Uudenvuoden juhlapäivänä on saarnattava varsinkin kahdesta asiasta. EnsiKsikin ympärileikkauksesta, toiseksi Jeesuksen nimestä, jonka evankelista kertoo enkelin antaneen lapselle, jo ennenkuin tämä edes oli siinnyt äitinsä kohdussa. Tämä nimi onkin sangen tärkeä.

Tahdomme nyt ensin puhua ympärileikkauksesta ja juuri hänen tähtensä, jonka ympärileikkauksesta tänään saarnataan» tehdä eron ympärileikattavien henkilöiden välillä. Kristuksen ympärileikkauksen ja saman toimituksen välillä muissa juutalaisissa on tietysti niin suuri ero kuin taivaan ja maan välillä, henkilöt ovat niin kokonaan erilaisia, niinkuin kohta lähemmin saamme kuulla.

Juutalaisten ympärileikkaus perustuu Raamattuun, niinkuin luemme 1. Moos. 17:10 ja seur. Olipa määrätty aikakin, mihin asti sitä oli toimitettava, nimittäin Kristukseen asti. Aabrahamista se ensin aloitettiin; hänen Jumala käski ympärileikkauttaa itsensä ja huonekuntansa. Sen jälkeen kaikki poikalapset oli ympärileikattava kahdeksan vuorokauden ikäisinä. Jolla siis oli tämä merkki ruumiissaan, hänen Jumalansa Herra lupasi olla ja hänet Herra otti oman kansansa jäseneksi.

Viisaudessaan Jumala antoi myös sen erikoisen käskyn, ettei yksin Aabraham ollut ympärileikattava, vaan myöskin kaikki miespuoliset hänen huoneessansa, jotta juutalaiset eivät voisi kerskata yksin olevansa Jumalan kansa. Jo alusta pitäen Jumala näet ottaa Aabrahamin palvelijatkin, jotka olivat pakanoita, osallisiksi siihen perintöön, joka kuului Aabrahamin omille lapsille ja jälkeläisille, pääsevätpä he siihen osallisiksi ennen kuin lisak, joka kuitenkin oli lupauksen lapsi. Ja nämä olivat vain halpoja, pakanoilta ostettuja orjia! Juutalaisten ei siis sovi pitää itseänsä niin paljon pakanoita parempina. Vaikka antavatkin ympärileikkaukselle suuren arvon, he eivät voi kieltää, että Jumala ei muka olisi siten valinnut pakanoitakin, jotka eivät olleet Aabrahamin lapsia, vaan hänen ostamiansa orjia, samalla kertaa kun hän valitsi Aabrahamin.

Itse ympärileikkausta meillä ei enää ole olemassa; meille se on vain kuvaus uskosta. Samoin kuin muutkin tapahtumat, jotka ovat entisaikaan tapahtuneet, tämäkin on meille esikuvana, josta voimme oppia uskoa ja hyviä tekoja. Itse toimitusta meidän ei tarvitse jäljitellä, mutta silti meillä tulee olla samanlainen kuuliaisuuden ja uskon mieli, kuin oli niillä, jotka siihen aikaan elivät.

Emme siis tänäänkään saarnaa ympärileikkauksesta siinä tarkoituksessa, että mekin ympärileikkauttaisimme itsemme, sillä se toimitus on lakkautettu, vaan siinä mielessä, että me oppisimme olemaan Jumalalle kuuliaisia, niinkuin Aabraham oli. Mutta jos Kristus ei olisi tullut, täytyisi meidän vielä tänä päivänä ympärileikkauttaa itsemme, jos nimittäin tahtoisimme lukea itsemme Jumalan kansaan kuuluviksi; onhan käsky selvä: jokainen ympärileikkaamaton miehenpuoli on hävitettävä kansastansa. Tämän käskyn Kristus on peruuttanut. Sen ohessa hän on meille, jotka olemme hänen kansaansa, ympärileikkauksen sijaan antanut sen käskyn, että meidän pitää tulla kastetuiksi ja uskoa, jos tahdomme tulla Jumalan lapsiksi ja autuaiksi.

Vanhan liiton ympärileikkaussääntö osoittaa meille kuinka kummallisesti Jumalan on tapana alkaa toimittaa asioitansa, jos nimittäin järjellämme asiaa arvostelemme. Ylpeiden pakanoiden mielestä oli mitä kummallisin ja hullunkurisin käsky Jumalalta, iankaikkisesti viisaalta, se, että hän sääsi tämän naurettavan toimituksen josta emme mielellämme lähemmin puhukaan), vieläpä ikämiehillekin. Aabraham näet oli jo yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha saadessaan tämän käskyn. Siitä johtuvatkin ne pilkalliset nimitykset, joita pakanat keksivät juutalaisille, heitä häväistäksensä.

Näin pitääkin tapahtua, kuten jo kuulitte edellisen sunnuntain evankeliumista. Jumalan käskyt eivät ketään miellytä, kaikki ovat valmiit niille nauramaan ja pitämään niitä mitä suurimpana hulluutena. Sen sijaan me tahdomme, että meidän tekomme, joita hän ei ole käskenyt, vaan joita me teemme omin päin, ilman hänen säätämistänsä, pitäisi hänelle kelvata. Mutta se ei olekaan Jumalan tahto. Juuri silloin järki suuttuu ja loukkaantuu, niinkuin Paavali sanoo: »Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat» 1. Kor. 1:21.

Mikä tuntuukaan oudommalta ja järjelle mahdottomammalta, jos se nimittäin saa arvostella, kuin se seikka, että pyhässä ehtoollisessa nautitaan leivän mukana Kristuksen ruumis ja viinin kanssa Kristuksen veri syntien anteeksisaamiseksi? Mitä auttanee leipäpala ja viiniryyppy sielua? Näin järki ajattelee eikä se toisin voikaan ajatella. Mutta Jumala ei silti tahdo asetuksiansa muuttaa. Jos järki ei niitä tahdo uskoa ja hyväksyä, olkoon uskomatta.

Aivan samoin on pyhän kasteenkin laita. Miten on mahdollista, että lapsi puhdistuu synnistä, vaikka hän Kristuksen käskyn mukaan ainoastaan vedellä valellaan, ja kuinka hän siten siirtyisi perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan? Mitenkä voit uskoa todeksi sen, jos Jumalan sanasta luopuen järjelläsi tahdot asiaa tutkia ja arvostella? Voit ehkä uskoa siinä tapauksessa, että synti olisi vain musta tai punainen väripilkku; mutta kun synnin juuret on sydämessä, luissa ja ytimissä, niin näyttää mahdottomalta, että vesi voisi puhdistavasti niin syvälle vaikuttaa.

Samoin Aabraham olisi saattanut ajatella saatuaan ympärileikkauskäskyn: mitähän tuo minua auttanee autuuteen, vaikka minä vanha mies itseni ympärileikkautankin? Ja mitä se lasta hyödyttää? Ja missä suhteessa he olisivat ympärileikkauksen jälkeen parempia kuin ennen? Jos Jumala kerran olisi tahtonut ihmisruumiin toisenlaiseksis, niin hän olisi kai tehnyt sen itse, niin ettei siihen enää tarvitsisi tehdä minkäänlaisia leikkauksia. Näin järki olisi sanonut eikä se terävimpänäkään ollessansa toisin voi puhua ja ajatella.

Mutta kun kerran ruvetaan utelemaan, minkätähden Jumala on käskenyt sitä taikka tätä, perkele on jo voitolla. Se nähdään Eevasta paratiisissa. Häntä oli kielletty syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmästä. Mutta kun hän unhotti kiellon ja rupesi kuuntelemaan perkeleen kysymystä, minkätähden Jumala olikaan moisen kiellon antanut, hän jo lankesi siihen kauheaan tottelemattomuuden syntiin, josta me kaikki vielä saamme kärsiä. Ottakaamme siis tästä ympärileikkauskäskystä se opetus, että Jumalan jotakin käskiessä, sanoessa tai tehdessä, sinun on vaiettava ja langettava polvillesi, mitään kyselemättä ja vastaan väittelemättä, kuullen vain, mitä hän sanoo sinulle, ja tyytyen siihen, mitä hän tekee. Jumalaa meidän ei sovi ruveta mestaroimaan, olemmehan me luonnostamme vihan lapsia, syntisiä ja valehtelijoita. Hänen neuvonsa, sanansa ja tekonsa ovat liian korkeat meidän ymmärrettäviksemme. Ja kuitenkin me olemme sellaisia sokeita ja ylpeitä houkkia, että luulemme ymmärtävämme kaikki asiat parhaiten ja myös osaavamme ne parhaiten toimittaa. Sentähden profeetta Jeremia syystä sanookin: Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

Koska me siis luonnostamme olemme näin kelvottomat, on meidän parasta luopua omasta viisaudestamme ja ajatella Jumalan asioista ja käskyistä tähän tapaan: jos ne minusta näyttävät hulluilta, ei siihen ole mikään muu syynä kuin oma hulluuteni, minä kun en voi ymmärtää enkä käsittää Jumalan viisautta, sillä minun oma tyhmyyteni ja sokeuteni on esteenä.

Vanha ympärileikkaus esiintyy siis oikean uskon esikuvana: Aabraham ja hänen palvelijansa eivät kauhistu käskyä, vaan ovat heti valmiit sitä noudattamaan. He eivät ajatelleet: pelkkää hulluuttahan on, että meidän vanhain ihmisten pitää ympärileikkauttaa itsemme; ei suinkaan Jumala ole sitä tarkoittanut, hänen käskynsä on toisin ymmärrettävä. (Aivan samoin sakramenttien pilkkaajat ovat väitelleet kasteesta ja Herran ehtoollisesta.) Miksi Jumala olisi säätänyt moisia hullutuksia, että ruumis pitää ympärileikata? Mitä hyötyä siitä olisi?Niin he eivät kuitenkaan ajatelleet, vaan tottelivat heti Jumalan käskyä, ajatellen: koska Jumala kerran sen on käskenyt ja tahtoo sitä, niin minä en tule autuaaksi, ellen hänen käskyänsä noudata, tuntukoon se miten kummalliselta tahansa. Ympärileikkaus on siis kuvauksena lujasta ja oikeasta uskosta, joka oli Aabrahamilla ja hänen palvelijoillansa. Heidän esikuvansa opettaa meitä tekemään samoin, ettemme antaisi oman järkemme ja viisautemme eksyttää itseämme pois Jumalan sanasta.

Tämä olkoon kylliksi puhuttu vanhan liiton aikaisesta juutalaisten ympärileikkauksesta, jonka ei pitänyt pysyä voimassa kauempaa kuin lakikaan, eli Kristukseen asti, joka on lain täyttänyt. Tämä asia on erittäin sattuvasti osoitettu siinä määräyksessä, että lapset oli juuri kahdeksan vuorokauden ikäisinä ympärileikattava. Raamattu näet noudattaa sitä järjestystä, että kuuden päivän perästä on sapatti, ja sitä seuraavasta eli kahdeksannesta päivästä alkaa uusi viikko. Juuri ympärileikkauksensa kautta rakas Herramme Kristus alkoikin toteuttaa niitä ennustuksia, joita hänestä oli lausuttu: hän oli oleva Vapahtaja, pakanain valo, eikä hän ole hallitseva vain Juudanmaalla, maailman sopukassa, vaan on evankeliuminsa kautta hallitseva koko maailmaa ja pelastava meidät synneistämme. Sitä osoittaa hänen ympärileikkauksensakin: hän oli täyttävä ja lopettava vanhat säännöt.

Alussa jo mainitsin, että puhuessamme Kristuksen ympärileikkauksesta meidän täytyy muistaa Kristuksen ja juutalaisten ympärileikkauksen ero niin suureksi kuin on ero taivaan ja maan välillä. Henkilöt ovat näet niin kokonaan erilaiset, vaikka toimitus onkin sama. Ympärileikkaus, samoin kuin lakikin, oli alkuaan annettu syntisille ihmisille, jotka olivat ansainneet iankaikkisen kuoleman. Kristus taas on synnitön ja lain Herra, jonka kanssa lailla ei ole mitään tekemistä, se kun kuuluu vain syntisille. Hän taas ei ole syntinen. Mutta kun hänet lain mukaan ympärileikataan aivan samoin kuin syntisetkin lapset, niin laki silloin rikkoo häntä vastaan ja saa kärsiä ansaitun rangaistuksen eli lakata. Jos Kristus olisi tahtonut, olisi hän tosin kyllä voinut väkisinkin kumota ja lakkauttaa lain, sillä hän on lain herra, jonka kanssa lailla ei ole mitään tekemistä, koska hänessä ei ole vähintäkään syntiä. Mutta hän ei tahtonut sitä tehdä väkivalloin, vaan rakkaudella ja nöyryydellä. Tämä tapahtuu siis hyväksemme omistaaksemme sen itsellemme ja luottaaksemme siihen. Oman itsensä tähden rakas Herramme Kristus ei ympärileikkausta tarvinnut, yhtä vähän kuin hän oman itsensä tähden tuli ihmiseksi ja antoi naulita itsensä ristiin. Se on tapahtunut meidän tähtemme; juuri me tarvitsimme miestä, joka itse ollen synnitön täyttää lain meidän puolestamme ja siten sovittaa Jumalan vihan. Juuri tämän syyn tähden hän onkin antautunut lain alaiseksi ja lahjoittaa laista saamansa voiton meille, että me käyttäisimme häntä turvanamme, ja että meillä tästä lähin olisi hänen kauttansa aivan sama oikeus lakiin kuin hänellä itselläänkin, nimittäin, ettei se enää voi tuomita eikä sortaa meitä. Se, joka luottaa Kristukseen oikealla uskolla, varmaan on vapaa lain kirouksesta ja kadotuksesta.

Ota siis tarkka vaari tästä erosta, sillä koko asian oikea käsitys riippuu siitä. Aabrahamin täytyi joutua lain alle ja ympärileikkauttaa itsensä, sillä hän oli syntinen, ja lailla oli valta häneen. Mutta Kristus ei ole syntinen eikä siis myöskään lain alainen; kuitenkin hän antautuu lain alaiseksi, että kaikki, jotka uskossa häneen turvaavat, hänen kauttansa pääsisivät lain kirouksesta vapaiksi. Kristuksen ympärileikkauksen juhla on siis varsin lohdullinen juhla; silloin meidän erikoisesti tulee Jumalaa kiittää ja ylistää siitä, ettemme ole menettäneet sielumme autuutta, vaikka olemme syntisiä ja lain kirouksen alaisia, vaan että me Kristuksen kautta pääsemme vapaiksi lain kirouksesta, kun hän on kärsinyt meidän tähtemme lain kirouksen, antautuessaan lain alaiseksi.

Apostoli Paavali opettaa samoin, että meidän välttämättömäsi piti sillä tavoin päästä laista vapaiksi, sanoessaan 1. Kor. 7:19: Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen on tärkeä. Nämä ovat rohkeita sanoja ja juutalaisille sietämättömiä, sillä apostoli tarkoittaa sanoa: Ei yksikään ympärileikattu täytä Jumalan käskyjä, ei pidä lakia. Mitä muuta siis tämä tarkoittaa, kuin että ympärileikatut eivät olekaan parempia kuin ympärileikkaamattomat, eli selkeämmin sanoakseni: yksistään ympärileikkauksen kautta kukaan ei lakia täytä, eikä kukaan siten pääse synnistä vapaaksi. Vaikka juutalaiset ovatkin ympärileikkauttaneet itsensä, on kuitenkin voimassa Jumalan sääntö ja laki, joka sanoo: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.

Näytäpä siis minulle ihminen, joka voi kerskata sen tehneensä tai kykenevänsä sen tekemään. Laki sanoo: Älä himoitse. Onkohan ihmistä, joka saattaa sanoa täyttäneensä tai voivansa täyttää tämän käskyn? Lyhyesti sanoen, ota tutkiaksesi mikä käsky tahansa, niin sinun täytyy tunnustaa, ettei ole ketään, joka olisi sen täyttänyt.

Ja mikä tuomio kuuluukaan niille, jotka eivät täytä Jumalan käskyjä, vaikka ovatkin ympärileikatuita? Siihen apostoli Paavali vastaa viidennen Mooseksen Kirjan sanoilla: Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä. Siitä hän tekee vielä sen johtopäätöksen, että kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät kykene sitä täyttämään. Jos me nimittäin kykenisimme täyttämään lain, ei olisi hätää. Mutta kun emme siihen kykene on seurauksena se, että laki syyttää ja sortaa meitä, antaa meidät perkeleen valtaan ja syöksee meidät helvettiin. Pitää siis olla korkeampi ja parempi saarna, joka antaa meille enemmän kuin laki, joka ei voi muuta kuin käskeä meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistä niinkuin itseämme, vaikkapa se tuntuisikin sangen tukalalta ja me itse mielellämme tahtoisimme kostaa. Käskyn täyttämisestä ei siten ainakaan mitään tule. Luonto tahtoo itse kostaa vihalla, kiukulla, kärsimättömyydellä, kateudella, ylpeydellä jne. Ei siis ole ketään joka kykenee lain saarnaa noudattamaan sillä vaikka me tekisimme, mitä suinkin saatamme, emme siten voi olla Jumalalle kelvolliset. Siitä syystä tuleekin maailmaan suurempi ja korkeampi olento, nimittäin Kristus, Jumalan Poika, joka on synnitön, mutta kuitenkin ympärileikkauttaa itsensä samoin kuin syntisetkin, siten nöyrästi antautuen lain alaiseksi, lakkauttaen aivan sen ja vapauttaen meidät sen alta, kun me itse emme voineet sen kuormaa kantaa, vaan olimme sen johdosta Jumalan vihan ja kirouksen alaisia. Sen todistaa sekä oma kokemuksemme että pyhien profeettojen tunnustukset. Minkä tähden täytyikään profeetan, kuningas Daavidin sanoa Ps. 19:13: Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini! Ja samoin Ps. 143:2: Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi! Ja vielä Ps. 130:3: Jos sinä Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Nämä ja monet muut samanlaiset lauseet osoittavat selvästi, että ihmisen on mahdotonta sanoa täyttäneensä lain ja luulla omilla teoillaan pääsevänsä Jumalan vihan tuomiosta. Koska siis laki näin pitää meitä vankinansa eikä päästä meitä Jumalan tykö, vaan päinvastoin kumoaa sen luottamuksen, joka meillä pitäisi olla Jumalaan, niin seuraa siitä, että meillä Jumalan eteen tullessamme täytyy olla turvana jotain korkeampaa kuin lain saarna, ja se on juuri pyhän evankeliumin sanoma. Sen kautta rakas Herramme Kristus ilmoittaa sekä juutalaisille että meille ensiksikin, että me syntiemme tähden tosin olemme tuomitut kadotukseen, eikä siinä juutalaisia auta heidän ympärileikkauksensa, kun tämä toimitus ei vapahda heitä synnistä, niinkuin profeetatkin sanovat, että he ovat sydämestä ympärileikkaamattomia, vaikka ovatkin ruumiillisesti ympärileikatuita. Mutta siinä meillä on pelastus, kun evankeliumi toiseksi julistaa, että rakas Herramme Kristus, joka, ollen synnitön, ei ollut lain alainen; mutta joka kuitenkin antautui lain alaiseksi ja salli ympärileikata itsensä täyttääkseen lain vaatimukset ja saattaaksensa sanoa: Kuulepas laki, sinä teit minut orjaksesi, vaikka minä olen sinun herrasi; sinun täytyy siis nyt palvella minua ja tästedes olla minun palvelijani ja vankini.

Tämän oikeuden, joka rakkaalla Herrallamme Kristuksella on oman persoonansa puolesta lakiin, lahjoittaa hän sekä sinulle että minulle. Hän kumoaa lailta sen oikeuden, mikä sillä on meitä vaivaisia syntisiä vastaan, ja päästää meidät vapaiksi sen tuomiosta, ei kuitenkaan niin ymmärtäen, ettei meidän tarvitsisi mitään tehdä, vaan saisimme elää, miten vain tahdomme, vaan niin, että vaikka emme ole täyttäneet, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, se annetaan meille anteeksi, sitä ei lueta meille syyksi, eikä se enää voi estää autuuttamme.

Ne siis, jotka uskovat Kristukseen, eivät ympärileikkausta ensinkään tarvitse. He ovat vapautetut sekä tästä että muista lain vaatimuksista; heillä on myös syntien anteeksiantamus ja iankaikkisen elämän lupaus Kristuksen kautta. Siitä syystä he voivatkin kerskaten sanoa: Ei laki minua auta eikä ympärileikkauskaan, mutta se minua auttaa, kun uskon, että Kristus on ympärileikattu, sillä se on tapahtunut minun tähteni, että minulla olisi takausmies, joka ottaa vastatakseen velastani, mikä velkasitoumus ja oikeus on lailla, minun syntieni tähden. Minä siis luotan hänen viattomuuteensa ja sanon: laki tosin on jonkin ajan ollut ikään kuin isäntänä taivaassa: se on saanut syyttää ihmisiä Jumalan edessä, ja sitä meidän on täytynyt kärsiä, eikä meille ole vääryyttä tapahtunutkaan, koska emme voineet kieltää olevamme syntisiä. Mutta nyt ovat asiat toisin, kun me Kristuksen ympärileikkauksen kautta olemme vapahdetut ympärileikkauksesta ja lain kirouksesta.

Minun ympärileikkaukseni, minun rakkauteni Jumalaan ja ihmisiin, minun kuuliaisuuteni ei mitään auta, niihin minä en voi luottaa, en turvautua. Mutta sen sijaan minun luottamukseni, turvani ja lohdutukseni perustuu siihen, että Kristus on kuuliainen, viaton ja pyhä. Tämä luottamus ja toivo ei petä, se on vahva turva, vahva lohdutus. Ennen kuin minulla se oli, minä luulin, että minun piti täyttää laki tahi joutua kadotukseen, mutta nyt tiedän, että on täysin mahdotonta sekä minulle että kaikille ihmisille kantaa sitä kuormaa. Mutta Kristus onkin ottanut sen meiltä, kantaaksensa sen itse, hän on antautunut lain alaiseksi ympärileikkauksesta alkaen, kaikin puolin täyttääkseen lain, jättämättä vaillinaiseksi mitään, mitä Jumala on meille syntisille noudatettavaksi säätänyt. Tämä on minun sydämellinen lohdutukseni.

Tietysti minun tulee hillitä vanhaa Adamia ja pakottaa sitä tekemään sitä, mikä sille kuuluu, muuten olisin perin tottelematon lapsi, mutta sittenkin sekaantuu paljon tottelemattomuutta parhaisiinkin tarkoituksiin. Me teemme paljon sellaista, jota ei pitäisi tehdä, ja meiltä jää tekemättä paljon, mitä meidän olisi tehtävä, lankeammepa toisinaan suuriinkin ja törkeihin synteihin. Tässä ei ole muuta neuvoa kuin paeta siihen suojaan, josta sanotaan näin: Kristus antautui lain alaiseksi. Siitä saamme sen lohdutuksen, että Kristus on täyttänyt sen, mitä meidän kuuliaisuudestamme puuttuu. Me emme näet ikinä täällä saavuta sitä täydellisyyden tilaa, että tekisimme kaikkea, mitä meidän tulee tehdä, niinkuin Paavalikin sanoo: Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka jäsenissäni on, Room. 7:22, 23, toisin sanoen, minun täytyy tehdä sitä, mitä liha tahtoo, mutta minä en sitä tee uskon mukaan, päinvastoin se tuottaa minulle tuskaa, enkä minä mielelläni olisi sellaisessa vankeudessa.

Kristillinen vanhurskaus tulee siis täydelliseksi siten, että minä tunnustan olevani vaivainen syntinen, joka en ikinä voi lakia kokonaan täyttää. Silti minä en kuitenkaan jää epätoivoon, sillä minä tiedän Herran Kristuksen ottaneen minut holhottavakseen, koska hän minun puolestani antautui lain alaiseksi ja lain myöskin täytti. Siitä sitten seuraa, ettei sellainen sydän voi muuta kuin sanoa: Oi, kuinka paljon Jumala onkaan minun tähteni tehnyt! Enkö minäkin rakastaisi häntä, armollista Jumalaani? Voisinko olla sydämestäni ahkeroimatta hänen tahtonsa noudattamista, saattaisinko olla tekemättä sitä mikä hänelle on otollista. Siten mieli muuttuu, siten Jumala tulee ihmiselle rakkaaksi ja suloiseksi; seuraa lain oikea täyttäminen, ei pakollinen, vaan vapaa. Vaikka lain täyttäminen vielä lihan tähden onkin vajavaista, Jumalalle se kuitenkin on otollista uskon tähden Kristukseen. Sen, mikä meissä vielä on epäpuhdasta ja vaillinaista, peittää syntien anteeksiantamuksen armo.

Te olette, rakkaani, siis kuulleet kahdenlaisesta ympärileikkauksesta. Edellisen Jumala sääsi juutalaisille, joiden piti Kristukseen asti sitä noudattaa, samalla lain alaisina ollen. Siten he eivät kuitenkaan vielä tulleet autuaiksi. Kukaan ei näet milloinkaan ole kyennyt lakia täyttämään. Vaikka siis ympärileikkaus on ollut olemassa, laki on kuitenkin aina ollut juutalaisia Jumalan edessä syyttämässä ja tuomitsemassa.

Mutta siten tullaan pyhäksi ja autuaaksi, että meillä on Kristus, joka antautui lain alaiseksi ja poisti meistä lain kirouksen. Niillä juutalaisille siis, jotka tämän uskoivat ja perustivat autuutensa toivon lupaukseen vaimon siemenestä, ulkonainen ympärileikkaus oli todistuksena siitä, että he olivat Jumalan edessä vanhurskaat, eivät tosin ympärileikkauksen, vaan uskon kautta Kristukseen.

Kristuksen ympärileikkauksen juhla on siis meille lohdullinen juhla, sillä me opimme Jumalan eteen tullessamme sanomaan: Herra, sinä olet juutalaisille säätänyt ympärileikkauksen, mutta meille kaikille sinä olet antanut sen käskyn, että meidän tulee rakastaa sinua kaikesta sydämestämme ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. Rakas Herra, sitä minä valitettavasti en ole tehnyt enkä taidakaan tehdä; minä siis oikeastaan oman ansioni mukaan olen iankaikkisesti hukassa ja kadotuksenalainen.

Minun ainoa lohdutukseni ja turvani, johon minä pakenen ja luotan, on se, että rakas Poikasi, Herrani Kristus Jeesus, antautui lain alaiseksi ja ympärileikattavaksi, aivan kuin syntiset ihmisetkin, ja siten täytti tahtosi, muutoinhan hän ei suinkaan olisi ympärileikkauttanut itseänsä kahdeksantena päivänä. Tämä tapahtui minun tähteni ja kaikkien syntisten tähden, ja tämä armo on meille lahjoitettu ja omaksemme annettu. Oman itsensä tähden hän ei sitä tarvinnut. Minä siis omistaen sen itselleni rukoilen sinua, rakas taivaallinen Isä, että olisit hänen tähtensä minulle armollinen ja tekisit minut osalliseksi hänen vanhurskaudestaan ja pyhyydestään.

Jokainen siis oppikoon turvaamaan rakkaan Herramme Kristuksen pyhyyteen ja viattomuuteen, ollaksemme hyvässä turvassa, niin ei synti eikä kuolema pääse meitä voittamaan. Sen suokoon meille rakas Herramme Kristus! Amen.