kuvaa: (1 Kor. 16:9) "sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen
työhön." ja sillä hän tarkoittaa kirkon kasvamista. Silloin kun Jumalan sanaa saarnataan
päivittäin, siihen osallistuu aina joitakin uusia ihmisiä joiden sydämet sytyttää Pyhä
Henki ja rakkaus Jumalaan.

8:10 Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit

Tämä on morsiamen ääni, hänen ollessaan täysi-ikäinen. Pyhä Hengen lahjoittamisen ja
Jumalan sanan ilmoituksen jälkeen, kirkko on tosiaan kuin muuri viekasta Saatanaa ja
harhaoppisia vastaan. Ja sillä on rinnat, tukevat kuin tornit, joilla se opettaa,
lohduttaa, oikaisee, jne.
Tämä oppi ja nämä lohdutukset ovat todella varmat ja lujat. Sielut löytävät niissä
levon. Toisenlaisissa opeissa ne eivät löydä lepoa kuten kokemuskin osoittaa.

8:10 vaan nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen
(Luther: minä olen hänen silmäinsä edessä niinkuin rauhan löytäjä)

Missä nämä kaksi asiaa ovat läsnä - oikea oppi ja turva susia vastaan - siellä on
välttämättä seurauksena tyyneys ja rauha. Sitä vastoin missä jompikumpi tai molemmat
näistä asioista puuttuvat siellä on turha odottaa rauhaa.
Hän katsoo karsaasti lakia, siinä kansan on pakko palvella kovien käskyjen alaisena. Mutta
Evankeliumin oppi tuo todellisen rauhan, niin että ihmisten sydämissä ei ole epäilystäkään
Jumalan armosta. Ja tietenkin kaikista suurin onnettomuus on, että Jumala on hiljaa eikä
puhu. Tällaisella ihmeellisellä ajalla niin kuin nyt elämme, tällaisen suuren valon
paljastuttua, meidän pitäisi olla paljon kiitollisempia.

Rauhantekijällä on viinitarha

Kääntäjä on erehtynyt, minä ajattelen, että molemmat substantiivit ovat erisnimiä,
niin että tekstin pitäisi kuulua seuraavasti:

8:11 Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa

Toinen näistä on henkilön nimi, toinen on paikan nimi, vaikkakaan, nimeä "Baal-Haamon" ei
löydy mistään muualta.
Minä liitän tämän seuraavalla tavalla yhteen sen kanssa mitä aiemmin on kerrottu.
Ylistyslaulunsa lopussa, Salomon katselee eteenpäin aina hänen kansansa tulevaan
huipentumaan - joka tarkoittaa Kristuksen kuningaskuntaa, jossa Jumalan sanan armo tulee
levittäytymään laajalti kaikkialle koko maailmaan. Koska, Juutalaisen kansan jäännös
osasta tulee sen kuningaskunnan alku, Salomon kutsuu koko kirkkoa hänen viinitarhakseen ja
sanoo että se on Baal-Haamon, joka tarkoittaa, erittäin suurta kansanjoukkoa ja kaikkein
hedelmällisintä paikkaa. Baal tarkoittaa "isäntää" ja Haamon tarkoittaa
"kansanjoukkoa".
Hän tekee näin lohduttaakseen kansaansa ja antaa heille toivoa tulevasta varmasta
lupausten toteutumisesta. Kuinka pikkuruinen tahansa heidän kuningaskuntansa onkin
verrattuna muihin pakanakansojen kuningaskuntiin, se on kasvualusta tulevalle Kristuksen
kuningaskunnalle, joka on kansanjoukkojen kuningaskunta, koska sitä ei ole rajoitettu
yhteen paikkaan tai tiettyihin ihmisiin vaan se on jokaisessa paikassa ja kaikkien
ihmisten keskellä aina maailman loppuun saakka. Näin tämä minusta näyttää paremmin
ymmärrettävältä.
Kuitenkaan, tässä ei ole mitään mikä estäisi tätä käsittämästä koko kirjan
loppunäytökseksi, sellaiseksi, jossa hän ylistää omaa kuningaskuntaansa ja sanoo kuinka
mitättömän pieni se onkin maailman edessä, se on siitä huolimatta todella suuri Jumalan
sanan mukaan. Tällä tavalla Raamatun jakeita, jotka seuraavat voidaan soveltaa ulkonaiseen
hallitukseen ja historia antaa ymmärtää, että Salomon johti kuningaskuntaansa todella
huolellisesti ja näki paljon vaivaa sen eteen(24).
Kunnioituksesta Evankeliumia kohtaan, me itse pidämme parempana, että tässä
kuvataan hengellistä kuningaskuntaa, jonka kasvualusta Salomonin kansa oli.

8:11 hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan

Tämä viinitarha ei tule makaamaan laiminlyötynä viljelemättömänä, vaan sillä tulee olemaan
sen omia aviomiehiä - apostoleja ja muita Jumalan sanan lähettiläitä. Heidän kauttaan Pyhä
Henki tulee kaunistamaan kirkkoa monenlaisilla lahjoilla.

8:11 sen hedelmistä saisi tuhat hopeasekeliä

Tarkalleen määritellyllä lukumäärällä, kuvataan rajatonta määrää. Koska, tuhat on
yksiköistä korkein, hän tarkoittaa että hänen viinitarhan vartijansa saavat runsaimman
palkinnon ja yllin kyllin hedelmiä. Niin Pietaria, Paavalia, Johannesta, jne.,
nimitetään viinitarhan vartijoiksi, jotka viljelevät tämän viinitarhan runsaimman
hedelmän. Jumalan sanaa ei voi opettaa ilman ettei se tuottaisi hedelmää.

8:12 Minun viinitarhani on minun omassa hallussani

Tämä viinitarha on jätetty vartijoiden vastuulle, mutta sellaisella tavalla että Jumala
Itse pitää sitä silmällä. Kuten sanonta kuuluu, Jumala ei ole perustanut maata ja mennyt
omia menojaan(25).
Hän pitää sitä silmällä, tai mieluummin, Hän on läsnä siinä, silloin, kun sen papisto
suorittaa velvollisuuttaan, niin Hän toimii. Se on samoin hallituksessa: ne jotka eivät
pidä omia silmiään toimessaan eivät suorita tehtäviään kunnolla.

8:12 Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa
(Luther: Tuhat on sinulle, Oi rauhantekijä, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa)

Myös tässä, minä pidän tätä erisnimenä: "Sinä oi Salomon, saat ne tuhat." Tämä on
sovellettavissa hallitukseen helposti. Ruhtinas on kaiken herra, mutta ne jotka
suorittavat työnsä ruhtinaan puolesta saavat kukin erikseen korvauksen, joka on suhteessa
heidän ansioihinsa.
Vaan jos me katsomme eteenpäin Kristuksen kuningaskuntaan ja todelliseen Salomoniin, se
mitä Johannes (Joh 1:16) on maininnut käy täysin ilmeiseksi: "Hänen täyteydestään me
kaikki olemme saaneet." Vaikka "vartijoille" tulee "kaksisataa" ja pyhimyksillä on omia
lahjoja, Kristus on kaikesta huolimatta kaikkien lahjojen lähde.

8:13 Sinä yrttitarhain asujatar

Hän puhuu yrttitarhoista monikossa, joko poliittisesti viitaten Salomonin monenlaisiin
ruhtinaskuntiin tai hengellisesti viitaten kirkkoihin. Tämä on kehotus, että kirkkoja
hallittaisiin mitä suurimmalla tarkkavaisuudella niin, että siellä on niitä jotka
tarkistavat ja ottavat huomioon kaiken.

8:13 toverit kuuntelevat ääntäsi; anna minun sitä kuulla

Sen jälkeen kun Hän on osoittanut että siellä on niitä jotka kuuntelevat tarkasti
morsianta, Hän ottaa esille myös tämän seikan, että hänen ei pitäisi olla hiljaa, vaan
hänen pitäisi käyttää ääntään. Tämä tarkoittaa, että Jumalan sanaa pitäisi ahkerasti
toteuttaa käytännössä, niin että me emme painaisi vastenmielisyydellä tai ylenkatseella
tai vihamielisyydellä Jumalan sanaa, kuten Juutalaiset jotka kyllästyivät mannaan ja
katselivat taaksepäin Egyptin lihapatoihin (2 Moos 16:3).

8:14 Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille

Tässä morsian vuorostaan sanoo jäähyväiset Sulhaselle ja pyytää, että Hän lopettaisi tämän
lain vankeuden ja kylväisi rajattoman Evankeliumin opin maailmaan, rientämällä vuorille ja
olemalla kuin gaselli, joka ei koskaan pysy paikallaan.
Tällä tavalla minä käsitän tämän kirjan koskevan Salomonin valtiota. Jos olen väärässä
tässä, ensimmäinen yritys ansaitsee lempeyden. Muiden pohdiskeluissa on paljon suurempi
osa järjettömyyksiä !


Selitykset:

(1): Tekstissä
     Kuuluisan sankarin ja ritarin Sir Teuerdankin vaaralliset seikkailut oli
     Keisari Maximilian I:sen omin sanoin kertoma vertauskuvallinen runo.
     Keisari on ritari Teuerdank ("Paljon ylistetty" tai "Ylhäinen mietiskelijä"),
     joka kosiskelee ja saa rouva Ehrenreichin ("Kunigaskunnan kaunistus" tai
     "Kunnianarvoisa") jota esittää Mary viinipunainen. Tämä turhamaisen
     mahtipontinen allegoria painettiin ensin yksityisesti 1517 ja julkaistiin
     Augsburgissa 1519.

(2): Tekstissä
     Vertaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31 s.80-83 (2006 Suomen Luther Säätiö)

(3): Tekstissä
     Näin on tulkinnut Salomonin Laulujen Laulua Mopsuestian piispa Theodore (n. 350 - 428).

(4): Tekstissä
     Tämä tulkinta Laulujen Laulusta on suosittu Juutalaisten kommentaattoreiden
     keskuudessa.

(5): Tekstissä
     Origeneesta(n. 185-254) lähtien suurin osa kristityistä kommentaattorista sekä Kreikaksi että
     latinaksi on seurannut tätä tulkintaa.

(6): Tekstissä
     Katso esimerkiksi Walafrid Strabo (n. 808-849) Glossa ordinaria, Patrologia,
     Series Latina, CXIII, 1137.

(7): Tekstissä
     Katso Lutherin vuorisaarnan selitys vuosilta 1530-32
     Suomennettu: Herramme Jeesuksen Kristuksen Vuorisaarnan selitys 423s (1906 SLEY)

(8): Tekstissä
     Salomonin nimi on usein yhdistetty Hebrealaiseen rauhaa tarkoittavaan sanaan
     mutta sillä sanalla on joidenkin tutkijoiden mukaan todennäköisesti toinen alkuperä.

     Vertaa myös (1 Aik 22:9).
     Katso, sinulle on syntyvä poika; hänestä on tuleva
     rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta
     vihollisilta, sillä Salomo on oleva hänen nimensä ja minä annan rauhan ja levon Israelille
     hänen päivinänsä.

(9): Tekstissä
     Näitä jakeita on ilmeisesti käytetty joissakin Marian päivän liturgisissa juhlissa.

(10): Tekstissä
     Ei ole täysin varmaa mitä Jesajan kappaletta Luther tarkoittaa 3:24; 7:20; tai 15:2.

(11): Tekstissä
     Mirhami Jumalan sanan vertauskuvana ei ole tavanomainen Raamatun selitys perinteessä
     ja voi olla Lutherin omakin; toisaalta taas, suitsuke on yleisesti tunnettu rukouksen
     vertauskuva, kuten esimerkiksi Gregorius Suuren(n. 540-604), Super Cantica Canticorum expositio,
     Patrologia, Series Latina, LXXIX, 510.

(12): Tekstissä
     Katso Plinius vanhempi (Gaius Plinius Secundus (n. 23-79)) Naturalis historia,
     Kirja V, Kappale 22, Osa 18,80.

(13): Tekstissä
     Horatius(n.65 eaa - 8 eaa), Odes(Carmina), III, 24, 32.

(14): Tekstissä
     Horatius, De arte poetica, 37.

(15): Tekstissä
     Vuoden 1527 alussa suoritettiin useita tarkastuskäyntejä Evankelisissa seurakunnissa,
     tämän kokemuksen pohjalta tuli erilaisia käsikirjoja mukaan lukien Lutherin Katekismus
     ja Postillat

(16): Tekstissä
     Pyhä Hieronymus (Eusebius Sophronius Hieronymus) (n. 347 - 420)

(17): Tekstissä
     Katso esipuheesta Luther arvostelu tämän kirjan aikaisemmista tulkitsijoista.

(18): Tekstissä
     Katso Lutherin samantapainen kommentti
     Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksestä 1-7 s.11 (2004 Suomen Luther Säätiö).

     Johannes Gerhard kirjoittaa Laulujen laulusta kirjassaan Oppi Jumalan Sanasta (SLEY 2000)
     sivulla s.131 näin:
     "Kaukana siitä", sanovat heprealaiset, "että tässä Veisussa käsiteltäisiin rietasta
     rakkautta. Se on metaforaa(vertauskuvallista puhetta), muussahan tapauksessa, jollei
     se näet olisi sangen kunniallista, se ei saisi sijaansa pyhien kirjojen luettelossa."
     Vanhat heprealaiset kunnioittivat tätä kirjaa niin suuresti, että kielsivät sitä
     lukemasta ennen 30 ikävuoden täyttämistä samoin kuin myös 1.Moos. kirjan alkua ja
     Hesekielin kirjan alkua ja loppua.

(19): Tekstissä
     Katso jakeen 2:7 selitystä.

(20): Tekstissä
     Katso Martti Luther Valitut Teokset 3 (1983 WSOY sivulla s.437) Neljätoista lohdutusta
     ensimmäinen taulu: paha seitsemäs kuva kirjoitettu vuonna 1519. Luther on muuttanut
     näkemystään kristillisestä mystiikasta. Tässä vielä pöytäpuhe josta ilmenee mitä
     mieltä hän siitä loppujen lopuksi oli.

     Mietiskelevän eli mystisen teologian heikkous Syksyllä 1533 Pöytäpuhe No.644
     (Luther's Works Volume 54 Table Talk recorded Veit Dietrich s.112 (WA-TR 1))

     "Mietiskelevien teologien opetus on kaiken kaikkiaan arvotonta. Olen lukenut
      fransiskaaniteologia Bonaventuraa (1221-1274), ja hän melkein ajoi minut hulluksi,
      koska minä halusin kokea Jumalaan yhtymisen (Union) sielullani sen mistä hän
      lepertelee Jumalaan yhtyminen (Unio) järjen ja tahdon välityksellä. Sellaiset
      teologit eivät ole mitään muuta kuin fanaatikkoja. Tämä on todellista mietiskelevää
      teologiaa ja se on myös käytännöllistä: Usko Kristukseen ja se on mitä sinun pitäisi
      tehdä. Samoin Dionysioksen (n.400-500) mystinen teologia ei ole mitään muuta kuin
      arvotonta, ja Platon jaarittelee että kaikki on olematonta ja kaikki on olemassa,
      ja jättää sen tähän. Mystinen teologia julistaa: Hylkää ymmärryksesi ja aistisi ja
      kohoa olemattoman ja olevaisen yläpuolelle."
      "Onko olemassa sellaisia hämäryyksiä? Jumala on kaikki kaikessa."

(21): Tekstissä
     Vergil (Publius Vergilius Maro (70 eaa - 19 eaa), Eclogues,X,rivi,69.

(22): Tekstissä
     Katso Augustinus (354-430), Tunnustukset Kirja 13 kappale 9 (sivulta s.503 2003 SLEY).

(23): Tekstissä
     Katso Persius (34-62), Satiirit,I,42.

(24): Tekstissä
     Luther viittaa teksti katkelmaan (1 Kun 3:16-28).
     Jossa kerrotaan kahdesta portosta ja siitä kuinka Salomon selvittää kumman heistä
     hänen edessään oleva lapsi todellisuudessa on.

(25): Tekstissä
     Augustinus, De Genesi ad litteram, kirja IV, luku 12, kappale 22-23,
     Patrologia, Series Latina, XXXIV, 304.