Päivän evankeliumi opettaa meille, kuinka rakas Herramme Jeesus Kristus kuolleista noustuaan ilmoitti itsensä. Evankelista Markus kirjoittaa, että Herra noustuaan ylös, heti viikon ensimmäisenä päivänä, is niinkuin eilen, ilmestyi Maria Magdaleenalle. Sen jälkeen hän ilmestyi toisessa muodossa näille kahdelle opetuslapselle heidän tietä käydessään. Nämä ynnä muut samanlaiset lupaukset ja ilmestykset ovat kirjoitetut Kristuksen ylösnousemuksen varmaksi todistukseksi ja vakuutukseksi meidän uskollemme. Siitä saatte vielä toisen kerran kuulla.

Evankeliumimme pääkohtana on Kristuksen Raamattua käsittelevä puhe opetuslapsille. Näiden kahden opetuslapsen siinä matkalla hänestä puhuessa ja keskustellessa hän liittyi tiellä heihin ja piti heille kauniin ja pitkän saarnan, kuten tekstissä kuuluu: »Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.» Tämä oli niin jaloa puhetta että opetuslasten täytyi sittemmin kylään ja huoneeseen saavuttuansa tunnustaa, että »heidän sydämensä oli heissä palava, kun hän puhui heille tiellä ja selitti heille kirjoitukset».

Jospa tietäisimme, mitä kohtia Mooseksen ja profeettain kirjoituksista Herra käytti, koska opetuslapset niin lämpenivät, vahvistuivat ja tulivat vakuuttuneiksi asiasta, että Kristuksen piti »tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa». Mooseksen kirjoissa siitä on sanottu hyvin vähän, pintapuolisesti katsoen tuskin mitään. Mooseksen Kirjat on juutalaisillakin, joille on uskottu, mitä Jumala on puhunut, mutta he eivät ole mitään sellaista Mooseksesta löytäneet. He lukevat sitä vielä tänäkin päivänä, mutta eivät voi keksiä sieltä sellaisia asioita, vaan löytävät kyllä päinvastaisia todistuksia.

Kuinka tämä on mahdollista? Kristus vetoaa Moosekseen ja profeettoihin, sanoen heidän todistavan hänestä: Juutalaiset lukevat samaa Moosesta ja profeettoja, mutta eivät kuitenkaan näistä kirjoituksista voi löytää mitään todistuksia Kristuksesta. Kuinka tämä on ymmärrettävä? Vastaamme: Nämä kaksi opetuslasta selittävät arvoituksen sanoessaan: »Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?» Varmasti siis Mooses on kirjoittanut Kristuksesta; mutta koko asia riippuu siitä, ymmärtävätkö ne, jotka lukevat Moosesta, myös mistä hän puhuu. Apostoli Paavali sanoo (2. Kor. 3:15): »Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä», niin että he eivät voi nähdä. Ja Kristus sanoo opetuslapsillensa (Luuk. 8:10): »Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi».

Raamattu onkin sellainen kirja, että sen käsittämiseen ei riitä pelkkälukeminen; tarvitaan Pyhä Henki oikeaksi selittäjäksi ja ilmoittajaksi.Ellei hän avaa Raamattua, se varmaan jää käsittämättömäksi, vaikka sitä luetaankin. Tähän aikaan käykin maailmassa juuri näin. Meillä on oppi yhtä selvänä kuin apostoleillakin. Me todistamme puhtaan opinkohdat Raamatulla niin etteivät vastustajamme voi niitä kumota.Mutta mitä se auttaa? Eipä ole ainoatakaan apostolien saarnaamaa uskonkohtaa, jota vääräoppiset eivät olisi vastustaneet. Onko siis ihme,jos meidän julistamaamme puhdasta oppia vastustetaan? Ei ole vikaRaamatussa, lukemisessa tai saarnaamisessa, vaan selittäjissä; sanan-laskukin sanoo: niin on laki kuin se luetaan.

Raamattu tarvitsee myös oikeita oppilaita, jotka mielellään ottavat vastaan opetusta ja ohjausta. Mooses ja profeetat ovat sellaisia opettajia, jotka tekevät viisaat ja ymmärtäväiset tyhmiksi ja puhkaisevat järjeltä silmät: muutoin heitä ei voikaan käsittää ja uskoa. Ellei näintapahdu, niin loukkaannutaan ja pahennutaan taikka aletaan vastustaa. Toisin ei siis voi olla: sen, joka tahtoo Raamattua ymmärtää ja käsittää, täytyy tulla tyhmäksi. Se, joka tahtoo olla viisas ja järjellänsä arvostella, kuinka se ja se asia soveltuu tai on mahdollinen, tekee hukkatyötä, on kun onkin kelvoton oppilas.

Pyhä Raamattu ei ole niitä kirjoja, jotka johtuvat järjestä ja ihmis-viisaudesta. Lakitiede ja runous johtuu järjestä, niitä voi järki ymmärtää ja käsittää. Mutta Mooseksen ja profeettain oppi ei johdu järjestä eikä ihmisviisaudesta. Se siis, joka tahtoo järjellänsä käsittää Moosesta ja profeetoita ja alkaa arvostella ja miettiä, kuinka Raamattu soveltuu yhteen järjen kanssa, eksyy kokonaan Raamatusta. Alusta alkaen kaikki harhaoppiset ovat syntyneet siitä, että ovat luulleet voivansa selittää Raamattua järjen neuvojen mukaan.

Apostoli Paavali sanoo 1. Kor. 1:23: »Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus». Juutalaisille, hän sanoo, me saarnaamme pelkkää pahennusta, josta he loukkaantuvat ja hullaantuvat, niin etteivät näe eivätkä kuule.Viisaille pakanoille meidän saarnamme on hullutusta, josta he tyhmistyvät, koska se on ristiriidassa heidän järkensä kanssa, joka ei voisitä sietää. Mutta kaikki yksinkertaiset lampaat sekä juutalaisista että kreikkalaisista sanovat: Jumala on sen puhunut, sen tähden minä sen uskon. He voivat käsittää ja ymmärtää Jumalan sanaa.

Kristus itse kiittää (Matt. 11:25) taivaallista Isäänsä iloisella mielellä siitä, että hän oli »salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ja ilmoittanut ne lapsenmielisille», yksinkertaisille, tyhmille ja lapsille. Minäkin kiitän Herraa Jumalaa siitä, että hän niin saattaa tehdä. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, niin minä rukoilisin häntä vielä sen tekemään. Maailman viisaille ja ylpeälle järjelle ei voi neuvoa ja opettaa jumalallisia asioita, kastetta, Kristusta, uskoa, autuutta, ja iankaikkista elämää.

Kun järki esimerkiksi kuulee kasteesta sanat: »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu», ja että se on »uuden syntymisen peso», niin se heti loukkaantuen väittää: niinkö sinä kohta uudesti syntyisit ja tulisit autuaaksi, kun vain annat itseäsi vähän vedellä pestä? Niinkö helposti se uusi syntyminen tapahtuukin? Ajattelehan, ystäväni, kuinka suuret ovat vaimon kivut, ennenkuin lapsi syntyy maailmaan; ja sinä luulet saavuttavasi iankaikkisen elämän, voiton synnistä, kuolemasta ja perkeleestä vähäisellä vedellä valamisella? Mitä siitä syntynee? Vesi on vettä . Näin järki väittelee.

Ja kun järki kuulee puhuttavan Kristuksesta: Jumala on tullut ihmiseksi, on kuollut, noussut ylös, astunut taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella, niin se samoin väittää: neitsytkö pysyisi synnytettyään lapsen yhä neitsyenä? Ja tuo lapsiko olisi Jumalan Poika, Jumalasta iankaikkisuudessa syntynyt? Miten se sopii? Ja ihminenkö nousisi kuolleista ja istuisi Jumalan oikealla puolella? Mahdotonta!Herra Jumala on siis katsonut hyväksi asettaa järjen eteen asioita, joihin se pahenee ja loukkaantuu. Ja ellei järki rupea Jumalaa pelkääväksi, antaudu vangiksi ja usko yksinkertaisesti, se muuttuu hulluudeksi eikä voi näistä asioista käsittää mitään.

Katso, millaisille ihmisille Jumala ensin ilmoittaa Poikansa ylösnousemuksen? Ymmärtämättömiä naisia ja köyhiä kalastajia hän siihen valitsee. Naiset vasta oikein hupsuja ovat: ostavat suurin kustannuksin yrttejä ja kalliita voiteita, ja nämä ostettuaan menevät haudalle ikäänkuin unissa, ajattelematta, mikä heidän tarkoituksensa on. Saapuessaan haudan lähettyville he sanovat toisillensa: mitä nyt tehdä? Tiedämmehän, että haudan oven suulla on iso, raskas kivi. Jos he jo ennakolta kaupungissa olisivat tulleet ajatelleeksi, että haudan ovella oli kivi, vieläpä sinetillä lukittuna ja vartioituna, he eivät olisi matkaan lähteneetkään. Hupsuja ovat nämä naiset: aikovat voidella Herran ruumiin haudalla, jota sotamiehet vartioivat ja joka on sinetillä lukittuJa kuitenkin nämä yksinkertaiset naiset ovat ensimmäiset, joille Kristus ilmoittaa ylösnousemuksensa ja jotka hän tekee tapauksen julistajiksi ja todistajiksi. Opetuslapsetkin ovat köyhiä kalastajia, ja kuitenkin Kristus antaa heille Raamatun ymmärryksen, jommoista ei ollut ainoallakaan noista korkeasti oppineista ja viisaista ylimmäisistä papeista ja kirjanoppineista.

Jumala siis ilmoitti suurimman tekonsa, Poikansa herättämisen kuolleista, yksinkertaisille ja tyhmille ihmisille. Hänen tapansa on ilmoittaa tekonsa ja sanansa maailman pienille. Viisaille ja toimellisille hänen on mahdotonta niitä ilmoittaa. Mitä ovat heitä auttaneet Jumalan selvimmätkään puheet ja kirjoitukset? Esitteleehän Raamattu asiat kyllin selvästi ja ymmärrettävästi. Jumala loi taivaan ja maan ja todisti luomisen mitä selvemmin sanoilla ja teoilla; kuitenkin on jo ilmaantunut kolmatta kymmentä, jopa neljättäkin kymmentä harhaoppista vastustamaan tätä uskonkappaletta! Mitä apua oli siitä, että Kristus itse saarnasi selkeästi ja puhtaasti kansansa keskuudessa ja vahvisti saarnansa suurilla ja jaloilla ihmeteoilla, herättäen kuolleitakin? Ei kerrassaan mitään! He rupesivat mitä häpeällisemmällä tavalla vääristelemään hänen sanojansa ja tekojansa; fariseukset sanoivatkin: »Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia» (Luuk. 11:15).

Sentähden Jumalan täytyy puolestaan vastata heille: koska he tahtovat olla viisaita, mutta eivät voi muuta tehdä kuin pilkata minun sanojani ja tekojani, on minunkin sanani pysyvä heiltä salattuna ja käsittämättömänä. Minä annan selvästi kirjoittaa ja saarnata sanaani, mutta minä asetan sen Pyhän Hengen ilmoitettavaksi muutamille yksinkertaisille ihmisille, jotka eivät epäile eivätkä väittele, vaan suoraan uskovat. Noille toisille se on ja pysyy aivan käsittämättömänä, pimeytenä. Ei auta se, että minä asetan sanan mitä selkeimmin heidän silmiensä eteen; he eivät kuitenkaan voi muuta kuin väittää vastaan ja pilkata. He siis kyllä kuulevat ja itsekin lukevat Moosesta ja profeetoita, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä niistä mitään.

Juuri näin Kristus siis avaa yksinkertaisten opetuslasten silmät, selittää heille kirjoitukset, niin että he nyt voivat katsella Mooseksen ja profeettain kirjoituksia aivan toisin silmin ja heidän täytyy tunnustaa: katso, niin kauan aikaa olemme näitä lukeneet ja kuulleet, mutta emme koskaan ole niitä ymmärtäneet.Nuo korkeasti oppineet ylimmäiset papit ja kirjanoppineet sitävastoin pysyvät sokeina, vaikka hekin tosin lukevat ja kuulevat Moosesta ja profeetoita. He eivät kuitenkaan mitään niistä ymmärrä, he kiitävät sanan ohitse, tietämättä, mitä se sisältää.

Herra alkaa ensin Mooseksesta selittää, mitä Raamatussa oli hänestä sanottu. Profeetoille Mooses oli hyvin tunnettu, sillä kaikki profeetat johtavat kirjoituksensa Mooseksesta, ja jos minulla olisi kyllin runsaat hengen lahjat, minäkin laatisin Mooseksen kirjoista kokonaisen Uuden testamentin, jos nimittäin sellaista ei ennestään olisi olemassa. Pietari ja Paavali kirjoittavat sangen vähän Kristuksen elämästä ja teoista, mutta mahtavasti he julistavat evankeliumia Kristuksesta. Katso, mitä asioita Paavali johtaa Aabrahamin poikain Ismaelin ja Iisakin historiasta (Gal. 4 luk.)! Ja miten menettelevät Pietari ja Paavali Apostolien teoissa? He ottavat vähäpätöisiltä tuntuvia lauseita Vanhasta testamentista ja sepittävät niiden johdosta niin voimallisia saarnoja, että ihmetellen täytyy sanoa: se on oikein, vaikka minä en ikinä olisi Mooseksen kirjoista keksinyt tuollaista.

Kuinka Kristus tukki suun saddukealaisilta, jotka eivät uskoneet kuolleitten ylösnousemusta eivätkä hyväksyneet muita kuin Mooseksen Kirjat? Kuinka hän todisti heille kuolleitten ylösnousemuksen? (Matt. 221.) Hän otti Moosekselta tavallisimman lauseen, joka oli tuttu kaikille juutalaisille, ja jota joka päivä käytettiin, nimittäin nämä Jumalan lausumat sanat: »Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala». Minkä johtopäätöksen Kristus tekee näistä sanoista? Saddukealaiset eivät uskoneet olevan henkiä, enkeleitä, perkelettä eikä iankaikkista elämää: mutta Kristus tekee Mooseksesta, joka saddukealaisille oli himmeä, sokea ja mykkä, selvän, näkevän ja puhuvan. Hän päättää näin:

Jumala on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (2. Moos. 3:5), sitä te saddukealaiset ette voi kieltää. Jos te siis pidätte Jumalaa kuolleitten Jumalana, niin mikä Jumala hän olisi? Mutta jos hän todella on, niinkuin Mooses sanoo, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, täytyy Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elää. Jos taas Aabraham, lisak ja Jaakob eivät eläisi, Jumala ei olisi heidän Jumalansa, sillä hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Siis Aabraham, lisak ja Jaakob elävät, vaikka he ovatkin kuolleet ja haudatut.

Näin Kristus todistaa saddukealaisille kuolleitten ylösnousemuksen. Mitä on sanottu Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, samaa on myös sanottava Daavidista ja kaikista muista pyhistä isistä ja profeetoista. He elävät samoin kuin Abraham, Iisak ja Jaakobkin, koska Jumala on heidän Jumalansa aivan kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobinkin. Jumala ei voi olla sen Jumala, jota ei enää ole olemassa, vaan hän on sen Jumala, joka on olemassa. Jos Jumala on Aabrahamin ja kaikkien uskovien Jumala, täytyy Aabrahamin, joka tällä hetkellä lepää maan alla, ja kaikkien uskovien olla olemassa ja elää hänen edessänsä. Meidän silmissämme he ovat kuolleet, mutta Jumalan edessä he elävät. Jumala näet sanoo: tämä on iankaikkisesti minun nimeni, jolla minua aina on nimitettävä: minä olen Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien uskovien Jumala.

Kuka olisi noista muutamista, tavallisista sanoista osannut johtaa sitä selitystä, että Aabraham, Iisak ja Jaakob nousevat kuolleista eivätkä jää ainaiseksi kuolemaan? Ja kuka olisi luullut, että saddukealaisille voisi tällä tavallisella lauseella todistaa kuolleitten ylösnousemuksen? Lauseen he kyllä tunsivat, mutta elivät kuitenkin siinä luulossa, ettei Mooseksen Kirjoissa ole sanaakaan kuolleitten ylösnousemuksesta, saati että sitten nuo tavalliset sanat voisivat niin valtavasti todistaa tämän uskonkohdan. Kaikki riippuu siis sanan oikeasta ilmoittamisesta. Nuo kaksi opetuslasta olivat ennenkin lukeneet Moosesta, mutta sitä ymmärtämättä. Mutta kun Kristus nyt saapui selittämään heille kirjoitukset, he katsoivat niitä aivan toisin silmin; nyt he ymmärsivät, mitä eivät ennen olleet ymmärtäneet.

Mutta mitä lienee Kristus puheessaan esittänyt Mooseksesta opetuslapsille? Epäilemättä hän aloitti puheensa siitä ensimmäisestä armon lupauksesta, jonka Jumala syntiinlankeemuksen jälkeen antoi Adamille ja Eevalle lausuessaan käärmeelle (1. Moos. 3:15): »Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän». Juutalaiset, turkkilaiset ja pakanat ovat näitä sanoja lukeneet, mutta niiden sisältöä he eivät ensinkään käsitä. Mutta kun Pyhä Henki tulee ilmoittamaan sisällön, silloin ymmärretään, mitä sanat tarkoittavat.

Vaimon siemeneksi Raamattu nimittää hepreankielen mukaan lasta eli kohdun hedelmää. Vaimon siemen on hänen kohtunsa luonnollinen hedelmä, vaimosta syntynyt lapsi. Käärme on tässä perkele, joka synnin kautta saattoi Aadamin ja Eevan kuolemaan ja Jumalan iankaikkisen vihan alaiseksi. Käärmeen pää on perkeleen valta, voima ja valtakunta, nimittäin synti, kuolema, helvetti, Jumalan viha ja iankaikkinen kadotus. Tämä Jumalan lupaus sanoo siis, että vaimosta syntynyt lapsi riistää perkeleeltä tämän voiman ja vallan, niin että hän ei enää ole synnin ja kuoleman mahtava ruhtinas eikä voi enää pitää ihmisiä synnin, kuoleman ja Jumalan vihan ja kadotuksen alaisina. Sen työn on suorittava vaimosta syntynyt lapsi. Hän on rikki polkeva ja hävittävä perkeleen pään, nimittäin hänen valtakuntansa, synnin, kuoleman ja helvetin. Käärme, perkele, on kuitenkin pistävä tätä lasta kantapäähän, hän on häntä ruumiillisesti kiduttava ja surmaava hänet.

Tästä lauseesta johtuu Kristusta esittävä koko uusi liitto. Ensiksikin siinä osoitetaan, että tämä vaimon siemen on oleva todellinen, luonnollinen ihminen. Jos hän nimittäin ei olisi todellinen, luonnollinen ihminen, hän ei voisi olla vaimon siemen, vaimon kohdun luonnollinen hedelmä eli lapsi.

Toiseksi tässä ilmoitetaan, että käärmeen pään polkija on oleva pyhä, vanhurskas ihminen, synnittä siinnyt ja syntynyt. Mooses ei puhu mitään miehestä, vaan omistaa tämän siemenen eli lapsen ainoastaan vaimolle. Hän ei sano, että miehen siemen on rikki polkeva käärmeen pään, vaan sanoo, että vaimon siemenen pitää rikki polkea käärmeen pää. Kaikki ihmisten lapset muualla Raamatussa omistetaan miehille. Kun siis käärmeen polkija omistetaan yksinomaan vaimolle, se osoittaa, että hän ilman miehen apua ja tointa on syntyvä yksin vaimosta, hän on toisin sanoen syntyvä neitsyestä. Muutoin häntä ei nimitettäisi vaimon siemeneksi, vaan Mooseksen täytyisi Raamatun tavan mukaan sanoa häntä miehen siemeneksi.

Kaikki, jotka miehestä ja vaimosta syntyvät maailmaan, ovat syntisiä, Jumalan vihan ja kirouksen alaisia, kuolemaan tuomittuja. He ovat siinneet ja syntyneet synnissä, niinkuin Raamattu todistaa Ps. 51:7: »Katso, synnissä minä olen syntynyt, ja synnissä minut äitini siitti». Liha ja veri on pahalla himolla ja tottelemattomuudella Jumalaa kohtaan niin kokonaan myrkytetty ja turmeltu, ettei siitä voi tulla eikä syntyä mitään puhdasta ja pyhää. Miehestä ja vaimosta ei siis voi syntyä ainoatakaan synnitöntä ihmistä; kaikki isästä ja äidistä syntyneet ihmiset ovat luonnostansa vihan lapsia, niinkuin apostoli Paavali todistaa Ef. 2:3. Siitä kukaan ei voi teoilla itseänsä pelastaa.

Herra Jumala onkin luvatun siemenen, käärmeen pään rikki polkijan siittämiseen ja synnyttämiseen valinnut vain vaimon. Tämä tulee lapsen äidiksi miehen avutta, Pyhän Hengen kautta, joka vaikuttaa hänessä sikiämisen ja syntymisen, niin ettei vaimon siemen, vaikka olikin luonnollinen ihminen, meidän lihaamme ja vertamme, kuitenkaan olisi synnistä siinnyt ja syntynyt, niinkuin muut Aadamin lapset, vaan olisi ilman syntiä, eikä siis perkeleellä olisi mitään oikeutta eikä valtaa häneen, vaan hän voisi musertaa käärmeen pään.

Kolmanneksi tämä lause osoittaa, että vaimon siemen on oleva todellinen, iankaikkinen Jumala. Jos hän kerran on särkevä käärmeen pään, on oleva synnin ja kuoleman Herra, on kukistava perkeleen, on tempaava meidät hänen valtansa alta ja tuova meille jälleen vanhurskauden ja elämän, niin hänessä täytyy olla jumalallinen, kaikkivaltias voima. Ei ihmisvoima ja väkevyys, vaikka ihminen olisikin ruumiin ja sielun puolesta aivan puhdas ja pyhä, niinkuin Aadam ensin oli, riitä rikki polkemaan käärmeen päätä, voittamaan syntiä, kuolemaa ja helvettiä ja saattamaan meitä perkeleen vallan alta autuaiksi. Siihen tarvitaan suurempi valta ja voima kuin inhimillinen, jopa suurempi kuin enkelien. Siitä seuraa, että vaimon siemenen täytyy olla Jumalan iankaikkinen Poika eikä ainoastaan syntynyt neitsyestä, joka ei miehestä mitään tiedä. Mutta kuka olisi keksinyt näitä asioita tästä raamatunlauseesta? Ei kukaan. Mutta kun Pyhän Hengen ilmoitus ja uuden liiton valo tulee avuksi, nämä asiat selvästi johtuvat Mooseksesta.

Vielä seuraa näistä sanoista se, että kun siemen on syntynyt vaimosta, hän myös on kuolevainen ja hänen täytyy ruumiillisesti kuolla, niinkuin muidenkin. Ja koska hän luvattiin Adamille ja hänen jälkeläisillensä, hän kun heidän tähtensä oli tuleva ihmiseksi, ja Jumala oli hänet lähettänyt tekemään heidät heidän lankeemuksestansa autuaiksi, niin hänen täytyi astua meidän sijaamme ja antaa itsensä kidutettavaksi ja surmattavaksi meidän edestämme. Mutta kun hänen piti myöskin tallata jalkoihinsa perkele ja voittaa hänet, hän ei voinut jäädä kuolemaan, vaan hän oli nouseva kuolleista ja elävä iankaikkisesti sekä ylösnoustuaan uuteen elämään alkava voimallisesti hallita saattaakseen omansa, jotka häneen uskovat, lopullisesti vapaiksi synnistä, kuolemasta ja perkeleestä iankaikkiseen vanhurskauteen ja elämään.

Kaikkia näitä epäilemättä Herramme Kristus suuressa hengen voimassa selitti noille kahdelle opetuslapselle tästä Mooseksen E(irjojen päälauseesta se on ensimmäinen lupaus hänestä ja siitä kaikki muut lupaukset ovat johtuneet selkeästi todistaen, että hänen piti kärsiä ja nousta kuolleista. Sanat tuntuvat tosin vaikeilta ja himmeiltä käsittää; ihmisjärki joutuessaan niitä kuulemaan pilkkaa ja häpäisee niitä. Mutta kun ne sattuvat yksinkertaiseen sydämeen, jolle Pyhä Henki ne selityksellänsä ilmoittaa, niin että sydän ne uskoo, ne tuottavat sellaisen voiman ja innon, että uskova niissä riippuu ja pysyy, antaapa uskonsa tähden itsensä kidutettavaksi ja surmattavaksikin. Tällaisesta selityksestä ja ilmoituksesta ovat apostolit Pietari, Paavali ja muut saaneet taidon ja viisauden: yhdestä Mooseksen Kirjan lauseesta he tekivät kokonaisia saarnoja, jopa kokonaisia kirjoja Uuteen testamenttiin sitä maailma järjellänsä, viisaudellansa ja taidollansa ei voi käsittää.

Esimerkiksi apostoli Pietari, I Piet. 1:10-11, sanoo: »Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi». Missä Mooseksen Kirjoissa mainitaan Kristuksen Henkeä? Ja kuka apostoli Pietarille sanoi, että Kristus on Pyhän Hengen kanssa ollut olemassa ennen kaikkia profeetoita, ja että Kristuksen Henki profeetoista ja profeettain kautta ennusti Kristuksesta? Ovatko nämä betsaidalaisen kalastajan vai hyvin ymmärtäväisen kirjanoppineen vai viisaan pakanan sanoja? Eivät ollenkaan, vaan ne ovat ilmoituksen sanoja, joilla Pyhä Henki, joka ennen profeettain kautta ennusti Kristuksesta, kosketti ja valisti Pietarin sydäntä, niin että hän käsitti profeettain ennustukset ja kykeni niitä muillekin selittämään ja opettamaan.

Samaan suuntaan hän lausuu (1. Piet. 3:21, 22) puhuessaan »Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut». Missä hänellä tämä tieto? Ei suinkaan hänen oma järkensä sitä hänelle sanonut, vaan hän sai sen vanhan liiton pyhistä kirjoituksista juuri Pyhän Hengen ilmoituksen kautta. Sen johdosta hän päättää näin: jos Kristus on noussut kuolleista ja istunut Jumalan oikealle puolelle taivaassa, niin hän varmaan on kaikkien enkelien Herra. Jokainen enkeli on niin voimakas, että kaikki maailman kuninkaat kaikkine mahtinensa ovat hänen rinnallaan pelkkää tomua. Mutta Jeesus Kristus, vaimon siemen, on kaikkien enkelien Herra, ei vain pahojen ja tuomittujen, vaan myös hyvien ja autuaiden. Tämän apostoli Pietari puhuu Hengen ilmoituksesta.

Jos taas Jeesus Kristus, vaimon luonnollinen lapsi, on mentyään Jumalan oikealle puolelle taivaaseen tullut kaikkien enkelien Herraksi, hänen täytyy olla Jumalan vertainen, Jumala itse. Herra Jumala ei aseta rinnallensa ketään luotua olentoa sellainen ei ole Jumalan vertainen , niinkuin on kirjoitettu (Jes. 42:8): »Minä Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille»; ja Ps. 71:19: »Jumala, kuka onkaan vertaisesi?»; ja Ps. 86:8: »Ei ole vertaistasi, Herra, jumalain joukossa».Koska siis Jeesus Kristus, neitsyt Marian poika, istuu Jumalan oikealla puolella, hänen täytyy olla Jumalan vertainen, itse Jumala. Näin minä ammentamalla Mooseksesta, Psalmeista ja Profeetoista Pyhän Hengen avulla, joka apostoleilla oli, voisin kirjoittaa Uuteen testamenttiin yhtä hyviä kirjoja kuin apostolitkin. Mutta koska meillä ei ole Pyhää Henkeä niin runsaassa määrin kuin heillä, meidän täytyy ammentaa heiltä.

Jalo ja suloinen lienee siis ollut se puhe, jonka Herramme Kristus silloin piti opetuslapsillensa, ruveten Mooseksesta ja profeetoista ja selittäen heille, mitä hänestä kirjoituksissa oli sanottu. Siitä syttyi varmaan innostuksen tuli heidän sydämiinsä. Heidän oli tietysti sangen mieluista ja suloista kuulla, kun hän heille avasi Raamatun ja selitti sitä, sillä se oli heille ennen ollut lukittu ja himmeä kirja. Jo ensimmäinen lupaus vaimon siemenestä on ihmisjärjelle pimeä ja käsittämätön; sen sanat pysyvät kovina paloina ja pistävinä ohdakkeina, joista ei järki saa mitään selvää, vaan joihin se hämmentyen pahenee. Mutta kun Pyhä Henki tulee selittämään sanat, niin saadaan niistä se käsitys, niinkuin jo sanoin, että vaimon siemen, neitsyen luonnollinen lapsi, on tosi Jumala ja ihminen, joka omassa ruumiissaan voitti perkeleen, otti pois synnin ja kuoleman sekä sen sijaan toi vanhurskauden ja iankaikkisen elämän.

Niin, tämä saarna kuuluu yksinomaan tyhmille ja yksinkertaisille. Viisaat ja ymmärtäväiset eivät sitä käsitä eivätkä voi sitä sietää. Se todetaan fariseuksista ja kirjanoppineista: myrkyllisin mielin nämä mitä surkeimmalla tavalla väärensivät hänen sanansa, puhui hän heille mitä hyvänsä. Kun hän teki ihmetekoja, he väittivät hänen tekevän niitä Beelsebulin, riivaajien päämiehen kautta, ja häntä itseään velhoksi. Sentähden tämä asia ilmoitettiin tyhmille ja hupsuille naisille, jotka olivat ostaneet hyvänhajuisia yrttejä ja nyt olivat menossa voitelemaan Herran ruumista, ajattelematta, että hauta onkin sinetein lukittu ja vartijoin varjeltu. Samoin se ilmoitettiin köyhille kalamiehille, jotka eivät tahdo viisastella, kuten juutalaisten fariseukset ja pakanain filosofit, vaan ottavat järkensä vangiksi uskon kuuliaisuuden alle, sanoen: Jumala on näin puhunut, minä siis sen uskon; näyttäköön se järjestä mahdottomalta, minä siihen mielistyn ja sydämeni syttyY siitä iloon; ja minä pysyn siinä, vaikka minun pitäisi sen vuoksi antaa tämä ajallinen elämäni.

Jokainen huolehtikoon siis siitä, että on pyhän Raamatun yksinkertainen opetuslapsi. Viisastelijat eivät siihen pysty: heille Raamattu pysyy lukittuna kirjana. Kirkkoisä Augustinus valittaa yrittäneensä ensin vapaalla järjellä tunkeutua Raamattuun ja sen tähden tutkineensa sitä yhdeksän pitkää vuotta: hän näet tahtoi järjellänsä käsittää Raamattua. Mutta kuta kauemmin hän sitä tutki, sitä vähemmän hän sitä käsitti, kunnes hän vihdoin vahingosta viisastuen huomasi, että järjeltä täytyy puhkaista silmät ja sanoa: minun ei auta ruveta järjellä tutkimaan, mitä Raamattu sanoo, minä uskon sen yksinkertaisella sydämellä. Kun näin menetellään, Raamattu tulee yhtä selväksi ja kirkkaaksi, kuin se ennen oli pimeä. Samaan suuntaan Gregorius sanoo - minä peräti ihmettelen, mistä se mies niin sattuvan lauseen keksi : »Pyhä Raamattu on virta, jossa karitsa voi kahlata, mutta elefantti saa uida». Lyhyesti sanoen: on turhaa lukea pyhää Raamattua pelkän järjen avulla. Mutta silloin se vaikuttaa, kun siihen tulee oikea hengellinen selitys; niin kävi noiden kahden opetuslapsen.

Niinkuin jo sanottiin, Herra selittäessään opetuslapsille Raamattua aloitti Mooseksesta. Hän ei tietenkään ottanut selittääksensä vain tuota ensimmäistä, vaimon siementä koskevaa lupausta, vaan hän epäilemättä valitsi sieltä muitakin päälauseita, esimerkiksi sen, jossa Jumala antaa seuraavan valallisen lupauksen (1. Moos. 12:3 - 22: 18): »Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä»; ja samoin tämän lauseen (1. Moos. 49:10 - 12): »Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat. Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseensä aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä. Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta». Sanat tuntuvat pimeiltä ja käsittämättömiltä, erittäin puhe vaatteiden pesemisestä, punaisista silmistä ja valkeista hampaista. Mutta kun niille tulee selittäjä ja opettaja, kuten Kristus tässä, ne tulevat selkeiksi ja ymmärrettäviksi.

Profeetoista hän ehkä otti sen lauseen, jossa Kristus luvataan Daavidille (2. Sam. 7:12 - 14): Kun sinun päiväsi ovat päättyneet, ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen valtakuntansa. Ja hän rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa iankaikkisesti. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän minun poikani»; ja myös Ps. 132:11; »Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi».

Näitä ja muita samantapaisia lauseita Mooseksesta ja profeetoista rakas Herramme Kristus silloin selitti kahdelle opetuslapselle. Raamattu, joka ennen oli heille ollut täysin mahdoton käsittää ja pimeä, nyt muuttui niin selväksi ja kirkkaaksi, että heidän sydämensä syttyi heissä palamaan. Tämä todistaa siis, että pyhän Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan selitystä, että Pyhä Henki, joka on paras selittäjä, ilmoittaa sanan ulkonaisesti suullisella saarnalla ja sisällisesti sydäntä valistamalla. Kaikki puhe Kristuksesta oli juutalaisille täysin käsittämätöntä, mutta opetuslapsille ja muille, jotka sitä kuulivat ja hartaudella ja yksinkertaisella sydämellä kätkivät, se oli päivänselvää ja kirkasta: se herätti ja sytytti heidän sydämensä ja loi heihin rohkeutta ja iloa.

Meidän tulee mielellämme lukea, kuulla ja viljellä pyhää Raamattua eli Jumalan sanaa. Siihen Pyhä Henki, joka sanan kautta vaikuttaa, antaa ymmärrystä, niinkuin tässä opetuslasten esimerkistä näemme. Kulkiessaan he keskustelevat Raamatusta, mielellään he tahtoisivat sitä käsittää, mutta eivät voi siihen syventyä. Silloin Herra liittyy heihin ja pitää heille jalon puheen, ottaa lauseita Mooseksesta, Profeetoista ja psalmeista selittäen ne, niin että he nyt ymmärtäisivät Raamattua. Samoin käy meillekin: jos vakaasti viljelemme Raamattua, me sydämemme iloksi ja riemuksi opimme oikein tuntemaan Kristusta, kuinka hän on kantanut meidän syntimme, ja kuinka me yhdessä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa saamme elää iankaikkisesti, kunhan vain pysymme yksinkertaisina opetuslapsina ja maailman narreina, jommoisia nuo opetuslapset ja naiset olivat.

Pyhä Raamattu ei kaipaakaan viisaita mestareita ja tutkijoita. Jumala on antanut ihmisen oppia muita tieteitä, kielitiedettä, ajatusoppia, puhetaitoa, filosofiaa, lakitiedettä ja lääketiedettä; näissä asioissa saat viisastella, väitellä, tutkia ja kysellä, mikä on oikein, mikä väärin. Mutta pyhän Raamatun, Jumalan sanan kysymyksessä heitä sikseen väittelemiset ja kyselemiset ja sano: näin Jumala on puhunut, sentähden minä sen uskon. Tässä eivät kelpaa tutkimiset ja kyselyt: mitä ja miten? Sana kuuluu: kun olet kastettu, niin usko vaimon siemeneen, Jeesukseen Kristukseen, tosi Jumalaan ja ihmiseen, että sinulla hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Älä kysele: miksi ja miten se on mahdollista? Kun näin kyselemättä uskot, sinunkin sydämesi on syttyvä palamaan ja sinä saat siitä iloa ja riemua. Mutta jos tahdot tutkia ja kysellä, miten se tai se on mahdollista, niin olet jo eksynyt totuudesta ja pyhän Raamatun oikeasta käsityksestä. Opetuslapset eivät tutki eivätkä kysele, vaan pitävät kiinni Herran Kristuksen sanasta ja kuulevat, mitä hän puhuu. Silloin sanakin vaikuttaa heissä väkevästi ja se valaisee heidän sydämensä, niin että heihin ei enää jää mitään epäilystä, vaan he tulevat iloisiksi, innostuneiksi ja palaviksi, aivan kuin olisivat käyneet kirkkaan tulen läpi. Amen.