Päivän evankeliumi on yksinkertainen ja selvä; se puhuu vain siitä ihmeteosta, minkä Herra teki kuurolle ja mykälle ihmiselle. Tämän ja muiden samanlaisten ihmetekojen johdosta saatte, rakkaani, usean kerran vuosittain kuulla, että Kristus juuri siten osoitti olevansa Vapahtaja, joka auttaa meitä perkeleen vihasta. Kiittäkäämme sentähden Jumalaa erityisesti siitä hyvästä teosta, että hän meille antoi sellaisen miehen, joka sulasta armosta auttaa meitä voittamaan kaikki perkeleen tuottamat vauriot.

Tuon kurjan miehen viallisuus, hän kun ei voi käyttää kieltänsä eikä korviansa kuten muut ihmiset, on pahan perkeleen isku ja pisto. Maailman mielestä ne sellaiset ovat pelkkiä luonnollisia vikoja, maailma kun ei tunne, kuinka monenlaisia vahinkoja perkele aiheuttaa: hän tekee ihmisiä hulluiksi ja riivatuiksi ja tuottaa heille onnettomuuksia sekä ruumiin että sielun puolesta, että nämä nääntyisivät suruun ja murheeseen, saamatta mistään rauhaa ja iloa. Mutta meidän kristittyjen on näitä vikoja ja vammoja pitäminen perkeleen lyönteinä. Hän saa sellaista surkeutta maan päällä aikaan, tehden vahinkoa milloin ja missä vain voi.

Meidän tulee siis vilpittömästi kiittää rakasta Herraa Jumalaa, joka on armahtanut kurjuuttamme ja lähettänyt Poikansa, Herramme Kristuksen Jeesuksen. Hän auttoi tuota miesparkaa ja on armollisesti meitäkin suojellut, niin ettei paha vihollinen ole saanut meitä samanlaisella vaivalla vahingoittaa. Tietäköön jokainen ihminen, jolla on terveet silmät, korvat, kädet, jalat ja muut jäsenet, etteivät ne ole pelkästään luonnon sääntöjen mukaan kasvaneet, niinkuin maailma luulee, vaan ne ovat Jumalan lahjoja. Mutta koska maailma ei sitä usko, vaan pitää asiaa aivan tavallisena, luonnollisena ja vähäpätöisenä, niin Jumalan täytyy joskus sallia perkeleen tehdä toinen kuuromykäksi, toinen taas sokeaksi tai jopa tappaa jonkun, että jokainen oppisi havaitsemaan Jumalan sallineen perkeleen tehdä sen ja hartaammin kiittäisi Jumalaa, joka on meidät armollisesti varjellut sellaisista vaurioista.

Samoin on sekin perkeleen tekoa, että väärä ja viettelevä oppi saa sokaista sydämet näkemästä ja vastaanottamasta totuutta. Kaikki Jumalan teot ovat hyvät, sillä hän on itse hyvä eikä tee mitään muuta kuin hyvää. Mutta perkele on paha; hän ei tee mitään muuta kuin pahaa, kun Jumala vain sen sallii. Hyvänkin puun hedelmät tulevat turmeltuneiksi, kun madot pääsevät niitä syömään. Se ei ole Herran Jumalan vika, joka on luonut puun hyväksi, eikä puun eikä hedelmänkään vika, vaan matojen ja hyönteisten.

Samoin on meidän ihmistenkin laita. Jumala on elämän Jumala: hän antaa terveen ruumiin ja eheät jäsenet. Mutta perkele turmelee ruumiin ja tekee vahinkoa, missä vain saattaa ja Jumala sen sallii. Meidän tulee siis tuollaisten loukkausten kohdatessa tietää, että ne ovat pelkkiä perkeleen pistoja: hän on kaikkien ihmisten, erikoisesti kristittyjen kiukkuinen vihollinen, eikä soisi heille mitään hyvää.

Kauheaa on, että tuo häijy ja väkevä vihollinen saa niin paljon kurjuutta aikaan. Sitävastoin tämän päivän lohdullinen evankeliumi osoittaa varman avun vihollista vastaan. Siitähän näemme sen totuuden, jonka Johannes lausuu (1. Joh. 3:8) sanoessaan: »Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.» Perkele tuli paratiisiin turmelemaan Herran Jumalan tekoja ja tekemään pyhästä ja hurskaasta ihmisparista, Aadamista ja Eevasta, tottelemattomia ja pahoja ihmisiä. Aikeessaan hän onnistuikin. Sen tähden Jumalan Poika tuli kukistamaan tätä vihollista. Hän tuli ihmiseksi, paransi jälleen, jopa entistä eheämmäksi sen, minkä perkele oli turmellut; hän teki tyhjäksi perkeleen ja hänen tekonsa, synnin, kuoleman ja helvetin. Ja niinkuin tekstistä näemme, hän irroittaa siteistä myös kielet, jotka perkele on sitonut, avaa korvat, jotka tämä on tukkinut. Tätä tekemään Kristus tuli ja sitä hän yhäti suorittaa kristittyjen seassa, niinkuin edempänä lähemmin saatte kuulla.

Olkoon tämä sanottuna Herramme Kristuksen ihmeteosta, jolla hän osoitti olevansa kurjien ihmisten auttaja ja tahtovansa parantaa kaikki ne vauriot, jotka perkele on aiheuttanut, ja pelastaa meidät hänen hirmuvallastaan.

Sen ohessa Herra tällä ihmeteolla myös tahtoo osoittaa, että korvien avaaminen ja kielen irralle päästäminen on erikoisesti kristityissä tapahtuva, ja että hän seurakunnassaan joka aika harjoittaa tätä työtä, perkelettä vastustaen. Ruumiillista hyvää, terveet korvat ja kielen, hän tosin antaa pakanoillekin, mutta ainoastaan kristityille tapahtuu se hengellinen hyvä työ, että hän hengellisesti avaa heidän korvansa ja päästää heidän kielensä siteistä. Onhan varma totuus, että koko autuutemme tulee meille Jumalan sanan kautta. Mitäpä me muutoin tietäisimme Jumalasta, Herrasta Kristuksesta ja hänen uhrautumisestaan ja Pyhästä Hengestä? Vielä tänä päivänä on suurin ihme ja paras hyvä teko se, että Jumala antaa korvan mielellään kuulemaan hänen sanaansa, ja kielen, joka Jumalaa kunnioittaa eikä häntä häpäise.

Meidän vastustajamme paavilaiset ovat tuhat kertaa kurjempia kuin tuo mykkä. Heidän korvansa ovat umpi kuurot: vaikka he saavat kuulla Jumalan sanaa, he eivät kuitenkaan taida eivätkä tahdo sitä kuulia. Aivan saman toteamme uskottomissa juutalaisissa. Kun rakas Herramme Kristus piti mitä ihanimman puheen syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä, niin he hurjistuivat hupi hulluiksi eivät ensinkään tahtoneet häntä kuulla; lisäksi he alkoivat häntä pilkata. Samanlaisia ovat nytkin kaikki, jotka eivät ota kuullakseen Jumalan sanaa; he ovat vielä vaarallisemmin kuuroja ja mykkiä kuin tekstin mainitsema mies. He eivät kielellään voi muuta kuin pilkata Jumalaa ja puhua pahinta hänen kalleimmasta aarteestaan, sanasta.

Mutta ne, jotka mielellään kuulevat Jumalan sanaa, ja joiden korvaan Kristus puhuu, niinkuin tälle kuurolle: »Effata!», »Aukene!», ne saavat oikean avun perkelettä vastaan. Jumala ei ole antanut meille taivaaseen päästäksemme mitään muuta välinettä kuin oman sanansa, pyhän evankeliuminsa. Joka sitä mielellään kuulee, siitä ottaa tarkoin vaarin, sitä halajaa ja rakastaa, hän saa avun. Ja tämä ihme tapahtuu aina joka päivä kristikunnassa: sanan voimasta perkeleen synnin kautta tukkimat korvamme jälleen aukenevat, niin että me saatamme kuulla Jumalan sanaa.

Toiseksi hän koskettaa myös kieltä, tekee meidät puhuviksi, niinkuin Paavali sanoo (Room. 10:10): »Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.» Uskon kautta Kristukseen me saamme syntimme anteeksi. Sen seurauksena tulee myös olla tunnustuksen: emme jää mykiksi, vaan puhumme, mitä sydämemme uskoo. Siten syntyy oikea kristitty. Mitkään muut teot eivät tee ketään kristityksi. Munkki kyllä saattaa paastota, valvoa ja kiusata ruumistaan enemmän kuin tavallinen kristitty; mutta siten ei hänestä tule mitään oikeaa kristittyä, hänellä kun vielä on se vika, että hän on kuuro ja mykkä. Sanaa hän ei tahdo kuulla, saati sitä tunnustaa. Mutta kristitty, joka sanaa kuulee ja uskoo, tunnustaa sitä myös. Nämä kaksi kohtaa tekevät ihmisestä kristityn. Rakas Herramme Kristus tekee tätä työtään siis vielä joka päivä seurakunnassansa hengellisesti sanan kautta. Tuon teon hän teki silloin ruumiillisesti osoittaakseen voivansa ja tahtovansa auttaa meitä kaikesta vahingosta, minkä perkele meille tuottaa, varsinkin hengellisestä vahingosta, että me uskoisimme ja luottaisimme häneen.

Katsokaamme sitten myös, mitä Herra tarkoitti noilla erikoisilla toimillaan mykkää parantaessaan. Kansa tuo hänen eteensä miesparan, pyytäen, että hän laskisi kätensä tämän päälle. Mutta hän ottaakin hänet erilleen kansasta, pistää sormensa hänen korviinsa, sylkee ja koskee hänen kieleensä. Sitten hän katsahtaa taivaaseen, huokaa ja sanoo: »Effata!», »Aukene!» Nämä kaikki olivat omituisia toimia, joita Herra käytti juuri tätä ihmetekoa tehdessänsä.

Koska olemme jo kuulleet, mitä on oikea hengellinen kuurous ja mykkyys, on meidän myös katsottava, minkä tähden Herra juuri tämän ihmeteon ohessa käytti tuollaisia erikoisia toimia, vaikka hän olisi voinut tehdä saman teon lausumalla yhden ainoan sanan. Kaikkialla evankeliumeissa huomaamme, ettei Herran tarvitse tehdä muuta kuin lausua sanan, niin tapahtuu, mitä hän tahtoo.

Mutta Herra ryhtyy näihin monenmoisiin toimenpiteisiin juuri silmälläpitäen tätä hengellistä ihmetekoa. Hän tahtoo näet osoittaa, kuinka työlästä on saada kuuro kuulevaksi, mykkä puhuvaksi. Lasaruksen hän herätti sanallaan, halvatulle hän sanoi: »Nouse ja kävele!», ja heti tämä sai avun; mutta kuuromykkä ei ole niin helposti ja kevyesti autettavissa; Herra ryhtyy erikoisiin toimenpiteisiin: pistää sormensa miehen korviin, koskee hänen kieleensä, katsoo taivaaseen ja huokaa ja vasta sitten sanoo: »Aukene!» Sillä hän tahtoo osoittaa, että jos mielimme päästä vapaiksi perkeleen siteistä ja saada puhuvan kielen ja kuulevat korvat, pitää sen tapahtua sanan kuulon ja saarnaviran ynnä ulkonaisien merkkien kautta. Meidän on ensiksi kuultava sanaa. Emme saa ylenkatsoa kastetta ja ehtoollisen sakramenttia. Silloin Pyhä Henki on avaamassa korviamme ja päästämässä kielemme siteistä.

Karttakoon siis jokainen lahkohenkiä, jotka ylenkatsovat sanaa ja sakramentteja ja odottavat vain Jumalan puhuvan heidän sydämissään. Ei niin, Kristus sanoo, vaan minun sormeni, ulkonaisen sanan, pitää saada tunkeutua korviin. Minun sylkeni pitää saada koskettaa ja kostuttaa kieltä. Niin minun työni pääsee oikein ja hyvin tapahtumaan. Toteammekin, että kaikkialla, missä ikinä sanaa oikein käytetään, myös on kristityitä. Missä taas sanaa ei oikein viljellä, siellä ei myös ole kristityitä. Millainen on paimen, sellaiset ovat lampaat.

Muistakoon siis jokainen vakaasti pysyä sillä kannalla, että kuulee Jumalan sanaa. Ilman sanaa Jumala ei tahdo mitään sydämellesi ilmoittaa. Jos tahdot häntä nähdä ja tuntea, se on tapahtuva ainoastaan sanan ja sakramenttien kautta; muulla tavalla Pyhä Henki ei tee sinussa työtään. Niin Jumala itse taivaastaan opettaa sanoen: »Tämä on minun rakas Poikani; häntä kuulkaa.» Ja samoin Kristus antaa opetuslapsilleen käskyn: »Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä.» Ja vielä hän sanoo heille: »Joka kuulee teitä, se kuulee minua.» Herra Kristus on siis käskenyt meidän avata suumme ja saarnata ihmisille evankeliumia ja kastaa heitä. Se on oikea tapa, jonka kautta tullaan autuaaksi; kaikki muut keinot ovat turhan turhia. »Joka kuulee teitä», sanoo hän, »se kuulee minua».

Saarnaviran ohelle Jumala on myös asettanut isän ja äidin, perheen isännät ja emännät sekä esivallan maallista hallitusta varten. He eivät ole olemassa omasta itsestään; he ovat Jumalan sijaisia. Heitäkin sinun on kuuleminen kaikessa, mikä koskee ulkonaista elämää ja suhtautumistasi muihin ihmisiin, tietäen, että heitä kuullessasi kuulet Jumalaa. Mutta jos he väärinkäyttävät virkaansa, käskiessään tekemään jotakin vastoin Jumalan tahtoa, ei ole heitä kuultava. »Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä.» Ensi sijassa on sinun, niinkuin sanoin, kuultava Jumalaa kirkossa hänen palvelijoittensa kautta ja sitten toiseksi ihmisiä, isääsi, äitiäsi ja esivaltaasi. Mitä he virkansa puolesta sinulle sanovat, sen Jumala sanoo sinulle. Muista siis myös kuulla ja noudattaa sitä!

Ei liene tosiaankaan keskuudessamme ainoatakaan, joka ei lähtisi rientämään vaikkapa sadan penikulman päähän sellaiseen kirkkoon, missä tiedettäisiin Herran Jumalan itsensä saarnaavan. Jokainenhan tahtoisi kuulla hänen ääntään! Mutta Herra Jumala sanoo: minä tulen aivan lähellesi; ei sinun tarvitse niin pitkiä matkoja tehdä. Kuule seurakunnanpaimentasi, isääsi ja äitiäsi, niin kuulet minua; he ovat minun opetuslapsiani ja virkamiehiäni. Kun sinä heitä kuulet, niin minä puhun sinun sydämeesi, niinkuin minä puhuttelin mykkää, että korvasi aukenevat ja kielesi pääsee siteistään, ja sinusta tulee kuuleva ja puhuva ihminen. Et sitten enää ole kuuro ja mykkä, kuten ennen.

Mutta kuinka käy? Lapset ja palkolliset antavat vanhempiensa ja isäntäväkensä puhua, minkä puhuvat; mutta eivät ensinkään ota noudattaakseen heidän neuvojaan, ellei heitä siihen pakoteta. Samoin on suhde esivaltaankin. Päättäköön ja käskeköön se mitä tahansa, tuskin löydät yhtä sadasta, joka toden teolla noudattaa käskyjä. Varsinkin tähän aikaan olisi sen suuren vaaran tähden, joka maatamme uhkaa, välttämätöntä jokaisen elää hurskaasti ja tehdä parannus, ottaen ahkerammin vaarin Jumalan sanasta ja karttaen kaikkea pahennusta; siihen kristillinen esivaltakin uskollisesti alamaisiaan kehoittaa. Mutta sepä ei ota toteutuakseen; maailma menettelee, ikään kuin se ehdoin tahdoin varta vasten kävisi pahemmaksi kuin se ennen sanan kuulemista oli.

Aivan sama kuin tilanne on perhe-elämässä ja hallituksen piirissä, se myöskin on seurakunnassa. Ani harvat kuuntelevat saarnaa oikealla hartaudella, sille korvansa avaten. Sekä porvarien että talonpoikien enemmistö on vihamielistä sananpalvelijoille; jos vain voisivat, he kyllä tuottaisivat heille paljon ikävyyksiä: eivät antaisi heille mitään, vaan ottaisivat heiltä kaiken, mikä valitettavasti yleensä on todettavissa.

Kun ei tahdota kuulla Jumalaa, joka puhuu meille isän ja äidin, maallisen esivallan ja sananpalvelijain kautta, seuraa siitä se rangaistus, että perkele saa yhä tiukemmin sulkea korvat ja yhä lujemmin sitoa kielet, tehden Jumalan sanan kuulemisen ja sen tunnustamisen yhä vaikeammaksi. Sen sijasta perkele avaa korvat kuulemaan omia valheitaan, lahkolaisia ja vääriä oppeja sekä irstautta ynnä muuta sellaista. Sellainen palkka yleensä seuraa sanan ylenkatsomista; ja oikeinhan silloin tapahtuukin, koska halutaan juuri tällaista asiain tilaa.

Eivätkä ajallisetkaan vaivat jää silloin tulematta; varmasti ne kulkevat pahuuden kintereillä: kulkutaudit, sodat, turkkilaisvaltaukset ynnä muut onnettomuudet. Moiset heittiöt saavat siis ansaitun rangaistuksen, mikä jo onkin todettavissa. Jumala auttakoon meitä tekemään parannusta ja elämään hurskaammin!

Juuri siitä syystä Herra katsahtaa taivaaseen, huokaa ja lausuu miltei ankarasti: »Effata», »Aukene»! Häntä surettaa, kun ihmiset eivät tahdo huolia avusta, vaikka Jumala heitä mielellään auttaisi sanansa kautta vapauttaen perkeleen siteistä. He rientävät omaa kadotustansa kohti ja pakottavat Jumalan heitä rankaisemaan.

Ottakaamme siis tarkoin vaari tästä ihmeteosta! Noudattakaamme noiden hurskasten ihmisten esikuvaa, jotka ylistävät Herraa Kristusta, sanoen: »Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.» Tätä hän toteuttaa, niinkuin jo sanoimme, taukoamatta kristikunnassa sormellaan ja syljellään, toisin sanoen pyhien sakramenttien ja ulkonaisen sanan kautta, jota hän saarnauttaa, että kuurojen korvat aukenisivat ja mykät alkaisivat puhua. Sanan eikä minkään muun kautta Pyhä Henki meissä vaikuttaa. Huomatkaa se tarkoin ja ottakaa entistä ahkerammin siitä ~raari, sillä se on suorin ja varmin keino saada korvat auki ja kieli vapaaksi ja tulla autuaaksi. Sen suokoon meille rakas Herramme ja Vapahtajamme Kristus Jeesus. Amen.