Tämä evankeliumi puhuu ensimmäisestä ihmetyöstä, minkä rakas Herramme Jeesus teki maan päällä ja jonka kautta hän, kuten Johannes nimenomaan mainitsee, ilmoitti kirkkautensa opetuslapsille, että he tästä ihmeteosta oppisivat häntä oikein tuntemaan ja uskomaan hänet Jumalan Pojaksi ja oikeaksi Messiaaksi, koska hän taisi tehdä sitä, mitä ei kukaan muu ihminen voinut tehdä, nimittäin muuttaa luonnon aineita toisenlaisiksi, muuttaa veden viiniksi. Tähän kykenee vain Jumala, hän kun on kaikkien luotujen Herra. Ihmiset eivät kykene sellaisia tekemään.

Tämän ihmeteon erityisenä tarkoituksena on siis opettaa meitä oikein tuntemaan rakasta Herraamme Kristusta ja varmalla luottamuksella pakenemaan hänen turviinsa, kaikissa hädissämme ja puutteissamme etsien häneltä armoa ja apua; niin menetellen me varmaan saamme häneltä avun oikealla ajalla. Se on tämän evankeliumin tärkein opetus.

Mutta koska me saamme tämän opetuksen ja lohdutuksen kaikista Kristuksen ihmetöistä, niin tahdomme tällä kertaa erikoisesti huomauttaa siitä, että Herra teki tämän ihmetekonsa häissä, että oppi avioliitosta pysyisi selvänä kristikansassa, se kun on sangen tärkeä asia.

Se on varsin välttämätön siitäkin syystä, että me tiedämme, kuinka paavikunnassa halveksitaan avioliittoa, mutta neitseyttä ja naimattomuutta ylistetään. Mutta me tiedämme sangen hyvin, miten Jumala puolestaan on maksanut moisille avioliittoa halveksiville hengellisille: hän on heiltä riistänyt kaiken halun ja rakkauden avioelämään, jopa on perin sammuttanut rakkauden naiseenkin. On suuri ihme, ettei tuota jumalatonta sodomalaista liutaa, joka paavikunnan piirissä luostarilaitoksissa venyy, jo tuon synnin tähden, mikä avioelämän halveksimisesta seuraa, aikoja sitten ole poltettu helvetin tulessa ja syösty alimpaan kadotukseen.

Evankeliumimme johdattaakin meitä ajattelemaan avioliitosta toisin kuin paavilaiset, jotka sitä karttavat ja vihaavat. Näemmehän tästä, että Herra teki ensimmäisen ihmetekonsa juuri häissä, Galilean Kaanassa, köyhässä ja vähäisessä kaupungissa, ollessaan jo kolmenkymmenen vuoden ikäinen ja Johanneksen kastamana aloitettuaan julkisen opetustoimensa.

Paavin pyhyyden ja viisauden mukaan kai Herran Kristuksen olisi ollut paljon soveliaampi tehdä tämä ihmeteko ennen kuin hän astui hengelliseen virkaan ja sai Pyhän Hengen voitelun ja kutsun saarnatoimeen.

Tämä esimerkki siis on kun onkin sangen hyödyllinen ja välttämätön, ei vain kumoamaan paavin harhaluuloja, jotka, Jumalan kiitos, jo ovat keskuudestamme kadonneet ja hävinneet, vaan myös vastaisuudessa syntyviä lahkoja vastaan, jotka pitävät avioliiton ja yhteiskunnallisen elämän hylkäämisen erinomaisena pyhyytenä, juosten erämaihin ja yksinäisyyteen, missä on paremmat ja rauhallisemmat päivät kuin avioelämässä, jossa täytyy riidellä ja joskus otellakin vaimon, lasten, palvelijoiden ja palvelijattarien, renkien, piikojen ja ilkeiden naapurien kanssa. Avioliittoa voi siis sanoa sangen vaivalloiseksi elämänmuodoksi; siinä on riittämiin työtä ja vaivaa, ja se tuntuu sitä raskaammalta, jos unohdat Jumalan lait ja säännöt, hänen sanansa ja siunauksensa.

Munkit sitävastoin ovat väittäneet omaa elämäänsä pyhäksi ja täydelliseksi elämäksi. Silminnähtävästi se onkin laiskan elämää, rauhallista, helppoa, suloista ja hekumallista, jossa on kaikkea yllin kyllin. Maailman köyhät sitä vastoin jäävät kurjuuteen ja elannon puutteeseen. Kuitenkin munkkilaisuudelle anastetaan hyvän ja autuaallisen elämänmuodon arvo!

Vaikka siis Kristuksen meille antama esikuva onkin näin selvä ja jalo, se ei kuitenkaan ole noihin jumalattomiin ihmisiin mitään vaikuttanut. Kirkoissa siitä on kyllä luettu, mutta asia ei ole kenellekään valjennut, että olisi voinut sanoa: Jos kerran erakoksi rupeaminen ja luostariin meneminen on niin oiva teko, niin miksihän Kristus meni häihin? Jos kerran yhteiskunnallinen elämä ja naiminen on pahasta, mitenkä Kristus voi läsnäolollaan ja niin jalolla ihmeteolla kunnioittaa avioliittoa?

Aivan eri asia olisi ollut, jos luostari- taikka erakkoelämä olisi järjestetty vain pariksi kolmeksi viikoksi tai vaikkapa vuodeksi ja kahdeksikin. Mutta nyt sekä kartetaan avioliittoa että valalla luovutaan siitä iäksi; se on avioliiton halveksimista ja häpäisemistä, kun sen sijaan ei kumminkaan etsitä pyhää elämää, vaan vastoin Jumalan sääntöä ja järjestystä mukavuutta ja rauhallista elämää.

Muistakaamme siis, että Jumala pitää neljättä käskyä kunniassa. Missä häitä pidetään, toisin sanoen, missä on isä ja äiti, siellä täytyy myöskin olla taloudenpitoa ja perhe-elämää, siinä on vaimo ja lapsia, palvelijoita, palvelijattaria, karjaa, maanviljelystä, käsiteollisuutta tai muita elinkeinoja. Tällä esikuvallaan Herra käskee meitä pitämään kaikkea tätä pyhänä elämänä ja autuaallisena elämänmuotona, jota kukaan ei saa halveksia, vaan jota on pidettävä kunniassa ja arvossa, niinkuin hän itsekin pitää.

Tämä evankeliumi on siis erittäin sopiva saarna nuorille, että he oppisivat, miten Herraa Jumalaa voidaan palvella kotonakin, tarvitsematta ryhtyä mihinkään erinomaisiin toimenpiteisiin, niinkuin tekee tuo voideltu ja paljaslakinen munkkijoukko. Perheenisä, joka itse hallitsee huonettansa jumalanpelossa, kasvattaa lapsiansa ja palkollisiansa Jumalan pelkoon ja -tuntemiseen, hyviin tapoihin ja kunniallisuuteen, on pyhässä ja autuaallisessa elämänmuodossa. Samoin ei vaimonkaan, joka hoitaa lapsiansa, valmistaa heille ruokaa ja juomaa, pesee ja kylvettää heitä, ole tarvis ruveta etsimään pyhempää ja autuaallisempaa elämänmuotoa. Ja palvelija tai palvelijatar, jotka kotona tekevät, mitä isäntäväki käskee, palvelevat myös siten Jumalaa; ja jos he uskovat Kristukseen, he ovat Jumalalle paljoa otollisemmat lattiata lakaistessaankin ja kenkiä puhdistaessaan kuin kaikki munkit rukouksinensa, paastoinensa ja messuinensa ja mitä muuta jumalanpalvelukseksi kehuvat.

Perhe-elämää ei siis suinkaan saa halveksia eikä pilkata, niinkuin tekevät munkit, jotka pitävät sitä maailmallisena ja onnettomana. Näemmehän päivän evankeliumista, että Kristus itse meni häihin. Eikä se ainoastaan koskenut häitä, vaan koko perhe-elämää, jota Jumala käskee pitämään kunniassa, niinkuin osoittaa neljäs käsky, toisen taulun ensimmäinen ja parhain käsky.

Jos olet isä tai äiti, niin pysy elämänmuodossasi ja tiedä, että Jumalalle on sangen otollista, kun teet, mitä sinun juuri siinä asemassa tulee tehdä. Jos taas olet palvelija tai palvelijatar, niin muista, että sinunkin elämänmuotosi on Jumalalle otollinen. Jumala itse on siunannut ja ihanaksi tehnyt avioliiton, hän on läsnäolollaan ja ensimmäisellä ihmeteollaan kunnioittanut häitä opettajavirkaansa jo toimittaessaan. Hän olisi kyllä voinut sanoa: En voi tulla, minun täytyy hoitaa saarnavirkaani; teidän toimenne ovat maailmallisia, minulla on hengellinen virka toimitettavana, ja sen mukaan minun tulee käyttäytyä.

Mutta hän, joka on piispojen piispa, ei anna virkansa, joka oli erikoisesti hänelle annettu, estää itseään häihin menemästä; hän ei siis ylenkatso häitä, jotka ovat perhe-elämän alkuna, vaan hän kunnioittaa ja ylistää esimerkillään tämän elämänmuodon toimia, että kaikki siihen suostuisivat, sanoen: Koska Jumala kerran on niin säätänyt, että minun pitää palvelijattarena, palvelijana, lapsena, aviomiehenä, emäntänä palvella avio- ja perhe-elämää, niin tahdon mielelläni sen tehdä, ilolla palvella Jumalaa juuri tässä elämänmuodossani. Tiedänhän korkeimman opettajan, Herrani ja Jumalani, Jeesuksen Kristuksen itsensä menneen häihin avioliiton kunniaksi sekä myös sen avuksi ja ylläpitämiseksi.

Tämä oppi on ollut varsin välttämätön harhauskoisten ja paavin vastustamiseksi. Se on vielä meidänkin aikanamme välttämätön vastoin lahkohenkien, kasteenuusijoiden ja heidän kaltaisiensa vastustamiseksi, he kun väittävät: Ei perhe-elämä mihinkään kelpaa, niin ja niin siinä käy, milloin ovat palkolliset uskottomia, milloin täytyy riidellä naapurien kanssa, milloin sattuu mikin onnettomuus vaimolle, lapsille, taloudelle; miten onkaan mahdollista sellaisessa rauhattomuudessa, jolla avioelämässä ei ole määrää eikä loppua, ajatella Jumalaa ja häntä palvella? En minä moisesta elämästä pidä, minä menen luostariin; siellä pääsen kaikesta tuollaisesta levottomuudesta jne. Ja niin moni on mennyt perkeleen nimeen, mikä mihinkin munkkiseuraan ja elämänmuotoon.

Tästä asiasta on otettava vaarin, etteivät moiset kierot henget palaisi takaisin. Onhan tässä selvästi sanottu, ettei Herra Kristus häihin tullessaan erottanut sulhasta ja morsianta toisistaan, vaan antoi heidän olla yhdessä. jopa itsekin auttoi häiden kunniallista viettämistä.

Tällä ihanalla esimerkillä hän on tahtonut meitäkin opettaa, että perhe-elämän uskollinen auttaminen ja edistäminen on hänelle otollista. Vaikka joutuisitkin siinä asemassa köyhyyteen, älä pelästy; huolehdi vain siitä, että Kristus on kanssasi, ettet ole jumalaton, kyllä hän vieläkin muuttaa veden viiniksi ja siunaa elämäsi, niin, että saat tarpeesi tyydytetyksi; ja vaikka jonkin aikaa kärsitkin puutetta ja ahdinkoa, saat vihdoin, mitä tarvitset.

Sen kokemuskin meille osoittaa. Kun mies ja vaimo elävät yhdessä kristillisesti, niin Jumala elättää heitä niin helposti, että he saavat ansaituksi enemmän kuin luulivatkaan. Olen täysin sitä mieltä, että jos käsityöläisen eteen, joka muutoin jumalanpelossa ahkerasti ammattiansa harjoittaa, yhdellä kertaa pöydälle pantaisiin se rahamäärä, jonka hän voi vuoden mittaan ansaita, hän ei luulisi sillä voivansa tulla vuotta toimeen. Mutta siinäpä onkin Jumalan siunaus salaisesti mukana: tänään saat irti markan, huomenna toisen, näin toimeen tullen niin että sinun täytyy havaita Jumalan siunaus hiljaisessa perhe-elämässäsi.

Rakas Herramme Kristus muuttaa siis vielä tänäkin päivänä veden viiniksi, sekä sinun että minun, kunhan vain olemme jumalisia ja hurskaita ja annamme hänen huolehtia itsestämme. Samoin hän vielä antaa yhden leivän kasvaa kymmeneksi ja yhden takin kestää yhtä kauan kuin kolme takkia. Näiden kokemuksien johdosta meidän tulisi sanoa, jos vain avaisimme silmämme näkemään: Herra, perhetoimet kuuluvat sinulle, sinua niillä palvellaan; sinä olet niille antanut kunnian ja kunnioitat niitä vieläkin siunauksellasi. En siis minäkään tahdo niitä halveksia, vaan tahdon asemassani ahkerasti niitä edistää.

Evankelista kertoo vielä erityisesti, miten Jeesuksen äiti menetteli tässä asiassa. Hän oli siellä kai häiden kaasona eli emännöitsijänä. Hän ottaakin ilmoittaakseen asiasta, huomattuaan viinin puuttuvan. Näyttävät olleen köyhän kansan häät, koska viini loppui kesken.

Ajattelepa edelleen: eikö Jeesuksen olisi pitänyt sanoa äidillensä, ellei hän olisi hyväksynyt avioelämää: Rakas äiti, sinä o}et ihanasti armoitettu, olet yksin vaimojen joukossa neitsyt ja Jumalan Pojan äiti, sinun tulisi siis yksinomaan huolehtia seurakunnasta ja jumalanpalveluksesta; kuinka voit siitä huolimatta tulla tänne häihin puuhaamaan? Tuntuu todellakin kummalliselta, että Herran pyhä äiti menee noin alhaisiin toimiin, palvelemaan häissä, valmistamaan vieraille ruokaa ja kattamaan pöytää. Mutta tämä kaikki tapahtuu, niinkuin jo olen useasti maininnut, sentähden, että oppisimme oikein pitämään arvossa avioelämää, niinkuin Kristus ja neitsyt Mariakin sitä kunnioittavat.

Nämä esimerkit eivät ole paavikunnassa kuitenkaan ensinkään tehonneet; eivät tottelemattomat ja uskottomat palkollisetkaan niistä vähääkään välitä. Kukaan ei ota uskoaksensa, että uskollinen ja ahkera taloudenhoito ja perhe-elämä on Jumalan palvelemista. Muussa tapauksessa kaiketi palvelijat ja palvelijattaret, lapset ja muu väki täyttäisivät tehtävänsä reippaasti ja hyvällä mielellä tehden perhepalveluksestansa itselleen paratiisin: Minä tahdon noudattaa isäntäni ja emäntäni mieltä enkä tee heidän kieltoansa vastaan; vaikka joskus saan nuhteitakin, se ei haittaa, sillä minä tiedän, että toimeni ja elämänmuotoni todella on Herran Jumalan palvelemista ja hänelle otollista elämää. Menihän Vapahtajani Kristus itse häihin kunnioittaen niitä läsnäolollansa ja hänen äitinsä Maria palveluksellansa. Eikö minunkin pitäisi jotain tehdä ja kärsiä avioliiton kunniaksi ja palvelemiseksi?

Sellaisia aviopuolisoita ja palkollisia on kuitenkin harvassa. Suurin osa on niin paatuneita, että kuullessaan tätä evankeliumia eivät ensinkään ajattele eivätkä taivu uskomaan, että juuri kotona voidaan Jumalaa parhaiten palvella, paremmin kuin munkit ja nunnat luostareissa, vaivatkoot itseään kuinka paljon tahansa. Mutta kukaan ei tätä ajattele eikä ota uskoakseen. Sentähden kaikki askareet toimitetaan vastahakoisesti ja alla päin. Sellaisilla haluttomilla palkollisilla ei voi olla mitään tosi onnea ja menestystä.

Eikö jumalaapelkäävän ja hurskaan palvelijattaren, jonka on kodissa keitettävä ruoka ja tehtävä muita askareita, sopisi lohduttaa itseään Jumalan äidin esimerkillä ja sanoa iloiten: Minun täytyy keittää ruokaa ja tehdä muita kotiaskareita, mutta sepä oli neitsyt Mariankin palvelus Kaanan häissä, missä hänelläkin oli paljon tointa huolehtiessaan siitä, että kaikki tapahtui säntillensä. Ja vaikka nämä kotoiset toimet näyttävät alhaisilta ja arvottomilta, minä kuitenkin teen ne Jumalan kunniaksi; hän on ne käskenyt ja tahtoo, että minä juuri siten osoitan kuuliaisuutta ja ahkeruutta, tietäen, että minä niin tehdessäni olen Jumalalle otollinen. Maailma arvostelkoon tällaista kuuliaisuutta miten tahansa; kaikki tosi kristityt ainakin pitävät sitä tärkeänä asiana ja oikeana jumalanpalveluksena ja harjoittavat sitä mielellänsä.

Näin palvelijatar ja palvelija voisivat kodissaan ja elämänmuodossaan ammentaa työstään iloa ja tehdä Jumalalle otollista työtä, ajatellen: Minä kiitän sinua, Herra, siitä, että asetit minut tälle paikalle, missä tiedän palvelevani sinua enemmän kuin kaikki munkit ja nunnat, joilla ei ole palvelukseensa mitään käskyä. Mutta minulla on Jumalan asetus neljännessä käskyssä: minun tulee kunnioittaa isää ja äitiä, palvella ahkerasti ja uskollisesti isäntääni ja emäntääni sekä auttaa heitä perhetoimissa; minäkin tahdon siis halulla ja rakkaudella tätä käskyä noudattaa.

Se, joka tässä näin käyttäytyisi, tekisi myös tehtävänsä iloisesti ja halukkaasti ja olisi jo täällä ikään kuin paratiisissa, ja Herra Jumalamme mielistyisi häneen, samoin kaikki enkelitkin. Samoin kaiketi isäntäväkikin puolestaan koettaisi sellaista uskollista ja halullista palvelusta runsaammin palkita. Uskollisia ja hyviä palvelijoitahan pidetään kaikkialla arvossa.

Sittenkin todetaan, ettei tämän tahdota taipua. Jokainen pitää parempana jumalanpalveluksena mennä luostariin kuin kotielämässä isännän ja emännän palvelemista. Mutta kun neljäs käsky on tallattu jalkoihin ja avioelämä halveksittu, on Jumala tehnyt siinä oikein, kun on sallinut heidän ruveta munkeiksi tai nunniksi ja joutua sellaiseen elämänmuotoon, jossa he ovat ankarasti vaivanneet itseään ja kuitenkin siinä osoittaneet Jumalaa kohtaan tottelemattomuutta, sillä hän ei koskaan ole käskenyt heidän sellaista tehdä.

Oppikaamme siis tästä esikuvasta kernaasti kaikin tavoin auttamaan ja edistämään sitä elämänmuotoa, jota Herra Jumala itse korottaa ja kunnioittaa, hän kun siitä on tehnyt muiden elämänmuotojen ja maallisten olosuhteiden lähteen ja perustan. Perhe-elämää ja avioliittoa täytyy kaikkien kuningastenkin ja ruhtinasten pitää voimassa, ei vain sen tähden, että kuninkaat ja ruhtinaatkin syntyvät avioliitossa, vaan senkin tähden, ettei olisi alamaisia eikä veronmaksajia, ellei olisi avioväkeä. Perheenisän on ansaittava, mitä maailman virkamiehet, ylhäisimmästä alhaisimpaan, tarvitsevat elatuksekseen.

Tätä oppikaamme ymmärtämään ja olkaamme kuuliaisina edistämässä avioliiton kunnioitusta ja arvoa, jotta jokainen aviopuoliso ja palkollinen saattaisi sanoa: Herra, tämä on sinulle otollista; sinä olet itse ollut häissä Galilean Kaanassa, ja sinun äitisi, siunattu kaikkien vaimojen seassa, on toimittanut noissa häissä juuri samaa, jota minä teen isäntäni huoneessa ja palveluksessa. Kun ei hänkään hävennyt tehdä alhaisia askareita, vaan tarjoutui itse niistä huolehtimaan, niin kuinka minä kurja ihmisparka pitäisin itseäni parempana ja häpeäisin taloustoimia, minä kun en ole mitään neitsyt Marian rinnalla!

Mutta aviopuolisoiden tulee erittäin saada tästä se lohdutus, jos muutoin ovat hurskaita ja jumalisia, ettei Jumala heitä hylkää, vaan on heidän kanssansa siunaamassa heitä ja poistamassa puutteita niinkuin Kaanan häissä. Välttämätöntä on avioväen nähdä vaivaa elatuksensa ja toimeentulonsa tähden. Mutta kun Kristus on mukana häissä, jos eletään jumalanpelossa, ei jäädä osattomiksi hänen siunauksestaan ja avustaan.

Se teidän pitäisi siis tänäpäivänä oppia, sillä sitä varten sitä saarnataan, että pysyisitte halukkaammin ja ahkerammin talousaskareiden toimittamisessa, antamatta itseänne niiden vieteltäviksi, jotka tulevat sanomaan: Perhe-elämä ja avioliitto ovat maallisia asioita; sen, joka tahtoo Jumalaa palvella, täytyy toisella tavalla siihen valmistautua, ruveta elämään ankarasti ja itseänsä kiusaten.

Tähän aikaan nuo sokeat kasteenuusijatkin jättävät vaimonsa ja lapsensa, itsensä kiduttamista suureksi ristiksi ja pyhyydeksi kehuen, se muka kun tekee kipeää. Mutta oikeastaan tuo menettely on pelkkää juoniniekkain kujeilua. Ei se näet vaivaa tuota, minkä itse valitsee ja ottaa kantaakseen. Herran esikuva sitävastoin tuntuu paljon vaikeammalta; sentähden ei tahdotakaan asua vaimon ja lasten kanssa ja nähdä vaivaa palkollisten ja pahojen naapurien tähden, sillä siihen asemaanhan me olemme monenlaisin sitein sidotut. Näistä siteistä nuo heittiöt tahtovat päästä vapaiksi, elääkseen oman mielensä mukaan. Ja eihän sellainen ole itsensä kiduttamista.

Se sitävastoin tekee kipeää, kun täytyy Jumalan käskyn mukaan olla sidottuna vaimoon; ruhtinaaseen, naapureihin ja palkollisiin; siinä sinulla kaikin puolin on enemmän kuin kyllin kristillisen rakkauden ja kärsivällisyyden harjoittamista. Siinä täytyy sinun kuulla, nähdä ja kärsiä paljon sellaista, josta mieluimmin tahtoisit päästä; kuitenkin sinun täytyy pysyä asemassasi pääsemättä siitä irti ja sanoa vain: Tätä kaikkea teen ja kärsin mielelläni, sillä minä tiedän Jumalan olevan armollansa perhe-elämää siunaamassa. Minä kiitän siis sydämestäni Jumalaa, joka asetti minut tähän autuaalliseen ja hänelle otolliseen asemaan. Jos jotakin puuttuu, niin hän voi auttaa. Sen hän osoitti Kaanan häissä: hän tahtoo mielellänsä auttaa.

Näitä oppikaamme päivän evankeliumista, rukoillen Jumalalta armoa pitääksemme hänen sanansa ja siten elääksemme kristillisesti kutsumuksessamme. Amen.