Enkelit.

Enkelien juhla on seurakunnassa asetettu nuorten tai oikeammin sanoakseni, kaikkien kristittyjen tähden, että he oppisivat muistamaan rakkaita enkeleitä ja kiittämään Jumalaa, siitä, että hän on määrännyt näin suuret herrat käskyläisiksemme ja palvelijoiksemme. Hebrealaiskirieessä heitä nimitetäänkin »palveleviksi hengiksi, palvelukseen lähetetyiksi niitä varten, jotka saavat autuuden periä.» Jumala voisi tosin yksinkin, ilman enkelien apua holhota ja suojella meitä perkeleeltä ja kaikelta kurjuudelta, aivan samoin kuin hän olisi voinut luoda meidät ihmisiksi ilman isän ja äidin vaikutusta, niinkuin hän loi Aadamin ja Eevan. Samoin hän voisi hallita maata ja kansaa ilman ruhtinasta Ja samoin hän voisi luoda valoa ilman aurinkoa ja tähtiä ja antaa meille leipää meidän maata kyntämättä ja viljelemättä. Tämän asemesta hän on asettanut aina toisen luodun toista palvelemaan. Samoin kuin meidän siis tulee kiittää Jumalaa siitä, että hän on antanut meille isän ja äidin, maallisen esivallan, auringon ja tähdet ynnä muita luotuja tätä elämäämme palvellen auttamaan, samoin meidän tulee myös Muistaa, että Jumala enkeleillään suojelee ja auttaa meitä, ja että meidän on oltava Jumalalle siitä kiitolliset.

Olettehan, rakkaani, usein kuulleet, että perkele kaikkialla vainoaa ihmistä: ruhtinasten hovissa, kedolla, teillä, merellä, metsissä ja valkeassa. Lyhyesti sanoen, hän on kaikkialla väijymässä vain saadakseen taittaa jokaiselta niskat. Ja toden totta hän ei jättäisi jyvääkään, ei kalaa eikä lihaa, ei vettä eikä viiniä myrkyttämättä, jos Jumala ei alituisesti olisi pahan vihollisen vehkeitä vastustamassa. I

Jumala on asettanut pyhät enkelit tätä häijyä, myrkyllistä ja kavalaa vihollista vastustamaan. Näiden tulee meitä vartioida. Kun perkele yrittää lamaannuttaa meitä taudilla, tulella, rakeilla jne., enkeli on meitä suojelemassa. Perkeleen ja enkelien välillä on siis alituinen sota. Perkele tahtoisi tuottaa kaikenlaista onnettomuutta. Jokapäiväinen kokemuksemme osoittaa, että moni taittaa jalkansa tasaisella maalla, moni taas putoaa portailta tai tikapuilta tietämättä, miten se tapahtui. Sellaisia ja monia muita vaurioita perkele aina aiheuttaisi, ellei Jumala enkeliensä avulla sitä estäisi. Joskus hän voi kuitenkin sallia tällaista sentähden, että me oppisimme muistamaan, että näin tapahtuisi aina, ellei Jumala meitä joka hetki suojelisi, ja että me olisimme sitä ahkerampia rukoilemaan ja sitä kiitollisempia Jumalalle hänen suojeluksestaan. Jumala on elämän Jumala. Hän pelastaa ja auttaa, kun me apua tarvitsemme. Mutta jos häädymme häijyiksi, emme välitä hänen sanastaan emmekä kiitä häntä hänen isällisestä suojeluksestaan ja huolenpidostaan, niin hän vihastuu, pitää enkelinsä kotona ja antaa tilaa perkeleelle hillitä häijyjä heittiöitä taudeilla ja muilla onnettomuuksilla, he kun eivät muutoin tahdo tehdä mitään hyvää. Ja silloin ollaan hukassa. Samoinhan esimerkiksi lapsesi joutuvat kurjuuteen ja turmioon, jos sinä jätät heidät vaille kaitsemista etkä anna heille ravintoa, verhoa ynnä muuta. Samoin Jumalakin rankaisee pahoja ja kiittämättömiä ihmisiä: hän ei heitä suojaa, vaan pidättää enkelinsä kotona.

Samoin toteamme tapahtuneen hurskaalle Jobillekin. Hänen elämäkerrassaan on seuraava tapaus. Herra Jumala kysyy saatanalta: »Mistä sinä tulet? Saatana vastaa Herralle ja sanoo: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta». Hän ei suinkaan ollut matkallaan vahinkoja tekemättä. Sanoohan Pietari, että hän »kulkee ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen saisi niellä». Silloin Herra sanoo vielä saatanalle: »Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia! Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa». Saatana vastaa Herralle ja sanoo: »Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut häntä, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on».Näillä sanoilla hän tarkoittaa pyhiä enkeleitä, joiden piti olla suojaamassa Jobia, hänen vaimoansa, lapsiansa, peltojansa ja karjaansa. On kuin tuo paha vihollinen sanoisi: }

Mitä teki Job saatuaan tiedon näistä onnettomuuksista? Hän kävi tosin murheelliseksi, repäisi vaatteensa ja leikkasi hiuksensa. Mutta kuitenkin hän heittäytyi varsin nöyränä maahan ja rukoili sanoen: »Alastonna minä tulin äitini kohdusta ja alastonna minä sinne palajan; Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi».Tämähän oli erittäin jalo ja pyhä mies. Mutta mitä vielä tapahtui? »Tapahtui eräänä päivänä», Raamattu kertoo, että saatana asettui Herran eteen», ja Herra sanoi hänelle: »Mistä sinä tulet?»Raamattu puhuu tässä siihen tapaan, kuin asia olisi tapahtunut meidän keskuudessamme ja niinkuin me sen käsitämme. Ei Jumalan tarvitse kysellä, hän tietää kaikki asiat ennenkuin ne tapahtuvatkaan.Saatana vastasi: maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.» Tässä taas kuulet, ettei vihollinen ole laiska ja joutilas, vaan hiipii aina ihmisten jäljessä. Tämä meidän tulee muistaa ja aina häntä karttaa pitäen itsestämme tarkoin vaarin. Ja sitten Herra kysyi vielä kerran saatanalta: »Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessaan, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttömästi. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Nahka nahkasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, antaa hän hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa, varmaan hän kiroaa sinut vasten kasvojasi!» Silloin jäävät kauniit puheet toteutumatta. Silloin hän on puhuva toisin kuin nyt, kun ei ole koskettu hänen omaan nahkaansa, vaan toisten. Ja Herra sallii saatanan tehdä senkin, sanoen: »Katso, hän olkoon sinun kädessäsi»; tartu hänen ruumiiseensa ja kiusaa häntä mielesi mukaan; »kuitenkin säästä hänen henkensä». Tämä on erittäin lohdullinen kohta. Perkele on joka tapauksessa niin Herran Jumalan vallassa, ettei hän saa tehdä enempää, kuin Jumala sallii. Mitä tapahtui? Perkele lähti tiehensä ja löi Jobin pahoilla paisumilla kiireestä kantapäähän, niin että hänessä ei ollut eheätä paikkaa. Jobin täytyi istua tuhkaläjässä ja kaapia itseään saviastian sirulla.

Pakanat eivät tiedä, mistä tuollaiset äkilliset onnettomuudet tulevat. Mutta me tiedämme ne perkeleen työksi; hänellä on sellaisia pertuskoita, hauleja ja pyssyjä, sellaisia keihäitä ja kalpoja, joilla hän meitä ampuu, heittää ja pistää, kun Jumala niin sallii. Jokainen saa olla vakuuttunut siitä, että tulipalon syttyessä, jonkin kylän tai talon palaessa perkele on puhaltamassa tuleen, että se vain kiihtyisi. Ja sen, että joku kuolee ruttoon, hukkuu veteen tai lankeaa kuoliaaksi, perkele saa aikaan, kun Jumala niin sallii; muutoin tulisimme liian pahoiksi. Me toteamme, ettei maailma välitä, vaikka sellaiset rangaistukset sitä kohtaavat. Me tarvitsemme siis sellaisia rangaistuksia ja varoituksia, ettemme eläisi niin julki suruttomasti, vaan joka päivä rukoilisimme Jumalalta hänen pyhien enkeliensä suojelusta ja häntä siitä kiittäisimme. Vaikka hän ilman enkelien apua voisi meitä välittömästi suojella, hän kuitenkin tahtoo sen tehdä enkelien kautta. Nämä ovat aina ikäänkuin varustuksena ja suojana ympärillämme, ettei perkele pääse meitä vahingoittamaan. Oppikaamme siis huomaamaan, että perkele tekee meille vahinkoa ruumiin, tavaran ja kunnian puolesta joko itse, niinkuin hän kävi käsiksi Jobin ruumiiseen, tai palvelijoittensa, pahojen ihmisten kautta, niinkuin hän teki turmellessaan Jobin omaisuuden, yllyttämällä häntä vastaan kaldealaiset ynnä muut. Herra Jumalamme on, niinkuin jo sanoin, elämän Jumala, eikä hän itse tee muuta kuin pelkkää hyvää. Tuollaiset vauriot estävät meitä olemasta suruttomia, ettemme luulottelisi olevamme yksinämme, ja perkeleen muka olevan meistä tuhannen peninkulman päässä. Sinä et ole yksin: perkeleet pyörivät ympärilläsi, niinkuin Paavali sanoo. He lentelevät ilmassa kuin naakat ja varikset; taukoamatta he meitä ampuvat ja meihin tähtäävät. Mutta meidän lohdutuksenamme on se, etteivät he osaa meihin, ennen kuin Jumala sen sallii; muutoin me kuolisimme pelosta. Ja sitten on vielä sekin lohdutuksenasen Jobin esimerkki osoittaa, että Jumala ei aina anna perkeleelle valtaa, vaikka me sen kohtalon olemme ansainneet ja vaikka hän olisi meihin vihastunut, vaan hän tahtoo meitä siten koetella, olemmeko myös kärsivällisiä ja turvaudummeko hänen hyvyyteensä.

Edelleen on kolmantena lohdutuksena se, josta tänään erityisesti puhumme, että Jumala on luonut rakkaat enkelit palvelemaan ja suojelemaan meitä näiltä perkeleen pahoilta ja vahingollisilta juonilta. He ovat ystävällisiä, laupiaita ja hyviä henkiä, jotka mielellään ovat käytettävissä vastustamaan perkeleen aivoituksia. Jos siis pyhät enkelit eivät olisi keisarien, kuningasten ja ruhtinasten hovia suojaamassa, niin perkele olisi pian valmis tuottamaan kaikkea kurjuutta ja yllyttämään heitä toinen toistaan vastaan. Herra Jumala sallii kyllä suurten herrain joutua keskenänsä riitaan. Hän antaa perkeleen joskus sytyttää tulen, mutta hyvät enkelit ovat sitä jälleen sammuttamassa ja rakentamassa rauhaa. Mutta jos Jumala meidän syntiemme taikka muiden syiden tähden pidättää enkelinsä auttamasta, käy kaikki huonosti; silloin tapahtuu murhia, tulipaloja, vaimojen raiskaamisia ja muuta sellaista, ja siihen perkeleellä on halu.

Samoin ei olisi perhe-elämässäkään rauhaa, vaan alituista riitaisuutta, varkauksia, huolimattomuutta jne. Mikään ei oikein menestyisi, vaan kaikki olisi kurjaa ja tuskallista, jos kaikki tapahtuisi perkeleen tahdon mukaan. Mutta Jumala hillitsee häntä pyhien enkeliensä kautta: vaikka hän onkin saanut tulen sytytetyksi ja aiheuttanut jotakin onnettomuutta, hänen täytyy väistyä ja heittää yrityksensä sikseen.

Älköön siis kukaan olko surutonna: kaikkialla on perkele yrittämässä vahingoittaa meitä, ruumiin, tavaran ja sielun puolesta, vihalla, kiukulla, ylpeydellä ja muilla synneillä, että nämä syöksisivät meidät hänen luoksensa helvettiin. Mutta meidän tulee kiittää armollista Isäämme taivaissa siitä, että se ei tapahdu: hän estää perkeleen juonia enkeleittensä, noiden korkeiden ja jalojen henkien kautta; meille kuitenkin aina tapahtuu enemmän hyvää kuin pahaa, meillä on enemmän rauhaa kuin sotaa, meille kasvaa ja jää enemmän viljaa, kuin sitä turmeltuu hallojen, rakeitten ja muiden vaurioiden tähden; enemmän säilyy taloja, kuin niitä palaa, meillä ihmisillä on useampia terveitä jäseniä kuin kipeitä jne. Jos perkele saakin toisen silmän, jalan tai käden, on toinen, terve jäljellä. Kulkutautienkin aikana on aina enemmän eloon jääneitä kuin kuolleita.

Mutta aivan vailla vaurioita ei ole elämä. Perkele saapi tehdä vahinkoa milloin milläkin tavalla. Sen Jumala sallii tapahtua herättääkseen meitä avaamaan silmämme ja käsittämään, mikä armo meillä aina vahingon ohessa on, ja kiittämään Jumalaa sodan, kulkutautien ja muiden onnettomuuksien kohdatessa, kun kaikki ei sentään ole mennyttä, vaan jotakin, jopa suurin osa on jäänyt jäljelle. Niin profeetta Jeremiakin neuvoo kansaansa olemaan valittamatta, kun heitä vankeudella rangaistiin. »Herran armoa on», hän sanoo, »ettemme ole aivan hävinneet.»

Näin kyllä perkele tahtoisi; hän ei tyydy siihen, että saa sääresi katkaistuksi, hän tahtoisi katkaista kaulasikin. Hän ei tyydy siihen, että kodista yksi tai kaksi kuolee, hän tahtoisi autioittaa koko kodin. Siten joskus käykin, varoitukseksemme, että eläisimme Jumalan pelossa ja rukoilisimme pyhien enkelien suojelusta. Me olemme vihollistamme vastustamaan liian heikot. Onnettomuuden kohdatessa meidän on tottuminen hurskaan Jeremian tavoin sanomaan: Jos minulta lapsi kuoli, jos toinen silmä sinulta meni, niin on, Jumalan kiitos, toinen vielä tallella; ei kaikki vielä ole hukassa. Näin Jumala tahtoo opettaa meille, mitä kaikkea perkele ilkeäisi tehdä, ellei hän olisi meitä pyhien enkelien kautta suojelemassa.

Muistakaamme siis: olemme öin ja päivin suuressa vaarassa, ikäänkuin perkeleen maalitauluna! Hänen jousensa on aina jänteessä ja pyssynsä ladattuna meidän varallemme, ampuakseen meidän sekaamme ruttoa, tarttuvia tauteja, sotaa, tulta, rakeita ja rajuilmoja. Mutta pyhien enkeliensä kautta rakas Herra Jumalamme saa aikaan sen, että jousen jänne katkeaa, pyssy halkeaa tahi ei ota tulta. Joskus hän kuitenkin antaa nuolten sattuakin, oppiaksemme sen, ettemme ole mahtimiehiä, että kohtalomme eivät ole omassa vallassamme, ja että rukoilisimme sitä ahkerammin, ettei Jumala antaisi perkeleelle valtaa, vaan enkeleillänsä armollisesti varjelisi meitä.

Oppikaamme tänään, että Herra Jumalamme on luonut enkelinsä sitä varten, että jokaista kristittyä suojaamassa on useita enkeleitä, ei vain yksi, samoin kuin jokaisen jäljessä on perkelekin hiipimässä. Kun nämä eivät muuta taida, niin ainakin synnyttävät pahoja unia, herättävät vastaasi pahoja kieliä valehtelemaan sinusta, vahingoittamaan ja herjaamaan sinua. Tiedä tämä kaikki perkeleen konnanjuoniksi ja varo elämästä pakanain tavalla; nämä kyllä huomaavat onnettomuuden, mutta luulevat sen tapahtuvan sattumasta, sillä he eivät tiedä mitään perkeleestä. Mutta opi sinä sanomaan: Sen sai aikaan ilkeä perkele. Ja huomatessasi kaiken menestyvän hyvin jollekulle sano näin: Hänellä oli hyvä enkeli, muutoin hänen olisi käynyt huonosti. Se, että esimerkiksi joku pelastuu veden vaarasta tai kun kivi putoaa jonkun kohdalle häntä vahingoittamatta, ei ole vain onnellinen sattuma, vaan hyvien enkelien työtä.

On olemassa ero sekä enkelien että pahojen henkien kesken. Ruhtinailla ja valtaherroilla on suuret ja jalot enkelit suojanaan; siitä kertoo Danielin kirjan 10. luku. Lapsilla ja tavallisilla ihmisillä on alemmat enkelinsä. Näistä ovat näet toiset väkevämpiä, korkeampia ja viisaampia kuin toiset. Ja samoin on perkeleittenkin. Juuri sentähden Kristus sanoo niillä olevan valtakunnan (Luuk. 11.). Samoin uin valtakunnassa on monta henkilöä ja erilaisia virkoja, samoin ahojen henkien keskuudessa on erilaisia virkoja. Alhaisemmat perkeleet kiusaavat ihmisiä huoruudella, ahneudella, kunnianhimolla ja muilla senkaltaisilla; väkevämmät henget kiusaavat epäuskolla, epätoivolla ja väärillä opeilla. Sellaisilla pahoilla hengillä on yhteys paaviin; jos näillä kaikilla ei ole riittävästi hänestä työtä, ne vaikuttavat lahkolaisten kautta. Meidän on siis erittäin tarpeellista tottua rukoilemaan ja nykyisissä suurissa vaaroissa uskollisesti huutamaan avuksemme Jumalaa, ettei hän ottaisi meiltä pois pyhien enkelien suojeluta. Muutoin me olemme hukassa, sillä me olemme liian heikot vastustamaan perkelettä.

Mutta rukouksen yhteyteen kuuluu myös Jumalan pelossa eläminen ja synnin karttaminen. Hyvät enkelit ovat näet pyhiä ja puhtaita henkiä; he eivät voi sietää jumalatonta elämää, haureuden ja muiden paheiden harjoittamista. Selvästi onkin todettavissa, että Jumala rankaisee tuollaisia paheita sangen ankarasti. Sentähden sanotaan 34. psalmissa (v. 8): »Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.» Joka ei pelkää Jumalaa ja sitten joutuu vaaraan ja hätään, hänet pyhät enkelit jättävät vaille apua. Heidän varjeluksensa tapahtuu siten, ettei Jumalan sanaa ja järjestystä rikota eivätkä jumalattomat jää syntiensä rangaistusta saamatta. Jos siis tahdot nauttia hyvien enkelien läsnäolosta ja suojeluksesta, niin pelkää Jumalaa ja elä hurskaasti! Niin sanoo Herra Kristus Evankeliumissa, että »syntyy ilo Jumalan enkelien kesken yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.» Niinpä myös katumattomain ihmisten yhä jatkaessa syntistä elämäänsä rakkaat enkelit haikealla mielellä ja murehtien katselevat heidän kurjaa tilaansa, he eivät voi pysyä sellaisten ihmisten tykönä, vaikka mielellään tahtoisivatkin. Heidän luontonsa ja olemuksensa ei sitä salli.

Tämä olkoon tällä kertaa sanottu enkeleistä oppaaksemme kiittämään Jumalaa hänen sydämellisestä suojeluksestansa ja sydämestämme joka päivä rukoillaksemme Jumalaa, ettei hän ottaisi sitä meiltä, vaan antaisi sen armollisesti olla meitä varjelemassa. Amen.